Bonnissa viitoitetaan tulevaisuutta mutta ovatko tavoitteet riittävät?
Saksan Bonnissa alkoi viikko sitten maanantaina YK:n 23. ilmastokokous. Kaksi viikkoa kestävässä kokouksessa on tarkoitus sopia säännöt sille, miten Pariisin ilmastosopimuksen päästöleikkausitoumusten toteutumista mitataan ja seurataan. Pariisin sopimuksessa linjattiin, että maailman keskilämpötilan nousu pitää rajoittaa puoleentoista tai korkeintaan kahteen prosenttiin. Nykyiset ilmastotoimet eivät kuitenkaan vielä riitä rajoittamaan maapallon keskilämpötilan nousua yli kahden asteen.
Huolestuneita äänenpainoja kuullaan ympäri maailmaan Bonnin ilmastokokouksen alkaessa. YK:n ympäristöjärjestö UNEP:in mukaan nyt annetut päästölupaukset eivät ole riittävän kunnianhimoisia pitämään maapallon keskilämpötilan kahdessa asteessa. Edeltävä vuosi oli YK:n alaisen Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) mukaan mittaushistorian lämmin ja YK varoittaa, että kuluvana vuonna uusia ennätyksiä tullaan todennäköisesti jälleen rikkomaan. Ennätyksellisen korkeat olivat myös viime vuoden kasvihuonekaasujen pitoisuudet. Myös ilmaston ääriolosuhteet ja poikkeukselliset sääilmiöt ovat yleistyneet. Muun muassa lämpöennätykset, niiden aiheuttama kuivuus ja toisaalla hurrikaanit ja niiden aiheittamat tulvat sekä muut tuhot ovat koetelleet ihmisiä ympäri maailmaa.
Bonnin ilmastokokouksen puheenjohtajamaa Fidži taas pelkää maansa konkreettisen katoamisen puolesta: mikäli päästöjä ei saada kuriin, uhkaa moni pieni saarivaltio kadota merenpinnan noustessa kokonaan jo parin vuosikymmenen kuluessa. Suomessa ilmaston lämpenemiseen on vielä helppo suhtautua ei-niin-suurella vakavuudella, sillä meillä lämmenneet talvet näkyvät lähinnä lumisen ajan lyhentymisenä sekä lumipeitteen rajan katoamisen yhä pohjoisemmaksi.
Myös ympäristöjärjestöt ympäri maailmaa ovat ilmaisseet huolensa ja vaativat saastuttavasta tuotannosta eroon pääsemisen jouduttamista. Suomessa WWF:n mukaan ratkaisuna voisivat toimia rakennusten energiatehokkuuden parantaminen, tuuli ja aurinkovoima, geoterminen energia, lämpöpumput, kysyntäjousto sekä liikenteen sähköistys.
Suomen valtuuskuntaa kokouksen ensimmäisellä viikolla johtaa Suomen ilmastoasioiden pääneuvottelija Outi Honkatukia. Toisella viikolla valtuuskuntaa johtaa asunto, energia ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Ministeri Tiilikainen toteaa ympäristöministeriön tiedotteessa, että päästöt on saatava globaalisti laskuun seuraavan viiden vuoden aikana. Tiilikainen uskoo, että tämä onnistuu vain, jos maailmanlaajuinen sitoutuminen ilmastotyöhön pysyy vahvana.
Kuten Tiilikainenkin toteaa, sitoutumisen lisäksi tarvitaan kuitenkin myös nopeita toimia. Suomalainen tuulivoima ala on kasvanut ja kypsynyt viime vuosien aikana vauhdilla, ja on valmis omalta osaltaan olemaan mukana talkoissa. Meillä tuulivoiman potentiaali on huomattava ja uutta uusiutuvan energian kapasiteettia pystytään rakentamaan lisää tarvittaessa nopeallakin tahdilla. Jotta jo käynnissä oleva energiamurros toteutuu käänteen tekevänä ja ilmaston lämpeneminen saadaan hillittyä, tarvitaan päättäjiltä ympäri maailmaa laajaa horisonttia ja vahvaa tahtotilaa, sillä kaikki keinot on käytettävä. Suomessa uusiutuvaan energiaan panostetaan jo mutta ovatko tavoitteet suuri kuva huomioiden tarpeeksi kunnianhimoiset?
Peikon tie Pohjoismaiden johtavaksi perustustoimittajaksi
Peikko. Siinä vasta poikkeuksellinen nimi rakennusalan yritykselle. Nimi ei kerro paljoa yrityksen toiminnasta, eikä suuri yleisö tätä lahtelaista laajalti tunnekaan. Rakennusalan piireissä Peikko kuitenkin tunnetaan hyvin ja se on arvostettu toimija.
Peikko on perheyritys. Vuonna 1965 nykyisen omistajan isä Jalo Paananen oli töissä Ruukin työmaalla ja sattui kuulemaan, että tarvittiin teräsosa kiinnittämään eristetyn betonisen seinäelementin sisä- ja ulkokuori toisiinsa. Teräsosia tehtiin elementtitehtailla polven päällä taivuttamalla eikä oikein ollut tiedossa, mistä sellaisen olisi voinut hankkia teollisesti valmistettuna. Nuori mies tarttui toimeen, valmisti kokeiluluontoisesti kaivatun osan ja vei sen näytille työmaalle. Näistä tapahtumista alkoi Peikon tarina.
Uusi yritys tarvitsi tietenkin nimen. Peikko-nimen synnystä liikkuu erilaisia tarinoita, mutta lienee parasta pitäytyä yrittäjän itsensä versiossa: Jo tuolloin Patentti- ja rekisterihallitus hallinnoi yritysten nimiä, mutta ei tietenkään ollut verkkosivustoa mistä tarkistaa, mitkä nimet olivat jo käytössä. Tuore yrittäjä lähetti PRH:een useita erilaisia teräs-sanan sisältäviä versioita, mutta ne tulevat bumerangin tavoin takaisin, koska olivat jo käytössä. Lopulta pienen hermostuksen vallassa ja ideoiden jo ehdyttyä lähti matkaan ehdotus “Teräspeikko”, eikä toista sen nimistä yritystä vielä ollut.
Nimi typistyi pelkäksi Peikoksi kansainvälistymisen myötä vuonna 2005. Mutta ei mennä siihen ihan vielä.
Teräksiset tukijalat
Peikolla on 1500 työntekijää, joista Lahden pääkonttorilla 300. Tehtaita on 9 maassa ja tytäryhtiö on perustettu 30 maahan. Moni tämän kokoinen perheyritys tunnetaan Suomessa hyvin, mutta Peikko on monille vieras tai ainakaan sen tuotteita ei tunneta.
