Merituulivoima on Suomen seuraava teollinen menestystarina, osa II

Suomen merituulivoimapotentiaali on vahva, mutta toimintaympäristö vaatii vielä kehittämistä. Suomen erityispiirteet – kuten suotuisat tuuliolosuhteet, maltilliset vesisyvyydet ja vähäsuolainen meri – tukevat teknistä toteutettavuutta, mutta talviolosuhteet ja vaihtelevat pohjaolosuhteet edellyttävät huolellista suunnittelua ja investointien riskienhallintaa. Myös merituulivoiman luvitus vaatii vielä kehittämistä.

Merituulivoima on vasta käynnistymässä oleva toimiala Suomessa. Vaikka kiinnostus merituulivoimaa kohtaan Suomessa on vahva, ei toimintaympäristömme tee merituulivoimatoimintaa täällä helpoksi.

Merituulivoimatoimija tarkastelee aina alueen fyysisiä- että markkinaolosuhteita ja tekee näiden yhdistelmästä päätöksen siitä, kiinnostuuko jostain markkinasta tai hankealueesta. Tämän artikkelisarjan ensimmäisessä osassa on keskitytty merituulivoimatoimia-alan taloudellisiin edellytyksiin. Tässä artikkelissa käydään läpi Suomen merialueen fyysisiä erityispiirteitä.

Suomessa on hyvät olosuhteet merituulivoimalle

Jokaisella markkinalla on omat erityispiirteensä, jotka tulee ottaa suunnittelussa huomioon ja jotka vaikuttavat kustannuksiin. Suomessa on otolliset olosuhteet merituulivoimalle. Suomen läntisellä merialueella tuulenvoimakkuudet ovat hyviä merituulivoiman kannattavuutta ajatellen. Meiltä myös puuttuvat trooppisia merialueita vaivaavat hirmumyrkyt. Merialueemme on myös vähäsuolainen ja aallonkorkeus vähäinen, mikä pienentää aaltojen ja suolaveden rasituksesta aiheutuvia kustannuksia.

Suomessa on pääosin kohtuulliset vesisyvyydet, jolloin voimme hyödyntää pohjaan tukeutuvia perustuksia. Se, että voimme hyödyntää vakiintunutta teknologiaa, pienentää riskejä ja kustannuksia. Tulevissa merituulivoima-alueiden valinnoissa niin talousvyöhykkeellä kuin aluevedellä on kuitenkin kiinnitettävä huomiota veden syvyyteen, että hankkeita ei ohjata liian syvään veteen alueille, joissa vain kelluva teknologia on mahdollista. Kelluvat merituulivoimalat eivät ole vielä sarjatuotannossa, eikä niiden käyttöä ole testattu jäätyvissä olosuhteissa.

Uusi toimintaympäristö edellyttää uusia konsepteja

Talviolosuhteemme aiheuttavat toki haasteita merituulivoimalle. Nämä haasteet vaikuttavat niin merituulivoimaloiden rakenteisiin kuin voimalateknologiaan. Perustukset on suunniteltava kestämään jääkuormia, mutta toteutuksen täytyy olla kustannustehokasta siten, että perustuksia voidaan rakentaa sarjatuotantona useiden kymmenien kappaleiden määrinä. Voimalateknologian tulee kestää jäätyviä olosuhteita, mikä sekin osaltaan lisää pääomakustannuksia.

Suomen merialueiden vaihtelevat pohjaolosuhteet asettavat merkittäviä teknisiä haasteita merituulivoiman rakentamiselle. Kustannustehokkuus voidaan saavuttaa hankkeissa, joissa hyödynnetään teollisuuden vakiintuneita menetelmiä ja koeteltuja perustusratkaisuja, sekä joissa toimitusketjut ja satamien kokoonpano- ja logistiikkavalmiudet toimivat saumattomasti. Jotta Suomeen saadaan tarvittava kokemus ja osaaminen näiden ratkaisujen soveltamiseksi, tarvitaan Suomessa toteutettuja merituulivoimahankkeita, joissa uuden toimialan luonteesta aiheutuvat riskit on jaettu markkinamekanismein, ja joissa syntyneitä tuloksia voidaan hyödyntää tulevien hankkeiden kustannusten alentamiseen. Lisäksi Suomen olosuhteisiin soveltuvan toimialastandardin kehittämistä tulisi tukea kohdennetulla T&K-rahoituksella.

