Ympäristöministeriö lähetti toukokuussa lausunnoille luonnoksen hallituksen esitykseksi alueidenkäyttölaiksi. Lakiluonnosta on valmisteltu pitkään jo edellisen hallituksen aikana. Nyt viime metreillä luonnokseen on sisällytetty sekä tuuli- että aurinkovoimalle lisäsääntelyä, jotka vaarantavat vihreän siirtymän investoinnit – niin tuuli- ja aurinkovoimainvestoinnit kuin niihin nojaavat teollisuuden, lämmityksen ja liikenteen sähköistämisen sekä nousevan vetytalouden.
Suomen taloudessa on ollut merkittäviä haasteita viime vuosikymmenen aikana, ja bruttokansantuotteen kehitys on polkenut paikallaan sekä jäänyt jälkeen Suomen verrokkimaista (Lähteet: Elinkeinoelämän keskusliitto, YLE. Tällä hetkellä vihreä siirtymä, eli siirtyminen kohti kestävämpää ja vähäpäästöisempää taloutta, nähdään keskeisenä keinona sekä taloudellisen kasvun että ympäristön tilan parantamisessa.
Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) vihreiden investointien dataikkunassa on listattuna Suomeen suunniteltuja vihreän siirtymän hankkeita jo yli 300 miljardin euron edestä. Osa dataikkunan hankkeista on vasta hyvin varhaisessa vaiheessa, eikä tule koskaan toteutumaan. Mutta vaikka lopulta vain alle 20 % näistä hankkeista toteutuisi, tarkoittaisi se, että Suomen bruttokansantuote olisi seuraavan 30 vuoden ajan vuosittain 3 miljardia euroa nykyistä korkeammalla tasolla (Lähde EK ja GAIA. 2024)
Suomen sähköjärjestelmä on jo puhdas, kyse on teollisuudesta, liikenteestä ja lämmityksestä
Suomen sähköjärjestelmä on jo nyt hyvin puhdas, 95 % Suomen sähkönkulutuksesta katettiin vuonna 2024 hiilidioksidivapailla sähköntuotantomuodoilla. Suomen suurin sähköntuotantomuoto viime vuonna oli ydinvoima, maatuulivoima tuli vahvana kakkosena vastaten neljänneksestä Suomen sähköntuotannosta. Kolmanneksi suurin sähköntuotantomuoto oli vesivoima.
Suomen sähkönkulutus on vain noin neljännes Suomen kokonaisenergiankulutuksesta. Loput kolme neljäsosaa kulutuksesta on pääosin peräisin teollisuudesta, liikenteestä ja lämmityksestä. Vaikka Suomen sähköjärjestelmä on ilmastopäästöjen suhteen lähes puhdasta, koko energiajärjestelmä ei sitä lähimainkaan vielä ole. Nyt iso kysymys onkin, kuinka teollisuus, liikenne ja lämmitys muutetaan puhtaammiksi. Vaihtoehdot ovat joko suora sähköistäminen tai vetytalouden hyödyntäminen. Ja niin kuin EK:n dataikkunakin osoittaa: tämä muutos tarkoittaa samalla Suomelle merkittävää talouskasvua.
Teollisuuden vihreän siirtymän investoinnit sekä nouseva vetytalous tarvitsevat puhdasta ja edullista sähköntuotantoa toteutuakseen. Suomessa ne nojaavat vahvasti maatuulivoimaan, joka on edullisin sähköntuotantomuoto, mitä Suomeen voidaan rakentaa lisää. Tuulivoima on myös nopeasti rakennettavissa: kunhan maatuulivoimahankkeella on lainvoimainen kaava ja rakennuslupa, on se rakennettavissa hyvin nopeasti: hanke on sähköntuotannossa vuodessa – kahdessa vuodessa. Vain aurinkovoima on rakennettavissa vielä nopeammin. Aurinkovoima täydentääkin hyvin tuulivoimaa Suomessa: tuuli- ja aurinkovoimalat tuottavat sähköä pääasiassa eri aikaan ja eri selvitysten mukaan paikasta riippuen vain 5-10 % vuoden tunneista on sellaisia, että samalla verkkoliitynnällä verkkoon liitettävän aurinko- ja tuulivoimalan sähköntuotantoa pitää rajoittaa, koska ne tuottavat täydellä teholla samaan aikaan. Tuuli- ja aurinkovoimaa suunnitellaankin yhä useammin samalle alueelle. Tämä tehostaa verkon ja maan käyttöä.
