Jääviys tuulivoimahankkeiden kompastuskivenä
Kaavoittajan esteellisyys eli jääviys on ollut haittana monille tuulivoimahankkeille viime vuosina, jopa siinä määrin, että hankkeita on tämän seurauksena kaatunut. Välillä väitetty jääviys on ollut ilmeinen, joskus väitetyn jääviyden perusteet ovat olleet yllättäviä ja toisinaan jo pelkästään osallistuminen kaavan valmisteluun on synnyttänyt jääviysperusteen. Jääviys tulisi tunnistaa ajoissa, jotta hankekehittäjille ei synny turhia kuluja ja viivästyksiä. Myös kunnan näkökulmasta on kallista joutua järjestämään kokouksia uusintakäsittelyiden vuoksi muotovirheiden korjaamiseksi ja mahdollisesti menettää kunnan tuulivoimahankkeiden myötä syntyvä hyöty hankkeen kaatuessa kaavan kumoutumisen johdosta. Hanketoimijan mahdollisuudet tarttua ajoissa jääviyteen ovat rajalliset, mutta asian tiedostaminen etukäteen ja hankekehityksen eri vaiheissa on avuksi. Oppia voi ottaa myös KHO:n viimeaikaisesta oikeuskäytännöstä.
Kaavoitusvaiheen esteellisyys- eli jääviyskysymykset ovat viime aikoina muodostuneet Suomessa tuulivoimahankkeiden potentiaaliseksi sudenkuopaksi. Jääviyskysymysten esiinnousu juuri tuulivoimahankkeissa ei sinänsä ole yllättävää: Tuulivoimahankkeet vaativat laajoja maa-alueita, jolloin myös hankkeista potentiaalisesti hyötyvien maanomistajien määrä on runsas. Toiseksi tuulivoimahankkeet sijoittuvat usein väkiluvultaan pieniin kuntiin, jolloin jo yksistään tilastollinen todennäköisyys jääviyksille on korkeampi kuin suuremmissa kunnissa.
Lisäksi tuulivoimahankkeita ohjataan yleensä hankekohtaisella tuulivoimaosayleiskaavalla, jossa hankekehittäjän oma vetovastuu korostuu etenkin kaavaluonnosvaiheessa kunnan pysyessä passiivisempana. Tyypilliseksi ongelmaksi näyttäisikin muodostuneen se, että kaavahankkeen ollessa jo pitkällä huomataan kaavoitusmenettelyyn osallistuneella olevan maaomistuksia kaava-alueella. Jääviysväitteen yleisyyteen vaikuttaa myös se, että väitteen voi tehdä kuka tahansa tuulivoimahanketta vastustava yksittäinen kuntalainen. Sellainenkaan ei ole poissuljettua, että tuulivoimahanketta vastustava kunnan virkamies saattaisi jopa tarkoituksella salata mahdollisen jääviytensä pyrkimyksenään aiheuttaa kaavan pätemättömyyden – tämänkaltainen menettely tosin muodostaisi lähtökohtaisesti perusteen hallintolain 53 a §:n mukaiselle hallintokantelulle kyseistä virkamiestä vastaan.
Jääviys on ollut esillä myös monissa viimeaikaisissa tuulivoimaosayleiskaavoja koskevissa korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisuissa, mutta jääviysperusteiden tulkinnalle ei ole täysin yhtenäistä linjaa. Jääviysperusteiden rajojen ollessa häilyviä ja epämääräisiä uhkana on, että tuulivoimahankkeet kompastuvat vasta jälkikäteen paljastuvaan jääviyteen kaavoitusvaiheessa, mikä muodostaa kuntalain 135.2 §:n 1-kohdan mukaisen valitusperusteen (menettelyvirhe). Kun samaan aikaan sekä vanhassa että uudessa tuotantotukijärjestelmässä tuen piiriin hyväksyminen kytkeytyy hankkeiden kaavoitukseen ja lupien lainvoimaisuuteen, saattavat vaikeudet jääviyden tunnistamisessa merkittävästi hidastaa tuulivoimahankkeiden etenemistä tai jopa kokonaan estää hankkeen etenemisen.
