Paljon melua tuulivoimasta ja infraäänistä
Muistatteko pienen kohun joka nousi syksyllä 2016 tuulivoiman mahdollisista infraäänivaikutuksista?
Tuulivoiman terveysvaikutukset on nyt virallisesti selvitetty. Aiheesta uutisoi myös Helsingin Sanomat. Suomen Tuulivoimayhdistys tiivistää selvityksen tulokset näin:
”Hallituksen teettämässä tuulivoiman terveysvaikutuksia koskevassa tutkimuksessa tuulivoiman infraäänen ja terveysvaikutusten välillä ei löydetty yhteyttä. Osana tutkimusta tehdyissä infraäänimittauksissa todettiin tuulivoiman äänitasojen jäävän selvästi alle kuulokynnyksen. Nykytutkimustiedon mukaan infraääni voi aiheuttaa terveyshaittaa ainoastaan, mikäli se on kuultavissa.”
Itse asiassa tuulivoimaloiden infraäänten on osoitettu olevan alle sen, mitä on ne ovat esimerkiksi kaupunkioloissa kotona, henkilöautossa ajettaessa tai ruotsinlaivalla. Tuulivoimalan aiheuttamia infraääniä ei voi ihmiskorvalla kuulla. Tästä johtuen on hyvin epätodennäköistä, että tuulivoimaloiden infraäänet voisivat heikentää terveyttä.
Myös THL on tehnyt tutkimusta äänen häiritsevyydestä yhdeksällä tuulivoima-alueella. Tämän perusteella voidaan todeta, että Tuulivoima-alueilla ihmisten yleisoireiden kokeminen ei ollut yleisempää kuin muilla alueilla eikä oireiden kokeminen ollut riippuvaista etäisyydestä voimaloihin.
Työterveyslaitoksen (TTL) tutkimus tuulivoimamelun häiritsevyydestä kahdella tuulivoima-alueella taas osoittaa, että suurinta osaa lähiasukkaista (alle 2 km etäisyys) tuulivoimaloiden ääni ei häirinnyt tai häiritsi vain harvoin. Häiritsevyys riippui myös monista muista kuin vain akustisista ominaisuuksista, kuten äänen voimakkuudesta. Keskeisiä häiritsevyyden muuttujia oli esimerkiksi luottamus kunnan viranhaltijoihin. Tutkimukset osoittivat, että Suomessa ääniohjearvot on asetettu sikäli oikein, että äänen häiritsevyys nousee 40 dB korkeammilla äänitasoilla (yöohjearvo 40 dB).
Näin voidaan todeta, että tuulivoiman melu tai infraäänet eivät aiheuta ihmisille terveyshaittoja. Vika on pikemminkin kielteisessä asenteessa tuulivoimaa kohtaan (esim. maisemahaitta) tai muuten huonosti valmistelluissa hankkeissa.
Entä sitten linnut ja lepakot?
Tuulivoiman vaikutuksia lepakoihin ja lintuihin on käsiteltävä erikseen, koska niiden käyttäytyminen on hyvin erilaista keskenään. Selvää on kuitenkin se, että molempien osalta olennaista on tuulivoiman sijoittamien oikein, herkimpiä alueita välttäen.
Ylipäätään kannattaa ehkä huomata, että ilmastonmuutokset aiheuttamat sekä polttamiseen perustuvan energiantuotannon aiheuttamat ilmansaasteet ovat tuulivoimaa merkittävämpi uhka linnuille ja lepakoille.
Linnuille tuulivoimasta aiheutuu häirintä-, este- ja törmäysvaikutuksia sekä rakentamisesta aiheutuvia elinympäristömuutoksia. Häirintä- ja populaatiovaikutuksia on usein vaikea erottaa toisistaan, koska on vaikea erottaa, milloin populaatio on pienentynyt törmäysten vuoksi ja milloin linnut ovat siirtyneet toiselle alueelle häirintävaikutuksen vuoksi.
Tuulivoiman linnustovaikutuksissa on suuria aluekohtaisia eroja. Metsäisillä alueilla vaikutuksia on vähiten. Myös lajiryhmien välillä on suuria eroja. Samoin siinä, kuinka kauas voimaloiden häirintävaikutus ulottuu. Yleisesti ottaen pitkäikäisillä ja hitaasti lisääntyvillä lajeilla vaikutukset ovat suurempia.
Lohdutuksena voi kuitenkin todeta, että tutkimusten mukaan tuulivoimaloiden aiheuttama lintukuolleisuus on huomattavan pientä verrattuna muihin ihmistoimien vaikutuksiin. Yksittäisten huonosti sijoitettujen voimaloiden vaikutukset voivat kuitenkin olla merkittäviä.
Nykytiedon mukaan laajamittaisellakaan tuulivoiman lisärakentamisella tuskin olisi merkittäviä linnustovaikutuksia Suomessa, jos tuulivoimalat sijoitetaan muualle kuin herkimpien lajien (esimerkiksi merikotka ja maakotka) ja elinympäristöjen (esimerkiksi lintukosteikot) läheisyyteen.
Räjähtävätkö lepakot?
Lepakoiden osalta suurimman uhkan aiheuttavat pyörivät lavat. Tuulivoimaloiden ja lepakkolajien välillä on eroja siinä, kuinka alttiita ne ovat törmäämään tuulivoimalaan. Säällä, vuodenajalla ja vastaavilla tekijöillä on paljon vaikutusta sille, kuinka todennäköisesti lepakot voimaloihin törmäävät.
Hyvä uutinen on kuitenkin se, että lepakoita liikkuu eniten tyynehkönä ja lämpimänä kesäyönä, jolloin tuulivoimatuotanto on vähäisintä. Toisaalta myös entistä matalammilla tuulennopeuksilla tuottavat tuulivoimalat lisäävät lepakoiden riskiä.
Ongelmallista on kuitenkin se, että joidenkin tutkimusten mukaan lepakot hakeutuvat voimaloiden lähelle, koska voimalat houkuttelevat hyönteisiä. Toisaalta tästä päätellen voimaloiden häirintävaikutus on lepakoille pieni. Onneksi lepakoiden liikkuminen on melko ennustettavaa, joten merkittävien vaikutusten ilmetessä voimaloita voidaan tarvittaessa vaikka pysäyttää tiettyinä aikoina ja siten estää törmäyksiä.
Törmäysvaikutuksen lisäksi lepakot saattavat hyvin lähellä voimalaa lentäessään kärsiä barotraumasta eli keuhkojen tai sisäkorvan vaurioitumisesta äkillisen ilmanpaineen vaihtelun vuoksi. Usein törmäyksillä viitataan sekä törmäyksiin että barotraumatapauksiin, koska monissa tutkimuksissa niitä ei ole erotettu toisistaan.
Vaikka tuulivoimaloiden rakentamisen luontoa muokkaava vaikutus on varsin vähäistä suhteessa moniin muihin ihmisvaikutuksiin, on tärkeää, että tuulivoimaloiden sijoittamista suunnitellessa varmistetaan, ettei lepakoiden levähdys- tai talvehtimispaikkoja tuhoudu rakennustöissä.