Perinteisesti Peikolla on ollut kaksi tukijalkaa: teräksestä on valmistettu betonirakentamisen liitososia, joita käytetään niin elementti- kuin paikallavalurakentamisessa. Tunnetuimmat sovellukset ovat ankkurointipultit ja pilarikengät, joita käytetään rakennusten runkorakenteissa pilarien kiinnittämiseen.
Toinen tukijalka on betonin ja teräksen parhaat ominaisuudet yhdistävä DELTABEAM®-liittopalkki, jota käytetään rakennusten välipohjarakenteissa. “Arkkitehtikuvien perusteella rakennesuunnittelija suunnittelee rakennuksen teknisen toteutuksen. Tarjoamme suunnittelijoille erilaisia ohjelmistoja ja suunnittelua helpottamaan ja nopeuttamaan. Näiden avulla suunnittelija voi piirtää meidän tuotteemme suunnitelmiinsa. Meidän ratkaisuillamme voidaan toteuttaa täysbetonirunko, teräsrunko tai ne yhdistävä liittorakenne. Olemme merkittävä teräksen käyttäjä Suomessa”, kertoo Kari Tuominen, Peikon tuulivoimaperustusteknologiasta vastaava johtaja.
“Kaksi tukijalkaa on liian vähän suhdanneherkällä rakennusalalla. Me ollaan aktiivisesti katsottu vuosien varrella eri vaihtoehtoja, minne laajentaa. Tuulivoimasta on nyt tullut kolmas, koko ajan vahvistuva tukijalka”, Tuominen sanoo.
“Huomattiin viime vuonna vuosikymmenen lopulla, että tuulivoima alkaa kasvaa maailmalla vauhdilla. Ei me silloin edes tiedetty, että Suomeen suunniteltiin syöttötariffijärjestelmää. Heti alusta asti oli siis globaali tähtäin, mutta kyllä syöttötariffin voimalla liikkeelle lähtenyt kotimarkkina oli meille tärkeä buusteeri. Se auttoi paljon”, Tuominen muistelee. “Ihan ensimmäiseksi piti saada idea myytyä talon sisällä. Jos ei tarkemmin tiennyt, niin mielikuvat tuulivoimasta liittyivät tuolloin vielä helposti puiden halailuun. Vaikka olihan se oikeaa bisnestä jo silloin.”
Peikolla oli paljon tuulivoimaloiden perustuksissa hyödynnettävää osaamista olemassa muilta toimialoilta. Vankka kokemus ydinvoimalatyömailta ja niiden laatuvaatimuksista ovat olleet tärkeässä roolissa myös tuulivoimatuotteistoa kehittäessä. ”Aluksi Peikko näki tuulivoimassa lähinnä perustusten pulttikehikot, sillä meiltä löytyy vuosikymmenten kokemus pulttiliitosten kehittämisestä ja eri sovelluksista. Laajensimme mittavan raudoitusteknologioiden tuntemuksen turvin koko perustuksen raudoitusratkaisuihin. Olemme kehittäneet rakennesuunnittelijoille erilaisia suunnittelutyökaluja ja olikin selvää, että tuulivoimaperustuksissa suunnittelulla tuotava lisäarvo on merkittävä. Noin puolessa hankkeista toimitamme perustussuunnitelmat ja erikoisosia, ja noin puolessa perustussuunnitelmat ja kaiken perustuksessa käytettävän raudan. Meillä on myös valmius toimittaa perustus turnkey-toimituksena eli teemme perustuksen valmiiksi asti.”
Tuulivoimataipaleensa alussa yritys valmistautui huolellisesti ja teki suuria panostuksia ohjelmistoihin ja laitteisiin sekä tuotanto- ja hankintaprosessiin kokonaisuutena. “Me oltiin pari vuotta liiankin ajoissa, kun kuvittelimme että tuulivoimarakentaminen olisi alkanut täydellä voimalla jo 2013.”
“Varsinainen kotimainen läpimurto oli Haminan Mäkelänkankaan neljän Hyundain voimalan perustuksien tilaus vuonna 2012. Vaikka ei missään vaiheessa laskettu pelkästään Suomen markkinan varaan, saatiin ensimmäisten kohteiden vipuvoimalla kerättyä nopeasti kotimaista referenssimassaa alle, mikä sitten alkoi kiihdyttää myyntiä myös muualla. Kyllä se syöttötariffi oli Peikon kannalta tosi hyvä juttu”, Tuominen kertaa vuosikymmenen alun tapahtumia.
“Tuulivoimaprojektit lähtivät kertarysäyksellä etenemään, ja kun tekemistä oli koko ajan, oli mahdollista rekrytoida ja kasvaa. Mutta jos suomalaista toimijaa ei olisi ollut valmiina lähtöasemissa, olisi joku ulkomaalainen tullut ja tehnyt nämä hommat. Niin se vaan on. Nyt fokuksemme on siirtynyt tuulivoimasektorilla muihin Pohjoismaihin ja myös muualle Eurooppaan.
Suomalaiset hyötyvät paljon siitä, että kotimarkkinan vipuvoiman avulla voidaan kehittää uutta, testata ja hyödyntää globaalisti sovellettavaa teknologiaa täälläkin. ”
Pakko olla iso
“Tällaista liiketoimintaa ei voi kehittää vain yhtä markkinaa varten. Jos ulkomaiset kaupat eivät olisi lähteneet vetämään, olisivat meidän Suomen toiminnotkin tuulivoiman osalta varmasti kuolleet”, Tuominen sanoo. “Volyymia pitää olla. Tarvitaan iso osuus kultakin markkinalta, jolla ollaan mukana. Peikon osuus suomalaisista tuulivoimaperustuksista on luokkaa yli puolet, ja se on kokoluokka millä pärjää. Tämä on tavoitteemme myös muilla markkinoilla.”
Peikon etu on, että yritys on jo asemoitunut moneen maahan ja kulttuuriin muiden tukijalkojensa kautta ja sillä on kattava tuotanto- ja myyntiverkosto.
Paikallista osaamista, rakentamisen ja viranomaiskäytäntöjen tuntemusta löytyy lukuisasta maasta.
“Niin sanotuilla Keski-Euroopan ydinmarkkinoilla Saksassa, Espanjassa ja Tanskassa voimalatoimittajat huolehtivat perinteisesti koko rakentamisen ketjusta avaimet käteen -periaatteella, myös teistä, perustuksista ja sähköistyksistä. Niillä on kotimarkkinoillaan siihen osaaminen, suunnittelijat omassa talossa ja koko ketju hanskassa. Eri maissa ja eri kielialueilla kaikkien viranomaiskäytäntöjen ja toimintatapojen haltuunotto on haastavaa, joten voimalavalmistajat ovat keskittyneet niiden markkinoiden osalta bisneksensä ytimeen eli voimaloiden toimittamiseen. Näiden ydinmarkkinoiden ulkopuolella niin sanotuilla kehämarkkinoilla me olemme hyvässä asemassa.” Peikon pitkän ajan tavoitteena on olla merkittävä toimija kaikilla Euroopan markkinoilla, mutta tie on pitkä.
