Suomen Tuulivoimayhdistys pelikentälle Ilmastoveivi2019 -joukkueessa
Oletko kuullut Ilmastoveivi2019 -kampanjasta? Poliittisesti sitoutumattomalla ilmastokampanjalla on tavoitteenaan kerätä ennennäkemätön kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan tuki sille, että Suomi tulevalla EU:n puheenjohtajuuskaudellaan ottaa vahvan ilmastojohtajuuden, ja pyrkii päivittämään 2030 ja 2050 -tavoitetasoja 1,5 asteen polulle pääsemiseksi viimeisimmän IPCC-raportin tulosten valossa. Vetoomukseen pyritään saamaan peräti 500 000 allekirjoitusta.
Kampanja painottaa poliittisen johtajuuden merkitystä ja haluaa tukea rohkeaa ja uskottavaa ilmastopolitiikkaa. Poliittisia ratkaisuja tarvitaan nyt nopealla aikataululla, jotta uusiutuvat energiamuodot saadaan suuremmissa määrin käyttöön ja jotta fossiilisesta polttoainesta päästäisiin eroon mahdollisimman pian.
Vaatimuslistassamme lukee muun muassa, että päästöjä on vähennettävä 60 prosenttia suhteessa vuoteen 1990 vuoteen 2030 mennessä. EU:n on oltava hiilineutraali vuonna 2040 ja saavutettava negatiiviset päästöt sen jälkeen vahvistamalla luonnollisten ekosysteemien kykyä sitoa hiilidioksidia ja viilentää ilmastoa. Vaadimme lisäksi, että rahoitusvirtojen ilmastokestävyyttä, eikä hankkeita, jotka perustuvat fossiilisiin polttoaineisiin, tule rahoittaa lainkaan.
Ilmastoveivi2019 yhdistää suomalaiset iästä, taustasta ja elämäntilanteesta riippumatta toimimaan yhdessä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Olemme suurenmoisen iloisia siitä, että Suomen Tuulivoimayhdistys on liittynyt veivijoukkueeseen ja vaadimme nyt yhteisvoimin Suomea ottamaan johtoaseman ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä, ja päättäjiltä rohkeutta tehdä merkittäviä poliittisia ratkaisuja.
Mukaan pääset osoitteessa https://www.ilmastoveivi2019.fi/
Lisätietoa:
Anne Nordling
anne.nordling@ilmastoveivi2019.fi
Osa 5. 2000 – 2002 WinWindin mukana syntyy pala suomalaista tuulivoimahistoriaa
Blogisarjan viidennessä osassa Suomeen syntyy omaa tuulivoimatuotantoa, kun voimalavalmistaja WinWinD syntyy.
Suomessa siirryttiin uuden vuosituhannen alussa ensimmäisen naispresidentin hallintakaudelle, kun Tarja Halonen astui virkaan vuonna 2000. Kaksi vuotta myöhemmin Suomen markka jäi historiaan, Suomen siirtyessä monen muun Euroopan maan kanssa euroaikaan. Vaikka tuulivoimarakentaminen oli Suomessa vielä 2000-luvun alussa varsin verkkaista, teollisuudessa rattaat pyörivät. Tekninen osaaminen, yritteliäisyys ja sattuma saivat liikkeelle kehityksen, josta syntyi Suomen ensimmäinen ja menestynein tuulivoimalavalmistaja, WinWinD.
Suomalaisen voimalavalmistaja WinWindin historia on aikansa menestystarina yrityksestä, joka huolestuttavien talousuutisten keskellä kasvoi vajaassa kymmenessä vuodessa yhden ihmisen ajatuksesta globaaliksi toimijaksi. Henkilö tarinan takana on Oululainen Jouko Tiuraniemi, rakennusinsinööri ja yrittäjä, joka palaa yrityksen perustamisen alkuvuosiin STY:n historiablogin viidennessä osassa.
Tiuraniemen mukaan WinWindin tarina alkoi oikeastaan sattumasta. Alkuperäinen ajatus suomalaisen tuulivoimalan kehittämisestä heräsi eloon jo 1990-luvun puolella, kun Tiuraniemen yritys Voimarakenne sai vuonna 1995 Oulun Energialta toimeksiannon selvittää Oulun edustan merialueen soveltuvuuden tuulivoiman rakentamiseen. Alaan perehtyminen sytytti kipinän ajatella aihetta laajemmin – voisiko tuulivoimaloita rakentaa myös meillä Suomessa?
Suomessa oli tuolloin vain muutama pieni tuulivoimala, eikä tuulivoima-alan koulutusta tarjottu missään. Toisin sanoen, tuulivoimatekniikkaan tutustuminen oli aloitettava lähes puhtaalta pöydältä.
”Tutkin pitkään, lähes kahden vuoden ajan, muun muassa tanskalaisia tuulivoimaloita ja Saksassa työn alla ollutta suoravetovoimalaa ja perehdyin niiden tekniikkaan. Ja ajatus vahvistui, tätä voisi tehdä Suomessakin”, kuvailee Tiuraniemi yrityksen alkusysäystä. ”Tässä kohtaa monet suomalaiset komponenttiteollisuuden yritykset olivat jo toimittaneet pitkään tuulivoimaloiden osia esimerkiksi Tanskalaiselle Vestakselle. Mutta kukaan ei ollut alkanut tutkia koko voimalaitoksen kehittämistä”, Tiuraniemi kertoo. ”Komponenttivalmistajilla oli periaatteellinen päätös, etteivät toimi laitoskehittäjinä ja valmistajina, vaan ainoastaan komponenttitoimittajina. Tällöin he eivät ole muiden laitosvalmistajien kilpailijoita, ja voivat toimittaa osia kaikille”.