***
PS. Aiheesta lisää myös Porin SuomiAreenassa:
Suomen Hyötytuulen ja Suomen Tuulivoimayhdistyksen
Monta ääntä tuulivoimasta -paneelikeskustelu keskiviikkona 12.7.2017 klo 10-11.15
Porin kaupungintalon sisäpihalla, Hallituskatu 12, 28100 Pori
Keskustelemassa keskustan kansanedustaja Antti Kaikkonen, neurologian erikoislääkäri Kati Juva, meluntorjunnan dosentti Valtteri Hongisto, Porin yleiskaava-arkkitehti Heimo Salminen ja Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Leo Stranius.
***
Ohessa vielä Suomen Tuulivoimayhdistyksen keskeisiä huomioita hallituksen selvityksestä:
· Melun yleisin vaikutus on sen häiritsevyys ja unen häiriintyminen. Melun häiritsevyyteen vaikuttavat melun fysikaalisten ominaisuuksien lisäksi esimerkiksi yksilöllinen herkkyys ja asenteet melulähdettä kohtaan.
· Melutasot tuulivoimaloiden läheisyydessä ovat pienempiä kuin esimerkiksi liikenneympäristöissä, mutta toisaalta äänenpaineen jaksollinen vaihtelu lisää tuulivoimaloiden äänen häiritsevyyttä.
· Tutkimustulokset altiste-vastesuhteesta ovat olleet vaihtelevia, mutta koettu häiritsevyys on useassa tutkimuksessa alkanut selvästi yleistyä melutason ylittäessä A-taajuuspainotettuna noin 40 dB.
· Melutasojen lisäksi tutkimuksissa on havaittu monien muidenkin tekijöiden vaikuttavan häiritsevyyden kokemiseen, esimerkkeinä näköyhteys voimaloihin, asenteet ja huoli terveyshaitoista.
· Tutkimuksia vaikutuksista stressiin tai sydän- ja verisuonisairauksiin on hyvin vähän. Liikenne-melututkimusten perusteella vaikutuksia sydän- ja verisuonisairauksiin alkaa näkyä vasta suuremmilla äänenpainetasoilla kuin mitä tuulivoimaloiden läheisyydessä on tyypillisesti mitattu.
· Osana selvitystyötä tehtiin lisäanalyysejä aiemmin kerätystä suomalaisesta kyselyaineistosta. · Alle 2,5 km:n etäisyydellä tuulivoimaloista (5 tuuli-voima-aluetta) noin 2 % asukkaista koki äänen häiritsevän paljon sisätiloissa tai häiritsevän paljon nukkumista. Samoilla alueilla liikennemelu koettiin häiritseväksi yhtä usein. Melun ei tutkimuksessa havaittu olevan yhteydessä kohonneeseen verenpaineeseen, diabetekseen tai sydämen vajaatoimintaan.
· Kansainvälisissä tutkimuksissa infraäänitasot tuulivoima-alueiden läheisyydessä olevilla asuinalueilla ovat olleet samaa tasoa tai pienempiä kuin kaupunkien keskusta-alueilla (enimmillään noin 80 dB), mutta suurempia kuin luonnonympäristöissä (poikkeuksena merenranta, jossa aallot aiheuttavat infraääntä).
· Uusia infraäänimittauksia tehtiin osana selvitystyötä kahden tuulivoima-alueen läheisyydessä, sekä vertailun vuoksi kaupunkialueella ja luonnontilaisella alueella. Mitatut infraäänitasot olivat samaa suuruusluokkaa kuin muissa vastaavissa tutkimuksissa.
· Sisäkorvan ulommat karvasolut ovat herkkiä pientaajuiselle äänelle ja voisivat teoriassa (eläinkokeiden perusteella) reagoida myös tuulivoimaloiden läheisyydessä esiintyvillä tasoilla.
· Ulommat karvasolut eivät välitä varsinaista kuuloaistimusta aivoille. Niiden hermotus on yhteydessä aivokuoren kuulo- ja muille aluille, joilla katsotaan olevan rooli valikoivassa huomioinnissa ja valppaudessa. Tuoreessa aivokuvantamiseen perustuvassa kokeellisessa tutkimuksessa raportoitiin hieman kuuloalueen ala-puolella olevan infraäänialtistuksen aiheuttavan hermoverkkojen aktivaatiota paitsi kuuloaivokuorella myös emotionaalisista ja autonomisista kontrolleista vastuussa olevilla alueilla. Tämän perusteella on esitetty, että tiedostamattomat reaktiot voisivat selittää erityyppistä oireilua. Kyseessä on toistaiseksi yksittäinen tutkimus, eikä tällä hetkellä ole näyttöä siitä, että aktivaatio johtaisi terveyshaittoihin.
· Kokeellisissa tutkimuksissa on arvioitu infraäänen vaikutuksia myös esimerkiksi sydämen ja verenkiertoelimistön toimintaan. Selkeää näyttöä edes voimakkaan altistuksen vaikutuksista ei ole saatu.
· Niissäkin tilanteissa, joissa tuulivoimaloiden ääni ei ole äänenpainetasoltaan riittävä aiheuttamaan suoria fysiologisia vaikutuksia, voi henkilö kuitenkin yhdistää kokemansa oireet tuulivoimaloihin. Hyvin monimuotoisia yleisoireita raportoidaan myös monien muiden ympäristöaltisteiden yhteydessä, ja onkin alettu puhua ympäristöherkkyydestä yleiskäsitteenä erilaisille herkkyyksille. Oireilu voi tällöin selittyä elimistön puolustusjärjestelmän vasteilla keskushermostossa, autonomisessa hermostossa ja immunologisessa järjestelmässä. Toisaalta jo huoli ja epäilys haitoista voi johtaa myös fyysiseen oireiluun.
· Kokeellisissa tutkimuksissa ei ole tarkasteltu pitkäaikaisen infraäänille altistumisen vaikutuksia terveyteen tai oireiluun, mitä voidaan pitää puutteena.
· Tutkimuksia infraäänelle altistumisesta ja erityisesti pitkäaikaisen altistumisen vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin on vähän – siten lisätutkimukset ovat perusteltuja. Tutkimuksia onkin parhaillaan käynnissä useassa maassa.
Kotimaisten tutkimusten lisäksi myös esimerkiksi Kanadassa on tehty laajoja tutkimuksia tuulivoiman terveysvaikutuksista. Näiden perusteella voidaan todeta, että:
– Tutkimuksen tulokset eivät tue sitä, että unenlaadun häiriintymisellä ja tuulivoimaloiden äänellä (46 dB LAeq saakka ulkotiloissa) olisi tilastollisesti merkittävää yhteyttä. (Michaud, D.S., Feder, K., Keith, S.E., Voicescu, S.A., Marro, L., Than, J., Guay, M., Denning, A., Murry B.J., Weiss, S.K., Villeneuve, P.J., van den Berg, F. & Bower, T. 2016. Effects of Wind Turbine Noise on Self- Reported and Objective Measures of Sleep. SLEEP 2016; 39.)