Kunnanvaltuutetun jääviys
Kuntalain (410/2015) 97 §:n mukaan valtuutettu on jäävi käsittelemään sellaista asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä itseään tai hänen läheisiään. Hallintolain 28.2 ja 28.3 §:n tarkoittaa läheisillä seuraavia:
1) puoliso ja lapsi, lapsenlapsi, sisarus, vanhempi, isovanhempi ja hänelle muuten erityisen läheinen henkilö samoin kuin tällaisen henkilön puoliso;
2) vanhempien sisarus sekä hänen puolisonsa, sisarusten lapsi ja entinen puoliso; sekä
3) puolison lapsi, lapsenlapsi, sisarus, vanhempi ja isovanhempi samoin kuin tällaisen henkilön puoliso sekä puolison sisarusten lapsi.
Vaikka läheisten henkilöiden piiri on laaja, on se lueteltu hallintolaissa tyhjentävästi. Sukulaisuussuhteet aikaansaavat jääviysperusteen siinäkin tapauksessa, että valtuutetulla ei ole tosiasiallisesti mitään kontaktia kyseisen henkilön kanssa. Epäselvyyttä on sen sijaan aiheutunut siitä, milloin kaava-asian voidaan katsoa koskevan henkilöä kuntalaissa tarkoitetulla tavalla henkilökohtaisesti. Yleisenä lähtökohtana on pidetty, että valtuutettu on jäävi osallistumaan läheisensä omistaman maan yksityiskohtaista kaavoitusta koskevan asian käsittelyyn. Yleiskaavojen kohdalla jääviys on tulkinnanvaraisempaa, ja se riippuu muun muassa kaavan oikeusvaikutuksista, luonteesta ja siitä, onko kaavalla vaikutusta juuri kyseisen maanomistajan oikeusasemaan. Yleiskaavojen koskiessa asemakaavoja laajempia alueita liian tiukka tulkinta voisi johtaa vaikeuksiin löytää valtuutettuja, joilla ei ole kytköstä kaava-alueeseen.
Tuulivoimahankkeissa jo pelkästään maanomistuksen voidaan yleensä katsoa luovan jääviysperusteen ainakin niissä tapauksissa, joissa hanke toteutetaan osayleiskaavalla. Tuulivoimaosayleiskaavalla on nimittäin asemakaavaan verrattavissa olevat suorat oikeusvaikutukset, sillä tuulivoimalan rakennuslupa voidaan myöntää suoraan osayleiskaavan perusteella. Jääviyttä ei sen sijaan aiheuta se, että valtuutetun läheinen omistaa maata tuulivoimaloille varatun osayleiskaavan viereiseltä alueelta (KHO 17.8.2017/3891).
Selkeänä lähtökohtana voidaan siis pitää, että valtuutettu on jäävi osallistumaan asian käsittelyyn, kun hän itse tai hänen läheisensä omistaa maata kaava-alueella. Sääntö ei kuitenkaan ole poikkeukseton, ja vaatii aina tapauskohtaista tulkintaa kaavan tosiasiallisista vaikutuksista maanomistajan asemaan.
Esimerkiksi asiassa KHO 17.8.2017/3890 asian käsittelyyn osallistuneen valtuutetun jääviyteen vedottiin sillä perusteella, että hänen poikansa omisti metsäpalstan 600 metrin etäisyydellä tuulivoimalan rakennuspaikasta, minkä johdosta tuulivoimayhtiöt olisivat saattaneet päätyä suorittamaan valtuutetun pojalle huomattaviakin tuulenottoalueen korvauksia. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan katsonut, että kyseinen valtuutettu olisi ollut esteellinen osallistumaan tuulivoimaloiden kaavoitusasian käsittelyyn kunnassa pelkästään sen olettaman perusteella, että hänen lapsensa saattaisi tulevaisuudessa saada tuulivoimayhtiöiltä korvauksia. Asiassa oli merkitystä myös sillä, että valtuutetun pojalla ei ollut maanvuokrasopimusta tuulivoimayhtiön kanssa, ja hänen omistamansa metsäpalsta oli osoitettu kaavassa maa- ja metsätalousalueeksi. Kaava ei näin ollen muuttanut maanomistajan oikeusasemaa.
Edellisestä poiketen KHO:n ratkaisuissa 22.8.2016/3451 ja 23.6.2016/2807 todennäköinen oikeus niin sanottuun siipipeittoaluekorvaukseen (tuulivoimalan roottoreiden leikkauspintaa vastaava alue) oli riittävä synnyttämään jääviysperusteen. Jonkinlaisena johtosääntönä voidaan KHO:n oikeuskäytännön valossa näin ollen pitää sitä, että varsinaisten maanvuokrasopimusten lisäksi myös odotettavissa oleva naapurikiinteistön ilmatilan käyttöoikeutta koskeva, kiinteistön hallintaoikeuden tarpeesta johtuva siipipeittoaluekorvaus on lähtökohtaisesti sellainen hyöty, joka voi aikaansaada jääviyden.