Jotta idean pystyisi realisoimaan, tarvittiin mukaan yrityskumppaneita, jotka Tiuraniemen lailla kiinnostuivat ajatuksesta. ”Ajatuksen kypsyessä omassa mielessäni kuulin, että Pohjolan Voima (PVO) alkoi kiinnostua uusiutuvasta energiasta, bioenergiasta mutta myös tuulivoimasta. Se oli ratkaiseva tekijä. Lähdin esittämään ajatusta PVO-engineeringin toimitusjohtajalle Veli-Matti Jääskeläiselle, ja PVO:n hallitus antoi kuin antoikin vihreää valoa. Tämän jälkeen asiat alkoivat edetä”, Tiuraniemi muistelee.
Seuraava askel oli löytää sopiva tekijä kehitystyöhön. Suomessa tuulivoimaloita tuntevan koneinsinöörin etsinnät vetivät vesiperän, mutta lopulta Tiuraniemi sai vinkin saksalaisessa insinöörintoimistossa työskentelevästä monialaosaajasta Georg Böhmekestä.
”Vuonna 1998 matkustin Saksaan tapaamaan jo monessa tuulivoimaloiden suunnitteluprojektissa mukana ollutta Böhmekeä. Insinööritoimistolla, jolle hän työskenteli, oli taskussaan myös patentti multibrid-konseptista, josta tuli tulevien WinWind-tuulivoimaloiden tekniikka. Vuoden päästä Böhmeke sitten muuttikin Suomeen ja 1 MW tuulivoimalan suunnittelu käynnistyi”, tiivistää Tiuraniemi WinWindin teknologiaa kehittämään lähteneen Böhmeken rekrytoinnin.
Kotimainen teknologiateollisuus tukena
Virallisesti WinWind-yhtiö perustettiin monta vuotta kestäneiden esitöiden ja suunnittelun jälkeen keväällä 2000. Yhtiöön osakkaiksi lähtivät Tiuraniemen ja hänen Voimarakenne-yrityksensä lisäksi PVO, oululainen Sähkö-Rantek ja Head Invest. Yrityksen suunnitelmana oli alkaa rakentaa heti 1 MW:n pilottia. Tämä oli Tiuraniemen mukaan suorastaan jättikone, sillä vielä siihen aikaan 750 kW:n tuulivoimala oli iso, ja yleisimmin rakennetut voimalat 500 kW:n luokkaa.
Suomalaisen tuulivoimateollisuuden merkitys oli suuri WinWindin tuulivoimaloiden teknisessä suunnittelussa. WinWindin voimalat olivat tyypiltään sellaisia, ettei niille ollut vielä markkinoilla tarjolla kolmea pääkomponenttia: vaihdetta, generaattoria ja taajuusmuuntajaa. Muiden voimalavalmistajien etuna oli, että heidän tuulivoimaloihinsa sopivia komponentteja oli jo markkinalla. WinWindin voimaloihin ne piti kehittää alusta alkaen.
Perusteelliset esityöt kantoivat hedelmää ja 1 MW:n pilottivoimala valmistui kuitenkin jo vuonna 2001. Oulun energia osti pilotin ja pystytti voimalan Oulun Vihreäsaaren satamaan. Heti perään tehtiin myös sopimus kahdeksan tuulivoimalan jatkosarjasta, jonka PVO tilasi. Uutta suomalaista tuulivoimateknologiaa rakennettiin seuraavaksi muun muassa Oulunsaloon, Kristiinankaupunkiin ja Kokkolaan.
”Oli tärkeää, että saimme heti valmistuspään auki. Näin pystyimme jatkamaan tuotekehittelyä ja tähtäämään myös ulkomaille. Alun perin ajatus oli siirtyä kehittelemään seuraavaksi 2 MW:n voimalaa, mutta markkinakartoitus tuki siirtymistä suoraan 3 MW:n tuulivoimalaan. Tämän johdosta olimmekin hetken ajan maailman suurimman tuulivoimalan valmistaja”, Tiuraniemi kertoo.
Kotimarkkina ei tuulivoimaloiden osalta päässyt vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä käyntiin. Suomen itselleen asettamiin tuulivoimatavoitteisiin ei päästy vuonna 2005 sen paremmin kuin 2010 vuonnakaan. Tiuraniemen mukaan syinä oli muun muassa se, että tuulivoiman syöttötariffi otettiin käyttöön liian myöhään, eikä alaa tuettu tarpeeksi. Kotimarkkinan puuttuessa WinWindin vaihtoehdoksi jäi vientiin keskittyminen. Reittejä vientiin avautuikin, mutta ei luonnollisestikaan ilman raakaa työtä ja näyttöjä.
”Lähdimme heti vuonna 2001 rohkeasti Husumin tuulivoimamessuille pilottimme kanssa, ja viesti sieltä oli selkeä. Uusi kone tarvitsee parin vuoden käyttökokemuksen ja mustaa valkoisella käytettävyydestä, ennen kuin myynti ulkomaille olisi todella mahdollista. Meidän tilanteemme oli kuitenkin hyvä, sillä 1 MW:n koneellamme oli pätevä käyttöaste, ja siitä saatiin hyvät track recordit”, Tiuraniemi muistelee.