– Tutkimustulosten mukaan tuulivoimaloiden äänen kasvaessa raportoitiin kasvavasti ärtymyksestä tuulivoimaa kohtaan. Äänitason kasvamisen jälkeen tuulivoimalat nähtiin ja kuultiin vastaajien mukaan herkemmin, ja tuulivoiman äänen vaikutuksista koettu huoli kasvoi, etenkin kun äänitaso ylitti alueella 35 dB LAeq. Terveysvaikutusten ja tuulivoimalan äänen väliltä tutkimus ei löytänyt yhteyttä. (Michaud, D.S., Feder, K., Keith, S.E., Voicescu, S.A., Marro, L., Than, J., Guay, M., Denning, A., McGuire, D., Bower, T., Lavigne, E., Murray, B.J., Weiss, S.K. & van den Berg, F. 2016. Exposure to wind turbine noise: Perceptual responses and reported health effects. J. Acoust. Soc. Am. 139 (3).)
– Tutkimustulosten mukaan subjektiivisesti arvioidulla ja objektiivisesti mitatulla stressitasolla ei ole yhteyttä tuulivoimaloiden äänelle altistumiseen (46 dB LAeq saakka ulkotiloissa). (Michaud, D.S., Feder, K., Keith, S.E., Voicescu, S.A., Marro, L., Than, J., Guay, M., Denning, A., Bower, T., Villeneuve, P.J., Russell, E., Koren, G. & van den Berg, F. 2016. Self-reported and measured stress related responses associated with exposure to wind turbine noise. J. Acoust. Soc. Am. 139 (3).)
– Siihen, kuinka häiritseväksi tuulivoimaloiden ääni koetaan, liittyy muun muassa seuraavat tekijät: henkilökohtainen hyötyminen tuulivoimahankkeesta, herkkyys äänelle, huoli terveysvaikutuksista, kiinteistön omistajuus, ärsyyntyminen maisemavaikutuksista sekä maakunta, jossa tuulivoimalat sijaitsevat. (Michaud, D.S., Keith, S.E., Feder, K., Voicescu, S.A., Marro, L., Than, J., Guay, M., Bower, T., Denning, A., Lavigne, E., Whelan, C., Janssen, S.A., Leroux, T. & van den Berg, F. 2016. Personal and situational variables associated with wind turbine noise annoyance. J. Acoust. Soc. Am. 139 (3).)
– Tutkimustulosten mukaan tuulivoimaloiden lapojen pyörimisen aiheuttamalla välkkeellä (valon ja varjon vaihtelu aurinkoisella säällä) ei ole suoria terveysvaikutuksia. (Voicescu, S.A., Michaud, D.S., Feder, K., Keith, S.E., Marro, L., Than, J., Guay, M., Denning, A., Bower, T., van den Berg, F., Broner, N. & Lavigne, E. 2016. Estimating annoyance to calculated wind turbine shadow flicker is improved when variables associated with wind turbine noise exposure are considered. J. Acoust. Soc. Am. 139 (3).)
***
Merituulivoimaloiden rakentaminen: Onnistunut hanke perustuu riittävään tutkimustietoon
Päätökset merituulivoimaloiden rakentamispaikoista perustuvat moniin erilaisiin, eri tekniikoihin perustuviin tutkimuksiin. Arkeologiset tutkimukset maatuulivoiman sijoituspaikkaa valittaessa voivat tulla yllätyksenä alaa tuntemattomille – mutta niitä tehdään myös merellä.
Tyypillisesti merituulivoimapuistoissa on tehty jo hankesuunnitteluvaiheessa erilaisia tutkimuksia alueen sopivuuden varmistamiseksi sekä voimaloiden alustavan sijoittelun ja perustamistapojen valintaa varten. Tutkimuksissa on kartoitettu pohjan muodot linjaluotaamalla tai tarkemmalla monikeilausluotauksella. Lisäksi on suoritettu viistokaikuluotauksia pohjan pinnan laadun, kuten kivisyyden, selvittämiseksi. Samoja mittauksia käytetään meriarkeologisten kohteiden kartoittamisessa. Pohjatutkimuksia on suoritettu matalataajuusluotaamalla ja lauttatutkimuksina alueen pohjan kerrostumien alustavaa selvitystä varten. Näiden sekä muiden tuulivoimala-alueen suunnittelunäkökohtien perusteella tuulivoimaloille on määritelty potentiaaliset sijoituspaikat.
Näillä selvityksillä ei kuitenkaan voida siirtyä suoraan perustusten ja rakentamisen suunnitteluun vaan määritetyiltä tuulivoimaloiden sijaintipaikoilta pitää tehdä tarkemmat pohjatutkimukset lopullisen parhaan mahdollisen sijoituspaikan ratkaisemiseksi. Samalla tarkentuvat puiston sisäisten ja mantereelle vievien kaapeleiden reitit. Reittien varmistamiseksi saatetaan tarvita tarkempaa pohjatopografiatietoa. Myös meriarkeologisten kohteiden selvitystyötä voidaan joutua tekemään, varsinkin jos sitä ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi tehdä ennen kuin todennäköisimmät rakennuspaikat ovat varmentuneet.
Pohjatutkimuksia kairaamalla
Merituulivoima hankesuunnitteluvaihe sisältää useita erityistutkimuksia. Yleensä mahdollisella tuulivoima-alueella tehdään seisminen tai matalataajuusluotaus, joilla selvitetään yleisellä tasolla merenpohjan kerrostuneisuutta. Lisäksi tehdään heijari- tai painokairauksia sekä porakonekairauksia harvakseltaan, tiheimmillään alustavilla tuulivoimaloiden sijoituspaikoilla. Kairauksilla selvitetään juuri kyseisten paikkojen maaperäolosuhteet ja voidaan kalibroida matalataajuustiedot laajemmin tuulipuistoalueella. Näiden esitutkimuksien perusteella valitaan todennäköinen perustamistapa sekä rakennuspaikalla tehtävien lisätutkimusten laatu ja määrä.
Tutkimukset jatkuvat heijarikairauksin tai painokairauksin, mikäli oletettava perustustapa on maavarainen tai jopa paalutettu. Porakonekairaus saattaa olla tarpeen kalliopinnan todellisen sijainnin tarkistamiseksi. Maanäytteet kuuluvat asiaan, jotta maapohjan kantavuudesta saadaan riittävästi tietoja. Kalliopinnan ollessa riittävän matalalla kyseeseen voi tulla esimerkiksi louhittuun kalliokuoppaan injektoitu ”monopile”. Kalliopinnan taso varmistetaan rakennuspaikalla porakonekairaamalla. Useimmiten kallionäyte on myös tarpeen kallion eheyden varmistamiseksi.
