Riittääkö Suomessa sähkö?

Sähkötehon riittävyys on yksi sähkömarkkinoihin liittyvistä kuumista puheenaiheista. Vaikka uusiutuvaa tuotantokapasiteettia on tullut erityisesti tuulivoimaan, niin Suomessa käytettävissä oleva tuotantokapasiteetti on laskenut viime vuosina merkittävästi fossiilisia polttoainetta käyttävien voimalaitosten poistuttua markkinoilta. Sähkötehon riittävyydestä puhuttaessa viitataan usein talvikauteen, mutta myös muulloin sähkötehon riittävyys voi aiheuttaa haasteita, mikäli joustavaa kapasiteettia ei ole tarjolla riittävästi. Sähköntuotannon ja kulutuksen on vastattava toisiaan joka hetki.

Syy ”perinteisen” tuotantokapasiteetin vähenemiseen on johtunut erityisesti alhaisista hinnoista sähkömarkkinoilla, johon on suuresti vaikuttanut uusiutuvan energian massiivinen lisääntyminen koko Euroopassa. Tilanne ei koske ainoastaan Suomea vaan myös monissa muissa maissa ollaan samojen haasteiden edessä, tosin pitää tietysti muistaa että monessa Euroopan maassa talvi ei ole samanlainen kuin Suomessa.

Suomi on osa Eurooppalaista sähkömarkkinaa

Suomi on osa Eurooppalaista sähkömarkkinaa, jossa eri maat ovat kytkeytyneet toisiinsa. Tämän vuoksi esimerkiksi Saksan sähkömarkkinalla tapahtuvat asiat heijastuvat myös Suomeen ja Pohjolaan. Eurooppalainen sähkömarkkina ei tunne maiden rajoja vaan sähkö tuotetaan markkinoiden ohjaamana siellä missä se on edullisinta, toki huomioiden siirtoverkon asettamat reunaehdot. Kalleimmat tuotantomuodot poistuvat markkinoilta ja niiden tilalle tulee uusia edullisempia tuotantomuotoja. Suomi on esimerkiksi saanut nauttia viime vuosina Ruotsin ja Norjan edullisesta vesisähköstä. Markkina on tehokkain tapa ratkaista optimointiongelma, missä sähkö tuotetaan. Koska kaikkea Suomessa käytettävää sähköä ei ole ollut optimaalista tuottaa Suomessa, on se johtanut siihen että Suomesta on tullut voimakkaasti tuontiriippuvainen ja Suomeen tuodaan sähköä myös silloin vaikka meillä olisi riittävästi omaa tuotantokapasiteettia. Yhteisen markkinan vuoksi suomalaiset sähkönkäyttäjät ovat säästäneet rahaa miljardeja euroja viime vuosina.

Sähkö on keskeinen hyödyke – kansalliset näkökulmat näkyvät Euroopassa

Sähkö on hyödyke, jolla on hyvin keskeinen merkitys nyky-yhteiskunnalle. Erityisesti kaupungeissa ei ole juurikaan totuttu tilanteeseen, jossa valot pimenevät ja moni nykyaikainen laite ei toimi. Sähköenergian hintaan perustuva markkina on tehokas tapa toimitusvarmuuden hoitamiseen. Koska sähkö on niin tärkeä hyödyke kuin se on, liittyy sähköntuotantokapasiteettiin kansallinen näkökulma monessa Euroopan maassa: Mikä on sopiva omavaraisuusaste tai onko tällaista? Yksiselitteistä vastausta tähän ei voi antaa, mutta yleisesti voinee todeta, että kaikkien maiden ei kannata pyrkiä olemaan omavaraisia, koska se on luonnonvarojen tuhlaamista. Kyse on paljon siitä, miten paljon luotamme Eurooppalaiseen sähkömarkkinaan ja naapurimaihimme.