Sitä vastoin tuulivoimayhtiöiden omaan käytäntöön pohjautuva niin sanotusta tuulenottoalueesta maksettava korvaus ei synnytä jääviyttä ainakaan siinä tilanteessa, jossa mitään sopimusta maanomistajan ja hankekehittäjän välillä ei ole. Ero selittynee sillä, että hankekehittäjä on suoraan lain nojalla velvollinen hankkimaan käyttöoikeuden roottoreiden käyttämään ilmatilaan, kun taas tuulenottoaluetta koskevat korvaukset eivät perustu suoraan lakiin, eivätkä ne synnytä oikeutettuja odotuksia.
Muiden kunnan virkamiesten esteellisyys
Jääviys ei rajoitu pelkästään valtuutettuihin ja kaavan hyväksymiseen, vaan jääviystilanteita voi syntyä käytännössä kaikissa kaavan käsittelyvaiheissa. Jäävi henkilö ei saa osallistua asian käsittelyyn, eikä edes olla läsnä asiaa käsiteltäessä. Asian käsittelyä ovat päätöksenteon ohella esimerkiksi asian valmistelu- ja esittelytoimet, minkä vuoksi tarkasteltavaksi saattavat tulla valtuuston lisäksi myös muun muassa kunnanhallituksen ja kunnan eri toimielinten mahdolliset esteellisyydet. Näihin muihin kunnan luottamushenkilöihin, viranhaltijoihin ja työntekijöihin sovelletaan hallintolain 28 §:n 1 momentin esteellisyyssäännöksiä, jotka ovat yleisesti ottaen laajemmat kuin valtuutettuihin kuntalain 97 §:n nojalla sovellettavat perusteet.
Lähtökohtaisesti asian käsittelyyn osallistumisen kriteeriä tulkitaan varsin tiukasti. Esimerkiksi ratkaisussaan 17.8.2017/3890 KHO katsoi kaava-alueella 45 hehtaaria maata omistaneen kunnanhallituksen puheenjohtajan osallistuneen esteellisenä asian käsittelyyn, vaikka tämä olikin omasta aloitteestaan jäävännyt itsensä kunnanhallituksen kokouksessa, jossa päätettiin kaavaluonnoksen nähtäville asettamisesta. KHO katsoi jääviyden syntyneen jo käsittelyn aikaisemmissa vaiheissa, kun puheenjohtaja oli osallistunut muun muassa kaavoituksen käynnistämistä ja kaavoitettavan alueen rajaamista, sekä kaavan laatijan hyväksymistä ja kaavoitussopimuksen tekemistä koskevien päätösten tekoon.
Jääviysperusteen vaikutukset voivat kuitenkin vaihdella jääviyskynnyksen ylittymisen vakavuudesta riippuen. Esimerkiksi kunnan tuulivoimahanketta vastustaneen, ja sen vuoksi asiassa jäävin teknisen johtajan läsnäolo valtuuston kokouksessa ei ollut KHO:n ratkaisun 2017:196 mukaan lainvastaista osallistumista päätöksentekoon, sillä hän oli paikalla yleisössä, eikä osallistunut asian käsittelyyn valtuustossa. Samoin esimerkiksi rutiininomaiset toimistotehtävät eli tosiasiallinen hallintotoiminta jää normaalisti asian käsittelyn määritelmän ulkopuolelle jääviysperusteiden näkökulmasta. Näin ollen konkreettinen osallistuminen kaavoitukseen missä tahansa vaiheessa hanketta näyttäisi KHO:n oikeuskäytännön valossa aikaansaavaan jääviyden, kun taas pelkkä passiivinen seuraaminen ei.
