Vaikutuksilla väliä, etäisyyksillä ei

Tuulivoiman meluvaikutuksista on viime vuosina käyty ajoittain vilkastakin keskustelua. Tässä yhteydessä on välillä päässyt hämärtymään, millä perusteilla tuulivoiman sijoittamista suhteessa loma- ja vakituiseen asutukseen tulisi arvioida. Selvää on, että meluvaikutukset tulee selvittää huolellisesti ja ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Sen sijaan hämmennystä on aiheuttanut se, tuleeko tuulivoimaloiden ja asutuksen välille jättää tietty vähimmäisetäisyys.

Lainsäädännössä ei säädetä vähimmäisetäisyydestä tuulivoimaloiden ja asutuksen välillä, eikä etäisyyksistä ole myöskään annettu soft law -ohjeistusta. Julkiseen keskusteluun on kuitenkin tasaisin väliajoin noussut väite, että sosiaali- ja terveysministeriö (STM) suosittaisi kahden kilometrin vähimmäisetäisyyttä tuulivoimaloiden ja loma- tai asuinrakennusten välille. Tämä perustuu kuitenkin väärinkäsitykseen. ”Kahden kilometrin suojaetäisyys” on jäänyt elämään lausunnosta, jonka STM antoi vuonna 2013 Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaavasta perustuen virheelliseen tulkintaan Iso-Britanniassa annetusta ohjeistuksesta. STM on myöhemmin korjannut kantaansa ja todennut, ettei mitään kategorista etäisyysrajaa ole perusteltua noudattaa. Tästä huolimatta muutamassa kunnassa on linjattu, ettei tuulivoimaloita tule kaavoittaa tietylle etäisyydelle asutuksesta. Kaavoitusmonopolin johdosta kunnat voivatkin varsin vapaasti määrätä alueensa maankäytöstä, vaikkei lainsäädännössä vähimmäisetäisyyksistä olekaan säädetty.

Miten asutuksen ja tuulivoiman suhdetta sitten lähestytään lainsäädännössä, kun etäisyydet eivät ratkaise? Lähtökohtana on tuulivoimaloista aiheutuvien vaikutusten, eli erityisesti melun ja jossain määrin myös lapojen pyörimisestä aiheutuvan varjon vilkkumisen eli välkkeen, huomioiminen jo suunnitteluvaiheessa. Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää pääsääntöisesti kaavaa, jonka laadinnassa sovellettavaksi tuleva maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999, ”MRL”) edellyttää kaavan vaikutusten riittävää selvittämistä maankäyttötarpeiden yhteensovittamiseksi. Useimmiten tuulivoimahankeen toteuttamiseksi laaditaan tuulivoimarakentamista ohjaava MRL 77 a §:n mukainen yleiskaava, jolloin tulee lain yleisten sisältövaatimusten täyttymisen lisäksi varmistua siitä, että yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä ja että suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön. Tämä edellyttää muun ohessa meluvaikutusten arviointia ja huomioon ottamista.

Tuulivoimamelua koskien on vuonna 2015 annettu oma valtioneuvoston asetus ulkomelutason ohjearvoista (1107/2015). Lisäksi sisämelun osalta tulee noudatettavaksi Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista (545/2015). Tuulivoimameluasetuksessa säädetään suunnittelun ohjearvoista, jotka tulee ottaa huomioon esimerkiksi tuulivoimaosayleiskaavaa laadittaessa. Nämä asutusta ja loma-asutusta koskevat ohjearvot melulle ovat päiväaikaan 45 dB ja yöaikaan 40 dB. Koska kyse on vasta suunnitteilla olevasta toiminnasta, meluvaikutuksia arvioidaan lähtökohtaisesti suunnittelutietoihin ja mallinnuksiin perustuen. Mallinnusten laadinnassa noudatetaan vakiintuneesti ympäristöhallinnon ohjetta tuulivoimaloiden melun mallintamisesta (2/2014), jossa otetaan esimerkiksi kantaa siihen, minkälaisiin lähtötietoihin mallinnuksen tulee perustua. Kun tuulivoimahankkeen mahdollistava kaava laaditaan siten, että mallinnuksin arvioidut meluvaikutukset pysyvät ohjearvojen puitteissa, täyttää kaava lähtökohtaisesti MRL:n vaatimukset tältä osin.