Suomessa ei ole käytännössä vielä perustettu merituulivoimaloita merenpohjaan. Kokemusta vastaavien rakenteiden ja niiden rakentamisen suunnittelusta kuitenkin on paljon. Kokemusta sekä oikeiden tutkimusmenetelmien valinnasta paikallisiin maaperäolosuhteisiin että tutkimusten käytännön suorittamisesta on kertynyt pohjamajakoita ja kiinteitä merimerkkejä rakennettaessa.
Suomen vesialueiden perustusolosuhteet saattavat vaihdella melkoisesti pienelläkin alueella poiketen Etelä-Itämeren suhteellisen homogeenisista merenpohjista. Kairauspisteitä voi helposti kertyä kymmenkunta kappaletta ennen kuin soveltuvin perustuksen sijaintipaikka on saatu määriteltyä.
Kaapelireitillä on väliä
Hankekehityksen edetessä ja tuulivoimaloiden sijaintipaikat varmistuessa hahmottuu myös paras mahdollinen kaapeliverkoston sijaintikohta merenpohjassa. Mikäli pohjan topografia on tutkittu hankesuunnitteluvaiheessa linjaluotaamalla, saattaa olla tarpeen monikeilainluodata kaapelireitit paremman linjaus- ja asennussuunnittelutiedon saamiseksi. Merikartan syvyystiedot ovat hyvin yleistäviä. Linjaluotaus antaa merikarttaa tarkemman kuvan pohjan muodoista, mutta sekin jättää pohjan pienimuotoisuuden ja paikalliset – suuretkin – syvyysvaihtelut huomiotta.
Monikeilaamalla saavutetaan tarkka kuva pohjamuodoista. Datasta voidaan selvittää kivien ja kivikkojen sijainnit, avokalliokohteet ja pehmeämmät pohja-alueet. Kuvaa voidaan halutessa täydentää viistokaikuluotaamalla. Suomen merialueilla pohjan syvyys ja laatu voivat vaihdella hyvinkin lyhyellä matkalla dramaattisesti.
Putki- ja kaapelilinjojen tarkastuksissa on monesti todettu niiden olevan paikoitellen kivikoissa, keikkuvan harjanteen päällä tai roikkuvan välivedessä merenpohjassa olevan paikallisen syvänteen kohdalla. Tällaiset kohdat rasittavat kaapelia ja ovat potentiaalisia vauriopaikkoja offshore-tuulivoimapuiston käyttövuosina. Kaapeleiden korjaukset ovat myös suhteellisen kalliita operaatioita syntyvän tuotantokatkoksen aiheuttamista tappioista puhumattakaan, joten sijoituspaikkojen tarkka selvittäminen hankekehitysvaiheessa voikin pitkällä aikavälillä osoittautua kannattavaksi panostukseksi.
Meriarkeologian tutkiminen osa prosessia
Merituulivoiman rakentamista edeltävissä kaavoitus- ja lupaprosesseissa edellytetään rakennustyön vaikutusalueella tehtäväksi merenpohjan meriarkeologisten kohteiden kartoitus ja analysointi. Pääsääntöisesti tämä perustuu viistokaikuluotausaineistoon.
Analyysissa ja raportoinnissa sekä esimerkiksi sukellustarkastusten suorittamissa tulee noudattaa museoviraston tarkoitukseen laatimia ohjeita. Työn voi tehdä vain siihen riittävästi pätevöitynyt henkilö. Selvitykset on syytä tehdä viimeistään samassa yhteydessä rakentamisen suunnittelua edeltävien tutkimusten kanssa, mikäli niitä ei ole tehty jo aiemmin.
Merirakentaminen, olipa kyse tuulivoimasta tai muista hankkeista, on aina kallista toimintaa. Jo alustavien tutkimusten tekeminen huolellisesti ja laadukkaasti samoin kuin riittävien lisäselvitysten teettäminen kuitenkin maksaa itsensä helposti takaisin hankekehityksen myöhemmissä vaiheissa. Pohjatutkijan motto on: ”Aina kannattaa tutkia, jopa silloin, kun lopputulos osoittaa hankkeen toteuttamiskelvottomaksi. Halvemmaksi sekin nimittäin tulee kuin virheiden korjaaminen.
Tulevaisuuden energiamarkkinat tarvitsevat keskuspankin
Pariisin ilmastosopimus naulasi pöytään sen, että energiajärjestelmämme tulee olla päästötön vuoteen 2050 mennessä. Tuntuu siltä, että kuherruskuukausi on vielä menossa: sopimuksen radikaaliutta ei ole kunnolla ajateltu. Mitä todella tarkoittaa päästötön energiajärjestelmä?
Päästötön energiajärjestelmä tarkoittaa täyskäännöstä, sillä nyt maailman energiantarpeesta 80 prosenttia katetaan fossiilisilla energialähteillä. Savupiippuja ei voi enää vuonna 2050 Euroopassa olla. Seuraava kysymys onkin miten muutos toteutetaan: lisääntyvällä julkisella sääntelyllä ja rahoituksella vai erilaisin markkinamekanismein?
Tulevaisuuden energiamarkkina on sähköenergiamarkkina. Valittiinpa päästöttömäksi energialähteeksi ydinvoima, fossiilisten poltto ja CO2:n talteenotto (CCS) tai uusiutuvat energialähteet, ne kaikki johtavat massiiviseen sähköistymiseen ja sähkö ottaa primäärienergian roolin. Tämä ei ole ongelma. Sähkön avulla voidaan valmistaa kaikki muut energian muodot, lähinnä lämpö ja polttoaineet, sekä käyttöönottaa hiilidioksidi hiilenlähteeksi muoveihin, kemikaaleihin ja lääkkeisiin. Harva tulee näin flunssakautena ajatelleeksi, että jos öljy pitää jättää maahan, kuumelääkkeenä käytetty paracetamol jää saamatta. Jotain tulee tehdä oleellisesti toisin.
Sähkönkulutuksen väheneminen irtikytkemällä taloudellinen kasvu ja energiakäyttö olisi ympäristön kannalta toivottavaa, mutta kaikkien energiatoimintojen sähköistäminen lisää valtavasti juuri sähkön kulutusta. Aloitetaan vaikka öljyn korvaamisesta sähköllä.
Jos Pariisin sopimuksesta pidetään kiinni, öljy- ja kivihiilimarkkinoita ei Euroopassa enää vuonna 2050 ole. Sähkön keskeisestä roolista johtuen tulee kiinnittää huomiota juuri sähkömarkkinan tulevaisuuteen.
Viimeistään uusiutuvan energian astuminen kuvaan merkittävänä tuotantomuotona kääntää energiamarkkinat päälaelleen. Kun uusiutuvien osuutta kokonaisenergiasta halutaan kasvattaa vuositasolla, vaihtelevuudesta johtuen syntyy merkittäviä ylituotantoaikoja. Tuotantoa ei voida kuitenkaan rajoittaa saatikka pysäyttää, muutoin vuositasolla niiden osuus jää maltilliseksi. Miten tämä ylituotannon ja kulutuksen epäsuhta ratkaistaan nykyisillä sähkömarkkinamekanismeilla? Ei mitenkään.