Sopimus tuulivoimayhtiöltä saatavasta korvauksesta muodostaa lähtökohtaisesti jääviysperusteen ainakin silloin, kun maanomistaja saa siitä varsinaisen haittakorvauksen lisäksi myös taloudellista hyötyä. Puhdas korvaus aiheutuneesta haitasta ei periaatteessa aikaansaa jääviysperustetta, mutta KHO:n ratkaisujen 22.8.2016/3451 ja 23.6.2016/2807 valossa pelkästään korvauksen nimeäminen haittakorvaukseksi ei vielä poista jääviysriskiä. KHO:n mukaan jääviyden aikaansaa nimittäin jo se, että korvauksen määrä ja yksityiskohdat ovat yksityisten osapuolten välillä sovittavia, jolloin on mahdotonta määrittää objektiivisesti, milloin kyse on pelkästä haittakorvauksesta ja milloin varsinaisesta taloudellisesta hyötymisestä.
Miten jääviysriskejä voi hallita?
Kuten käsitellyistä oikeustapauksista ilmenee, potentiaalisten jääviystilanteiden kirjo on tuulivoimahankkeiden kaavoituksessa erittäin laaja. Yleiskaavat koskevat usein laajoja alueita, jolloin haasteita lisää se, että ensisijainen vastuu jääviystilanteiden tunnistamisesta ja niihin puuttumisesta on kunnilla, ja tuulivoimahankkeiden kehittäjien faktiset mahdollisuudet vaikuttaa tähän ovat rajalliset. Samaan aikaan tuulivoimarakentaminen on Suomessa yhä suhteellisen tuore ilmiö, eikä kunnissa ole viime vuosiin asti ollut juurikaan kokemusta tai käytännön tietoa hankkeiden kaavoitukseen liittyvistä jääviysriskeistä.
Miten tuulivoimahankkeiden kehittäjät voisivat jatkossa varautua jääviysongelmiin? Ideaalitilanteessa hankekehittäjät voisivat kaavoitusprosessin alkuvaiheessa luovuttaa kunnalle tiedot niistä maanomistajista, joiden kanssa ne ovat tehneet maanvuokrasopimuksia. Näin kunnilla olisi mahdollisuus kartoittaa jääviyden ulottuvuuksia jo etukäteen ja tehdä tarvittavat jääväystoimenpiteet sen mukaisesti. Tietosuojalainsäädännöstä johtuen tämänkaltaiseen tietoluovutukseen tarvittaisiin kuitenkin lähtökohtaisesti maanomistajien suostumus, eikä ole takeita siitä, että tällainen suostumus saataisiin jokaiselta vuokranantajalta. Tietojen luovutusta koskevan suostumuslausekkeen lisääminen maanvuokrasopimuspohjiin voisi kuitenkin toimia yhdenlaisena riskinhallintakeinona.
Avainasemassa jääviysyllätysten ehkäisemisessä on joka tapauksessa vuorovaikutus ja yhteistyö kunnan kanssa kaavaprosessin jokaisessa vaiheessa. Erityisen tärkeää on se, että myös muut kuin kaavoituksesta vastaavat kunnan viranomaiset, kuten kunnanhallituksen jäsenet, pysyisivät mahdollisimman hyvin tietoisena hankkeen kulusta ja hankkeeseen liittyvistä sidosryhmistä. Tuulivoimahankkeisiin liittyvät esteellisyysriskit tulisi ottaa esille hankekehittäjän omasta aloitteesta heti kaavoitushankkeen alkuvaiheessa, jotta kunta huomaa ottaa tämän huomioon jo kaavavalmistelussa – eikä vasta siinä vaiheessa, kun kaavasta päätetään valtuustossa.
Borenius Asianajotoimisto Oy
Vuonna 1911 perustettu Borenius Asianajotoimisto Oy on yksi Suomen suurimmista ja kokeneimmista asianajotoimistoista. Borenius tarjoaa kattavaa ja korkealaatuista palvelua kaikilla liikejuridiikan aloilla. Yrityksen palveluksessa työskentelee tällä hetkellä yli 200 henkeä. Boreniuksella on toimistot Helsingissä, Tampereella, Pietarissa ja New Yorkissa.
Maailmanluokan vaihteistoja Keski-Suomesta
Suomessa ei ole tuulivoimaloiden valmistusta, mutta sitäkin enemmän tuulivoimaloissa käytettävien osien suunnittelua, valmistusta ja vientiä. Tuulivoimalat ja niiden komponentit altistuvat vuosikymmenien ajan tuulen valtaville voimille, joten suomalaisen insinöörityön laatu ja korkea osaaminen ovat hyvä leima vientituotteille. Jyväskylässä Moventaksen tehtaalla valmistetaan tuulivoimavaihteita, jotka ovat teknologialtaan maailman kärkeä. Tuotteista 100 % menee vientiin.