Suunnitelmat tuotantolinjalle napinpainalluksella
Perinteisesti suunnittelutoimisto on piirtänyt rakennekuvat, teräspaja tehnyt niiden perusteella laskelmat ja tarvittavat osat, ja rakennusurakoitsija on rakentanut itse perustuksen. Peikko on muuttanut bisneslogiikkaa: suunnittelutyö samoin kuin teräsosien valmistus tapahtuvat osana samaa prosessia. Peikolla ei ole Suomessa eikä maailmalla täysin vastaavalla logiikalla toimivaa kilpailijaa. Toimintatapojen ja -logiikan muuttaminen ei ole helppoa, vaikka konsepti onkin hyvä. Perinteet elävät sitkeästi. Muusta puhumattakaan jo pelkästään viranomaisilla riittää mielipiteitä ihan vain siksi, että tehdään totutusta poikkeavalla tavalla.
Yksi Peikon valttikorteista on suunnittelu. Yritys on panostanut suuresti suunnittelu- ja ohjausjärjestelmien kehittämiseen sekä prosessiin kokonaisuutena. Kun omat suunnittelijat piirtävät rakennekuvat, syntyvät automaattisesti samalla laskelmat tarvittavista materiaaleista hankintoja varten ja tarvittaessa tehtaalle käsky valmistaa tarvittavat komponentit. “Meidän tarjouksemme ovat todella tarkkoja, mikä ei välttämättä ole itsestäänselvyys tällä alalla. Pysymme budjetissa loppuun asti, koska koko prosessi on omissa käsissä”, Tuominen kertoo.
“Mutta ennen kaikkea meidän tapa toimia on nopea. Meille ehdoton kilpailuetu on se, että kykenemme tekemään maaperän mukaan paikkakohtaiset perustussuunnitelmat, vaikka jokaiselle voimalalle omansa. Yhden perustuksen alustava suunnitelma valmistuu jopa päivässä, vaikka perinteisesti siihen on voinut mennä viikkoja. Kun kerromme tämän tuulivoimalan perustusten määrällä, on ajansäästö merkittävä.” Peikko tekee aina suunnitelmat itse ja valmistaa tuotteet niiden perusteella: “Se on linjattu, että muiden piirtämien rakennekuvien pohjalta emme valmista komponentteja.”
Asiakkaan kannalta integroitu suunnittelu- ja valmistusketju on ratkaisuna tehokas. Toisaalta perinteiset suunnittelutoimistot ovat asiakkaiden kanssa kontaktissa jo hankekehityksen alkuvaiheista asti luvitukseen, selvityksiin ja muihin vaiheisiin liittyen. Perustuksen osuus koko hankekehitys- ja rakennuskustannuksesta on kuitenkin melko pieni osana koko suunnittelukokonaisuutta, joten se saattaa olla helppoa ostaa osana kokonaissuunnitteluratkaisua.
Peikolla kymmenen hengen suunnittelutiimi tekee täysipäiväisesti tuulivoimaloiden perustussuunnitelmia Latviasta käsin. “Latviasta löytyy erittäin laadukasta koulutusta ja hyviä suunnitteluresursseja. Ylipäänsä tuulivoimaloiden suunnittelu on kirkkaasti vaikein rakennesuunnittelun osa-alue dynaamisten kuormien vuoksi. Tuulivoimalan perustus kohtaa dynaamisen kuorman rasituksen sekunnin välein. Vaikka esimerkiksi siltoihin liittyy vaativaa suunnittelutyötä, ovat kuormat kuitenkin lempeämpiä rakenteita kohtaan”, Tuominen kertoo suunnittelutyön vaativuudesta.
Maaperän mukaan räätälöidyt ratkaisut
Peikon näkökulmasta sillä ei ole merkitystä, millainen maaperä perustuksen alla on tai millainen turbiini perustuksen päälle tulee. “Ei ole olemassa perustuotetta, vaan suunnitelmat tehdään aina tapauskohtaisesti. Erilaisten tornien, voimalamallien ja muiden muuttujien eri kombinaatioita on lukemattoman paljon ja koko ajan tulee lisää”, Tuominen sanoo. Peikon nopea suunnittelujärjestelmä mahdollistaa nopean toteutuksen asiakkaan ja projektin vaatimusten mukaisesti. Meillä on kattava kokemus projekteista alan eri toimijoiden kanssa.”
Teknisesti oma haastava lukunsa ovat käytettyjen voimaloiden perustukset ja repowering-hankkeet: “Voimaloiden dokumentaatio on saattanut esimerkiksi katketa jossakin kohtaa elinkaarta ja se vaatii erityisen paljon suunnittelulta. Toistaiseksi nämä ovat olleet yksittäisiä tapauksia, mutta vanhoissa tuulivoimamaissa on lähivuosina tulossa paljon voimaloita repowering-ikään. Toisaalta uudemmilla markkinoilla alkaa olla vakiintuneet huolto-organisaatiot, joten käytettyjen voimaloiden asentaminen on sikäli helpompaa ja mahdollisesti yleistyvää.”
Peikon tavoitteena on olla johtava toimija onshore-perustuksissa. Vahva osaaminen maanvaraisissa perustuksissa on laajentunut viime vuosien aikana kallioperustuksiin, joita maailmalla kutsutaan termillä “direct anchoring”. Kallioperustuksessa turbiinin dynaaminen kuorma ohjataan suoraan kallioon. Betonia käytetään vain alle 20 kuution verran välikerroksessa, kun normaalissa maanvaraisessa perustuksessa betonia on 400-800 kuutiota. Perustus kiinnitetään kallioon 40-60 tarkoitusta varten kehitetyllä 12-metrisellä FATBAR-kalliopultilla.
Vaikka kallioperustus on teknisesti hyvin vaativa, on se erittäin kilpailukykyinen alueilla, missä on kallioinen maaperä, kallis betoni ja hankalat kuljetusyhteydet, kuten Norjassa. “Usein kallioperustus on merkittävästi halvempi kuin maanvarainen.”