Ensimmäisen 1 MW:n voimalan kaupat ulkomaille Tiuraniemi muistaa erityisen hyvin. Elettiin vuotta 2003, kun Ouluun saapui ranskalainen ostajaehdokas. ”Ranskalainen herra marssi toimistoomme ja leväytti pöydälle ison kasan sukkia. Siinä oli reilusti koko porukalle – hän oli tekstiilitehtaan omistaja. Sen jälkeen hän vietti usean päivän tutkien konetta, ja ilmoitti sitten, että hän haluaa voimaloidemme Ranskan maaedustajaksi, ja voimalakauppoja tuli”, naurahtaa Tiuraniemi.
WinWindin perintö elää edelleen
WinWindin tuulivoimaloita myytiin maailmanlaajuisesti yhteensä 130 kappaletta. Voimaloita rakennettiin Suomen lisäksi muun muassa Ruotsiin, Viroon, Portugaliin ja Ranskaan. Yritys oli suomalaisomistuksessa vuoteen 2007 saakka, jolloin talousvaikeuksista johtuen se myytiin intialaiselle sijoitusyhtiölle. Tämän jälkeen myös osa voimalatuotannosta siirtyi Intiaan. Parhaimmillaan yritys työllisti yli 800 työntekijää, ja sillä oli toimistoja Espoon ja Oulun lisäksi muun muassa Virossa, Ruotsissa ja Intiassa. Vuonna 2013 yritys hakeutui konkurssiin.
Vaikka WinWindin tarina päättyi, jäi osaaminen eloon ja jakaantui lukuisiin eri tuulivoima-alan yrityksiin. WinWindin ansiosta Suomeen kertynyt tuulivoimaosaaminen oli hankekehittämisen ja rakentamisen pohjana monessa tuulivoima-alan yrityksessä tuulivoimarakentamisen todella käynnistyessä 2012. Suomalaisen tuulivoimalavalmistajan tarina elää siis eri yrityksissä ja monella tasolla vielä tänäkin päivänä.
Suomen tuulivoima 2000 – 2002
Suomeen rakennettiin vuosien 2000 – 2002 aikana 4 MW uutta tuulivoimakapasiteettiä. Tuulivoimatuotanto vuonna 2002 oli 77 GWh. Tuulivoimatuotannon osuus sähkönkulutuksesta oli häviävän pieni vuonna 2002.
*******
Jouko Tiuraniemi valmistui 1973 Oulun Yliopistosta rakennuspuolen diplomi-insinööriksi, josta lähtien hän toimi suunnitteluinsinöörinä ja osaomistajana Voimarakenne Oy:ssä rakennesuunnittelijana ja rakennushankkeiden yleissuunnittelijana. Pohjolan Voima Oy pääsuunnittelija Lauri Eskelisen kanssa toimeksiantoja oli hyvin laaja-alaisesti mm. voimalaitos-, vesialan-, sekä erilaisissa talo- ja teollisuushankkeissa. Viimeiset kymmenen vuotta ennen eläkkeelle siirtymistä hän toimi WinWind Oy:ssä vara- ja toimitusjohtajana, sekä seniori kehitysinsinöörinä osallistuen niin voimaloiden rakennusosien kuin koneiden ja tuulipuistojenkin layout suunnitteluun.
Osa 3. Eteenpäin vaikka vastatuulessa 1994 – 1996
Historiablogin kolmannessa osassa eletään 1990-luvun puoliväliä ja hiljaisempaa aikaa tuulivoimarakentamisen Suomessa. Alan tutkimus eli kuitenkin vahvana, ja alan aktiivit tekivät oleellisen tärkeää pohjatyötä suomalaisen tuulivoiman tulevaisuuden kannalta muun muassa vääriä uskomuksia oikoessaan.
Vuosi 1995 muistetaan usein siitä, että Suomen jääkiekkojoukkue teki historiaa voittamalla ensimmäistä kertaa jääkiekon maailmanmestaruuden – samana vuonna Suomesta tuli myös EU:n jäsen. Vuonna 1996 Suomi taas sai ensimmäisen IKEA:nsa ja ensimmäistä kertaa Suomen historiassa eduskuntaa johti kolme naista. Suomen Tuulivoimayhdistys jatkoi suomalaisen tuulivoiman kehittämistä nyt jo toimintansa vakiuttaneena yhdistyksenä, mutta edelleen pienen ydinjoukon vetämänä.
Suomen Tuulivoimayhdistyksen historia-blogin kolmanteen osaan haastateltu yhdistyksen hallituksen pitkäaikainen puheenjohtaja Bengt Tammelin kiinnostui ja innostui tuulivoima-asioista jo ennen suomenkielisen yhdistyksen syntyä 1980-luvulla. Tammelin osallistui Suomessa toimivan ruotsinkielisen tuulivoimayhdistys Vindkraftföreningenin toimintaan, joka keskittyi tuohon aikaan pitkälti pientuulivoimaan ja tuulivoimaloiden itserakentamiseen.
Ilmatieteen laitoksella työskennellyt Tammelin kiinnostui tuulivoimasta viimeistään huomattuaan, miten vähän tuuliolosuhteita loppujen lopuksi tunnettiin. ”Eräs konkreettinen esimerkki oli, kun vierailimme erään itserakentajan rakentaman tuulivoimalan luona. Voimala oli rakennettu rannalle mutta puiden ympäröimänä tuntui pyörimistä tapahtuvan enemmänkin pystyakselin ympäri kuin roottorissa. Silloin kiinnitin huomioni siihen, kuinka oleellinen asia tuulen ja käyttäytymisen tunteminen tuulivoima-alalla itse asiassa on, ja kuinka vähän siitä kuitenkaan tiedettiin”, muistelee Tammelin.