Lakiluonnoksen tuulivoiman etäisyyssääntely estää vihreän siirtymän talouskasvun
Lausunnoilla olevassa alueidenkäyttölaissa ehdotetaan sekä tuuli- että aurinkovoimalle lisäsääntelyä, jotka vaarantavat edellä mainitun hyvän kehityksen.
Suomessa tuulivoimaa säädellään jo nyt hyvin tarkasti ja meillä on maatuulivoimalle hyvin toimiva kaavoitus- ja luvitusjärjestelmä. Maakuntakaavassa etsitään yleispiirteisesi isoille, seudullisille tuulivoimahankkeille sijaintipaikat. Näitä alueita tarkennetaan ja seudullista tasoa pienempien hankkeiden sijoituspaikat valitaan kunnan tuulivoimaosayleiskaavalla, jossa arvioidaan hyvin yksityiskohtaisesti hankkeen vaikutukset ympäristöön ja muihin ihmistoimintoihin. Tähän asti yli 10 voimalan tai vähintään 45 megawatin kokoiset tuulivoimahankkeet ovat lisäksi käyneet läpi erillisen, hyvin yksityiskohtaisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA). Nyt YVA-menettelyn raja on laskettu viiteen voimalaan, eli jatkossa käytännössä kaikki tuulivoimahankkeet tulevat käymään läpi erillisen YVA-menettelyn.
Tuulivoimaloiden etäisyys asutukseen on määritetty tapauskohtaisesti, alueen erityispiirteet huomioiden maisemamallinnuksen, välkemallinnuksen (voimalan taakse muodostuvan valon ja varjon vaihtelu) ja melumallinnuksen perusteella. Ympäristöministeriö vasta päivitti maisemavaikutusten mallinnusohjettaan. Ympäristöministeriön melumallinnusohje ja tuulivoimaloiden ulkomelutasoa sääntelevä valtioneuvoston asetus muodostavat jo nyt yhden tiukimmista etäisyysvaatimuksista Euroopassa. Lisäksi hankkeiden vaikutukset tutkitaan perusteellisesti kaavoitusprosessissa ja ympäristövaikutusten arvioinnissa. Nykyinen sääntely varmistaa, että hankkeet sijoittuvat kestävällä tavalla niin luonnon kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Nyt esitetty muutos on merkittävä tiukennus suomalaiseen jo valmiiksi tiukkaan etäisyyssääntelyyn.
Lakiluonnoksessa esitetään vähimmäisetäisyyttä tuulivoimalan ja asutuksen välille niin, että tuulivoimala on sijoitettava vähintään kahdeksan kertaa tuulivoimalan kokonaiskorkeuden etäisyydelle asutuksesta, ellei voimala sijaitse maakuntakaavassa määritetyllä tuulivoima-alueella tai etäisyyttä lähempänä sijaitsevien asuinrakennusten omistajat tai vuokralaiset anna kirjallista lupaa voimalan sijoittamiseksi lähemmäksi.
Kahdeksan kertaa kokonaiskorkeus tarkoittaa käytännössä noin 2-3 kilometrin etäisyyttä, sillä tänä päivänä kaavoituksessa varaudutaan teknologian kehitykseen ja vaikutukset arvioidaan tyypillisesti 300 – 350 metrisillä voimaloilla. Luvat saatuaan alueelle voi aina rakentaa vaikutuksiltaan pienemmän voimalan.