Tuulivoimalla valmistetun sähkön tuotantokustannus tippuu voimaloiden koon kasvaessa ja niiden tuottaessa yhä enemmän sähköä. Kasvava koko ja tuotanto vaativat komponenteilta kovaa suorituskykyä. Siksi Moventaksellakin tehdään jatkuvaa kehitystyötä vaihteistojen suorituskyvyn nostamiseksi. Syyskuun lopulla Moventas lanseerasikin uuden Exceed Evo -tuulivoimavaihteiston maailman suurimmassa tuulivoimatapahtumassa Saksan Hampurissa. Exceed Evo edustaa uuden sukupolven vaihdetta ja sen teknologia perustuu sataprosenttisesti testattuihin ratkaisuihin. Uuden vaihteen teknologia mahdollistaa yli 35 prosentin parannuksen suorituskykyyn verrattuna tavanomaisesti suunniteltuun tuuliturbiinivaihteistoon.
”Toimimme alalla, jossa meiltä edellytetään mahdollisimman tarkkaa näkemystä teknologian kehityssuunnista. Kilpailu on kovaa ja kohdeasiakkainamme ovat alan parhaat yritykset, joilla on ensiluokkaiset toimintaprosessit. Pärjätäksemme kilpailussa ei riitä, että vaihteemme tai palvelumme ovat yhtä hyvä kuin kilpailijan tarjoama vastaava, vaan meidän on oltava askeleen edellä. Tuulivoimateollisuudessa teknisillä kysymyksillä on asiakkaan päätöksenteossa suuri painoarvo”, kuvailee Moventaksen teknologiajohtaja, Jyrki Virtanen, tuulivoima-alan vaatimuksia.
Tiivistä yhteistyötä asiakkaiden kanssa
Vaihteisto on tuulivoimalan pääkomponentteja. Sen kehitystä on välttämätöntä tehdä kokonaisuutena koko voimalatekniikan kanssa ja kehityksen tulee olla jatkuvaa, sillä alan vaatimukset ovat jatkuvassa muutoksessa. ”Tiivis yhteistyö asiakkaiden kanssa alkaa jo konseptisuunnitteluvaiheessa, jossa tuuliturbiinin valmistaja pohtii erilaisia voimansiirtoratkaisuja, ja jatkuu aina tuotteen elinkaaren päättymiseen saakka. Me Moventaksella tuemme asiakkaitamme ottamalla huomioon kaikki heidän erityistarpeensa ja pitämällä huolen siitä, että valittu voimansiirtoratkaisu ei ole pelkästään dynaamisesti toimiva ja kustannustehokas, vaan että myös käytön aikaiset huoltotoimenpiteet olisivat mahdollisimman helppo toteuttaa”, kertoo Kari Huttunen, Moventaksen Global Key Account Manager.
Vaihteiston kehitystyön ytimessä on saada tiputettua valmistuskustannuksia suorituskyvystä tinkimättä. Tuulivoimaloiden kasvaessa voimalan ja sen komponenttien painot alkavat olla valtavia, joten mahdollisuus keventää voimalan rakenteita vaihteistoa kehittämällä on keskeistä. Kevyempi paino on merkittävä seikka myös logistiikan kannalta. Tyypillinen tuulivoimalan vaihde on nykyään teholuokaltaan 3 MW tai enemmän ja painaa noin 20 000 – 35 000 kiloa.
Jyväskylästä maailmalle
Moventas Gears Oy:n pitkät juuret ovat Valmet Voimansiirrossa. Moventas valmisti ensimmäisen tuulivoimavaihteensa jo vuonna 1980, mikä tekee yrityksestä alan pioneerin lähes 40 vuoden kokemuksellaan. Moventaksen päätoimipiste sijaitsee Jyväskylässä, jossa sillä on kaksi tehdasta. Yrityksellä on lisäksi kahdeksan huolto- ja myyntiyksikköä Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Vuoden alussa Moventas laajensi Jyväskylän Ikolassa olevaa tehdastaan, jonka myötä Moventas pystyy ketterästi vastaamaan kansainvälisten tuuliturbiinivalmistajien vaatimuksia ja tuotantomääriä. Tehdas onkin yksi alan nykyaikaisimmista. Jyväskylästä Moventaksen vaihteet matkaavat Eurooppaan, Etelä- ja Pohjois- Amerikkaan sekä kasvavissa määrin myös Australiaan.