Väärä tieto vallalla
Pitkin matkaa yhdistyksen yksi tärkeimmistä teemoista on ollut oikean tiedon levittäminen ja väärien uskomusten oikominen. Vähättelevää ja väärää tietoa tuulivoimasta oli Tammelinin mukaan liikkeellä 90-luvulla melkoisesti, kun tuulivoima oli vielä marginaalissa ja kohtalaisen vähän tunnettu energia-ala. Eräs Tuulienergia-lehden pääkirjoitus loppuikin Tammelinin kirjoittamiin sanoihin: ”Miksi tuulienergian hyödyntäminen etenee muualla niin voimakkaasti, mutta meillä ei?”
Yhtenä syynä oli Tammelinin mukaan tuulivoiman periaatteellinen vastustus. Tämä seikka teetti luonnollisesti myös yhdistykselle paljon töitä, ja liittyi myös Tammelinin henkilökohtaiseen motivaatioon toimia tuulivoimaa-alalla: ärsyynnys virheellisen tiedon leviämisestä toimi ajurina oikaista vääriä luuloja, ja toisaalta innosti tuottamaan uutta tietoa esimerkiksi tuulisuuskartoitusten myötä.
”Teimme paljon töitä väärän tiedon kumoamiseksi. Hassulta tuntui vastustuksen periaatteellisuus: kyse ei ollut niinkään esimerkiksi tuulivoiman haitoista, vaan asenteesta. Faktoilla ei saatu välttämättä luuloja ja asenteita liikautettua suuntaan tai toiseen. Oli esimerkiksi todella vaikeaa saada läpi fakta siitä, että talvella, jolloin sähköenergian tarve on suuri, itseasiassa tuulee enemmän kuin kesällä. Ja, että kuinka nopeasti tuulennopeus todella kasvaa ylöspäin mentäessä. Eli Ihan perusasioita oli vaikea saada läpi. Muiden energiatuotantontomuotojen tuntui myös olevan helpompi saada tukea esimerkiksi tutkimukseen”, Tammelin kertoo.
Tietoa jaettiin muun muassa päättäjille ja yhdistyksen edustajat kävivät aktiivisesti eduskunnassa keskustelemassa ja kertomassa tuulivoimasta. ”Joskus saatiin osittain positiivinen vastaanotto, joskus saatiin puskea selkeästi vastatuuleen. Yleensä päättäjistä löytyi joku, joka kuuli kantamme ja allekirjoitti sen, mutta selkeässä vähemmistössä he olivat. Välillä kieltämättä tuntui, että kaikki, mikä oli tuulienergian kannalta positiivista, oli vaikea saada eteenpäin”, muistelee Tammelin.
Pakko oli kuitenkin uskoa, että asenteet muuttuvat kun tieto lisääntyy.
Asenteita muutettiin ja yhdistyksen toimintaa vedettiin edelleen pienellä porukalla, ja oman työn ohella. Teollisuuden osuus hallituksessa oli vähäistä, ja sen edustajisto koostuikin pitkälti tutkimuslaitoksista ja alan ”aatteellisista” kannattajista. ”Alan kehityksen kannalta yrityksistä avainasemassa oli Kemijoki Oy. He lähtivät muun muassa ensitekijöinä selvittämään tuulisuusoloja pohjoisessa. Toki aktiivisuutta osoittivat myös VAPO ja Metso. Hyvin vähän Suomessa puhuttiin kuitenkaan tuulivoimateollisuudesta ja komponenttiteollisuudesta”, Tammelin summaa.
Arktisen tuulivoiman edelläkävijä
Suomessa olosuhteet ajoivat luonnollisesti tutkimaan jäätämisen vaikutuksia tuulivoimaloihin, ja jäätäviin olosuhteisiin tarkoitetun tuulivoimatekniikan kehittäminen olikin 1990-luvulla yksi kansallisen tuulivoimatutkimuksen painopisteistä. Arktinen tuulivoima oli esimerkiksi vuonna 1993 startanneen NEMO 2 tutkimusohjelman yksi päätutkimuskohteista.
”Suomi on edelläkävijä arktisessa tuulivoimassa ja sen tutkimuksessa oltiin 1990-luvulla maailman ykkösmaita. Täällä on olosuhteet, jotka vaativat jäätävien olosuhteiden huomioonotttamisen, ja se näkyi myös tutkimussuuntauksissa. Arktisen tuulivoiman kehittämiseen saatiin rahoitusta niin Suomesta kuin Euroopastakin. Esimerkiksi lapalämmitysteknologian ympärille syntyi useita eri tutkimushankkeita”, Tammelin kertoo.
Lapin tuntureiden tuuliolosuhteiden tutkimus alkoi jo 1980-luvun lopulla, jolloin tunturialueilla havaittiin tuulennopeuksia, joiden vuotuinen keskiarvo liikkui 8 – 10 m/s. Pelkosenniemen Pyhätunturille rakennettiin vuonna 1993 Suomen ensimmäinen arktinen 220 kW tuulivoimala. Voimala oli VTT Energian, Kemijoki Oy:n ja Ilmatieteen laitoksen yhteistyössä rakentama, ja siihen asennettiin lapalämmitysjärjestelmä tunturin jäätäviä olosuhteita vastaan. Myös Enontekiön Hetassa sijaitsevaan 65 kW tuulivoimalaan asennettiin lapalämmitys keväällä 1994. Lisää arktisia tuulivoimaloita (2 x 450 kW) rakennettiin Lammasoavin tunturille Kilpisjärvelle syksyllä 1996. Käytännön esimerkkejä ja tutkimuskohteita löytyi Suomesta siis jo varsin varhaisessa vaiheessa.