FCG arvioi ympäristöministeriölle syksyllä 2024, että puhtaan teollisuuden vaatima sähkön lisäystarve ei vaarannu, mikäli etäisyydeksi asetetaan 800–1000 metriä. Nyt lakiluonnoksessa esitetty etäisyys on tästä huomattavasti pidempi. FCG ei arvioinut maakuntakaavamerkinnän vaikutusta hankkeisiin, sillä tiedossa ei syksyllä vielä ollut lakiluonnoksessa mukana olevaa kirjausta siitä, ettei etäisyysvaatimus koskisi maakuntakaavoitusta.
Suomen uusiutuvat arvioi toukokuussa 2025 lakiluonnoksen etäisyyssääntelyn vaikutusta Suomen hankeportfolioon. Kävimme läpi yli 50 hanketta (yli 1000 voimalaa), joissa hankkeen ympäristövaikutuksia arvioidaan kaavoituksessa ja YVA:ssa vähintään 300 metrisillä voimaloilla. Tyypillisesti maakuntakaavamerkintää tarkennetaan kunnan osayleiskaavalla, eivätkä kaikki voimalat sijaitse maakuntakaavan tuulivoima-alueella. Suomen uusiutuvien aineistossakin oli vain 8 hanketta (109 voimalaa), jotka sijaitsevat täysin maakuntakaavassa määritetyllä tuulivoima-alueella. Kaikissa muissa maakuntakaavaa tarkennetaan kunnan osayleiskaavoituksella.
Kuntien eteneminen maakuntakaavojen tuulivoima-alueilla laissa määritettyä etäisyyttä lähempänä asutusta on hyvin epävarmaa. Tästä syystä katsoimme etäisyyttä kahdella tapaa 1) oletuksella, että kunnat noudattavat lain henkeä ja hankkeista karsiutuvat ainoastaan ne voimalat, jotka sijaitsevat maakuntakaavan tuulivoima-alueen ulkopuolella, 2) worst-case scenaario, jossa kunnat eivät osayleiskaavoita myöskään niitä voimaloita, jotka sijaitsevat maakuntakaavan tuulivoima-alueella laissa määritettyä etäisyyttä lähempänä. Kahdeksan kertaa kokonaiskorkeus vähentäisi näissä hankkeissa suunnitteilla olevien voimaloiden määrää 64 – 83 %. Luvut eivät tarkoita sitä, että näin iso osa voimaloista olisi lakiluonnoksessa määritettyä etäisyyttä lähempänä asutusta. Luvuissa on huomioitu se, että osa hankkeista kutistuisi tällä sääntelyllä niin paljon, ettei niitä olisi enää taloudellisesti kannattavaa ollenkaan rakentaa, joten peruuntuneiden voimaloiden määrässä on peruuntuneiden hankkeiden kaikki voimalat.
Suomessa oli tammikuussa 2025 suunnittelussa 280 maatuulivoimahanketta (47 300 MW), joilla ei ole vielä aloitettu kaavoitusta tai kaavoitus on kesken siten, että se voidaan vielä kunnan poliittisella päätöksellä keskeyttää. Jos vaikutus näihin hankkeisiin toteutuu samassa suhteessa kuin aineistomme hankkeissa, tarkoittaa kahdeksan kertaa kokonaiskorkeus
- Kapasiteettina 30 – 40 gigawatin peruuntumista
- Sähköntuotantona 90 – 120 TWh menetystä
- Tuulivoimainvestointipotentiaalina 42 – 55 miljardin euron menetystä
Lisäksi on syytä muistaa, että tämä ei ole ainoa asia, joka kutistaa suunnitteilla olevia hankkeita. Alueelta löytyy tyypillisesti luontoarvoja, joiden vuoksi hankkeet kutistuvat tai jopa peruuntuvat.