Markkinan hakiessa tasapainoa voi tulla tilanne, että tarjonta ei riitä vastaamaan kysyntään. Käytännössä puhumme nyt muutamista tunneista vuodessa ja tehovajeesta, jolloin esimerkiksi muutamaa prosenttia kulutuksesta ei pystytä kattamaan. Jos sähkömarkkinoilla aletaan kärsiä kroonisesta teho-ongelmasta, niin tulee muistaa että markkinat kyllä korjaavat tilanteen pitkällä aikavälillä mutta voimalaitoksia ei rakenneta päivässä tai kahdessa.

Tehoreservi pienentää tehovajeen todennäköisyyttä

Osassa Euroopan maita sähkötehon riittävyyteen on alettu varautua niin sanotuilla kapasiteettimekanismeilla, jossa käytettävissä olevalle sähköntuotantokapasiteetille maksetaan sen olemassaolosta. Tällaiset järjestelmät tulevat yleensä kansantaloudelle huomattavasti kalliimmaksi kuin energiaan perustuva hinnoittelu. Pohjoismaissa on käytössä energy-only markkina, jossa tuottaja saa korvauksen vain tuottamastaan sähköenergiasta. Suomessa ja Ruotsissa on tämän lisäksi käytössä tehoreservi. Tehoreservi on kapasiteettimekanismi, joka tukee energy-only markkinaa. Tehoreserviä käytetään vasta, mikäli sähkömarkkina ei kykene löytämään tasapainoa tuotannon ja kulutuksen välille.

Tehoreservi on eräänlainen vakuutus, jolla tehovajeen todennäköisyyttä voidaan pienentää kohtuullisin kustannuksin. Energiavirasto päätti syksyllä 2016, että Suomessa tarvittavan tehoreservin määrä on noin 600 MW aikavälillä 1.7.2017 – 30.6.2020. Päätöksenteon tueksi Energiavirasto teetti konsulttiselvityksen, jossa arvioitiin Suomen sähkötehon riittävyyttä aikavälillä 2017 – 2022. Selvitys osoitti, että sähkömarkkinat varmistavat melko hyvin sähkötehon riittävyyden, mutta muutokset jotka heikentävät Suomen tehotasetta kasvattavat tehovajeen odotusarvoa merkittävästi. Tehoreservi antaa sähkötehon riittävyyteen tietyn puskurin, mutta 100 % toimitusvarmuutta silläkään ei voida taata ja tehoreservin määrän kasvaessa siitä suhteessa saatava hyöty pienenee. Lisätietoa ja taustaselvitys tehoreservin määrästä ovat luettavissa Energiaviraston internet-sivuilla [1].

Kuluttajalle uusia rooleja

Historiassa tuotanto on yleensä ollut se voimavara, joka on joustanut vastaamaan kysynnän tarpeita. Tulevaisuudessa asia tulee olemaan entistä enemmän niin, että kysyntä joustaa vastaamaan tuotantoa. Työ- ja elinkeinoministeriö onkin perustanut älyverkkotyöryhmän pohtimaan tulevaisuuden ratkaisuja, joilla pystytään vastaamaan tulevaisuuden sähkömarkkinan haasteisiin [2]. Tulevaisuudessa asiakkaasta tulee entistä keskeisempi toimija sähkömarkkinoilla. Tämä ei välttämättä vaadi asiakkaalta aktiivisia toimia, se ei vaikuta asiakkaan arkielämään ja lisäksi asiakas voi ansaita tästä rahaa. Asiakas voisi esimerkiksi itse määrittää haluamansa toimitusvarmuuden tason ja maksaa sen mukaisesti.

On siis hyvä suunnata katseita jo kauemmaksi tulevaisuuteen, järjestelmään jossa entistä enemmän perustuu uusiutuvaan sähköntuotantoon ja akut sekä kysyntäjousto ratkaisevat enenevissä määrin järjestelmän hallintaan liittyviä haasteita. Samalla meidän on myös huolehdittava siitä, että säilytämme hyvän toimitusvarmuuden tason ja kilpailukykyisen sähkönhinnan näiden suurien muutosvuosien aikana.