Jäätäviä olosuhteita löytyy myös muilta maailmankolkilta, ja kansainvälinen tiedonvaihto kuului oleellisena osana aihetta koskevan tutkimuksen edistämiseen. STY oli yhdessä Ilmatieteen laitoksen ja VTT:n kanssa järjestämässä kansainvälisiä Boreas-seminaareja, joissa käsiteltiin arktista tuulivoimaa. Vuoden 1994 maaliskuussa järjestettiin Suomessa sarjan toinen seminaari, joka kokosi yhteen arktisen tuulivoiman kansainväliset asiantuntijat yhdeksästä eri maasta. Seminaarissa keskusteltiin esimerkiksi tuuli- ja jäätymisolosuhteiden kartoittamisesta, instrumentoinnista ja jäätymisen vaikutuksista tuulivoimaloihin ja tuulivoimatuotantoon. Käytännön kokemuksia tuulivoimaloiden toiminnasta jäätävillä alueilla raportointiin muun muassa Körsnäsistä ja Pyhätunturilta Suomesta.
Vaikka tuulivoimarakentaminen ei 1990-luvun puolivälissä edennytkään päätähuimaavaa vauhtia, oli Suomessa vahva tahtotila viedä asioita eteenpäin, ja ottaa muuta maailmaa kiinni. Aktiivinen kotimainen tutkimus ja kansainväliseen tutkimukseen osallistuminen, sekä STY:n ympärille kerääntynyt alasta innostuneiden ja siihen uskovien aktiivien joukko olivat merkkejä tästä. Tuulivoimalle oli myös oma Kauppa- ja teollisuusministeriön asettama tavoiteohjelma, jonka mukaan Suomessa tulisi vuonna 2005 olla tuulivoimaa 100 MW verran. Lue seuraavista blogeista, saavutetaanko tavoite tulevien yhdeksän vuoden aikana.
Suomen tuulivoima 1994 – 1996
Vuosien 1994 ja 1996 välisenä aikana tuulivoimaa rakennettiin Suomeen varsin maltillisesti, yhteensä noin kolmen magawatin edestä. Vuoden 1996 lopussa Suomessa verkkoon kytkettyjen tuulivoimaloiden kokonaisteho on 7,2 MW, jolla tuotettiin sähköä 10 987 MWh verran.
*******
Bengt Tammelin toimi Ilmatieteen laitoksella tutkimuspäällikkönä ja yksikön päällikkönä vastaten mm. laitoksen tuulivoimatutkimuksesta. 1990- ja 2000-luvuilla Suomen Ilmatieteen laitos oli kansainvälisesti ainoa ilmatieteellinen tai meteorologinen tutkimuslaitos, joka osallistui aktiivisesti tuulienergiatutkimushankkeisiin. Tammelin toimikin useiden EU-rahoitteisten tutkimushankkeiden käynnistäjänä ja vetäjänä. STY:n puheenjohtajana Tammelin toimi 1996-2007 sekä EWEAn hallituksen jäsenenä 1996-2005.
Osa 2. Alan aktiivinen kehittäminen alkaa 1991 – 1993
Blogisarjan toisessa osassa kerrotaan 90-luvun alusta suomalaisella tuulivoima-alalla. Näinä vuosina keskiössä olivat tutkimus ja yksityishenkilöiden innostus alaa kohtaan. Suomen tuulivoimakapasiteetti lähes viisitoistakertaistui 90-luvun alkuvuosien aikana.
Yhdeksänkymmentäluku alkoi dramaattisesti Neuvostoliiton hajoamisella joulukuussa 1991. Suomikaan ei säästynyt idänkaupan romahtamisen ja pankkikriisin vaikutuksilta: kotimaassa lama alkoi toden teolla, kun markka devalvoitiin ja yritysten konkurssiaalto alkoi. Toisaalta Suomen matka puhelinteknologian johtomaaksi oli alkanut, maailman ensimmäinen GSM-puhelu soitettiin Suomessa Radiolinjan verkossa heinäkuussa 1991. Tuulivoima-alalla muutaman vuoden ikäinen toimialajärjestö jatkoi toimintaansa pienen mutta aktiivisen ydinjoukon voimin.
Yhdistyksen alkuvuosina toimintaa kehitti kourallinen aktiivisia ihmisiä. Alkutaipaleella eräs aktiivi totesinkin, että ”kaikki tässä maassa tuulivoiman kanssa työtä tekevät voisi laittaa samaan taksiin”. Toiminta perustui pitkälti yksityishenkilöihin: yhdistyksellä oli tuolloin yhteensä 100 henkilöjäsentä, kun yritysjäseniä oli neljä. Henkilöjäsenistä löytyi paljon itserakentajia, joiden kanssa yhteistyössä valmisteltiin muun muassa ohjekirja pientuulivoimalan rakentamisesta ja järjestettiin syysseminaari aiheesta.
”Toki henkilöjäsenten joukossa oli työntekijöitä tuulivoimasta kiinnostuneista organisaatioista, mutta kyllä yhdistyksessä pitkälti toimittiin oman henkilökohtaisen kiinnostuksen ajamina”, kertoo pitkään tuulivoima-alalla työskennellyt ja yhdistyksen toiminnassa mukana ollut Hannele Holttinen.
Holttinen tuli mukaan yhdistyksen toimintaan mukaan vuonna -90, muun muassa järjestämään alan suurta FinnWind-konferenssia.