Talvikausi tuo omat haasteensa ja Suomen eteläisiä merialueita lukuun ottamatta pääsy voimaloille saattaa olla estynyt jopa puolet vuodesta. Talvikauden takia useissa merituulivoimahankkeissa saatetaankin joutua tilanteeseen, jossa samaa huollon ja ylläpidon (operations & maintenance, O&M) konseptia ei voidakaan hyödyntää ympäri vuoden. Tällä on oma vaikutuksensa operointikustannuksiin.

Suomessa on alustavasti tarkasteltu useita vaihtoehtoja talvikauden huoltotoiminnan järjestämiseksi, kuten moottorikelkka- tai hydrokopteriliikennettä sekä jäissä kulkevia, lähes jäänmurtajaluokan huoltoaluksia. Käytännössä merituulivoima-alalla kuitenkin suositaan vakiintuneita ja standardoituja toimintamalleja. Jäissä toimimiseen ei ole vielä muodostunut kansainvälistä standardia, mikä rajoittaa näiden vaihtoehtojen laajamittaista käyttöönottoa.

Tämän vuoksi on todennäköistä, että Suomen merituulivoima-alueilla huollon ja ylläpidon ratkaisut joudutaan eriyttämään avovesi- ja talvikauden osalta. Avovesikaudella voidaan hyödyntää alan tavanomaisia huoltoaluksia ja -menettelyjä, kun taas talvikauden huoltokonsepti vaatii vielä kehittämistä. Tällä hetkellä todennäköisintä olisi valita toimialalla vakiintunut käytäntö, joka olisi kallis helikopterilla operoitu huolto.

Kehittyvä toimiala vaatii sopeuttamista

Suomessa merituulivoima on vielä kehittyvä ala, jolla on korkeat alkuinvestoinnit ja pitkät hankekehitysajat. Taloudellisia riskejä sisältyy etenkin hankekehityksen alkuvuosiin, jolloin merituulivoima-alueesta ja sen soveltuvuudesta merituulivoiman rakentamiseen hankitaan tietoa ja tarkennetaan suunnitelmia.

Suomessa hankekehityksen riskejä lisäävät etenkin epävarmuus verkkoliitynnästä sekä vesilupaprosessin soveltumattomuus merituulivoiman luvitukseen. Varmuus verkkoliitynnästä sekä vesilupa tulisi molemmat saada ennen kuin päätetään laajemmista investoinneista pohjan rakennettavuustutkimuksiin. Näiden nk. geoteknisten tutkimusten hinta vaihtelee miljoonista euroista jopa kymmeniin miljooniin euroihin hankkeen koosta ja hankealueesta riippuen. Suomessa merituulivoiman hankekehitys uhkaakin keskeytyä jo ennen geoteknisiä tutkimuksia suuresta taloudellisesta riskistä johtuen.

Uuden toimialan käynnistyminen vaatii muutoksia ja sopeuttamista usealla saralla. Keskustelut näiden edellä mainittujen prosessien sopeuttamisesta merituulivoiman tarpeita paremmin vastaaviksi on kuitenkin jo käynnistetty.

Suomi tarvitsee merituulivoimaa

Fingrid arvioi, että Suomen sähkönkulutus kaksinkertaistuu seuraavan vuosikymmenen aikana. Tämän tarpeen täyttämiseksi tarvitaan useaa eri energianlähdettä hyödyntävä energiajärjestelmä, jossa merituulivoimalla on keskeinen rooli. Merituulivoima monipuolistaa energiajärjestelmää, vahvistaa huoltovarmuutta ja tukee teollisuuden päästövähennyksiä. Tulevaisuuden voimakkaasti vaihtelevaan sääriippuvaiseen energiantuotantoon merituulivoima tuo välimuodon, jonka tuotantoprofiili sopii tasapainottamaan sähköntuotantoa paremmin kuin muut uusiutuvat vaihtoehdot.