Asetuksen mukaiset suunnittelun ohjearvot eivät ole toimintaa sitovia raja-arvoja, vaan niiden tarkoitus on ohjata maankäytön suunnittelua siten, ettei tuulivoimaloiden toiminnasta aiheudu sellaisia häiritseviä vaikutuksia, joiden vuoksi tuulivoimaloiden toimintaa olisi tarve myöhemmin säädellä ympäristöluvalla. Tuulivoimaloilta ei siis edellytetä ympäristölupaa suoraan lain nojalla, vaan luvantarve määräytyy mahdollisten vaikutusten perusteella. Mikäli ympäristölupaa kuitenkin edellytetään, tulee luvan myöntämisen edellytyksiä tarkastella vaikutuksia koskevien selvitysten perusteella ja suhteessa asetuksen mukaisiin ohjearvoihin. Ympäristöluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei toiminnasta asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen aiheudu terveyshaittaa tai naapuruussuhdelain tarkoittamaa kohtuutonta rasitusta. Mikäli toiminnasta aiheutuvat vaikutukset pysyvät valtioneuvoston asetuksen mukaisten ohjearvojen rajoissa, meluvaikutukset eivät aiheuta lain tarkoittamaa terveyshaittaa tai kohtuutonta rasitusta, jolloin edellytykset luvan myöntämiselle täyttyvät tältä osin.

Asutuksen ja tuulivoiman sijoittumista tulee siis lainsäädännön mukaan tarkastella vaikutusten perusteella. Vaikutusperusteisuus on vahvistettu myös korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä, jossa on toisaalta todettu ohjearvojen ohjaavan sekä maankäytön suunnittelua että ympäristölupaharkintaa ja toisaalta vahvistettu, että tarkastelun tulee perustua hankkeen arvioituihin vaikutuksiin, ei yksittäisten ihmisten kokemuksiin. Tätä havainnollistavat hyvin ympäristölupa-asiaa koskeva vuosikirjapäätös KHO 2018:150 sekä tuore tuulivoimaosayleiskaavaa koskeva tuore päätös KHO 290/2019. Vuosikirjapäätöksessä korkein hallinto-oikeus toteaa, että ohjearvojen tavoitteena on ehkäistä yleisesti melun aiheuttamia haittoja, eikä niiden tulkinnassa voida ottaa huomioon mahdollisia yksilöllisiä eroja melun kokemisessa. Lisäksi molempien päätösten perusteluissa todetaan nimenomaisesti, ettei Suomessa ole sitovaa määräystä siitä, mille etäisyydelle asutuksesta tuulivoimalat voidaan sijoittaa.

Haitallisten vaikutusten minimoimiseksi tuulivoiman vaikutukset, erityisesti sen meluvaikutukset, tulee näin ollen arvioida ja ottaa mahdollisimman hyvin huomioon maankäytön suunnittelussa eri toimintoja yhteensovitettaessa. Oikeuskäytännössä vahvistetun mukaisesti tuulivoimaloiden sijaintia koskevat kysymykset ratkaistaan hankekohtaisesti. Suunniteltu sijaintipaikka suhteessa asutukseen on osa arvioinnin lähtötietoja ja näin ollen asutuksen kannalta riittävä etäisyys tulee arvioiduksi osana hankkeen vaikutusarviointia. Yleispätevää säännöstä asutuksen ja tuulivoimaloiden välisestä minimietäisyydestä ei siis ole.

***

HPP Asianajotoimisto Oy on yksi Suomen johtavista tuulivoimaan liittyvien oikeudellisten palvelujen tarjoajista. HPP toimii täyden palvelun neuvonantajana ja tarjoaa tukea sekä hankekehitykseen (maankäyttö, kaavoitus- ja luvituskysymykset, verkkoliityntä, regulaatio, toimitus- ja palvelusopimukset sekä rahoitus) sekä operatiivisiin tuulivoimapuistoihin liittyvissä asioissa. Lisäksi HPP avustaa asiakkaita erilaisissa tuulivoimatransaktioissa sekä yritys- ja projektirahoitusjärjestelyissä. Oi­keu­del­lis­ten pal­ve­lu­jen tar­joa­jia maa­il­man­laa­jui­ses­ti luo­kit­te­le­va Cham­bers and Partners on aset­ta­nut HPP:n asian­tun­ti­jat Band 1-ka­te­go­ri­aan ”Ener­gy & Na­tu­ral Re­sources” -ka­te­go­rias­sa.