Säätövoiman ja kapasiteetin riittävyyden pohtiminen on juuri nyt tärkeää, mutta Pariisin sopimuksen kokoisen energiaratkaisun osalta ne ovat vain kulmien pyöristelyä. Mitä aiemmin tämä huomataan, sen parempi.
Energiamarkkinamuutoksen kokoluokan hahmottamiseksi tarvitaan ainakin kahden perustavanlaatuisen asian hyväksyminen. Ensinnäkin, uusiutuvia tuotantomuotoja käytettäessä energian hinta irtoaa energian hinnasta. Aivan kuin dollari aikoinaan irrotettiin Bretton Woods -järjestelmän lakkautuksen yhteydessä kultakannasta, energian hinta ei tulevaisuudessa perustu öljybarrelin, kivihiilitonnin, maakaasukuution tai jonkun muun energiankantajan markkinahintaan. Marginaalituotantokustannukseen, polttamiseen ja polttoaineen hintaan perustuva ”sähkönhinta-ankkuri -markkinamalli” haihtuu ilmaan.
Aurinko-, tuuli- ja ydinvoimalla on se yhteinen piirre, että niiden tuottama sähköenergia on ilmaista tai lähes ilmaista. Vain tuotantokapasiteetin rakentaminen maksaa. Energian, eli sähkön, kokonaiskustannus perustuu tällöin rahoituksen saatavuuteen, rahoituskustannuksiin ja kapasiteetin harhakäsitystähintaan. Koska energian määrä ei ole enää tekijänä, energian ja tehon arvonmuodostus pitää ajatella uudella tavalla.
Internet mahdollistaa reaali-aikaisen energiamarkkinan. Niin reaaliaikaisen, että se on itse asiassa tehomarkkina. Arvoa on toimitusvarmuudella, kysynnän joustavuudella sekä ennen kaikkea informaatiolla. Avainkysymys on: milloin ja kuinka paljon tehoa on saatavilla?
Toinen murros koskee toimijoita. Nykyisenkaltaiset toimijat eivät voi toimivaltuuksiensa puitteissa toteuttaa tulevaisuuden energiajärjestelmää. Oire tästä on lisääntyvä sekä tukimekanismien lukumäärä että laajuus. Lopussa häämöttää suunnitelmatalous. Vaihtoehto se on sekin.
Yksi ratkaisu on keskuspankin kaltainen uusi toimija, joka ei ole poliittinen toimija, eikä toimi suoraan energia- tai tehomarkkinalla, mutta vastaa järjestelmän teknisestä vakaudesta. Aivan kuin keskuspankki vastaa rahajärjestelmästä. Energian keskuspankilla olisi muitakin tehtäviä: energian hintavakaus, energian kokonaiskustannus sekä ilmastotavoitteiden toteuttaminen. Energian keskuspankki voisi erilaisin ohjausmekanismein säännellä markkinaa velvoitteidensa toteuttamiseksi. Yksi esimerkki toimijan puutteesta on kulutusjoustomarkkina. Suomessa on ainakin Olkiluoto 3:n verran ohjelmistopäivityksillä huippupakkasten aikaan käyttöön otettavia kulutusjoustokohteita, mutta toteuttamiselta puuttuu asianomistaja. Edullisin voimalaitos on se jota ei tarvitse rakentaa.
Projektirahoitus
Projektirahoitus on yksi mahdollisuus tuulivoimahankkeen rahoitusmuodoksi. Mitä se oikeastaan tarkoittaa ja mitä se vaatii eri osapuolilta?
Projektirahoitus on pitkäaikaisen rahoituksen muoto, jota käytetään tyypillisimmin infrastruktuuri- ja teollisten hankkeiden toteuttamiseen. Projektirahoituksessa pankkilainojen vakuutena on kyseisen hankkeen tuleva kassavirta, ei hankkeen pääomittajien muu omaisuus ja liiketoiminta. Usein hankkeen rahoitusrakenne sisältää useita pääomasijoittajia, joista käytetään nimitystä ”sponsorit”, sekä pankkien tai muiden rahoituslaitosten muodostaman ”syndikaatin”, joka tarjoaa lainoja hankkeen toteutukseen. Pienehköissä hankkeissa, jollaisia maalle rakennettavat tuulipuistotkin projektirahoituksen näkökulmasta usein ovat, sekä sponsoreita että pankkeja on vain 1 – 2, mutta esimerkiksi suurissa merituulipuistoissa sekä oma pääoma että lainarahoitus voivat olla peräisin 5 – 10 eri lähteestä.
Hankkeen toteuttajatahoksi perustetaan projektirahoituksessa tyypillisesti projektiyhtiö (englanniksi Special Purpose Company SPC, tai Special Purpose Vehicle SPV), jonka lukuun kaikki hanketta koskevat oikeudet ja velvoitteet siirretään. Tuulivoimahankkeessa projektiyhtiö siis esimerkiksi hakee (tai sen nimiin siirretään) tarvittavat rakennusluvat, se toimii vuokraajana maanomistajien, sopijaosapuolena verkkoyhtiön ja sähkön ostajan sekä voimalatoimittajan ja urakoitsijoiden suuntaan. Rahoituslaitosten suuntaan projektiyhtiö toimii lainanottajana ja vakuuksien asettajana.
Lainojen vakuutena ovat hankkeen varat, ja lainojen kulut maksetaan kokonaan projektin kassavirrasta, ei hankkeen sponsorien yleisistä varoista. Lainapäätöksen tueksi laaditaan hankkeen investoinnin ja kassavirran taloudellinen mallinnus, jonka pääomasijoittaja tyypillisesti laatii ja jonka luotettavuutta pankin asiantuntijat evaluoivat. Mallinnuksen tulee sisältää myös herkkyystarkasteluja tehtyjen lähtöoletusten suhteen, millä pyritään lisäämään arvioinnin luotettavuutta ja tunnistamaan hankkeen keskeisiä taloudellisia riskejä.
Lainojen vakuudeksi projektiyhtiön on yleensä pantattava lainoittajien lukuun kaikki projektin arvot, kuten myyntituloa tuottavat sopimukset, sekä kaikki toiminnan jatkamiseen tarvittavat oikeudet, esimerkiksi maanvuokrasopimukset. Lainanantajat saavat panttioikeuden kaikkiin yhtiön varoihin ja pystyvät näin ottamaan tarvittaessa hankkeen hallintaansa, jos hankeyritykselle tulee ylivoimaisia vaikeuksia täyttää lainaehdot.
Yleensä erillisyhtiö luodaan jokaiselle projektille, jossa sponsori on mukana, jolloin sponsorin muu omaisuus on suojattu yksittäisen epäonnistuneen projektin haitallisilta vaikutuksilta. Projektiyhtiöllä ei ole muita varoja kuin kyseessä olevan projektin varat. Toisinaan rahoituslaitokset vaativat pääomasijoittajilta sitoumukset hankkeen lisäpääomittamiseen tarpeen vaatiessa voidakseen varmistua, että hanke on riittävän vakavarainen ennakoimattomissakin ongelmatilanteissa.