Merituulivoima tarjoaa strategisen mahdollisuuden rakentaa uusia vientivetoisia teollisuudenaloja erityisesti länsirannikolla ja vahvistaa energiaomavaraisuutta. Investoinnit vihreään vetyyn, sähköistettyyn teollisuuteen ja datakeskuksiin sekä kuluttavat sähköä että mahdollistavat uuden sähköntuotannon. Uusi vihreä teollisuus tarvitsee merituulivoimalla tuotettua sähköä raaka-aineekseen. .

Merituulivoima mahdollistaa suuren mittakaavan päästöttömän sähkön tuotannon ilman maankäyttökonflikteja. Merituulivoima lisää työvoiman kysyntää suoraan ja välillisesti erityisesti länsirannikolla. Suoria työpaikkoja muodostuu satamissa ja merioperaatioissa. Välillisesti työvoiman tarve lisääntyy esimerkiksi majoitus- ja ravintolakapasiteetin kysynnän lisääntymisen myötä. Merituulivoiman rakentaminen tukee myös Suomen meriteollisuuden jo nyt vahvaa esiinmarssia, luoden uusia mahdollisuuksia alan uusille ja vanhoille toimijoille.

Merituulivoima tukee Suomen talouskasvua ja siksi sen toimintaympäristöä tulee Suomessa kehittää.

Aurinkopaneelit ja energiavarastot kuuluvat tuottajavastuun piiriin

Aurinkosähkö ja energiavarastot ovat keskeisessä roolissa siirtymässä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Kestävyys ei kuitenkaan rajoitu tuotteen käyttöikään, vaan myös tuotteen elinkaaren loppupäästä huolehtiminen on osa vastuullista toimintaa. Tähän liittyy tuottajavastuu, joka on lakisääteinen velvoite mm. sähkö- ja elektroniikkalaitteita, akkuja ja pakkauksia markkinoille saattaville yrityksille.

Mikä on tuottajavastuu?

Tuottajavastuussa yrityksellä on vastuu järjestää ja rahoittaa käytöstä poistettujen tuotteiden ja niiden pakkausten keräys, kierrätys ja jätehuolto.

Tuottajavastuu koskee siis yrityksiä, jotka:

valmistavat tai maahantuovat sähkö- ja elektroniikkalaitteita, akkuja, näiden pakkauksia tai muita tuottajavastuun alaisia tuotteita Suomeen,
myyvät laitteita, akkuja ulkomailta etäkaupalla suoraan käyttäjälle Suomeen tai Suomesta ulkomaille,
myyvät laitteita tai akkuja edelleen omalla tuotemerkillään, tai
pakkaavat tuotteita Suomessa, maahantuovat pakattuja tuotteita Suomeen tai myyvät pakattuja tuotteita ulkomailta etäkaupalla suoraan käyttäjälle Suomeen.

Maahantuonnilla tarkoitetaan tässä yhteydessä maahantuontia Suomeen toisesta EU-maasta tai kolmannesta maasta. Velvoitteiden täyttämiseksi yrityksen tulee liittyä hyväksyttyihin tuottajayhteisöihin. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden osalta EU-alueen etämyyjien tulee nimetä valtuutettu edustaja.

Tuottajavastuun hoitaneet yritykset on rekisteröity Jätehuoltokompassin tuottajarekisteriin. Sähkölaitteiden ja akkujen jakelijalla on lakisääteinen velvoite tarkistaa, että se laskee markkinoille vain sellaisia tuotteita, joiden tuottaja kuuluu tuottajarekisteriin. Toisin sanoen jakelijan tulee mahdollisuuksien mukaan varmistaa se, että maahantuoja on hoitanut tuottajavastuuvelvoitteet sähkölaitteista sekä paristoista ja akuista. Tämä vaatimus laajenee koskemaan myös pakkauksia Pakkaus- ja pakkausjäteasetuksessa (PPWR).

Miksi tämä koskee myös aurinkoenergia-alan toimijoita?