Kirjoittajat toimivat juristeina HPP:n tuulivoimatiimissä erikoisaloinaan ympäristö- ja kiinteistöoikeus. Molemmilla on laaja kokemus asiakkaiden avustamisesta niin tuulivoimahankkeiden kuin muiden ympäristöön vaikuttavien toimintojen kaavoitus- ja lupamenettelyissä sekä tuomioistuinmenettelyissä.

Tuulen tuomaa työtä: Hanna Takala

Juttusarjassa esitellään tuulivoiman työllistämiä ihmisiä ja heidän työtään.

Work by wind: Innogy

Work by Wind series introduces companies working in wind industry

Company name:  innogy SE

Field of business:  Renewables

Year established: 2016

What kind of work wind power provides to your company?

We plan, develop, build and operate wind farms at various sites all over Europe and in new markets like the Nordics, the US or Australia. In Europe we are one of the major operators of onshore  and offshore wind energy. We consider large and small onshore wind projects to support the energy transition and to tackle the climate change.

How do you see the future of wind power generally?

Our aim is to expand renewables worldwide through working with local partners. We believe that working together in this way is the key to making the energy transition a success. As Finland is a perfect market for long-term investments in wind energy, we are exploiting business opportunities and looking for cooperation partners and onshore wind development projects.

What is best when working in wind?

Wind is already the cheapest green technology providing a wide range of possibilities, now increasingly including the possibility of subsidy-free projects.  In a trusted cooperation you can find for every site and requirement the perfect match. In addition there is still much potential in the wind technology.  We are already making electricity generation from renewable sources competitive, and are well on the way to bring the costs further down through research and development activities.

www.innogy.com

Tuulen tuomaa työtä: Rauno Tuovinen

Juttusarjassa esitellään tuulivoiman työllistämiä ihmisiä ja heidän työtään.

Nimi: Rauno Tuovinen

Työpaikka: Moventas Gears Oy

Koulutus: Koneistajan perustutkinto

Miten tuulivoima työllistää sinua?

Moventas valmistaa tuulivoimavaihteita, jotka ovat tuulivoimaloiden pääkomponentteja. Minä teen sisäosavalmistusta näihin tuulivoimavaihteisiin. Teen töitä kolmella kehäjyrsimellä ja kahdella viimeistelyrobotilla. Kehäpyörät, joita valmistan, ovat yksiä isoimpia tuulivoimavaihteen komponentteja. Moventaksen kehäpyöristä tekee erityisen niiden hiiletyskarkaisu, jolla tuotteelle saadaan ylivoimainen lujuus ja käyttöikä.

Mikä on parasta työssäsi?

Parasta työssäni on työympäristö ja työkaverit. Työkaverit ovat minulle tärkeitä ja heidän kanssaan tulee vietettyä aikaa myös työajan ulkopuolella muun muassa harrastusten parissa. Onhan täällä viihdytty, sillä viime vuonna minulla tuli kymmenen vuotta täyteen talon kirjoilla!

Hauskin muisto työsi parista?

Vuosia sitten tehtiin viikonloppuvuoroa isommalla porukalla. Päätettiin tehdä viikonlopusta erityinen grillilounaalla, johon kukin toi murkinaa nyyttärimeiningillä. Porukalla grillattiin hyvät ruoat kauniissa kesäsäässä, ja kaikilla oli vatsa täynnä lounastauon jälkeen. Vaikka viikonloppu oli työntäyteinen, jäi päällimmäisenä mieleen hyvä tunnelma ja yhdessätekemisen meininki.

YVA ja kaava ne yhteen soppii – yhteismenettely vai kaksi erillistä prosessia?