”Yli kymmenen eri osallistujamaan kansainvälisen seminaarin järjestäminen vaati paljon työtä, mutta siitä tuli merkittävä tapahtuma siitäkin syystä, että siellä keskusteltiin tuulivoiman ohella avoimesti myös muiden energiatuotantomuotojen eri puolista. Paikalla oli sekä poliittisia, että talouselämän ja teollisuuden edustajia, ja kohtaamiset toivat kaivattuja uusia tuulia energiakeskusteluun Suomessa. Silloin myös todettiin, etteivät Euroopan yhtenevät tuulet energia-asioissa vielä juurikaan puhalla Suomessa”, Holttinen muistelee alkutaivaltaan tuulivoimayhdistyksen riveissä.
Tieto on kultaa
Vuosina 1991 – 1993 tuulivoimarakentaminen oli meillä vilkasta, sillä noina vuosina Suomeen rakentui uusia voimaloita muun muassa Korsnäsiin, Siikajoelle, Kalajoelle ja Kemiin. Rakennetut voimalat toimivat tärkeinä referensseinä tutkijoille. ”Yhdistyksen alkuvuosina tiedon kerääminen oli selkeästi alan tärkein missio. Tietoa kerättiin ja tuotettiin rakennettujen tuulivoimaloiden tuotantoa ja toimintaa tarkkailemalla. Etenkin vuonna -91 rakennettu Korsnäsin tuulipuisto oli tärkeä kohde, johon toteutettiin NEMO tutkimusohjelmassa seurantamittaukset”, Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n (nyk. Teknologian tutkimuskeskus VTT) tuulienergiatutkimuksessa mukana ollut Holttinen kertoo.
”Tutkimustietoa tarvittiin, jotta tiedettiin mitä kehittää. Mikä tekniikka Suomessa, esimerkiksi jäätävissä olosuhteissa, toimii. Myös tuuliresurssien arvioiminen oli luonnollisesti tärkeä asia, jotta tuulivoimaloiden sijoittaminen olisi mahdollisimman optimaalista – ensimmäisten projektien kohdalla saatiin karvaasti kokea se, miten huonosti Tanskassa kehitetty WAsP malli toimi metsäisessä maastossa”, jatkaa Holttinen.
NEMO-ohjelman tuulivoimaan liittyvät tutkimusprojektit pyrkivätkin antamaan vastauksia kysymyksiin, joita tuulivoiman lisääminen Suomen energiajärjestelmään tulisi tuomaan tullessaan.
NEMO-ohjelman aikana syntyi muun muassa ensimmäinen Suomen Tuuliatlas, tuulisten alueiden potentiaalikartoitus ja tuulivoiman teknisen ja taloudellisen merkityksen arviointi Suomen sähköjärjestelmässä.
Kun tuulivoimaloita alkoi nousta Suomeen lisää, yhdistyksen Tuulensilmä-lehdessä alettiin julkaista maamme tuulivoimatuotantotilastoja. Joitain vuosia Suomen Tuulivoimayhdistyksen lehti olikin ainoa media, jossa julkaistiin tietoa voimaloiden tuotannoista. Vuodesta 1994 eteenpäin tilastojen ylläpitäminen siirtyi osaksi VTT:n ja IEA:n yhteistyötä.
Ei soolona, vaan osana orkesteria
Yleisesti ilmapiiri energia-alalla oli 90-luvun alussa uutta tulokasta kohtaan jokseenkin negatiivinen. ”Tuulivoima oli uusi tulokas, eikä sitä osattu tai haluttu vielä ajatella osana energiajärjestelmää. Piti saada läpi ajatus, että ei tuulivoima ole sooloprojekti vaan osa orkesteria – tuotetaan sillä vaikka 10, 20 tai 30 prosenttia sähköntarpeesta. Ei tuulivoimalla ole tarkoituskaan kattaa kaikkea sähköntarvetta. Tätä ajatusta saa alleviivata edelleen silloin tällöin”, Holttinen naurahtaa.
Suurin kannatus ja ymmärrys tuulivoimalle löytyi 90-luvun alussa yksityishenkilöiden joukosta, jossa tapa tuottaa puhdasta sähköä tuulesta nähtiin positiivisena ja kiinnostavana asiana – tulevaisuutena. Tämä näkyikin suurena henkilöjäsenten määränä, ja aktiivisena haluna kehittää myös pientuulivoimaa ja tuulivoimaloiden itserakentamista.
Tutkimuslaitoksista tuulivoima-alan kehittämisessä olivat vahvasti mukana VTT ja Ilmatieteen laitos, mutta energiayhtiöitä oli alkuvaiheessa mukana vain kourallinen: Vaasan Sähkö, Revon Sähkö ja Kemijoki Oy. Kuluttajaomisteiset yhtiöt rakensivat alkuaikoina suuren osan voimaloista muun muassa Ahvenanmaalla.
Suomalaiset yritykset olivat alusta asti hyvin mukana generaattori- ja vaihteistotoimittajina ja nähtiin, että suomalaisella komponenttiviennillä voisi laajemminkin olla oma jalansijansa kasvavilla tuulivoimamarkkinoilla. Näkymät ja ajoitus olivat todellakin oikeita, sillä näistä yrityksistä menestyksekästä komponenttivientiä tekevät edelleen muun muassa Moventas ja ABB.