Tuottajavastuuvelvoite koskee muun muassa aurinkopaneeleita, inverttereitä, ohjausyksiköitä, akkuja ja energiavarastoja, eli useimpia aurinkoenergiaratkaisun osia sekä niiden ja myös muiden tuotteiden pakkauksia. Aurinkoenergiajärjestelmät sisältävät useita laitteita, joiden asianmukainen kierrätys on tärkeää ympäristön ja resurssien kannalta. Samalla lainsäädäntö tiukkenee sekä kansallisesti että EU-tasolla. Energiavarastot (kuten litiumioniakut) vaativat erityistä jätteenkäsittelyä vaarallisten aineiden vuoksi. EU:n akkuasetus ja kiertotalouslainsäädäntö tiukentavat raportointivelvoitteita jo lähivuosina.

Tuottajayhteisöön liittyminen on yrityksen lakisääteinen velvoite

Tuottajavastuun laiminlyönneistä voi seurata sanktioita, mutta ennen kaikkea kyse on ympäristövastuusta ja kiertotalouden edistämisestä. Tuottajayhteisöjen jäsenenä yritys huolehtii yhteisvastuullisesti jätehuollon kustannuksista raportoimalla markkinoille saattamiensa laitteiden, akkujen ja pakkausten määrän ja maksamalla raportoinnin mukaista kierrätysmaksua. Tuottajayhteisöt huolehtivat elinkaaren lopussa olevien tuotteiden keräyksestä, kuljetuksesta ja kierrätyksestä, sekä raportoinnista viranomaiselle.

Mitä voit tehdä?

Tarkista Pirkanmaan ELY-keskuksen verkkosivujen chatbotilla, koskeeko tuottajavastuu yritystäsi.
Lisätietoa tuottajavastuusta löydät täältä: Näin hoidat tuottajavastuun – Tuottajavastuu – ELY-keskus Siellä on lista Suomessa hyväksytyistä tuottajayhteisöistä, joihin voit olla myös suoraan yhteydessä.
Voit tarkistaa Jätehuoltokompassin tuottajarekisteristä, mihin tuottajayhteisöihin yrityksesi jo kuuluu, tai onko tietty taho hyväksytty Suomessa tuottajayhteisöksi.
Mikäli olet sähkölaitteiden tai akkujen jakelija, on hyvä tarkistaa, että maahantuoja on hoitanut tuottajavastuunsa. Tuottajavastuun hoitaneet yritykset on rekisteröity Jätehuoltokompassin tuottajarekisteriin. Useimmat tuottajayhteisöt myöntävät jäsenilleen sertifikaatin, mikä on hyvä pyytää nähtäväksi.

Yhteistyössä

Elker Oy – sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajavastuun asiantuntija

Recser Oy – akkujen ja paristojen tuottajayhteisö

Sumi Oy – pakkausten tuottajayhteisö

Merituulivoima on Suomen seuraava teollinen menestystarina, osa I

Suomen merituulivoimapotentiaali on vahva, ja Orpon hallitusohjelma vuonna 2023 antoi alalle myönteisen lähtölaukauksen. Toimintaympäristön muutokset ovat kuitenkin tuoneet esiin tarpeen uusille toimintamalleille ja markkinaehtoisille ratkaisuille. Suomen erityispiirteet – kuten suotuisat tuuliolosuhteet, maltilliset vesisyvyydet ja vähäsuolainen meri – tukevat teknistä toteutettavuutta, mutta talviolosuhteet ja vaihtelevat pohjaolosuhteet edellyttävät investointien riskienhallintaa.

Toimintaympäristö vaatii kehittämistä

Orpon hallitusohjelman kirjauksissa vuonna 2023 oli merituulivoiman toimialaa positiivisella viestillä herätteleviä kirjauksia. Orpon hallitus on asettanut tavoitteeksi ”määrittää kunniahimoisen tavoitteen merituulivoiman kapasiteetille vuonna 2035 ja luoda Suomelle kilpailuedun suhteessa Itämeren maihin”. Kun tarkastellaan käynnissä olevaa hallituskautta, monia toimialalle tärkeitä asioita onkin saatu liikkeelle.