Kirjoittaja toimii yli-insinöörinä Energiavirastossa.

Onko tuulivoima sähkömarkkinoiden häirikkö?

Energia- ja ilmastostrategian valmistelu on kuumimmillaan, perinteisen energiateollisuuden edunvalvojat väittävät kilvan mediassa, että tuulivoimalle maksetut tuet ovat ”rikkoneet” sähkömarkkinan. Tuulivoima-alalle tarjottu rooli julkisessa keskustelussa on ollut pääpiirteissään, että tuulivoima-ala haluaa valtiontukea, kaikki muut energia-alan toimijat taas vapaata markkinataloutta.

Tämä kuvaus ei vastaa todellisuutta. Tuulivoima-alan investoijat ovat kaupallisia toimijoita, jotka tekevät investointeja silloin kun ne ovat kannattavia. Nykyisillä markkinahinnoilla investoinnit mihinkään energiantuotantokapasiteettiin eivät kannata. Toisaalta moni nykyään markkinoilla toimiva tuotantolaitos on rakennettu kunta- tai valtiovetoisesti ja yksityistetty myöhemmin.

Lobbarien mukaan on tukien vika, että sähkön markkinahinta on niin alhainen. Kunhan tuet poistetaan, niin markkinahinta kohoaa taas riittävän korkealle mahdollistamaan investoinnit uusiin tuotantolaitoksiin. Tuulivoimaa pidetään syypäänä siihen, että fossiilisia polttoaineita käyttäviä laitoksia joudutaan ajamaan alas ennen teknisen käyttöikänsä päättymistä. Tätä taas pidetään kalliina.

Logiikassa on muutama perustavanlaatuinen ongelma. Ensimmäinen on ilmastonmuutoksen hillinnän kyseenalaistaminen. Jo vuosikymmenten ajan on ollut selvää, että ilmastonmuutoksen hillintä vaatii fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamista. On siis väistämätöntä, että fossiilisilla polttoaineilla toimivat voimalaitokset korvataan päästöttömillä, eikä sen pitäisi enää tulla kenellekään yllätyksenä.

Toiseksi tukien kritisoijat väittävät usein, että tuet ovat tuoneet sähkömarkkinalle ylitarjontaa, mikä on aiheuttanut sähkön hinnan alenemisen. Tilastojen mukaan Suomeen kuitenkin tuotiin viimekin vuonna noin 20 prosenttia kaikesta kuluttamastamme sähköstä. Eikö tämä kerro ennemminkin siitä, että kysyntää on enemmän kuin tarjontaa?

Kolmanneksi väite siitä, että Suomessa erityisesti tuulivoiman tuet olisivat rikkoneet markkinan, on epäuskottava. Tuulivoiman osuus Suomen sähköntuotannosta oli viime vuonna kolme ja puoli prosenttia. Tuulivoiman lisäksi myös muut uusiutuvat energialähteet ovat oikeutettuja syöttötariffiin, ja parhaillaan rakennetaan mm. Äänekosken biotuotetehdasta, joka on saanut investointitukea valtiolta ja lainatakuita EU:lta. Jos ongelman ydin ovat tuet, eikö näitäkin tukia pitäisi kritisoida?

Neljänneksi tukiin keskittyminen kertoo siitä, että sähkömarkkinan toimintaperiaatteet eivät kritisoijilla ole lainkaan niin hyvin selvillä kuin energia-alan edunvalvojilta voisi odottaa. Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla hinta muodostuu kalleimman hyväksytyn tarjouksen perusteella. Tällainen laitos on perinteisesti ollut hiililauhdevoimalaitos, jonka on hinnoiteltava tarjouksensa polttoainekustannusten mukaan.