Projektirahoitus on kaiken kaikkiaan tyypillisesti monimutkaisempaa kuin vaihtoehtoiset rahoitustavat, mutta sen etuna ovat hankkeen, käytännössä projektiyhtiön osakkeiden, likvidisyys, kun hankkeella ei ole taloudellisia sidoksia omistajiinsa, sekä jo edellä mainittu mahdollisuus suojata omistajien muut investoinnit yksittäisen hankkeen epäonnistumisen vaikutuksilta. Energiasektorin hankkeiden ohella projektirahoitusta on käytetty mm. kaivannaisteollisuuden, logistiikkahankkeiden ja tietoliikennehankkeiden sekä urheilu- ja viihde-
tapahtumien toteuttamiseen.
Projektin riskipitoisuus vaikuttaa moneen asiaan
Riskien tunnistaminen ja jakaminen on keskeinen osa hankerahoitusta. Mikä tahansa investointihanke sisältää tyypillisesti useita teknisiä, ympäristöllisiä, taloudellisia ja poliittisia riskejä, erityisesti kehitysmaissa ja kehittyvillä tai epästabiileilla markkinoilla.
Rahoituslaitokset ja / tai sponsorit voivatkin riskikartoituksen tuloksena todeta, että hankkeen toteutuksen ja toiminnan riskit eivät ole hyväksyttäviä eli että hanke ei ole rahoituskelpoinen. Hankkeen toteuttamisen edellyttämien sopimusten kattavuus ja pitkäaikaisuus sekä sopijaosapuolten luotettavuus niin rakentamis- kuin tuotantovaiheen aikana ovatkin avainasemassa hankkeen rahoitettavuuden varmistamiseksi.
Hankkeen sisältämät riskit vaikuttavat ratkaisevasti myös saatavissa olevan lainapääoman määrään ja ehtoihin. Mikäli hankeen riskit on arvioitu pieniksi, lainapääomaa on mahdollista saada jopa luokkaa 80 prosenttia hankkeen toteuttamisen edellyttämistä kokonaisvaroista, mutta riskipitoiselle hankkeelle pankit saattavat edellyttää jopa 50 prosentin oman pääoman osuutta.
Oman ja lainapääoman suhde, josta suomeksi usein käytetään nimitystä ”vipuvarsi” (engl. gearing), puolestaan vaikuttaa radikaalisti sijoitetulle omalle pääomalle saatavaan tuottoon, joten pienellä oman pääoman osuudella toteutettavat hankkeet ovat luonnollisesti houkuttelevampia investointikohteita. Myös lainojen korkotaso, lyhennysaikataulu ja muut lainaehdot riippuvat voimakkaasti hankkeen arvioidusta riskitasosta.
DSCR määrittää lainamäärän ylärajan
Koska lainojen kaikki kulut maksetaan hankkeen omista tuotoista, on rahoittajien kannalta tärkeää että niin tulot kuin menotkin on arvioitu tarkasti ja että arvioissa on varauduttu suuriinkin vaihteluihin laina-ajan kuluessa.
Tuulivoimahankkeissa esimerkiksi erot peräkkäisten vuosien tuulisuudessa voivat aiheuttaa kymmenien prosenttien vaihteluita toteutuviin vuosituloihin. Samoin voimakkaasti vaihtelevat sähkön markkinahinnat voivat helposti ajaa hankkeen kassakriisiin – mistä johtuen jollain tavoin taattu tai vakautettu sähkön myyntihintataso vähintään lainojen maksuajaksi onkin usein välttämätön edellytys projektirahoitteisen tuulivoimainvestoinnin toteuttamiselle.
Pitkät ennakoimattomat huoltoseisokit tai käyttö- ja ylläpitomenojen yllättävä kasvu voivat niin ikään johtaa hankkeen maksuvaikeuksiin, ellei niihin ole rahoitussuunnittelussa varauduttu.
Yksi keskeinen tunnusluku projektin rahoitussuunnittelussa on velanhoidon kattavuusaste (debt service coverage ratio DSCR), joka kuvaa ennakoitujen vuositulojen ja -kulujen suhdetta. Jos DSCR on tasan 1, merkitsee se että hanke elää ”kädestä suuhun”; kaikki tulot menevät lainojen ja juoksevien kulujen maksamiseen. Tyypillisesti pankit vaativat tuulivoimainvestoinneille vähintään tasoa 1,3…1,35 olevan DSCR:n, jolloin esimerkiksi poikkeuksellisen heikkotuulisenakaan vuonna yhtiö ei joudu kassavaikeuksiin.
Käytännössä DSCR määrittää absoluuttisen ylärajan lainapääoman osuudelle hankkeen rahoituksesta; jos lainaa on ”liikaa”, yhtiölle lainanhoitokulujen jälkeen käteen jäävät tulot eivät enää varmuudella riitä kattamaan hankkeen muita juoksevia kuluja. Tässä tapauksessa DSCR on liian pieni.
Hankkeen valmistelussa ja dokumentoinnissa ei voi oikaista
Jos hankekehittäjä ei itse aio olla mukana toteuttamassa hanketta, vaan pyrkii tulouttamaan voittonsa myymällä hankkeen niin sanotusti toteutusvalmiina, on kehittäjän silti hyvä miettiä alusta lähtien, pyrkiikö myymään hankkeensa tase- vai projektirahoitteisesti toimivalle toteuttajalle.
Projektirahoituksen onnistumisessa hankkeen kaikkien mahdollisten riskien – ja kääntäen kaikkien mahdollisten osatekijöiden luotettavuuden – arviointi on avainasemassa, koska ulkopuolisia takaajia ei ole. Voidakseen myydä hankkeensa projektirahoitteisesti toimivalle investorille on hankekehittäjän tehtävä kaikki ”kotiläksyt” äärimmäisen huolellisesti alusta alkaen; mitään oikoteitä tai omia viritelmiä ei rahoitusvaiheessa hyväksytä, oli kyse sitten maanvuokrasopimusten ehdoista, tuulimittauksista, liittymissopimuksesta verkkoyhtiön suuntaan tai rakennuslupahakemuksissa esitetyistä teknisistä dokumenteista. Kaikki on oltava alusta loppuun asti aukottomasti valmisteltua, tarkasti dokumentoitua ja jäljitettävissä.
Ulkopuolista asiantuntemusta, sekä juridista että teknistä, kannattaa käyttää jo hankkeen alkuvaiheissa. Projektin myyntiä valmisteltassa se on usein jo myöhäistä, sillä esimerkiksi maanvuokrasopimuksissa tai raportoinnissa olevien aukkojen paikkailu jälkikäteen on paitsi aikaa vievää ja kallista, joskus myös suorastaan mahdotonta ajan myötä muuttuneiden olosuhteiden vuoksi.