Hallitusohjelman julkaisemisen jälkeen toimintaympäristö on kuitenkin muuttunut merkittävästi. Valtio pysäytti hyvin käynnistyneen yritysvetoisen hankekehityksen talousvyöhykkeellä ja käynnissä olleet selvitykset hankealueilla ovat jääneet odottamaan kilpailutusmallin valmistumista ja kilpailutusta. Samalla monet kansainväliset yritykset ovat siirtäneet katseensa muihin markkinoihin, mikä ei suinkaan ollut positiivista Suomen hankekehitysolosuhteiden kannalta. Ruotsi sen sijaan antoi jatkaa hankekehitystä talousvyöhykkeellä, vaikka samanaikaisesti kehittää omaa kilpailutusmalliaan.

Kun lähdetään suunnittelemaan merituulivoimaa tietylle markkinalle ja alueelle, hankekehittäjä tarkastelee alueiden sekä fyysisiä- että markkinaolosuhteita. Tässä kaksiosaisessa artikkelisarjassa keskitymme markkinaolosuhteisiin Suomessa, jotka joko parhaimmillaan mahdollistavat uuden toimialan syntymisen Suomeen, tai pahimmillaan estävät potentiaalin toteutumisen.

Suomi tarvitsee merituulivoimaa

Fingrid arvioi, että Suomen sähkönkulutus kaksinkertaistuu seuraavan vuosikymmenen aikana. Tämän tarpeen täyttämiseksi tarvitaan useaa eri energianlähdettä hyödyntävä järjestelmä, jonka osana merituulivoimalla on keskeinen rooli. Merituulivoima monipuolistaa energiajärjestelmää, vahvistaa huoltovarmuutta ja tukee teollisuuden päästövähennyksiä. Tulevaisuuden voimakkaasti vaihtelevaan sääriippuvaiseen energiantuotantoon merituulivoima voisi tuoda välimuodon, jonka tuotantoprofiili sopisi tasapainottamaan sähköntuotantoa paremmin kuin muut uusiutuvat vaihtoehdot.

Merituulivoima tarjoaa strategisen mahdollisuuden rakentaa uusia vientivetoisia teollisuudenaloja erityisesti länsirannikolla ja vahvistaa energiaomavaraisuutta. Investoinnit vihreään vetyyn, sähköistettyyn teollisuuteen ja datakeskuksiin sekä kuluttavat sähköä että mahdollistavat uuden sähköntuotannon. Ilman niitä Suomen energiasiirtymä ei voi skaalautua tai tukea pitkäaikaista kansallista kasvua.

Useat Euroopan maat ovat asettaneet kapasiteettitavoitteita (GW) merituulivoimalle. Tämä luo näkymää investoreille poliittisesta tahtotilasta pitkällä aikavälillä. On erinomaista, että Suomi ensimmäistä kertaa hallituksen energia- ja ilmastostrategian luonnoksessa on tuonut esiin numeerisia tavoitteita merituulivoimalle. Tosin luvut on ilmaistu valtion mahdollistamana kapasiteettina eikä varsinaisina tavoitelukuina (12 GW 2040 mennessä, 20 GW 2050 mennessä). On tärkeää, että kapasiteettitavoitteet säilyvät myös strategian lopullisessa versiossa tai kunnianhimoa jopa lisätään edellä mainituista. Suomen uusiutuvien alkuvuonna 2025 julkaisemat tavoitteet ovat strategialuonnosta hieman korkeammat: 16 GW 2040, 24 GW 2045.

Riskinjakomekanismit vauhdittavat vihreää siirtymää

Ukrainan sodan alkamisen jälkeen eurooppalaisten projektien kustannukset ovat nousseet 30-40 prosenttia. Ennen sotaa etenkin Pohjanmeren markkinoilla saavutettiin merkittäviä hyötyjä kustannustehokkuudessa ja merituulivoimasta voitiin puhua markkinaehtoisesti toteutuvana energiantuotantomuotona. Sodan myötä epävarmuudet markkinoilla ovat lisääntyneet ja investointiriskiä ovat kasvattaneet mm. raaka-aineiden hinnannousu, rahoituskustannusten nousu, puutteelliset riskinjakomekanismit, sääntely- ja verkkoriskit sekä sähköistymisen hitaasta etenemisestä johtuva markkinakysynnän epävarmuus.