Tuulivoimahankkeissa tehdään usein sekä kaava että ympäristövaikutusten arviointi (YVA). Molemmat ovat laajoja asiakirjakokonaisuuksia, ja osittain niissä käytettävät selvitykset ovat samoja, mahdollisesti hiukan erilaisin painotuksin. Prosessia johtava viranomainen on eri: kaavoitusta vetää kunta, YVA:a puolestaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus yhteysviranomaisena. Aiemmin prosesseja on voinut parhaimmillaan juoksuttaa rinnakkain, mutta kaksi vuotta sitten voimaan tulleiden lakimuutosten jälkeen on mahdollista liittää YVA-selostus osaksi kaavaselostusta eli tehdä YVA ja kaava yhtenä prosessina kahden sijaan. Miltä yhteismenettely näyttää eri toimijoiden näkökulmista ja mitä se muuttaa kahteen erilliseen prosessiin verrattuna?

Yhteismenettely tuli mahdolliseksi, kun YVA-laki (252/2017) uudistui tullen voimaan toukokuussa 2017. Samaan aikaan maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntöön tehtiin sellaisia muutoksia, että ympäristövaikutusten arviointi voidaan tehdä kaavoituksen yhteydessä. YVAL 5 § antaa raamit yhteismenettelylle: Hankevastaava voi tehdä aloitteen yhteismenettelystä yhteysviranomaiselle esimerkiksi YVAL 8 §:n mukaisessa ennakkoneuvottelussa. Mikäli viranomaiset ja hankevastaava ovat asiasta yksimielisiä, YVA ja kaava voidaan tehdä yhteismenettelynä.

Yleisin yhteismenettelyn käytännössä estävä tilanne on kuntarajat ylittävä tuulivoimahanke eli se, että hankealue sijoittuu kahden tai useamman kunnan alueelle. Koska ympäristövaikutusten arviointi suoritetaan osana kaavaprosessia ja YVA-asiakirjat liitetään osaksi kaava-aineistoa, tulisi tässä tapauksessa laatia MRL 46 §:n mukainen kuntien yhteinen yleiskaava. Muussa tapauksessa jokaisessa kunnassa olisi meneillään oma kaavaprosessi, joka sisältäisi YVA-lain mukaisen vaikutusten arvioinnin. Kuntien yhteiset yleiskaavat ovat kuitenkin MRL:n lähes 20:n voimassaolovuoden aikana jääneet harvinaisiksi, eikä niitä ole laadittu vuosiin missään päin Suomea.

Perinteisesti hankkeissa, joissa laaditaan sekä YVA että yleiskaava, on edetty YVA-vetoisesti: kaavaprosessi seuraa askeleen tai kaksi YVA-prosessia jäljessä YVA-asiakirjojen valmistumista odottaen. Yhteismenettelyssä vaikutusten arviointi kohdistuu suoraan hankekaavoitukseen, jolloin ympäristövaikutusten arviointi on osa kaavaprosessia. YVA-asiakirjat liitetään osaksi kaava-aineistoa, ja kaava-asiakirjojen on näin täytettävä sekä MRL:n että YVAL:n vaatimukset. Sama koskee tiedottamista. Vuorovaikutuksen merkitys eri toimijoiden välillä korostuu, kun toimintatavat poikkeavat siitä mihin on aiemmin totuttu.

Kunta vetovastuussa

Yhteismenettelyn prosessinjohtajana toimii kunnan kaavoittaja, jolloin kunnan rooli on perinteistä menettelyä suurempi. Yhteysviranomaisen rooli ympäristövaikutusten arvioinnin laadunvarmistajana säilyy yhteismenettelyssä sen ohjatessa arviointiselostuksen laatimista lausunnollaan ja tarkastaessaan arvioinnin laadun ja riittävyyden perustellussa päätelmässään. Hankevaihtoehtojen laadinnassa tulee käydä entistä aktiivisempaa keskustelua kaavoittajan, kuntapäättäjien ja hanketoimijan välillä. Kunnan laittaessa YVA-suunnitelman sisältävän osallistumis- ja arviointisuunnitelman nähtäville ottaa kunta jo kantaa siihen, millaiset vaihtoehdot esimerkiksi voimalakorkeuksien tai asutusetäisyyksien osalta ovat kunnassa hyväksyttyjä. Näin vaihtoehtotarkastelussa tulisi alusta pitäen olla mukana sellaiset vaihtoehdot, joihin kunnan päättäjät ovat sitoutuneet ja riski hankkeen hylkäämiseen yleiskaavan hyväksymiskäsittelyssä pienenee. Samalla tulee muistaa, että vaikka kunta osallistuu entistä aktiivisemmin vaihtoehtojen laadintaan, tulee selvitykset ja vaikutusten arviointi johtopäätöksineen edelleen laatia puolueettomasti asiantuntijatyönä.