Lavat lähellä sydäntä
Tuulivoimalan lapaan rakennettu oluthana. Se tulee monelle ensimmäisenä mieleen Bladefencesta. Yrityksen osasto onkin monilla messuilla ollut suomalaisten messuvieraiden kohtaamispaikka messupäivän päättyessä. Mutta mitä yrityksen oivaltava ja osaamista hyvin kuvaava nimi oikeastaan kertookaan yrityksen filosofiasta lapojen huoltamisen suhteen? Bladefencen toimitusjohtaja Ville Karkkolainen kertoo, mistä kaikki sai alkunsa, ja mitä lähivuosina tapahtuu. Bladefence näkee, että kasvupotentiaali on suuri – etenkin Pohjois-Amerikassa.
Bladefence on nostolava-autoja ja niihin liittyviä palveluita vuokraavan Janneniska Oy:n tytäryhtiö, joka sai alkunsa 2010. Yrityksen perustamisen taustalla olivat tuulipuistoissa eri puolilla Eurooppaa tehdyt huomiot: Janneniska oli vuokrannut kalustoa kuljettajineen voimalavalmistajien tekemiä lapahuoltoja varten. Homma näytti suomalaisen näkökulmasta tehottomalta ja kehittymättömältä, mutta sitä seuratessa muodostui käsitys tuulivoimaloiden huoltotoiminnasta ja markkinan tarpeista. Nostolava-autot ovat kalliita investointeja, joiden käyttötunnit jäävät helposti mataliksi, mikä puolestaan nostaa vuokrauskustannuksia. Itse huoltotoiminta, jota varten kalusto oli vuokrattu, ei näyttänyt kustannustehokkaalta, ja Janneniska haistoi markkinaraon: mitäpä jos alkaisi myydä kokonaispalvelua eli tuulivoimaloiden lapahuoltoja omalla kalustolla ja miehistöllä pelkän kaluston vuokraamisen sijaan?
Alkutaival oli pitkä. Tuulivoimamarkkinalla voimalavalmistajat ovat isossa roolissa. Voimalatoimituksiin liittyvät pitkät huoltosopimukset, jolloin ulkopuolisten tekemää huoltoa on takuun voimassa pysymisen näkökulmasta rajoitettu. Tuulivoiman kustannusten lasku on ollut jatkuvaa ja voimakasta, mikä näkyy myös alihankkijoiden kiristyneessä asemassa. Toisaalta voimalavalmistajilla on omat intressinsä päästä jakamaan huoltomarkkinaa. Kilpailu on siis kovaa, ja markkinaosuuden valtaaminen haastavaa etenkin Euroopassa, mistä tuulivoima nykymuodossaan on lähtöisin, ja minne pitkän historian vuoksi on perustettu myös paljon huoltoyrityksiä.
Kohti avoimuutta ja pitkiä sopimuksia
Bladefencen toimitusjohtaja Ville Karkkolainen nostaa yhdeksi yrityksen tärkeimmistä etapeista DNV GL:n lapakorjaussertifikaatin saamisen ensimmäisenä pohjoismaalaisena yrityksenä vuonna 2012. ”Se avasi ovia kansainvälisille markkinoille.” Yrityksen toiminta Suomessa on näihin päiviin asti ollut melko pientä, ja liikevaihdosta suurin osa tulee ulkomailta.
Bladefencen tavoitteena on ollut päästä kohti pitkiä lapahuoltosopimuksia. Tätä varten on luotu Spindurance-tuote. Ensimmäisen Spindurance-sopimuksen Bladefence solmi vuonna 2015 virolaisen 4Energian kanssa. ”Pelkillä tuntihintaisilla projektihommilla meidän on vaikeaa pärjätä erittäin kilpaillulla markkinalla. Pitkät sopimukset avaavat ovia kasvulle ja mahdollistavat ennakoivan huoltotoiminnan projektitöitä paremmin. Sitä me haluamme tehdä”, Karkkolainen kertoo.
”Markkina on kehittynyt reunaehdoilla, joita ovat luoneet voimalatoimittajien pitkät huoltosopimukset ja takuut. Me haluamme muuttaa sitä avoimemmaksi”, Karkkolainen kertoo Bladefencen tavoitteista. ”Olemme tehneet myös alihankintaa voimalavalmistajille, mutta silti meidän kasvumme kannalta olennaista on ollut onnistua tekemään sopimuksia suoraan loppuasiakkaiden kanssa. Tuulivoiman kustannusten laskun myötä alihankkijan osa ei ole helppo.”
Bladefence on erikoistunut tekemään hyvinkin vaikeita lapahuoltoja tilanteissa, joissa paljon vauriota on jo päässyt syystä tai toisesta tapahtumaan. Yrityksellä on kuitenkin halu seurata lapojen elinkaarta pitkällä aikavälillä ja kerätä siitä tietoa sekä pystyä ennaltaehkäisemään lapavauriot, jotka aiheuttaisivat voimalalle pitkän huoltoseisokin ja sen omistajalle ansionmenetyksiä.
”Emme välttämättä voi huoltaa lapoja voimalavalmistajan takuuaikana, joskin olemme tehneet joiltakin osin alihankintaa valmistajille. Olemme kuitenkin mielellämme jo sinä aikana mukana seuraamassa lapojen kunnon kehitystä, tekemässä tarkistuksia sekä konsultoimassa ja tukemassa voimalan omistajaa neuvotteluissa. On hyvä, että ulkopuolinen taho varmistaa lapojen kunnon eri vaiheissa, jotta esimerkiksi kuljetuksen, rakentamisen ja takuun aikana aiheutuneet vauriot varmasti havaitaan ajallaan, ja niistä aiheutuvat kustannukset kohdistuvat niille toimijoille, joille kuuluvatkin,” Karkkolainen sanoo. ”Me haluamme pelata avoimin kortein. Kun teemme lapatarkistuksia, saavat voimalavalmistajan laadunvalvontakaverit kernaasti olla mukana tarkkailemassa ja tekemässä huomioitaan. Laadunvarmistus ja oppiminen ovat kaikkien etu.”
Euroopan ja Pohjois-Amerikan erilaiset tuulivoimamarkkinat
Euroopassa tuulivoimarakentamiselle on pitkät perinteet. Puistojen omistus on melko sirpaloitunutta, ja puistojen koot pieniä. Pohjois-Amerikassa tuulivoimarakentaminen alkoi hiukan myöhemmin, puistojen omistajia on rajallinen määrä, ja puistokoot ovat suuria: alle 40 voimalan puistoja ei oikeastaan edes ole.
”Pohjois-Amerikka on ollut meillä koko ajan tähtäimessä. Siellä voi kustannustehokkuuden saada aivan eri tasolle, kun yhdessäkin puistossa riittää töitä pitkäksi aikaa, eikä tarvitse laskea tarjouksia pienten kokonaisuuksien huollosta. Ajan saa käytettyä aktiiviseen tekemiseen paikasta toiseen siirtymisen sijaan.”