Suomessa kantaverkkoyhtiö Fingridin toimivalta ei toistaiseksi ulotu merialueille. Merituulivoiman vakiintuneemmilla markkinoilla – kuten Alankomaissa, Saksassa, Tanskassa, Ranskassa – kantaverkkoyhtiö rakentaa kantaverkkoyhteyden merelle ja vastaa sen kytkennästä. Tämä malli on käytännössä valtion koordinoima ja joko osin tai kokonaan valtion rahoittama.

Merikaapelit ja merisähköasemat ovat strategisesti tärkeä osa kansallista energiahuoltoa. Ne muodostavat osan kriittistä infrastruktuuria, jonka merkitys korostuu sähköjärjestelmän siirtyessä kohti hajautetumpaa ja uusiutuvaan energiaan perustuvaa tuotantoa. Fingridin aktiivinen rooli merikaapeleiden ja merisähköasemien rakentamisessa ja omistamisessa varmistaisi, että ohjaus ja päätöksenteko säilyvät kansallisissa käsissä. Tämä on tärkeää huoltovarmuuden, kansallisen turvallisuuden ja energiapolitiikan johdonmukaisen toteuttamisen kannalta.

Huutokaupoilla eteenpäin

Uutta merituulivoimaa rakennetaan enenevässä määrin huutokauppamekanismien kautta. Ns. greenfield-projektit ovat vähenemään päin, kun markkinat kehittyvät. Myös EU on ottanut ohjaavan roolin uusiutuvan energian huutokaupoissa osana vihreän siirtymän edistämistä. Onnistuakseen merituulivoiman huutokauppojen on oltava taloudellisesti houkuttelevia sekä mukautettu markkinaolosuhteisiin, muuten on riski hankekehittäjien vetäytymiselle huutokaupasta tai jopa koko markkinalta. Sen vuoksi useat maat ovat päätymässä ns. kaksisuuntaiseen CfD-mekanismiin (Contract for Difference), jossa sähkön hinnan vaihtelusta johtuva riski jaetaan valtion ja hankekehittäjän kesken. Nykyiset riskit ovat liian suuret hankekehittäjien yksin kannettaviksi. CfD:t ja muut riskinjakojärjestelmät ovat olennaisia rahoituksen saamiseksi, rahoituksen hinnan kohtuullistamiseksi ja laajamittaisen käyttöönoton mahdollistamiseksi. Riskienjaon tulisi kuitenkin olla väliaikainen ratkaisu, joka auttaa vihreän siirtymän ja talouskasvun vauhdittamisessa.

Suomessakin tulisi arvioida, miten erilaisia riskinjakomekanismeja hyödyntämällä voitaisiin vähentää varhaisen vaiheen vihreän siirtymän hankkeiden riskejä ja luoda vakaampaa investointiympäristöä. Arviointi ei itsessään takaa pääoman virtaa, mutta se tukee politiikkapäätöksiä ja auttaa kehittämään toimintamalleja, jotka voivat tehdä laajamittaisesta käyttöönotosta mahdollista.

Tiiviisti kotimaisesta merituulivoimasta

Merituulivoiman investointiriskit ovat kasvaneet merkittävästi
Fingridin roolia merialueilla tulee vahvistaa
Huutokauppojen on oltava taloudellisesti houkuttelevia – muuten riskinä on hankekehittäjien vetäytyminen
Riskinjakomallit mahdollistavat investoinnit
Riskinjakomekanismien arviointi tukee politiikkapäätöksiä ja toimintamallien kehittämistä

Merituulivoima tukee Suomen talouskasvua

Merituulivoimainvestointien mahdollistamiseksi Suomessa tarvitaan ennakoitavaa politiikkaa ja pitkäjänteisiä ratkaisuja. Olemme vasta vihreän siirtymän alussa. Siirtymää tukevien politiikkatoimien tulisi ulottua 15-20 vuoden aikajänteelle.