“Emme olleet ensimmäinen, joka kallioperustuksia teki mutta sen sijaan ensimmäinen joka sen tuotteisti ja teollisti. Tällä hetkellä olemme kallioperustuksissa erittäin vahva toimija Pohjoismaissa”, Tuominen kertoo. “Kallioperustus on asemoinut meidät maailmalla liiketoiminta-alan parhaisiin osaajiin. Konsepti kiinnostaa alan toimijoita kovasti. Asiakkaan näkökulmasta Peikon selkein kilpailuetu on se, että kykenemme toteuttamaan samaan tuulivoimapuistoon perustukset eri maaperäolosuhteisiin nopeasti ja kustannustehokkaasti. Asiakkaalle on iso etu hyödyntää osassa voimaloita kallioperustusta, sillä maanvaraisen perustuksen käyttö voi johtaa suuriin maa- ja kalliotöihin.”
Miksi teidän logona on peikko?
Mihin Peikko on menossa? “Jos Haminan voimalat olivat ensimmäinen läpimurto, niin kyllä kansainvälisesti muutamat isot projektit ovat siivittäneet kasvua vuosien varrella. Nyt Norjan suuret hankkeet ovat olleet osaltaan uusin todellinen läpimurto. Ne ovat triggeri lyödä pökköä pesään ja kansainvälistyä vieläkin kovemmalla vauhdilla. Pohjoismaissa ollaan hyvissä asemissa, samoin UK, Irlanti ja Baltia ovat hyvissä lähtöasetelmissa. Isoja tarjouksia, kymmenien ja satojen perustusten hankkeista, on vetämässä moneen maahan”, Tuominen sanoo tyytyväisenä.
Mutta takaisin siihen nimeen. Millaisia kommentteja siitä kuulee? “Ulkomailla se on nimi muiden joukossa, kuulostaa kai hiukan eksoottiselta. Suomessa rakennusalalla Peikko on aina ollut tunnettu, arvostettu ja hyvämaineinen. Ulkomailla logomme herättää enemmän kysymyksiä ja se on usein hyvä aasinsilta kertomukselle siitä mikä Peikko ja sen historia on. Ja kiistatta meidän sympaattinen peikko-logo jää ainakin helposti mieleen!”
Meidän kaikkien oma tuulipuisto
Tuulipuisto on iso hanke ja hanketoimija pitkän aikaa pysyvä osa paikallisyhteisöä. Miten tutustumisesta ja yhteiselosta saadaan mahdollisimman kitkatonta? Parhaimmillaan alueen asukkaat kokevat omistajuutta ja ylpeyttä hankkeesta, mutta voivatko hanketoimijat tehdä jotain asian auttamiseksi? Kivivaara-Peuravaara -hankkeen viestintä on ollut ilahduttavaa seurattavaa, hanketoimijalle itselleen innostavaa ja samaan aikaan monesta näkökulmasta katsottuna onnistunutta. Loiste Energian viestinnän asiantuntija Johanna Sumala kertoo hankkeen vaiheista viestinnän näkökulmasta.
Tuulipuiston rakentaminen on vuosia kestävä ja runsaasti mielipiteitä herättävä hanke, joka on näyttävä niin rakennusvaiheessa kuin valmistuttuaankin. Kainuussa vietettiin ensimmäisen tuulipuiston avajaisia elokuussa. Tapahtumasta syntyi hyväntuulinen kansanjuhla ja makkaraindeksillä mitattuna yleisömenestys.
30 voimalan Kivivaara-Peuravaara -tuulipuisto on Loiste Energian ja Taalerin yhteishanke, joka sijaitsee matkalla pohjoiseen 5-tien varressa Hyrynsalmen ja Suomussalmen kuntarajalla. Hanke on alun perin Metsähallituksen kehittämä, ja perusta myöhemmälle viestinnälle on luotu jo vuosia sitten.
Perinteisesti tilaisuuksissa, viraalisti somessa
Hankkeen suuren koon vuoksi se on automaattisesti käynyt läpi sekä kaava- että YVA-prosessit. Prosseihin kuuluu lukuisia kuulemis- ja esittelytilaisuuksia kuntalaisille. Metsähallitus pyrki järjestämään tilaisuudet siten, että osallistuminen oli mahdollisimman helppoa. YVA:n osalta järjestettiin myös pienryhmäkeskusteluita. Viestinnän ja osallistumisinnokkuuden näkökulmista tämän vaiheen haaste on liiallinenkin toisto: sekä kaavassa että YVA:ssa käsitellään samoja asioita, ja prosessin luonteen vuoksi niitä on käsiteltävä toistuvasti. ”Asukkaissa oli jo havaittavissa kyllästymistä samojen asioiden käsittelyyn, suorastaan kuoliaaksi osallistamista”, muistelee varhaisia viestintävaiheita tuolloin Metsähallituksella työskennellyt, sittemmin Taalerille siirtynyt Erkki Kunnari.
Alueen yrityksille järjestettiin varhaisessa vaiheessa omia tiedotustilaisuuksia, joissa kerrottiin hankkeen myötä tulevista alihankintatarpeista. Tilaisuuksien tarkoituksena oli antaa paikallisille yrittäjille mahdollisimman hyvät valmiudet tarjota palveluitaan tuulipuistohankkeen rakennusvaiheessa. Paikallisia asukkaita myös vietiin bussiretkelle Iihin tutustumaan jo käytössä oleviin tuulivoimaloihin.
Rakennusvaiheen aikana järjestimme yhteistyössä Hyrynsalmen kunnan kanssa kunnantalolla infotilaisuuden tuulipuiston rakentamisvaiheista. Havaittavissa oli varovaisen innostunut ja utelias ilmapiiri. Viestintä on ollut alusta asti hyvin avointa. Taalerin tapa toimia on aina ollut paikalliset asukkaat ja hankkeesta kiinnostuneet ihmiset etunenässä huomioiva.
Tuulipuistoalueelle on hankkeen rakentamisen ajan ollut vapaa pääsy työmaiden turvallisuusasiat huomioiden. Taalerin, Nordexin sekä NCC:n asiantuntijat ovat esitelleet tuulipuistoa ahkerasti myös vieraileville ryhmille.
Tuulivoimalan osien kuljetukset hyödynnettiin positiivisena viestintämahdollisuutena. Usein iltamyöhään Kajaanin kaupungin halki kuljetettavat massiiviset lavat ja rungon osat herättivät enemmänkin ihmetystä kuin närkästystä. Tapahtumia kuvattiin sosiaaliseen mediaan ja myös itse tuotimme näyttävästä kuljetustapahtumasta videon, joissa toimme esille tuulipuiston nippelitietoa ja kiinnostavia faktoja. Videointi on erinomainen tapa kuvata paikallisesti hyvin ainutlaatuisen hankkeen eri vaiheita. Innostuneen positiivinen viesti hankkeesta levisi viraalisti somessa ja tietämys kasvoi.
Avajaistapahtumaa alettiin suunnittelemaan hyvissä ajoin kesällä ennen syksyllä vietettyjä avajaisia. Yhdistimme voimamme eli Taalerin vahvan asiantuntijuuden ja kokemuksen aiemmista tuulipuistohankkeista sekä Loisteen paikallisalueen tuntemuksen ja osaamisen tapahtumamarkkinoinnissa sekä viestinnässä.