Osallisten kannalta on helpompaa, että he voivat antaa mielipiteensä ja lausuntonsa yksistä asiakirjoista vain kunnalle: YVA-suunnitelman sisältävästä osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta sekä YVA-selostuksen sisältävästä kaavaluonnoksesta. Aiemmin kuntalaisissa on aiheuttanut ajoittain hämmennystä se, että kuulemisia ja lausunnon antamismahdollisuuksia on sekä kaavaan että YVA:an liittyen, ja että esimerkiksi YVA:sta annetut kommentit eivät tule automaattisesti huomioiduksi kaavaprosessissa.

Kunta toimittaa tulleen palautteen yhteysviranomaiselle, joka huomioi sen YVA-suunnitelman ja -selostuksen osalta lausunnossaan ja perustellussa päätelmässään. Perusteltu päätelmä liitetään myös osaksi kaava-aineistoa, minkä jälkeen laaditaan MRL:n mukainen kaavaehdotus.

Parhaimmillaan yhteismenettely selkeyttää prosessia osallisten kannalta ja sitouttaa kuntaa mukaan suunniteltuun hankkeeseen alusta pitäen, jolloin riski hankkeen kaatumisesta yleiskaavan hyväksymiskäsittelyssä kunnanvaltuustossa pienenee. Prosessin kesto saattaa lyhentyä, koska YVA:lla ja yleiskaavalla ei ole erillisiä nähtävilläoloaikoja. Dokumenttien sivumäärä pienenee, sillä selvityksiä ja vaikutusten arviointia tai prosessikuvauksia ei tarvitse kirjoittaa enää erikseen sekä YVA- että kaava-asiakirjoihin. Perinteisessä kahden erillisen prosessin menettelyssä tehdään siis erillisselvitykset, jotka referoidaan YVA-selostukseen YVA-lain näkökulmasta ja tehdään vaikutusten arviointi. Kaava-asiakirjoihin puolestaan referoidaan sekä erillisselvityksiä että YVA-selostusta MRL:n näkövinkkelistä katsottuna. Samat asiat tulevat helposti kolmeen kertaan kirjoitetuiksi, vain pienin vivahde-eroin.

ELY:n yhteysviranomaisen näkökulmasta hyvänä asiana voidaan nähdä se, ettei yhteysviranomaisen tarvitse enää toimia postikonttorina, vaan se voi keskittyä olennaiseen eli hankkeen vaikutusten arvioinnin ohjaukseen ja perustellun päätelmän laatimiseen hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista. Alkuvaiheessa uuden menettelytavan omaksuminen ja asiakirjojen laadinta vie kuitenkin enemmän aikaa ja resursseja kaikilta osapuolilta. Kunnan työmäärä kasvaa prosessinjohtajan roolin vuoksi, mihin pitää valmistautua etukäteen. Kunta ei esimerkiksi voi toteuttaa osallisten kuulemista samoin periaattein kuin tavallisessa kaavahankkeessa vaan siinä pitää huomioida YVA-kuulemisten vaateet. Kokonaisuutena vuorovaikutukseen pitää varata enemmän resursseja hankkeen alkuvaiheessa kuin mitä tavallisesti on totuttu kaikkien osapuolten kohdalla. Viestinnän rooli korostuu, jotta kaikki osapuolet varmasti ovat selvillä siitä, mitä yhteismenettely tarkoittaa ja milloin kuntalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa.

Erillisinä prosesseina tehtävällä YVA:lla ja kaavalla on edelleen menettelytapana sijansa – ja ajoittain se on edelleen käytännössä ainut mahdollinen tapa edetä. Samaan aikaan voidaan olettaa, että yhteismenettely tulee yleistymään tuulivoimahankkeissa, joihin se sopii hyvin. Perinteisellä menettelylläkin päästään hyvään lopputulokseen, kunhan aikataulutukseen ja aikataulussa pysymiseen kiinnitetään runsaasti huomiota. Yhteismenettelyn mahdollistavien lakimuutosten jälkeen esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla on alkanut tai on alkamassa viiden tuulivoimahankkeen YVA-menettely, joista kolme tehdään yhteismenettelynä.