Merituulivoimahanke on kuin monimutkainen palapeli, jonka jokaisen osan tulee sopia paikalleen, jotta hanke toteutuu. Jotta suuren kokoluokan (~ 1 GW) merituulivoimahankkeet voivat toteutua Suomessa, tarvitsee merituulivoima kantaverkkoliitynnän merelle sekä varmuuden kantaverkkoliitynnästä ja vesiluvasta varhaisemmassa vaiheessa hankekehitystä. Ensimmäiset hankkeet luultavasti tarvitsevat myös valtiota jakamaan riskiä. Riskinjako voi liittyä sähkön hintaan tai se voi kohdistua myös teollisuuden tukemiseen energiasiirtymässä. Tavoitteena tulisi olla varmistaa, että vedyn tuotanto tai muu teollinen sähkönkäyttö pysyy kannattavana myös hintavaihteluiden aikana. Se luo ennakoitavuutta investoinneille vedyn tuotantoon ja muihin sähköintensiivisiin prosesseihin.

Merituulivoimamarkkinan kehittymisen näkökulmasta alueiden kilpailutusaikataulu olisi hyvä sovittaa yhteen muiden Euroopan maiden vastaavien kilpailutusten kanssa. Yritysten osallistuminen kilpailutuksiin edellyttää merkittäviä taloudellisia ja asiantuntijaresursseja. Mikäli samaan aikaan järjestetään kilpailutuksia alueilla, joilla olosuhteet tai markkinaedellytykset ovat suotuisammat, yritysten panostukset voivat siirtyä niihin maihin, mikä heikentää Suomen hankkeiden etenemistä.

Merituulivoima on nyt samassa asemassa kuin maatuulivoima oli kymmenen vuotta sitten – alkuinvestoinnit voivat tuntua suurilta, mutta ne luovat perustan teollisuudelle, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Kysymys ei ole enää siitä, onko meillä varaa tukea merituulivoimaa, vaan siitä, onko meillä varaa jäädä sivuun, kun muu Eurooppa rakentaa tulevaisuuden energiantuotantoa.

Kuntien rooli uusiutuvan energian rakentamisessa on ratkaiseva

Käynnissä olevassa energiamurroksessa moni asia menee uuteen malliin. Ytimessä on tietysti se, miten irtaudumme ja pääsemme eroon fossiilisesta energiasta, joka on meillä paljolti tuonnin varassa. Toinen näkökulma on yhteiskunnan sähköistyminen. Itse sähköjärjestelmä meillä on lähes kokonaan hiilineutraalia tuotantoa, mutta valtava sähköistymisloikka on vielä edessä teollisuuden, lämmityksen ja liikenteen kohdalla.

Kolmas näkökulma liittyy kotimaisen uusiutuvan energian tuotantoon – se on paikallista. Energiantuotanto ympäri Suomen on viisasta, se on perimmäisesti turvallisuuskysymys. Se on myös elinkeino, joka mahdollistaa työllistävät hankintaketjut ja vihreän siirtymän investoinnit. Kotimainen tuotanto myös näkyy ja kuuluu. Siinä missä fossiilisen energian haitat ovat joko kaukana piilossa tai ilmassa näkymättömänä, paikallinen energiantuotanto tulee meitä lähelle.

Kulmakivinä kiinteistöveromalli ja laadukas kaavoitus

Paikallisen tason päätöksenteko ja virkavalmistelu nousee erittäin tärkeään rooliin, kun tuulivoimayhtiöiden kanssa yhteistyössä kehitetään hankkeita ja etsitään ratkaisuja tuulivoiman yhteensovittamisessa paikalliseen asukasyhteisöön ja luontoon.

On muodostunut kaksi tuulivoimarakentamisen päätöksenteon kulmakiveä, joilla on myös kansainvälistä arvoa toimia esimerkkeinä. Kyse on Suomen vahvuuksista ja toimintatavoista, joilla on voitu rakentaa kotimaista energiaa luottamusta herättävällä tavalla, kun paikallisen energiantuotannon sosiaaliset vaatimukset kuntayhteisössä on huomioitu tosissaan.

Ensinnäkin tuulivoiman kiinteistöveron Suomen malli on osoittanut olevansa erinomaisen toimiva verotuskäytäntö, jota maassamme ei kannata lähteä muuttamaan esim. valtionosuuksien tasausjärjestelmällä. Paikallisen oikeudenmukaisuuden ja hyväksyttävyyden kannalta on todella perusteltua, että kiinteistövero kannetaan sinne, jossa tuulivoiman aiheuttamat haitat ovat. Ruotsissa vastaavaa mallia ei ole, ja siellä meidän malliamme kadehditaan ja aivan syystä.