Wind Finland 2018 – Kaiken keskiössä on energiamurros
Syksyinen maisema tervehtii Luontokeskus Haltian pihassa, johon Wind Finland-bussit ovat juuri tuoneet seminaarivieraat. Nuuksion rauha ja luonto ovat läsnä heti bussin ovista ulos astuttaessa, mutta myös sisällä Luontokeskuksen monissa näyttelysaleissa. Tänä lokakuun aamuna keskuksessa kuitenkin kuhisee, kun yli 140 tuulivoima-alan edustajaa on saapunut viettämään päivää Suomen Tuulivoimayhdistyksen järjestämään Wind Finland -seminaariin. Tänään kaiken keskiössä on energiamurros, ja tietenkin tuulivoima yhtenä sen ajureista.
Wind Finland on Suomen Tuulivoimayhdistyksen (STY) vuosittain järjestämä tuulivoimaseminaari, jossa käsitellään alan ajankohtaisia aiheita eri näkökulmista. Tänä vuonna kaiken keskiössä on energiamurros. Aihe on paljon esillä mediassa, sillä ilmaston lämpeneminen ja siitä aiheutuva uhka koskettaa globaalisti meitä kaikkia. Wind Finland -seminaarissa pyritään vastaamaan mahdollisimman laajasti siihen, mitä energiamurros esimerkiksi kuluttajan tai sähköverkon kannalta tarkoittaa, ja millainen rooli tuulivoimalla on murroksessa.
Seminaaripäivä alkaa kuitenkin bechmarkingilla. Muiden teknologia-alojen jo eletyt esimerkit ovat hurjan teknologiakehityksen vauhdittaman tuulivoima-alan näkökulmasta mielenkiintoista kuunneltavaa. Telekommunikaatio-alan villeistä vuosista ja huimasta teknologisesta kehityksestä kertoo seminaariohjelman avauspuheenvuorossa Gearshift Groupin Jukka Kotovirta.
Päivän muita avainsanoja ovat muun muassa energiajärjestelmä, sähköverkko ja kysyntäjousto. Seminaaripäivän aikana näkökulmia näistä meille avaavat muun muassa the Renewables Grid Initiativen Antonella Battaglini, Aaltoyliopiston Karoliina Auvinen sekä Ville Väre Energiavirastosta.
Tuulivoiman mahdollistajat
Tuulivoimaa tarvitaan, jotta uusiutuvan sähköntuotannon riittäviin tavoitteisiin todella päästään. Tuoreen IPCC:n raportin mukaan ilmaston lämpeneminen voi rajoittua 1,5 asteeseen vain, jos päästöt nollataan nopeasti. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että uusiutuvan sähkön, kuten aurinko- ja tuulivoiman osuus nousisi globaalisti yli 80 % sähköntuotannosta. Iltapäivällä seminaariohjelmassa puhutaan siis tuulivoimasta ja siitä, mikä mahdollistaa sen rakentamisen Suomeen.
Yksi sekä sähkön tuottajan että sen ostajan kannalta hyödyllinen tapa investoida tuulivoimaan on sopia pitkäaikainen sähkönostosopimus (PPA), jossa sähkön tuotantomäärä ja hinta sovitaan useiksi vuosiksi eteenpäin. Suomessa ensimmäiset PPA-sopimukset julkaistiin kuluneena kesänä, ja ne ovat yleistyneet maailmalla nopeasti. PPA-sopimuksista seminaarivieraille on puhumassa Sten Lillienau Neas Energyltä, sekä iltapäivän rinnakkaissessiossa Vattenfallin Raija Seppälä ja Justin FitzHugh Augusta & Co.:sta. Yksi tapa taata investoinnit uusiutuvaan energiaan on valtion tarjoama tuki. Suomessa marraskuussa avautuvasta uusiutuvan energian kilpailutuksesta on saapunut kertomaan Energiaviraston kilpailutusasiantuntija Roland Magnusson.
Ilman toimivaa sähkömarkkinaa ei vaihtelevan uusiutuvan sähkön lisääminen kuitenkaan ole mahdollista. Tätä aihetta meille toisessa iltapäivän rinnakkaissessiossa valaisevat Hannele Holttinen ja Matti Tähtinen VTT:stä.