Koska tuulivoima tuottaa sähköä ilman polttoainetta, sen muuttuvat kustannukset ovat hyvin pienet. Tuulivoimaa kannattaakin tarjota markkinoille aina, kun sähkön hinta on positiivinen. Näin tuulivoima syrjäyttää markkinalla muuttuvilta kustannuksiltaan kalliimpia tuotantomuotoja, kuten fossiilisia polttoaineita käyttäviä laitoksia. Sillä, onko tuulivoima saanut tukea vai ei, ei ole tähän mekanismiin vaikutusta.

Kaikkien energia-alan tulevaisuutta ennustavien skenaarioiden mukaan tuulivoima tulee olemaan tulevaisuuden sähköjärjestelmän peruspilareita. Olisikin tärkeää päästä keskustelemaan siitä, miten varmistetaan lisääntyvän tuulivoiman integraatio järjestelmään siten, että markkina toimii jatkossakin. Tuulivoiman tukien syyttely vie huomion pois todellisista haasteista.

Marja Kaitaniemi, hankekehityspäällikkö, Nordisk Vindkraft Oy

Uusiutuvaa energiaa huutokaupalla – mitä tuotantotuen kilpailutus tarkoittaa?

Tänä syksynä Suomelle tehtiin uusi energia- ja ilmastostrategia. Osana strategiaa päätettiin, että uusiutuvan energian lisärakentamista tullaan tukemaan uuden tukimekanismin avulla. Tuotantotuen kilpailutus on kustannustehokas tapa tukea uusiutuvan, päästöttömän energian rakentamista Suomeen. Tuotantotuen teknologianeutraali kilpailutus on paras tapa edistää myös tuulivoiman rakentamista Suomessa.

Suomen Tuulivoimayhdistyksen näkemys on, että tuotantotuen kilpailutus tukee selkeästi parhaiten uuden tuulivoimatuotannon rakentamista Suomeen. Tukitason teknologianeutraali kilpailutus on myös EU:n suosittelema malli. Mikäli uutta uusiutuvaa energiaa halutaan Suomeen lisää, on uusi tuki välttämätön. Tällä hetkellä sähkön alhainen hinta sanelee, että markkinaehtoisia investointeja ei synny. Myöskään päästökauppa yksinään ei varmista investointeja uuteen puhtaaseen tuotantokapasiteettiin.

Tuotantotuen kilpailutus on investoijan näkökulmasta vähäriskisin vaihtoehto verrattuna muihin EU:n sallimiin energiatukiin eli investointitukeen ja vihreisiin sertifikaatteihin. Mitä pienempi on hankkeeseen liittyvä riski, sitä pienempi on rahoittajan rahalleen asettama tuotto-odotus. Koska rahoituskustannukset muodostavat huomattavan osan esimerkiksi tuulivoimahankkeen kokonaiskustannuksista, on yhteiskunnan näkökulmasta kustannustehokkainta valita mahdollisimman vähäriskinen tukimuoto. Mitä vähemmän riskiä, sitä pienemmät ovat hankkeen kokonaiskustannukset – ja sitä pienempi on tuen tarve, jolla hanke voidaan toteuttaa.

Myös työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) asettama uusiutuvan energian tukimekanismin toteuttamista selvittäneen työryhmän raportin perusteella on selvää, että tarjouskilpailuun perustuva tuotantotukijärjestelmä antaa parhaat edellytykset täyttää Suomen energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet. Käytännössä kilpailutus tarkoittaa, että tukitaso määräytyy hankkeen kustannustason mukaan ja ainoastaan tuotantokustannuksiltaan edullisimmat hankkeet rakennetaan. Jokaisen kilpailutuskierroksen tukitaso määräytyy teknologian kehitysvaiheen mukaan, ja ylituen riskiä ei näin ollen pääse syntymään. Työryhmä näkee investointituen hyvänä tapana varmistaa uusien ja innovointien pääsy markkinalle.