Kirjoittaja on ennen nykyistä viranomaistehtäväänsä toiminut yksityissektorilla konsulttina muun muassa tuulivoimayleiskaava- ja YVA-hankkeissa sovittaen prosesseja käytännössä yhteen.

Plussat

• Selkeyttää prosessia asukkaiden näkökulmasta: he voivat antaa mielipiteensä ja lausuntonsa yksistä asiakirjoista yhdelle viranomaisille (kunta). Myös kaavan ja YVA:n kuulemistilaisuudet ovat yhteiset.
• Sitouttaa kuntaa prosessiin.
• YVA- ja kaavaprosessin kesto saattaa lyhentyä, koska on vain yhdet nähtävilläoloajat.
• Tuotettavien dokumenttien yhteissivumäärä pienenee, sillä selvityksiä ja vaikutusten arviointia tai prosessikuvauksia ei tarvitse kirjoittaa erikseen sekä YVA- että kaava-asiakirjoihin.
• Yhteysviranomainen ELY:ssä voi keskittyä olennaiseen eli hankkeen vaikutusten arvioinnin ohjaukseen ja perustellun päätelmän laatimiseen hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista.

Huomioi tämä!

• Alkuvaiheessa uuden menettelytavan omaksuminen ja asiakirjojen laadinta vie enemmän aikaa ja resursseja kaikilta.
• Kunnan työmäärä kasvaa prosessinjohtajan roolin vuoksi: esimerkiksi osallisten kuulemista ei voi toteuttaa samoin kuin kaavahankkeessa on totuttu tekemään, sillä myös YVA-kuulemisten vaatimukset t tulee täyttää.
• Yleisesti kaikkien tahojen on etenkin prosessin alkuvaiheessa varattava totuttua enemmän resursseja vuorovaikutukseen ja tiedottamiseen.

Hanketoimijan kommentti

ABO Windin kahdessa hankkeessa, Akaalla ja Lappajärvellä, kunnat tekevät parhaillaan YVA:n ja kaavan yhteismenettelyä. Lappajärvellä osallistumis- ja arviointisuunnitelma ja YVA-suunnitelma tulivat nähtäville helmikuussa. Molemmat hankkeet ovat vielä niin alussa, että kokemuksia koko prosessin kulusta ei ABO Windille ole kertynyt. Julian Wehnert ABO:sta kertoo: ”Kun laki muuttui, olimme innokkaita kokeilemaan yhteismenettelyä, ja molemmissa hankkeissa sekä kunta että ELY olivat myötämielisiä kokeilulle. Viranomaisten kanssa käyty ennakkoneuvottelu oli positiivinen kokemus. Oli hyvä saada eri tahot saman pöydän ääreen aikaisessa vaiheessa. Meidän tähänastisten kokemusten perusteella sanoisin, että eri osapuolet ovat olleet innokkaampia tarttumaan asiakirjoihin, kun niitä on kahden sijasta yksi ja yhteismäärältään sivujakin vähemmän, kun selvitykset esitellään kerralla. Asukaskysely on esimerkki selvityksestä, joka voidaan käyttää sekä kaavaluonnoksessa että YVA:ssa. Sekä hanketoimijan että paikallisten asukkaiden, virkamiesten ja muiden toimijoiden näkökulmista on käytännöllistä ja mielekästä, että samassa infotilaisuudessa käsitellään sekä kaavaa että YVA:a ja että hanketta käsitellään kokonaisuutena. Kun kaava ja YVA tehdään erillisinä prosesseina, on ajoittain noussut hämmennystä siitä, mistä asukas lausuu ja mihin se vaikuttaa. On hyvä, että homma suoraviivaistuu siltä osin. Ajatuksena on, että yhteismenettely säästää ajassa 2 – 6 kuukautta, mutta nähtäväksi jää, toteutuuko tämä käytännössä.”