Tuulensilmä tietolähteenä
Alusta lähtien yhdistyksen toiminnan kulmakivenä on ollut tiedon jakaminen, ja alkuvuosina pääasiallisena tiedonjakokanavana toimi yhdistyksen toimittama Tuulensilmä-lehti. Kun sähköpostit eivät vielä kulkeneet ja faksikin välitti usein viestiä vain toimistosta toiseen, oli säännöllisesti postiluukkuun ilmestyvä painettu lehti tärkeä tapa tiedottaa jäsenistöä.
Ensimmäiset vuodet Tuulensilmää toimitettiin pitkäaikaisen päätoimittaja Holttisen kotoa käsin. Tärkeimpänä juttupankkina toimi Suomessa toimivan ruotsinkielisen serkun Vindkraftföreningenin toimitus, ja jutut taittuivat kätevästi Tuulensilmäksi Pagemakerillä.
”Vindkraftförengenin Vindögat-lehti oli kansainväliselläkin tasolla korkealle arvostettu alan julkaisu. Ajankohtaisuudesta pidettiin huoli seuraamalla muita alan julkaisuja, kuten Wind Power Monthlyä, ja jo silloin johtavan tuulivoimamaa Saksan tuulivoimalehtiä”, kertoo Holttinen.
1990-luvun alkuvuosien Tuulensilmä-lehdissä pohdittiin muun muassa koerakentamisen tarpeellisuutta Suomessa, tuulivoimanäkymiä niin USA:ssa kuin Euroopassakin, sekä kirjoitettiin itserakentajien esiinmarssista ja suomalaisesta erikoisuudesta: offshore-on-the-rocks konseptista.
Lehden toimittaminen vaati manuaalisen taittamisen aikakautena oman aikansa ja kolme – neljä lehteä vuodessa voidaan lukea varsin kunnioitettavaksi saavutukseksi – nykyäänkin yhdistyksen lehti ilmestyy painettuna vain kaksi kertaa vuodessa. ”Tuulensilmän toimittaminen äitiyslomavuosina piti toisaalta hyvin työelämässä kiinni ja toimi kotivuosina myös eräänlaisena henkireikänä,” naurahtaa Holttinen.
Suomen tuulivoima 1991 – 1993
Suomessa toimi tai tänne rakennettiin vuosien 1991 – 1993 aikana tuulivoimaloita Korsnäsiin, Sottungaan, Poriin, Siikajoelle, Kalajoelle, Kemiin, Pyhätunturille ja Hailuotoon. Suomen tuulivoimakapasiteetti monikertaistui vuosien aikana vuoden 1990 lopun 370 kilowatista 4310 kilowattiin vuoden 1993 loppuun mennessä. Lokakuussa 1993 tuulivoimatuotanto ylitti 1000 MWh:n rajapyykin, koko vuoden tuotanto oli 4452 MWh.
*******
Hannele Holttinen tuli mukaan Suomen Tuulivoimayhdistyksen toimintaan hallituksen sihteerinä vuonna 1990 järjestämään Finnwind’90 tapahtumaa. Työuransa VTT:llä tehnyt Holttinen on toiminut yhdistyksen lehden Tuulensilmän päätoimittajana sekä yhdistyksen hallituksessa vielä 2000-luvulla.
Osa 1. Ensimmäiset askeleet 1988 – 1990
Blogisarjan ensimmäisessä osassa eletään öljykriisin jälkimainingeissa ja Suomen Tuulivoimayhdistys syntyy.
Eletään lokakuun loppua vuonna 1988. Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskuntatalo Dipolin kokoustilasta kävelee ulos yhdeksän juuri perustetun yhdistyksen hallituksen jäsentä ja joukko muita tuulivoiman ystäviä. Lähtölaukaus on annettu ja Suomen Tuulivoimayhdistys ry (STY) syntynyt.
Otetaan kuitenkin aluksi muutamia askelia taaksepäin, ja katsotaan hetki suurempaa kuvaa. Tuuli on kautta aikojen valjastettu mekaaniseen työhön mutta ensimmäiset sähköä tuottavat kaupalliset tuulivoimalat tulivat markkinoille – missäs muualla kuin – Tanskassa 1980-luvulla. Ylipäätään uusien, polttoaineettomien energiantuotantomuotojen etsimiseen herättiin länsimaissa 1970-luvun öljykriisin myötä. Pelko öljyn saannin riittämättömyydestä ravisteli läntistä maailmaa, missä teollistumisen myötä hyvinvointi ja sen lisääminen oli enenevässä määrin sidoksissa öljyyn.
Myös Suomen energiatalouden riippuvaisuus öljystä oli nopeasti kohonnut 1960-luvulla ja öljyn hinnan roima nousu vaikutti myös suomalaisten elämään, hallituksen joutuessa sääntelemään poikkeustilalailla muun muassa huoneiden lämpötiloja ja moottoriteiden valaistuksia. Suomessa alkoi myös voimakas panostaminen hiilen käyttöön perusvoimana öljyn sijaan.
Yhdistyksen synty
Muun muassa energiakriisien myötävaikutuksesta kauppa- ja teollisuusministeriö päätti 80-luvun lopulla alkaa panostaa tutkimukseen uusien energiantuotantotapojen hyödyntämisen mahdollisuuksista Suomessa. Valtiovallan kiinnostus uusiutuvan energian edistämiseen toimi ajurina myös suomalaisen tuulivoima-alan edunvalvonnan kehittymiseen ja tehostamiseen.