Hankkeen viestintä ei pääty puiston avajaisiin ja käyttöönottoon. Suunnitelmissa on järjestää tulevina vuosina useampia puiston esittelypäiviä yleisölle yhdessä Taalerin kanssa. Sosiaalisen median kanavat ovat myös tehokkaasti käytössä, jotta viestit leviävät laajalle. Instagramissa eri vuoden aikoina otetut kuvat tekevät muuttuneen maiseman tutuksi niillekin, jotka eivät toistuvasti kulje alueen ohi, ja Twitterissä välitetään omanlaisia viestejä. Keskeistä on jakaa tuulivoimaan liittyvää ajankohtaista tietoa mahdollisimman monta asukasta tavoittaen.
Viestintä on ase epäilyksiä vastaan
Kivivaara-Peuravaara on ollut Loisteelle viime vuosien innostavin viestintäkohde. Olemme hyvin proaktiivisesti pitäneet paikallismediaa ajan tasalla hankkeen eri vaiheista. Videoiden lisäksi hankimme näyttäviä ilmakuvia, joiden avulla hankkeen mittasuhteet ja laajuus tuli selkeästi esille.
Kainuulaiset ovat hyvin ymmärtäneet hankkeen mukanaan tuoman elinvoimaisuuden kunnille. Työllistävä vaikutus on ollut koko ajan yksi tärkeimpiä viestinnän kärkiä. Lukujen auki purkaminen konkreettisiin kohteisiin, kuten varastointi- ja kuljetuspalveluihin, jätehuoltoon, siivoukseen, vartiointipalveluun, konevuokrauksiin ja koneiden huoltoon ja korjauksiin, hotelli- ja majoituspalveluihin (noin 22 000 yöpymistä) sekä tietysti pysyvästi tie- ja sähköverkon kunnossapitoon hahmottaa hankkeen vilkastuttamaa työllisyyttä alueella. Epäilyksen varjoja on vaikeampi heittää, kun asioista viestitään avoimesti.
Maisema ja luonto ovat kainuulaisille sydämen asia. Tuttuun ranta- tai mökkimaisemaan kuulumattomat jättiläiset eivät aina saa hyväksyntää paikkakuntalaisilta. Metsää Kainuussa silti riittää ja ilmakuvistakin näkyy, että tilaa on eikä lähistöllä ole juurikaan asutusta. Tuulipuiston rakentamisen sivutuotteena kuntalaisille on avautunut erinomainen kunnossa pidettävä tiereitistö metsäalueille, joille on ollut aiemmin hankala päästä marjastamaan ja metsästämään.
Kuntalaisilla oli merkittävä osuus Kivivaara-Peuravaaran avajaistapahtuman järjestelyissä. Kainuulaiset tuntien tiesimme ja luotimme, että osaamista löytyy, kun puhutaan kylätapahtuman organisoinnista. Kerälän ympäristön maatalousnaiset ja Suomussalmen reserviupseerit hoitivat ammattitaidolla lohisopat ja evästyksen sekä parkkeerauksen, hyväntuulisina suuresta ihmisjoukosta huolimatta. Yleisömäärä yllätti järjestäjät moninkertaisesti, mutta väki juhli ja viihtyi; oman tuulipuistonsa avajaisissa.
Oikeassa olemisen illuusio
Minulle annettiin hyvä neuvo, kun olin menossa naimisiin: “Ole mieluummin naimisissa kuin oikeassa.” Olen ollut onnistuneesti naimisissa, vaikka joskus oikeassa olemisen tarve on yllättänytkin.
Jokainen haluaa olla joskus oikeassa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jatkuva oikeassa olemisen pakko vaikuttaa negatiivisesti vuorovaikutussuhteisiin. Oikeassa oleminen on joillekin niin tärkeää, että puolivalmistakin näkökulmaa puolustetaan viimeiseen asti – siitäkin huolimatta, että toiset ilmaisevat huomattavasti fiksumpia ja kokonaiskuvaa taidokkaammin hahmottavia näkökulmia samaan asiaan.
Kun omasta mielipiteestä tulee universaali totuus
Valitettavan usein olen ollut todistamassa väittelyiksi muuttuneita keskusteluja, joissa oma henkilökohtainen kokemus tai yksittäistapaus muutetaan pahimmillaan universaaliksi, absoluuttiseksi totuudeksi. Kun oma kanta lukitaan primitiivisesti kommenteilla “joo mutta näin se nyt vaan on”, voi olla varma, että keskustelu ei enää etene. Väittelyn luonteeseen kuuluu, että yhteisymmärrykseen ei edes pyritä. Tällöin keskustelussa lähinnä taistellaan siitä, kuka sanoo viimeisen sanan, ja kenen viimeinen sana on uskottavin. Tällaisissa tilanteissa mieleeni palautuu elävästi lapsuuden hiekkalaatikkojänkätys: ”Ite oot. Lukot. Avaimet heitin aurinkoon.” Tällaisen tyylin pitäisikin kuulua juuri sinne – hiekkalaatikolle. Mutta miksi me aikuiset fiksut ihmiset viestimme välillä taantuen kuravaateikään?
Tuulivoimakeskustelussa halutaan olla oikeassa
Tuulivoimakeskustelu on erinomainen esimerkki oikeassa olemisen vaikeudesta. Silti oikeassaolijoita tuntuu riittävän. Kokonaiskuvaa ei ole helppoa ymmärtää. Siksi tartumme siihen, minkä ymmärrämme. Tavallisen ihmisen käsitys tuulivoiman hyödyistä ja kustannuksista on monesti pirstaleinen ja perustuu valitettavan usein valmiiksi pureskeltuihin lööppeihin ja sosiaalisessa mediassa huudeltuihin luuloihin. Tuulivoima on melko uusi energiamuoto Suomessa ja siksi myös oiva pelkojen aiheuttaja: Onko asiaa tutkittu riittävästi? Meneekö siihen liikaa julkista rahaa? Kuka siitä hyötyy? Missä on koira haudattuna?
Tunteet riehuvat sosiaalisessa mediassa
Varsinkin sosiaalisessa mediassa näkökannat ja tunteet tuntuvat kärjistyvän. Pelko näkyy usein tunnepitoisena viestintänä – koska ei tiedetä riittävästi, pelätään, ja siksi puolustaudutaan. Puolustautumista vahvistetaan vain omaa käsitystä tukevilla väitteillä. Joskus omalle näkökannalle haetaan perusteita ihan kissojen ja koirien kanssa, jotta saadaan mielipide näyttämään oikeutetulta. Tällöin vaaka kellahtaa vain yhteen suuntaan. Ja kokonaiskuva sumentuu.