Teknologianeutraali kilpailutus on kustannustehokkain tapa edistää uusiutuvaa energiantuotantoa, mutta se voi johtaa investointien keskittymiseen vain yhteen energiantuotantomuotoon. Jos tätä halutaan välttää, teknologianeutraalissa kilpailutuksessa voidaan varmistaa eri tuotantomuotojen kehittyminen Suomeen varaamalla kilpailutuksesta esim. 10 prosenttia tuulelle, 10 prosenttia PV:lle ja 10 prosenttia biomassainvestoinnille. Jos tarjouksia ei tule, vapautuu varattu kapasiteetti tarjouksensa jättäneiden muiden tuotantomuotojen käyttöön. Teknologia neutraaliin kilpailutukseen mentäessä on tärkeää, että mikään kilpailutukseen osallistuvista tuotantomuodoista ei saa epäsuoria tukia jossakin kohtaa tuotantoketjuaan.

Kilpailutus käytännössä

Käytännössä kilpailutus lähtee siitä, että valtio määrittää kuinka paljon uusiutuvaa sähköntuotantoa halutaan kullakin kilpailutuskierroksella lisätä. Tarjouksen voi jättää uusiutuvan energian tuottaja, joka täyttää ennakkovaatimukset. Tuulivoiman osalta ennakkovaatimus voisi olla esimerkiksi lainvoimainen kaava tai suunnittelutarveratkaisu, lainvoimainen rakennuslupa ja sähköverkkoliitynnästä ennakkovaraus. Tuotantotuen saavat halvimmasta päästä ne hankkeet, joilla valtion ennakkoon asettama vuosituotantotavoite saavutetaan.

Tiedossa tulisi olla pitkäjänteinen useamman vuoden suunnitelma tulevista kilpailutuskierroksista, jolloin tiedetään kuinka monta kilpailutuskierrosta vuodessa järjestetään ja minkälaista tuotantoakullakin kierroksella tavoitellaan. Pitkäjänteisyys ja näkymät lähitulevaisuuden kilpailutusmääriin varmistavat hankekehityksen jatkumisen. Hankekehitys vie vuosia ja sitoo paljon pääomaa, eikä siihen panosteta, ellei näkyvissä ole mahdollisuutta osallistua kilpailutukseen.

Pienemmät osuuskuntien ja yksityisten ihmisten omistamat hankkeet eivät välttämättä ole taloudellisesti kilpailukykyisiä suurten hankkeiden kanssa. Ne voidaan kuitenkin huomioida joko varaamalla kiintiöstä pieni osuus pienemmille hankkeille, tai päästämällä pienemmät hankkeet mukaan järjestelmään kilpailutuskierroksen hinnalla ilman kilpailutukseen osallistumista. Myös investointituki on yksi tapa tukea pienempiä hankkeita.

Kilpailutus voisi edetä seuraavasti:

Valtio ilmoittaa kuinka paljon ja millä aikataululla halutaan uutta uusiutuvan energian tuotantoa.
Järjestelmään mukaan haluavat uusiutuvan energian tuottajat ilmoittavat määräpäivään mennessä kuinka paljon tuotantoa (GWh) heidän hankkeensa voisi tuottaa ja mihin hintaan (€/MWh) he olisivat sitä valmiita tuottamaan.
Tarjoukset laitetaan edullisuusjärjestykseen.
Mukaan järjestelmään pääsevät tuottajat edullisimmasta päästä alkaen siihen asti, kunnes tavoiteltu tuotantomäärä olisi saavutettu.
Toimijoilla olisi esimerkiksi kolme vuotta aikaa rakentaa voittaneet hankkeet, jotka saisivat tukea (tavoitehinta – kolmen kuukauden sähkön hinnan keskiarvo) 12 vuoden ajan.
Kilpailutus toistetaan säännöllisesti, esim. puolen vuoden välein, kunnes Suomen 2030 uusiutuvan energian tavoitteet olisi saavutettu.