Energiamurrosta ei voi sivuuttaa
Energiamurros ja sitä toteuttavat mekanismit valikoituivat seminaarin aiheiksi päivän päämoderaattorin ja STY:n hallituksen puheenjohtajan Marja Kaitaniemen mukaan siitä syystä, että tämän hetken energiakeskustelussa aiheita ei yksinkertaisesti voi sivuuttaa.
”Olemme tänä vuonna nähneet Suomen ensimmäiset markkinaehtoiset tuulivoimainvestoinnit ja tämä kuvastaa hyvin sitä, että elämme ja hengitämme energiamurrosta juuri nyt. Tuulivoiman rooli energiamurrosta toteuttavana keinona tulee olemaan Suomessa suuri. Se on jo halvinta uutta tuotantoa ja tuulivoimapotentiaalimme on merkittävä. STY:n vision mukaan voimme halutessamme tuottaa jo 30 prosenttia sähköntarpeestamme tuulivoimalla vuonna 2030”, summaa Kaitaniemi.
Energiamurros näkyy vahvasti myös STY:n 2030-visiossa, joka esitellään päivän aikana Nuuksiossa. 30 prosentin ja 30 TWh:n tuulivoimatuotannon visio vuodelle 2030 tarkoittaisi Suomelle noin 20 miljardin investointeja, kertoo vision esittelevä STY:n hallituksen varajäsen Pentti Itkonen. Tavoite on kunnianhimoinen mutta saavutettavissa, mikäli Suomi pitää uusiutuvan energian tavoitteensa korkeana.
”Meillä on jo olemassa olevat työkalut, nyt pitää vain päättää, että energiamurroksen ja uusiutuvan energian edistäminen on jotain, mitä todella haluamme tehdä”, Kaitaniemi tiivistää.
Faktoja Wind Finland 2018 -seminaarista
145 seminaarivierasta
11 eri kansallisuutta
11 puhujaa & 3 moderaattoria
9 näytteilleasettajaa
150 lasillista kuohuvaa
Paljon hyväntuulisia kohtaamisia ja uusia oivalluksia
Jännempää kuin koskaan ennen
Minulla on ollut ilo ja kunnia työskennellä Suomen Tuulivoimayhdistyksessä kuuden vuoden ajan. Tuona aikana tuulivoimarakentaminen on lähtenyt todella jyrkässä kulmassa nousevalle uralle. Sekä rakentamis- että tuotantoennätyksiä on rikottu roimasti vuosi toisensa perään. Ala on ammattimaistunut, ja kehittynyt kaikin tavoin. Moni haamuraja on rikkoutunut ennakoitua nopeammin: rakentaminen on ollut ennakoitua nopeampaa ja voimalat ja niiden tuottaman sähkön määrä ovat kasvaneet käsittämättömällä vauhdilla.
Vain vuosikymmenessä yksittäisen voimalan vuodessa tuottama sähkömäärä on kasvanut 8000 MWh:sta 19000 MWh:iin. Vuosikymmen sitten rakennettu voimala tuottaa vuodessa sähköä noin 400 sähkölämmitteisen omakotitalon tarpeen verran, ensi vuonna valmistuva voimala noin 950 talon tarvitsemat sähköt.
Kuusi vuotta ovat pitäneet sisällään muutakin kuin rikkoutuneita haamurajoja, uusia ennätyksiä, selkiytynyttä lainsäädäntöä, oppimista ja onnistumisia: hetkittäin epätoivo ja epäusko ovat meinanneet vallata alan positiivisimpienkin mielet. Tavoitteet ovat tuntuneet vaikeasti saavutettavilta, viranomaiset toisensa perään ovat heränneet tuulivoiman vaikutuksiin, toimintaa sinänsä sparraava vastustus on mennyt ajoittain kohtuuden tuolle puolen, nopeakin kehitys on tuntunut välillä liian hitaalta, politiikka tolkuttoman tempoilevalta. Monta asiaa on uhannut muodostua totaaliseksi pystyseinäksi suomalaisen tuulivoiman kehityksen tielle. Tempoilevuus on aiheuttanut alan laajalle alihankkijaketjulle vaikeuksia ja epävarmoja aikoja.