Yle uutisoi taannoin rokotteiden vastustajien teettämästä suurtutkimuksesta. Kun tutkimustulokset eivät miellyttäneet, tutkimusmetodit kyseenalaistettiin. Tieteellisiä tutkimustuloksia ei voitu hyväksyä, koska ne eivät edustaneet oikeanlaista totuutta. Ihmismieli vetää siis helposti kotiinpäin.
Älä vähättele toisen pelkoa
Keskustelutilanteista, joissa näkökulmat jumittuvat äärilaitoihin, voi pahimmillaan tulla sotatantereita. Jumiutunut juupas-eipäs-tilanne ei ole kenenkään etu. Tällöin keskustelu lipsahtaa usein asiasta myös henkilökohtaisiin loukkauksiin. Kun tunteet pääsevät leiskahtamaan, on asiallista keskusteluyhteyttä enää vaikeaa palauttaa.
Tässä muutamia neuvoja, kun keskustelu alkaa muistuttaa tunteikasta pattitilannetta.
Mieti miksi asia herättää niin vahvan reaktion. Onko kyse pelosta? Onko syytä siis pureutua niihin tekijöihin, jotka todennäköisesti aiheuttavat pelkoa. Älä vähättele, vaikka pelko olisi mielestäsi aiheeton. Se on aina aitoa sille, joka sitä kokee.
Älä esiinny aggressiivisesti tai ylimielisesti. Se ajaa ihmiset puolustusasemiin. Älä hermostu – toisella osapuolella on oikeus olla kanssasi eri mieltä. Luo turvallinen maaperä myös mielipiteen vaihtamiselle ilman kasvojenmenettämisen pelkoa.
Hahmota miten näkökulmasi liittyy kokonaiskuvaan. Oletko tutkinut erilaisia näkökulmia tarpeeksi? Onko taustalla kattavaa tutkimusta vai kuulopuhetta (Sosiaalisen median keskustelut tai naapurin kokemus eivät yllä vielä tieteellisen perustelun piiriin.) Ilmaise ymmärtäväsi myös muita näkökulmia, ja perustele eri keinoin miksi olet sitä mieltä kuin olet.
Pidä mielessä, että jos loukkaat muita, et ehkä itse muista sitä, mutta loukatut muistavat sen aina. Kasvojenmenettämisestä ei ole paluuta. Älä sorru siis syyttelyyn tai haukkumiseen, vaikka toinen osapuoli tekisi niin. Ole se fiksumpi.
On hyvä muistaa, että asiat ovat harvoin vain yhdellä tavalla. Samaan asiaan on erilaisia näkökulmia. Ja jokaisella on oma totuutensa. Millainen on sinun totuutesi ja miten sinä sitä esittelet?
Kirjoittaja Minna Haapsaari on vuorovaikutus- ja viestintäkouluttaja, joka on auttanut työyhteisöjä ymmärtämään ja parantamaan vuorovaikutustaan jo 15 vuotta. Haapsaari on myös sisältöstrategi, ja toiminut viestinnän opettajana useissa korkeakouluissa. www.viestintahaapsaari.fi.
Paljon melua tuulivoimasta ja infraäänistä
Muistatteko pienen kohun joka nousi syksyllä 2016 tuulivoiman mahdollisista infraäänivaikutuksista?
Tuulivoiman terveysvaikutukset on nyt virallisesti selvitetty. Aiheesta uutisoi myös Helsingin Sanomat. Suomen Tuulivoimayhdistys tiivistää selvityksen tulokset näin:
”Hallituksen teettämässä tuulivoiman terveysvaikutuksia koskevassa tutkimuksessa tuulivoiman infraäänen ja terveysvaikutusten välillä ei löydetty yhteyttä. Osana tutkimusta tehdyissä infraäänimittauksissa todettiin tuulivoiman äänitasojen jäävän selvästi alle kuulokynnyksen. Nykytutkimustiedon mukaan infraääni voi aiheuttaa terveyshaittaa ainoastaan, mikäli se on kuultavissa.”
Itse asiassa tuulivoimaloiden infraäänten on osoitettu olevan alle sen, mitä on ne ovat esimerkiksi kaupunkioloissa kotona, henkilöautossa ajettaessa tai ruotsinlaivalla. Tuulivoimalan aiheuttamia infraääniä ei voi ihmiskorvalla kuulla. Tästä johtuen on hyvin epätodennäköistä, että tuulivoimaloiden infraäänet voisivat heikentää terveyttä.
Myös THL on tehnyt tutkimusta äänen häiritsevyydestä yhdeksällä tuulivoima-alueella. Tämän perusteella voidaan todeta, että Tuulivoima-alueilla ihmisten yleisoireiden kokeminen ei ollut yleisempää kuin muilla alueilla eikä oireiden kokeminen ollut riippuvaista etäisyydestä voimaloihin.
Työterveyslaitoksen (TTL) tutkimus tuulivoimamelun häiritsevyydestä kahdella tuulivoima-alueella taas osoittaa, että suurinta osaa lähiasukkaista (alle 2 km etäisyys) tuulivoimaloiden ääni ei häirinnyt tai häiritsi vain harvoin. Häiritsevyys riippui myös monista muista kuin vain akustisista ominaisuuksista, kuten äänen voimakkuudesta. Keskeisiä häiritsevyyden muuttujia oli esimerkiksi luottamus kunnan viranhaltijoihin. Tutkimukset osoittivat, että Suomessa ääniohjearvot on asetettu sikäli oikein, että äänen häiritsevyys nousee 40 dB korkeammilla äänitasoilla (yöohjearvo 40 dB).
Näin voidaan todeta, että tuulivoiman melu tai infraäänet eivät aiheuta ihmisille terveyshaittoja. Vika on pikemminkin kielteisessä asenteessa tuulivoimaa kohtaan (esim. maisemahaitta) tai muuten huonosti valmistelluissa hankkeissa.
Entä sitten linnut ja lepakot?
Tuulivoiman vaikutuksia lepakoihin ja lintuihin on käsiteltävä erikseen, koska niiden käyttäytyminen on hyvin erilaista keskenään. Selvää on kuitenkin se, että molempien osalta olennaista on tuulivoiman sijoittamien oikein, herkimpiä alueita välttäen.
Ylipäätään kannattaa ehkä huomata, että ilmastonmuutokset aiheuttamat sekä polttamiseen perustuvan energiantuotannon aiheuttamat ilmansaasteet ovat tuulivoimaa merkittävämpi uhka linnuille ja lepakoille.