Näin kilpailutus voisi edetä käytännössä. (Kuva: Sari Pelho / Pelho Design)

Toiminnan aika on nyt

Juuri nyt ilmastonmuutoksen hillitseminen on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Juuri nyt tarvitaan päättäjien sitoutuminen vahvoihin toimiin, kunnianhimoiset tavoitteet päästöjen nollaamiseksi 2050 mennessä, sekä selkeä tiekartta ohjauskeinoista, joilla tavoitteisiin päästään.

Kymmenisen vuotta sitten ilmastonmuutoksesta käyty keskustelu vilisi vielä spekulaatioita: mitä ilmastonmuutos mahdollisesti missäkin päin maailmaa tarkoittaa. Korallien pelättiin meren lämpötilan nousun myötä vaalenevan, jolloin niiden rikkaat ekosysteemit voisivat tuhoutua. Pohjoisen napajään pelättiin pienenevän vuosi vuodelta..

Nykyään ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat kaikkien nähtävillä. Keväällä raportoitiin, että 93 % Australian Suuren koralliriutan koralleista on haalistunut. Pohjoisen jäämeren napajää on ollut vuosi vuodelta ennätyksellisen pieni, ja sen uskotaan sulavan kesäkaudella kokonaan viimeistään vuosisadan loppuun mennessä, ehkä jo ennen vuosisadan puoliväliä.

Ilmastonmuutoksen käynnissä olevat vaikutukset ovat siis käsinkosketeltavia ja vakavia. Lisäksi nykyään voidaan lisääntyneen tutkimustiedon ansiosta ennustaa paljon aiempaa varmemmin, mitä vaikutuksia jatkossa on odotettavissa. Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n viimeisin arviointiraportti kertoi muun muassa, että merenpinta on voi nousta 12-82 senttimetriä kuluvan vuosisadan loppuun mennessä.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät suinkaan rajoitu koralleihin, napajäähän ja merenpintaan. Myös ihmisten elinkeinot ja terveys ovat vaarassa. Jos kasvihuonekaasupäästöjä ei saada laskuun, niin ongelmia tulevat IPCC:n mukaan aiheuttamaan mm. kuivuus, tulvat, myrskyt sekä viljelysmaiden menetykset eroosion ja suolaantumisen takia. Ilmastonmuutoksen edetessä yli 2 celsiusasteen myös pääasiallisten ruokakasvien eli vehnän, riisin ja maissin viljely on vaikeuksissa monella nykyään merkittävällä tuotantoalueella. Ilmastonmuutoksen on myös todettu olleen osasyy Syyrian sisällissotaan, ja ilmastokonfliktit ja -pakolaisuus lisääntyy sitä todennäköisemmin ja vahvemmin, mitä korkeammaksi maanpinnan keskilämpötila nousee.

Suuri haarukka pienimpien ja suurimpien mahdollisten muutosten välissä kertoo siitä, että meillä on valta valita suunta tulevalle kehitykselle. Jos käännämme päästökehityksen riittävän nopeasti, meidän on mahdollista välttää pahimmat skenaariot ja säilyttää lapsillemme elinkelpoinen planeetta – mutta se edellyttää valtavia muutoksia koko maapallolla. Muun muassa energiasektorilla vaaditaan täysiverinen vallankumous fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta sähkön ja lämmön tuotannosta sekä liikenteestä puhtaisiin tuotantotapoihin. Samoin teollisuusprosessit, jotka ovat perustuneet fossiilisiin polttoaineisiin, on pistettävä uusiksi.

Tilanteen vakavuuteen on onneksi herätty. Viime joulukuussa 191 maata hyväksyi Pariisissa ilmastosopimuksen, jonka tarkoituksena on pysäyttää ilmastonmuutos hyvissä ajoin ennen kuin keskilämpötilan nousu yltää kahteen asteeseen. Sopimus astuu voimaan 4.11.2016, minkä jälkeen katseet on käännettävä sopimuksen toimeenpanoon. Nykyisellään maiden ilmoittamat päästövähennyssitoumukset eivät riitä Pariisin sopimuksen toimeenpanoon, vaan niitä on kiristettävä.