Kanadan markkinan tekee erikoiseksi se, että ylipäänsä suuria nostolava-autoja on siellä vain muutamia siinä missä pelkästään Pohjois-Euroopassa niitä on useita kymmeniä. Kasvua ja tukijalkoja voi siis hakea myös muilta aloilta kuin tuulivoimasta.
”Olen vuosia käynyt puhumassa tilaisuuksissa ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Piirit ovat pienet sielläkin, ja mutkan kautta saimme konsultaatiopyynnön pienestä projektista. Lennätimme kaverit sinne katsomaan tilannetta ja hoitamaan homman. Sitä kautta pääsimme lähelle isoa voimaloiden omistajaa. Sattuman kaupalla löytyi hyvä tyyppi vetämään Kanadan toimintoja.”
”Oli pitkään selvää, että Kanadassa on markkina, josta voi napata osansa, mutta sinne lähteminen oli iso riski. Oli vain päätettävä lyödä lifti ja huoltopaku laivaan Vuosaaressa ja lennettävä itse perässä lapioimaan puolen vuoden byrokratiasuota. Kalusto oli vietävä paikalle ensin, sillä etukäteen kaikkien toimintaan tarvittavien lupien saaminen olisi ollut täysin mahdotonta. Etenkin kun suuri nostalava-autokalusto on Kanadassa uusi juttu. Tilanne oli sinänsä hullu, että meille tuli tarjouspyyntöjä Kanadasta, mutta emme voineet vastata niihin, kun ei ollut kalustoa siellä. Olihan se iso riski pienelle yrityksille, vaikka töitä vaikuttikin olevan”, Karkkolainen muistelee viime vuosien tapahtumia.
”Ensimmäinen vuosi Kanadassa on mennyt hyvin, vaikka ei kaikki tietenkään helppoa ole ollut. Aloimme viime kesänä tehdä hommia ensimmäiselle kanadalaiselle asiakkaallemme, emmekä oikeastaan päässeet asiakkaasta eroon ennen talven tuloa. Tekemistä on paljon. Köysitöitä tehtiin vielä joulukuussa. Sitten Kanadaan tuli kunnon talvi”, Karkkolainen kertoo. ”Saamme tämän vuoden aikana maahan lisää kalustoa. Emoyhtiömme Janneniska investoi hiljattain kaksi miljoonaa euroa nimenomaan Bladefencen kasvuun Kanadassa. Amerikan valloittaminen on myös haaveissa, mutta se on vielä oma lukunsa.”
Karkkolaisen mukaan kanadalaiseen työ- ja toimintakulttuuriin on ollut helppoa sopeutua suomalaisiin tapoihin tottuneena. ”Kanadalaisten kanssa ollaan jotenkin samalla aaltopituudella. Vaikka Eurooppa on sinänsä pieni ja tiivis markkina, ovat kulttuurierot esimerkiksi suomalaisten ja saksalaisten tai italialaisten välillä yllättävän suuret.”
Suomen Hyötytuulesta uusi kotimainen Spindurance-asiakas
Bladefencen tavoite on olla voimalan omistajan pitkäaikainen kumppani, jotta lapojen kunnossapitoa ja huoltoa voidaan tehdä pitkäjänteisesti ja ennakoivasti. ”Monille on tehty pitkään projektitöitä ja tultu ajanoloon kumppaneiksi, mutta kyllä homman voi viedä eri tasolle, kun tehdään pitkäaikainen sopimus tulevista huolloista”, Karkkolainen sanoo. ”Meidän tavoitteemme on, että asiakas tietää lapojensa todellisen kunnon ja arvon.”
Spindurance-konsepti on kiinteähintainen lapojen huolto-ohjelma, joka muokataan tuulipuistossa vallitsevien olojen, lapojen kunnon ja asiakkaan tavoitteiden mukaan. Yleensä puistossa käydään kerran vuodessa, jolloin lavat tarkastetaan nostolava-autoa apuna käyttäen. Samalla tarkistetaan, että muun muassa ukkosenjohdatinjärjestelmä ja vedenpoistoreikä ovat kunnossa, sekä korjataan pienet kulumisesta aiheutuneet vauriot.
Suomen Hyötytuulesta tuli Bladefencen uusi Spindurance asiakas helmikuussa 2017. ”Tämä on tärkeä askel meille, sillä koko Spindurance-konsepti perustuu volyymiin ja ennakointiin. Se, että suuri kotimainen tuulivoimatuottaja allekirjoittaa laajan sopimuksen kanssamme, on erittäin tärkeää ennakoivaa huoltoa painottavan viestin eteenpäin viemisessä. Mahtavaa, että meillä alkaa vihdoin olla myös aito kotimarkkina. Kotimaisen tuulivoiman tukeminen sataa meidän laariimme vähän viiveellä,” Karkkolainen kommentoi Suomen Hyötytuulen kanssa tehtyä sopimusta. Sopimus kattaa 39 maatuulivoimalaa Suomessa ja on kestoltaan viisi vuotta.
Erityisesti Suomen ilmasto-olosuhteissa ennakoivan huollon merkitys korostuu, sillä vaurioiden kasvaessa kasvaa myös riski veden pääsemisestä sisään lapojen rakenteisiin. Rakenteisiin päässyt vesi voi talvella jäätyessään ja laajetessaan aiheuttaa pahoja vaurioita. Samoin ukkosenjohdatinjärjestelmän ja vedenpoistoreiän tarkastukset ovat tärkeitä: molempien hyvä toimintakunto on olennaista ukkosen aiheuttamien vaurioiden laajuuden minimoimisessa.
”Lavoissa pienestä tulee helposti suurta, kun vesi ja jää pääsevät tekemään työtään tuulen jatkuvasti luoman kuorman ja ilman epäpuhtauksien lisäksi. Pieniä vaurioita on ihan eri juttu korjata kuin suuria, ja hyvin huolletut lavat saavat voimalan tuottamaankin paremmin. Onhan se voimalan omistajan kannalta kiistatta taloudellisempaa, kun tietää lapahuollon kustannukset etukäteen ja voi ajoittaa huollot kesäkauteen. Jos niin voi välttää voimalan seisottamisen akuutin rikon vuoksi parhaaseen tuotanto-aikaan, maksaa huoltosopimus äkkiä itsensä takaisin.”
Lapahuollot ajoitetaan yleensä kesäkauden ympärille, vaikka Bladefence onkin erikoistunut toimimaan kylmillä pohjoisilla alueilla vaativissa olosuhteissa. Akuutteja huoltoja toki tehdään talvellakin, mutta ei ennakoivia huoltoja. Tuulisuus on talvikaudella voimakkainta, joten voimaloita ei haluta seisottaa huoltojen vuoksi.
”Meidän työntekijämme pitävät pitkät lomat talvella vuodenvaihteen ympärillä. Myös koulutukseen panostetaan silloin”, Karkkolainen kuvailee yrityksen arkea.
Bladefence rekrytoi lisää työntekijöitä Suomeen ja Kanadaan. Vilkkaimpana aikana viime vuonna oli töissä 15 – 20, tänä vuonna 25 – 30 henkilöä.