Vaikka tuulivoima-alan kasvu ja kehitys on ollut huimaa koko tämän vuosikymmenen ajan, alalla eletään nyt, tänä syksynä, jännempiä aikoja kuin koskaan ennen. Vuosi sitten hankkeiden investointipäätösten tekeminen pitkäaikaisten sähkönostosopimusten (PPA, power purchase agreement) turvin ei näyttänyt lainkaan mahdolliselta, saati sitten täysin markkinahinnan turvin rakentaminen. Kevätauringon säteet toivat kuitenkin mukanaan aivan uudenlaiset puheet ja pöhinät: yhtäkkiä asiat olivatkin muuttuneet niin, että ensimmäinen PPA-sopimus tuntui olevan vain ajan kysymys.
Ja niin se olikin! Kesällä julkaistiin ensimmäinen PPA-sopimus, jonka perusteella uutta tuulivoimaa rakennetaan suuren sähkönkäyttäjän sitoutuessa sitä ostamaan pitkän ajanjakson ajan. Toinen sopimus julkaistiin elokuussa, kolmas nyt syyskuussa. Näiden kaikkien sopimusten osalta ostaja on Google ». Vielä uskomattomampia uutisia saatiin jopa ennen ensimmäistä PPA-sopimusta kesäkuussa, kun TuuliWatti ilmoitti rakentavansa ennätyssuuret voimalat » täysin ilman tukea tai pitkäaikaista sähkönmyyntisopimusta.
Mitä vielä seuraa? Saammeko vielä lisää PPA-uutisia tälle vuodelle? Jännitystä ainakin on luvassa, sillä loppuvuodesta jätetään tarjoukset Suomen ensimmäisessä uusiutuvan energian huutokaupassa: teknologianeutraalissa kilpailutuksessa » tukea saavat kaikkein halvimmat hankkeet – sähköntuotantotavasta riippumatta. Vaikka markkinaehtoisestikin jo rakennetaan, on tuki vielä tarpeen. Ensimmäiset PPA-sopimukset eivät yhteen laskienkaan riitä pitämään alihankkijaketjun tilauskirjoja tarpeeksi täysinä.
Tänä vuonna ei ennusteiden mukaisesti valmistune Suomeen uutta tuulivoimaa. Ensi vuoden osalta kävi kuten monesti tällä vuosikymmenellä aiemminkin on käynyt: kehityksen vauhti pääsi yllättämään jopa alan keskiössä, ja ennusteita täytyy puhtaasta energiasta kiitollisena korjata ylöspäin.
Lisää laatua tuulivoiman tuottoarvioihin aikasarjoihin perustuvalla häviöiden laskennalla
Tuulivoimatuotannon kehittyessä kohti markkinaehtoisuutta tuulisuus- ja tuotantoarviointiin kohdistuva vaatimustaso on kohonnut.
Tuulivoimatuotannon kehittyessä kohti markkinaehtoisuutta tuulisuus- ja tuotantoarviointiin kohdistuva vaatimustaso on kohonnut. Suunnitteilla olevien tuulipuistojen tuotannon tarkka ennustaminen on muodostunut erittäin tärkeäksi osaksi hankekehitystä. Tuotannon ja häviöiden aikasarjoihin perustuva laskenta mahdollistaa kausittaisen ja päivittäisen vaihtelun ennustamisen, mikä parantaa tuottoarvioinnin tarkkuutta. Lisäarvon tuottamiseksi datan hyödyntämisen on oltava johdonmukaista.
Pelkkä häviöiden laskeminen yhteen (esimerkiksi tuuliolosuhteista ja melurajoituksista johtuvista syistä) johtaa häviöiden yliarviointiin, koska eri lähteistä aiheutuvat häviöt tapahtuvat todellisuudessa osin samanaikaisesti. Rambollin kehittämä aikasarjaperusteinen häviölaskentamalli ottaa huomioon eri syistä aiheutuvien tuotantorajoitusten realistiset yhteisvaikutukset ja mahdollistaa häviöiden ja tuotannon tarkan laskennan. Aikasarjaperusteisen laskennan tuloksena saadaan tarkempi ja realistisempi tuottoarvio ja pienempi laskennallinen epävarmuuskerroin. Tämä on merkittävä askel kohti laadukkaampaa kannattavuusarviointia tuulivoimahankkeiden suunnittelussa.
Yhteys:
|
Ramboll Finland Oy Veli-Pekka Alkula Kiviharjunlenkki 1A 90220 Oulu Finland T: +358 50 3389 379 |
Ramboll CUBE GmbH Carmen Bartelmai Breitscheidstr. 6 34119 Kassel Germany T. +495561 288573-0 Onshore-wind@ramboll.com |