”Siihen saakka suomalaisen tuulivoiman puolesta oli puhunut ruotsinkielinen tuulivoimayhdistys Vindkraftföreningen, joka oli perustettu vuonna 1982. Nyt kun tuulivoima alkoi herättää enenevässä määrin kiinnostusta maailmalla ja Suomessakin aloitettiin NEMO-tutkimusohjelma, jossa tuulivoimalla oli suuri rooli, oli aika kypsä suomenkielisen tuulivoimajärjestön perustamiselle”, kertoo Esa Peltola, yksi yhdistyksen perustajajäsenistä.
”Ruotsinkielisen sisaryhdistykseltä saadun kannustuksen ja tuen lisäksi yhdistyksen perustamisen puolesta puhui myös aktiivinen joukko itserakentajia, jotka toivoivat tiedonvaihtoa ja tukea omien tuulivoimaloiden rakentamiseen”, Peltoja jatkaa.
Yhdistyksen syntymisen syy on tiivistetty ensimmäisen vuosikokouksen pöytäkirjaan varsin yksiselitteisesti: ”Tarkoituksena on työskennellä tuulivoiman energialähteenä käytön hyväksi”.
Peltolan lisäksi yhdistyksen perustamista oli suunnittelemassa kourallinen yksityishenkilöitä mutta myös jokunen teknologiaviennistä kiinnostunut yritys myötävaikutti yhdistyksen syntyyn. Esimerkkeinä Peltola mainitsee Jyväskylässä tuolloin vaihteita valmistaneen Valmetin ja Alshtrömin.
”Nämä yritykset näkivät jo tuolloin tuulivoiman kansainvälisen potentiaalin ja olivat valmiita panostamaan vientiin. Näköalat ulkomailta ja usko tuulivoiman tulevaisuuteen kasvavana energiamuotona oli yksi yhdistyksen perustamiseen vahvasti vaikuttanut tekijä. Haluttiin osaksi kehitystä, joka oli jo muualla maailmassa alkanut”, summaa Peltola.
Talkoita ja kunnianhimoisia tavoitteita
Vuosi 1989 oli yhdistyksen ensimmäinen toimintavuosi. Toiminta aktivoitui vuoden loppupuolella, jolloin STY:n ja Vindkraftföreningenin yhteinen syyskokous pidettiin Vöyrillä. Samalla pidettiin yhdistyksen vuosikokous, jossa perustettiin yhdistyksen lehden Tuulensilmän toimitus. Näihin päiviin saakka toimitettu, joskin nimeään pariin otteeseen vaihtanut julkaisu on ollut yhdistyksen alusta saakka tärkeä osa yhdistyksen toimintaa. Jo ensimmäisenä toimintavuonna tehtiin kunnianhimoinen suunnitelma julkaista peräti neljä lehteä joka vuosi. Vaikka tavoitteeseen ei tulevaisuudessa aina ylletty, oli se osoitus, että asenne oli alusta saakka: full steam ahead!
”Aluksi kokoonnuttiin milloin missäkin, joskus jonkun yrityksen tiloissa, joskus jonkun kotona. Jäseniä oli noin kolmisenkymmentä”, muistelee Peltola. ”Töitä yhdistyksessä tehtiin tuohon aikaan luonnollisesti vapaa-ajalla ja talkoohommina. Yhdistyksen hallituksen jäsenet osallistuivat alan kotimaisiin ja kansainvälisiin konferensseihin ja asiantuntija-tapaamisiin, osa jopa omakustanteisesti. Tämä kertoo jäsenistön intohimoisesta suhteutumisesta alan kehittämiseen Suomessa”.
Vaikka alalla suhtauduttiin asiaan intohimoisesti, asenne oli helposti vähättelevä ja tuulivoimasta puhuttiin pitkälti sivulauseessa. ”Energiakeskusteluissa tuulivoima pysyi sivussa. Se oli jotain mihin ei vielä suhtauduttu tosissaan, eikä sitä nähty todellisena vaihtoehtona”, Peltola kertoo. ”Kuitenkin esimerkiksi NEMO -ohjelmassa kartoitettiin Suomen tuulivoimapotentiaaliksi 6 terawattitunnin tuotanto”.
”Hauskana huomiona voisi pitää, että vasta nyt – 30 vuotta myöhemmin – ollaan Suomessa saavuttamassa tuo 6 TWh:n tuotanto. Vaikka nyt ollaankin päästy hyvään vauhtiin, suomalaisen tuulivoiman kohdalla ei voine puhua räjähtävästä alusta”, naurahtaa Peltola.
Suomen tuulivoima 1988 – 1990
Suomessa toimi tai sinne rakennettiin vuosien 1988 – 1990 aikana kolme yksittäistä ”isompaa” tuulivoimalaa. Ensimmäinen verkkoon liitetty tuulivoimala oli rakennettu Suomeen jo vuonna 1986. Voimala oli Imatran voiman Kopparnäsin 300 kilowatin koelaitos. Voimalan teho oli noin kymmenesosan nykyvoimaloiden tehosta. Tämän lisäksi Vöyrillä toimi tehtaan yhteydessä 10 kilowatin tuulivoimala ja vuoden 1990 – 1991 vaihteessa rakentui 60 kilowatin voimala Enontekiölle. Yhteensä Suomen tuulivoimaloiden kapasiteetti oli siis 90-luvun alkaessa 370 kilowattia.
******
Esa Peltola on yksi Suomen Tuulivoimayhdistyksen perustajista. Työuransa VTT:llä ja Kemijoki Oy:ssä tehnyt Peltola on toiminut yhdistyksen puheenjohtajana, varapuheenjohtajaa sekä ollut yhdistyksen hallituksessa yhdistyksen perustamisesta 1990-luvun loppupuolelle.