Myös aurinkovoimalle ehdotetaan turhaa lisäsääntelyä
Alueidenkäyttölain lausuntoversiossa on myös aurinkovoimasta kirjaus, joka vaarantaa Suomen hyvää kehitystä vihreän siirtymän tiellä. Lakiluonnoksen mukaan jokainen vähintään 10 hehtaarin aurinkovoimahanke pitäisi jatkossa kaavoittaa. Todella matala kaavoitusraja tulee vaarantamaan erityisesti keskisuurten aurinkovoimahankkeiden etenemisen, sillä kaavoitus lisää turhaan kustannuksia ja hankkeiden hallintoa siellä, missä kaavoitukselle ei ole todellista tarvetta.
Tähän mennessä valtaosa aurinkovoimahankkeista on voitu viedä läpi vanhan maankäyttö- ja rakentamislain suunnittelutarveratkaisulla tai rakentamislain uudistamisen jälkeen sijoittamislupa sekä rakennuslupa – yhdistelmällä siellä, missä ei ole yhteensovitettavia toimintoja niin paljon, että kaavoitus olisi niiden vuoksi tarpeellista.
On olemassa myös hallinto-oikeuden päätös siitä, että yli 80 hehtaarin aurinkovoimahanke ei tarvinnut kaavaa, koska alueella ei ollut yhteensovitettavia toimintoja, joiden vuoksi kaavoitus olisi ollut perusteltua. Korkein hallinto-oikeus ei antanut asiassa valituslupaa, joten hallinto-oikeuden päätös pysyi voimassa. Lakiluonnoksessa esitetty kaikkien vähintään 10 hehtaarin hankkeiden kaavoittamisvaade on tähän verrattuna tarpeetonta ylisääntelyä.
Vihreän siirtymän hyvää kehitystä ei tule vaarantaa – hyväksyttävyys on jo korkealla ja sitä voidaan nostaa muilla toimilla
Tuulivoiman etäisyyssääntelyn sisällyttämistä lakiluonnokseen on perusteltu hankkeiden hyväksyttävyyden edistämisellä. Tuulivoima on kuitenkin toiseksi halutuin sähköntuotantomuoto Suomessa ja kaavoja hyväksytään demokraattisissa prosesseissa, joten väitteet tuulivoiman huonosta hyväksyttävyydestä eivät pidä paikkansa. Osansa lisäsääntelystä saamassa oleva aurinkovoima on kaikkein halutuin sähköntuotantomuoto Suomessa.
Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa tuulivoiman hyväksyttävyydestä vastaajat arvioivat hyväksyttävyyttä lisääviä toimia, eivätkä nähneet minimietäisyyttä sellaisena. Hankkeiden paikallista hyväksyttävyyttä tulisikin parantaa muilla keinoin kuin säätämällä kiinteä etäisyys tuulivoimaloiden ja asutuksen välille.
Tuuli – ja aurinkovoimarakentamisen merkittävän vaikeuttamisen ja Suomen sähköntuotannon lisäystavoitteiden vaarantamisen sijaan hyväksyttävyyttä tulisi pyrkiä kasvattamaan lisäämään vuorovaikutusta kunnan asukkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Kuntatasolta on muitakin esimerkkejä toimista, joilla paikallista hyväksyttävyyttä on vahvistettu.
Puhdasta, hinnaltaan kilpailukykyistä sähköä tarvitseva teollisuus suunnittelee investointeja Suomeen. Nämä investoinnit toisivat Suomeen uutta teollisuutta ja vientiä ja siirtäisivät Suomen nykyisen teollisuuden ilmastoneutraaliin aikakauteen. Samalla Suomi saisi talouskasvua, työpaikkoja ja hyvinvointia.
Suomella on kaikki mahdollisuudet tuottaa puhdasta sähköä suuret määrät kilpailukykyiseen hintaan. Tätä, meidän ainoaa kilpailukykytekijäämme, ei tule nyt vaarantaa alueidenkäyttölain luonnokseen sisällytetyillä tuuli- ja aurinkovoiman lisäsääntelyllä.