Toiseksi suomalainen kunnallinen päätöksenteko ja luotettava virkavalmistelu tuulivoimaosayleiskaavan myötä luovat alustan avoimelle vuorovaikutukselle ja laadukkaalle suunnittelulle. Yhteistyössä tuulivoima-alan hankekehittäjien kanssa kunnat voivat koko tuulipuiston toteutuksen ajan käydä keskustelua, jossa ratkoa eri haasteita ja tehdä tutummaksi sekä turvallisemmaksi paikallista energiantuotantoa. Kunnan kaavoitus ja sen asettamat vaatimukset ohjaavat tarkempaa suunnittelua ja selvitystä, jotka parantavat tuulivoiman yhteensovittamista sillä alueella, jonne tuotantoa on katsottu hyväksi rakentaa.

Demokraattinen yhteistyö avainasemassa

Kiteyttäen kuntien demokraattiset elimet tuovat paikallista energiantuotantoa koskevan päätöksenteon lähelle tavallisia ihmisiä. Se on luottamusta herättävä toimintamalli, joka lisää myös kuntien päätöksenteon arvoa, kun kyseessä on yleensä kymmenien miljoonien eurojen yritystoiminnan investoinnit. Kunnilla on siis väliä ja niillä on ratkaisevan tärkeä roolinsa, kun kotimaista uusiutuva sähköntuotantoa rakennetaan kestävällä tavalla.

Kansallisesta näkökulmasta on valtion taholta viisautta mahdollistaa paikalliselle tasolle merkittävä määrä päätösvaltaa, kun kyseessä on paikallisen elinkeinon ja energiantuotannon muoto. Tuulivoima tuo mukanaan hyötyjä ja haittoja, joita tosin on kaikilla energiantuotantomuodoilla tavalla tai toisella. Paikalliset päättäjät ja virkahenkilöt tietävät parhaiten mikä heidän kunnassaan on järkevä tapa toimia. Tuulivoima-ala haluaa olla mukana yhteistyössä, jolla parannetaan kotimaisen energian rakentamisen paikallisia vahvuuksia.

Tuulen tuomaa työtä: Johanna Kalho

Juttusarjassa esitellään tuulivoiman työllistämiä ihmisiä ja heidän työtään

Nimi: Johanna Kalho

Työpaikka: Suomen Tuulivoimayhdistys

Koulutus: Yo-merkonomi

Miten tuuli työllistää teitä?

Liityin STYn tiimiin 25.3. järjestökoordinaattorina. Kuten nimike kertoo, työskentelen yhdistyksen kurssi- ja tapahtumatoiminnan parissa sekä vastaan tapahtumalaskutuksesta ja järjestötyön hallinnollisista tehtävistä. Tuntuu mukavalta jatkumolta toimia jälleen tuulivoima-alalla, sillä työskentelin pitkään Moventaksella, jossa koordinoin mm. kansainvälisiä messuprojekteja ja sain monipuoliset opit ja kannukset työelämään.

Mitä odotan tuulivoima-alalta työskentelyltä?

Koen työni tuulivoiman parissa merkitykselliseksi, koska se on puhdas energiantuotantotapa ja sillä on huima kasvupotentiaali Suomessa. On mielenkiintoista päästä seuraamaan alan kehitystä energiasektorin vihreässä siirtymässä ja odotan varsinkin tuulivoiman etenemistä vetytalouden mahdollistajana.

Mieleenpainuva muisto työn parista?

Sanotaan, että reissussa rähjääntyy ja tämän sain kokea todeksi, kun ensimmäisellä ulkomaan messukeikalla matkalaukku jäi sinne jonnekin. Kokeneempi miespuolinen kollega onneksi tarjosi t-paitaa ja kalsareita ensi hätään ja harmitus vaihtui huumoriksi. Oma laukku saapui parahiksi ennen osaston avaamista, joten edustaa sai omissa vaatteissa. Asioilla on tapana järjestyä.