Johtavat maat eri puolilla maailmaa ovat silti onneksi tehneet yksipuolisia vahvoja toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Johtaviin maihin on kuulunut muun muassa Saksa ja Tanska, joissa jo yli 20 vuotta sitten alettiin poliittisesti ohjata investointeja uusiutuvaan energiaan. Molemmat maat hyötyvät nyt määrätietoisuudestaan: esimerkiksi tuulivoimaloiden vienti on niille miljardibisnestä. Valtaosa Suomeenkin rakennetuista tuulivoimaloista on joko saksalaista tai tanskalaista alkuperää. Poliittisesti luotu kotimarkkina on toiminut tärkeänä kasvualustana massiiviseksi kasvaneelle vientiteollisuudelle.

Kiina on voimakkaan talouskasvun myötä noussut maailman suurimmaksi kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajaksi. Se on kuitenkin myös noussut maailman suurimmaksi uusiutuvan energian rakentajaksi: viime vuonna Kiinassa rakennettiin 31 000 megawattia uutta tuulivoimaa. Vertailun vuoksi Suomessa tuulivoimaa on yhteensä noin 1100 megawattia.

Positiivisia esimerkkejä siis on, ja näiden edelläkävijämaiden varhaisten toimien ansiosta päästöttömien energialähteiden teknologia on kehittynyt ja tuotantokustannukset laskeneet huimasti. Viime vuonna jo yli puolet maailmalla rakennetusta uudesta energiantuotantokapasiteetista oli uusiutuvaa energiaa. Eri tuotantomuodoista tuulivoiman osuus oli suurin.

Suomi ei toistaiseksi ole halunnut ottaa edelläkävijän roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä, vaan ollut enemmänkin huolissaan päästövähennysten kustannuksista. Samalla on jäänyt huomiotta ne mahdollisuudet, joita ilmastokriisin ratkaisujen kehittäminen tarjoaa. Jos Suomi haluaa hyötyä valtavasti kasvavista puhtaiden teknologioiden maailmanmarkkinoista, poliittisten päättäjien on nyt luotava yrityksille vakaa toimintaympäristö, jossa kehittää energiamurroksen voittajaratkaisuja. Siitä taas kiittää sekä ilmakehä että Suomen talous.

Marja Kaitaniemi, hankekehityspäällikkö, Nordisk Vindkraft Oy

Energiamurros on käynnissä – riippumatta siitä onko Suomi siihen valmis vai ei

Suomessa parhaillaan käynnissä oleva energia- ja ilmastostrategian päivitys on kirvoittanut yhä kiihtyvän julkisen energiakeskustelun. Keskustelu tuntuu kiertyvän sen ympärille, tarvitseeko tuulivoima uuden tukimekanismin vai ei, vaikka nykyisinkin kyse on uusiutuvan energian, ei vain tuulivoiman, tuesta. Vähäisemmälle huomiolle keskustelussa on kuitenkin jäänyt tarve uusiutuvalle sähköntuotannolle ja se tosiasia, että 50 prosentin uusiutuvan energian tavoite on itse asiassa Suomelle riittämätön.

Suomen hallitus on asettanut uusiutuvan energian tavoitteeksi 50 prosenttia energiankulutuksesta 2030 mennessä. Tavoite on hyvää jatkoa Suomen 2020-tavoitteelle, mutta valitettavasti riittämätön ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Sitran kesällä 2016 julkaiseman raportin mukaan sekä Suomen että EU:n tulee kiristää vuosien 2030 ja 2050 päästövähennystavoitteitaan, jotta Pariisin sopimuksen lämpötilatavoitteet saavutetaan. Pitäytyminen nykyisissä sitoumuksissa merkitsisi, että muiden maiden oletettaisiin tekevän suhteessa Suomea enemmän ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi.