Linnuille tuulivoimasta aiheutuu häirintä-, este- ja törmäysvaikutuksia sekä rakentamisesta aiheutuvia elinympäristömuutoksia. Häirintä- ja populaatiovaikutuksia on usein vaikea erottaa toisistaan, koska on vaikea erottaa, milloin populaatio on pienentynyt törmäysten vuoksi ja milloin linnut ovat siirtyneet toiselle alueelle häirintävaikutuksen vuoksi.
Tuulivoiman linnustovaikutuksissa on suuria aluekohtaisia eroja. Metsäisillä alueilla vaikutuksia on vähiten. Myös lajiryhmien välillä on suuria eroja. Samoin siinä, kuinka kauas voimaloiden häirintävaikutus ulottuu. Yleisesti ottaen pitkäikäisillä ja hitaasti lisääntyvillä lajeilla vaikutukset ovat suurempia.
Lohdutuksena voi kuitenkin todeta, että tutkimusten mukaan tuulivoimaloiden aiheuttama lintukuolleisuus on huomattavan pientä verrattuna muihin ihmistoimien vaikutuksiin. Yksittäisten huonosti sijoitettujen voimaloiden vaikutukset voivat kuitenkin olla merkittäviä.
Nykytiedon mukaan laajamittaisellakaan tuulivoiman lisärakentamisella tuskin olisi merkittäviä linnustovaikutuksia Suomessa, jos tuulivoimalat sijoitetaan muualle kuin herkimpien lajien (esimerkiksi merikotka ja maakotka) ja elinympäristöjen (esimerkiksi lintukosteikot) läheisyyteen.
Räjähtävätkö lepakot?
Lepakoiden osalta suurimman uhkan aiheuttavat pyörivät lavat. Tuulivoimaloiden ja lepakkolajien välillä on eroja siinä, kuinka alttiita ne ovat törmäämään tuulivoimalaan. Säällä, vuodenajalla ja vastaavilla tekijöillä on paljon vaikutusta sille, kuinka todennäköisesti lepakot voimaloihin törmäävät.
Hyvä uutinen on kuitenkin se, että lepakoita liikkuu eniten tyynehkönä ja lämpimänä kesäyönä, jolloin tuulivoimatuotanto on vähäisintä. Toisaalta myös entistä matalammilla tuulennopeuksilla tuottavat tuulivoimalat lisäävät lepakoiden riskiä.
Ongelmallista on kuitenkin se, että joidenkin tutkimusten mukaan lepakot hakeutuvat voimaloiden lähelle, koska voimalat houkuttelevat hyönteisiä. Toisaalta tästä päätellen voimaloiden häirintävaikutus on lepakoille pieni. Onneksi lepakoiden liikkuminen on melko ennustettavaa, joten merkittävien vaikutusten ilmetessä voimaloita voidaan tarvittaessa vaikka pysäyttää tiettyinä aikoina ja siten estää törmäyksiä.
Törmäysvaikutuksen lisäksi lepakot saattavat hyvin lähellä voimalaa lentäessään kärsiä barotraumasta eli keuhkojen tai sisäkorvan vaurioitumisesta äkillisen ilmanpaineen vaihtelun vuoksi. Usein törmäyksillä viitataan sekä törmäyksiin että barotraumatapauksiin, koska monissa tutkimuksissa niitä ei ole erotettu toisistaan.
Vaikka tuulivoimaloiden rakentamisen luontoa muokkaava vaikutus on varsin vähäistä suhteessa moniin muihin ihmisvaikutuksiin, on tärkeää, että tuulivoimaloiden sijoittamista suunnitellessa varmistetaan, ettei lepakoiden levähdys- tai talvehtimispaikkoja tuhoudu rakennustöissä.
***
PS. Aiheesta lisää myös Porin SuomiAreenassa:
Suomen Hyötytuulen ja Suomen Tuulivoimayhdistyksen
Monta ääntä tuulivoimasta -paneelikeskustelu keskiviikkona 12.7.2017 klo 10-11.15
Porin kaupungintalon sisäpihalla, Hallituskatu 12, 28100 Pori
Keskustelemassa keskustan kansanedustaja Antti Kaikkonen, neurologian erikoislääkäri Kati Juva, meluntorjunnan dosentti Valtteri Hongisto, Porin yleiskaava-arkkitehti Heimo Salminen ja Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Stranius.
***
Ohessa vielä Suomen Tuulivoimayhdistyksen keskeisiä huomioita hallituksen selvityksestä:
· Melun yleisin vaikutus on sen häiritsevyys ja unen häiriintyminen. Melun häiritsevyyteen vaikuttavat melun fysikaalisten ominaisuuksien lisäksi esimerkiksi yksilöllinen herkkyys ja asenteet melulähdettä kohtaan.
· Melutasot tuulivoimaloiden läheisyydessä ovat pienempiä kuin esimerkiksi liikenneympäristöissä, mutta toisaalta äänenpaineen jaksollinen vaihtelu lisää tuulivoimaloiden äänen häiritsevyyttä.
· Tutkimustulokset altiste-vastesuhteesta ovat olleet vaihtelevia, mutta koettu häiritsevyys on useassa tutkimuksessa alkanut selvästi yleistyä melutason ylittäessä A-taajuuspainotettuna noin 40 dB.
· Melutasojen lisäksi tutkimuksissa on havaittu monien muidenkin tekijöiden vaikuttavan häiritsevyyden kokemiseen, esimerkkeinä näköyhteys voimaloihin, asenteet ja huoli terveyshaitoista.
· Tutkimuksia vaikutuksista stressiin tai sydän- ja verisuonisairauksiin on hyvin vähän. Liikenne-melututkimusten perusteella vaikutuksia sydän- ja verisuonisairauksiin alkaa näkyä vasta suuremmilla äänenpainetasoilla kuin mitä tuulivoimaloiden läheisyydessä on tyypillisesti mitattu.
· Osana selvitystyötä tehtiin lisäanalyysejä aiemmin kerätystä suomalaisesta kyselyaineistosta. · Alle 2,5 km:n etäisyydellä tuulivoimaloista (5 tuuli-voima-aluetta) noin 2 % asukkaista koki äänen häiritsevän paljon sisätiloissa tai häiritsevän paljon nukkumista. Samoilla alueilla liikennemelu koettiin häiritseväksi yhtä usein. Melun ei tutkimuksessa havaittu olevan yhteydessä kohonneeseen verenpaineeseen, diabetekseen tai sydämen vajaatoimintaan.
· Kansainvälisissä tutkimuksissa infraäänitasot tuulivoima-alueiden läheisyydessä olevilla asuinalueilla ovat olleet samaa tasoa tai pienempiä kuin kaupunkien keskusta-alueilla (enimmillään noin 80 dB), mutta suurempia kuin luonnonympäristöissä (poikkeuksena merenranta, jossa aallot aiheuttavat infraääntä).
· Uusia infraäänimittauksia tehtiin osana selvitystyötä kahden tuulivoima-alueen läheisyydessä, sekä vertailun vuoksi kaupunkialueella ja luonnontilaisella alueella. Mitatut infraäänitasot olivat samaa suuruusluokkaa kuin muissa vastaavissa tutkimuksissa.
· Sisäkorvan ulommat karvasolut ovat herkkiä pientaajuiselle äänelle ja voisivat teoriassa (eläinkokeiden perusteella) reagoida myös tuulivoimaloiden läheisyydessä esiintyvillä tasoilla.
· Ulommat karvasolut eivät välitä varsinaista kuuloaistimusta aivoille. Niiden hermotus on yhteydessä aivokuoren kuulo- ja muille aluille, joilla katsotaan olevan rooli valikoivassa huomioinnissa ja valppaudessa. Tuoreessa aivokuvantamiseen perustuvassa kokeellisessa tutkimuksessa raportoitiin hieman kuuloalueen ala-puolella olevan infraäänialtistuksen aiheuttavan hermoverkkojen aktivaatiota paitsi kuuloaivokuorella myös emotionaalisista ja autonomisista kontrolleista vastuussa olevilla alueilla. Tämän perusteella on esitetty, että tiedostamattomat reaktiot voisivat selittää erityyppistä oireilua. Kyseessä on toistaiseksi yksittäinen tutkimus, eikä tällä hetkellä ole näyttöä siitä, että aktivaatio johtaisi terveyshaittoihin.
· Kokeellisissa tutkimuksissa on arvioitu infraäänen vaikutuksia myös esimerkiksi sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaan. Selkeää näyttöä edes voimakkaan altistuksen vaikutuksista ei ole saatu.
· Niissäkin tilanteissa, joissa tuulivoimaloiden ääni ei ole äänenpainetasoltaan riittävä aiheuttamaan suoria fysiologisia vaikutuksia, voi henkilö kuitenkin yhdistää kokemansa oireet tuulivoimaloihin. Hyvin monimuotoisia yleisoireita raportoidaan myös monien muiden ympäristöaltisteiden yhteydessä, ja onkin alettu puhua ympäristöherkkyydestä yleiskäsitteenä erilaisille herkkyyksille. Oireilu voi tällöin selittyä elimistön puolustusjärjestelmän vasteilla keskushermostossa, autonomisessa hermostossa ja immunologisessa järjestelmässä. Toisaalta jo huoli ja epäilys haitoista voi johtaa myös fyysiseen oireiluun.
· Kokeellisissa tutkimuksissa ei ole tarkasteltu pitkäaikaisen infraäänille altistumisen vaikutuksia terveyteen tai oireiluun, mitä voidaan pitää puutteena.
· Tutkimuksia infraäänelle altistumisesta ja erityisesti pitkäaikaisen altistumisen vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin on vähän – siten lisätutkimukset ovat perusteltuja. Tutkimuksia onkin parhaillaan käynnissä useassa maassa.
Kotimaisten tutkimusten lisäksi myös esimerkiksi Kanadassa on tehty laajoja tutkimuksia tuulivoiman terveysvaikutuksista. Näiden perusteella voidaan todeta, että:
– Tutkimuksen tulokset eivät tue sitä, että unenlaadun häiriintymisellä ja tuulivoimaloiden äänellä (46 dB LAeq saakka ulkotiloissa) olisi tilastollisesti merkittävää yhteyttä. (Michaud, D.S., Feder, K., Keith, S.E., Voicescu, S.A., Marro, L., Than, J., Guay, M., Denning, A., Murry B.J., Weiss, S.K., Villeneuve, P.J., van den Berg, F. & Bower, T. 2016. Effects of Wind Turbine Noise on Self- Reported and Objective Measures of Sleep. SLEEP 2016; 39.)
– Tutkimustulosten mukaan tuulivoimaloiden äänen kasvaessa raportoitiin kasvavasti ärtymyksestä tuulivoimaa kohtaan. Äänitason kasvamisen jälkeen tuulivoimalat nähtiin ja kuultiin vastaajien mukaan herkemmin, ja tuulivoiman äänen vaikutuksista koettu huoli kasvoi, etenkin kun äänitaso ylitti alueella 35 dB LAeq. Terveysvaikutusten ja tuulivoimalan äänen väliltä tutkimus ei löytänyt yhteyttä. (Michaud, D.S., Feder, K., Keith, S.E., Voicescu, S.A., Marro, L., Than, J., Guay, M., Denning, A., McGuire, D., Bower, T., Lavigne, E., Murray, B.J., Weiss, S.K. & van den Berg, F. 2016. Exposure to wind turbine noise: Perceptual responses and reported health effects. J. Acoust. Soc. Am. 139 (3).)
– Tutkimustulosten mukaan subjektiivisesti arvioidulla ja objektiivisesti mitatulla stressitasolla ei ole yhteyttä tuulivoimaloiden äänelle altistumiseen (46 dB LAeq saakka ulkotiloissa). (Michaud, D.S., Feder, K., Keith, S.E., Voicescu, S.A., Marro, L., Than, J., Guay, M., Denning, A., Bower, T., Villeneuve, P.J., Russell, E., Koren, G. & van den Berg, F. 2016. Self-reported and measured stress related responses associated with exposure to wind turbine noise. J. Acoust. Soc. Am. 139 (3).)
– Siihen, kuinka häiritseväksi tuulivoimaloiden ääni koetaan, liittyy muun muassa seuraavat tekijät: henkilökohtainen hyötyminen tuulivoimahankkeesta, herkkyys äänelle, huoli terveysvaikutuksista, kiinteistön omistajuus, ärsyyntyminen maisemavaikutuksista sekä maakunta, jossa tuulivoimalat sijaitsevat. (Michaud, D.S., Keith, S.E., Feder, K., Voicescu, S.A., Marro, L., Than, J., Guay, M., Bower, T., Denning, A., Lavigne, E., Whelan, C., Janssen, S.A., Leroux, T. & van den Berg, F. 2016. Personal and situational variables associated with wind turbine noise annoyance. J. Acoust. Soc. Am. 139 (3).)
– Tutkimustulosten mukaan tuulivoimaloiden lapojen pyörimisen aiheuttamalla välkkeellä (valon ja varjon vaihtelu aurinkoisella säällä) ei ole suoria terveysvaikutuksia. (Voicescu, S.A., Michaud, D.S., Feder, K., Keith, S.E., Marro, L., Than, J., Guay, M., Denning, A., Bower, T., van den Berg, F., Broner, N. & Lavigne, E. 2016. Estimating annoyance to calculated wind turbine shadow flicker is improved when variables associated with wind turbine noise exposure are considered. J. Acoust. Soc. Am. 139 (3).)
***