Sitran raportissa tarkasteltiin päästöpolkua, joka olisi kokonaisuutena kustannustehokkain kaikkia maailman maita tarkastellen (taloudellinen polku) sekä myös oikeusperusteista päästöpolkua, jossa huomioitiin kunkin maan historiallinen vastuu ilmastonmuutoksesta ja kyky vähentää päästöjä. Sekä taloudellisessa että oikeudenmukaisessa polussa Suomen pitäisi leikata hiilidioksidipäästöjä 60 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä ja 130 – 150 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa energiatehokkuuden parantaminen ja siirtyminen päästöttömään energiantuotantoon ovat keskiössä. Sitran mukaan uusiutuvan energian tulisi korvata fossiilisia polttoaineita nimenomaan sähköntuotannossa jo lyhyellä aikavälillä.

Säästetty hiilidioksiditonni tänä päivänä tulee halvemmaksi kuin ilmastonmuutokseen sopeutuminen tulevaisuudessa. Nopeat toimet tulevat Suomelle edullisemmaksi kuin että jäätäisiin odottamaan päästökaupan korjaantumista ja päästöjen vähentymistä sen avulla. ÅF:n uunituoreen skenaarioselvityksen mukaan uusiutuvan energian tukeminen kotimaassa on kansantaloudellisesti edullisempaa kuin samat investoinnit pitemmällä aikajaksolla päästökaupan kautta. Kansalaisille tulee halvemmaksi maksaa uusiutuvalle sähköntuotannolle taloudellista tukea ja saada halpaa sähköä kuin maksaa päästökaupan korottamaa sähkön hintaa.

Pohjoismaiset tutkijat ja International Energy Agency (IEA) tarkastelivat niin ikään 2016 julkaistussa raportissaan erilaisia polkuja, joiden avulla Pohjoismaat voisivat olla hiilidioksidineutraaleita vuonna 2050. Lopputulos oli, että sähköjärjestelmän tulee olla nykyistä järjestelmää huomattavasti hajautetumpi ja joustavampi, minkä lisäksi siirtoyhteyksiä tulee lisätä. Nimenomaan paljon tuulivoimaa sisältävä hajautettu energiajärjestelmä, vesivoiman ja joustomekanismien toimiessa säätönä, on tarkastelluista poluista kaikkein kustannustehokkain. Pohjoismailla voisi myös olla huomattava rooli uusiutuvan sähkön viejänä Eurooppaan; esimerkiksi tuulivoiman tuotanto-olosuhteet kaikissa Pohjoismaissa ovat huomattavasti Keski-Eurooppaa paremmat.

Energiamurros on laajasti käynnissä Euroopassa ja muualla maailmassa, missä energiajärjestelmiä muutetaan yhä kiihtyvämmällä tahdilla uusiutuviksi. Ruotsissa on voimakas tahtotila pyrkiä kohti 100 prosenttisesti uusiutuvaa energiajärjestelmää 2040 mennessä. Lisäksi Ruotsi on sitoutunut lisäämään 18 TWh uusiutuvaa sähköntuotantoa 2030 mennessä. Myös Saksa on sitoutunut jatkamaan uusiutuvan sähköntuotannon lisärakentamista.

Suomi voi olla mukana muutoksen etunenässä hyötymässä uusiutuvan energian maailmanmarkkinoista – joista valtaosa on tuulivoimaa – tai sitten yrittää yhdessä muutaman Itä-Euroopan maan kanssa jäädä kiinni vanhaan. Tutkijat leveällä rintamalla puhuvat tiukempien päästövähennystavoitteiden ja uusiutuvan energian laajamittaisen lisääminen puolesta. Päättäjät voivat kuunnella – ja toivottavasti kuuntelevatkin – näitä tutkijoita. Kaikkia tuskin saadaan vakuutettua, mutta energiamurrosta ja sen tuomia vaikutuksia muun muassa sähkön hintaan suomalaisen energiakeskustelun jäärät eivät pysty pysäyttämään.