”Mikä aikanaan näytti mahdottomalta, on nyt väistämätöntä”

Pariisin ilmastosopimus astuu voimaan vielä tämän vuoden puolella. Vain vajaa vuosi sitten solmitun sopimuksen ratifiointivauhti on ollut ennennäkemättömän nopeaa. Ainakin, jos sitä vertaa esimerkiksi aiempaan Kioton ilmastosopimukseen. Siitä sovittiin jo vuonna 1997, mutta se saatiin lopulta ratifioitua ja astui voimaan vasta vuonna 2005.

Pariisin ilmastosopimuksen myötä maailman maat ovat sitoutuvat pitämään ilmaston lämpenemisen alle kahdessa asteessa ja tavoittelevat lämpenemisen pitämistä 1,5-asteen tuntumassa. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää koko energiasektorin murrosta.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon totesikin Pariisin ilmastosopimuksesta syyskuussa YK:n huippukokouksen yhteydessä osuvasti: ”Mikä aikanaan näytti mahdottomalta, on nyt väistämätöntä.” Energiamurros näyttää etenevän maailmalla todella nopeasti.

Suomessa ollaan samaan aikaan valmistelemassa kansallista energia- ja ilmastostrategiaa. Strategian tavoitteena on löytää ne keinot, joilla Suomi täyttää oman reilun osansa niin EU:n ilmasto- ja energiatavoitteista kuin Pariisin ilmastosopimuksestakin.

Suomen strategiaa valmisteleva ministeri Olli Rehn on luvannut, että yhtenä vaihtoehtona tarkastellaan skenaariota, jossa Suomi siirtyy kokonaan uusiutuviin energialähteisiin.

Joidenkin mielestä tämä voi tuntua radikaalilta. Perustuuhan energiantuotantomme pitkälle fossiilisiin polttoaineisiin, turpeen energiakäyttöön ja ydinvoimaan. Käytännössä kuitenkin kaikki muut vaihtoehdot kuin nopea siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista kohti uusiutuvia energialähteitä, ovat mahdottomia.

Yhtenä ratkaisuna Suomen hallituksen tavoitteena on biomassan käytön lisääminen energiantuotannossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että bioenergian hyväksyttävyys uusiutuvana energiamuotona sekä sen laskennallinen nollapäästöisyys EU:n päästökaupassa ja päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla pitäisi varmistaa.

Tähän liittyy kuitenkin monia ongelmia. Ensinnäkin tiede ei tue näkemystä, että biomassan energiakäyttö olisi nollapäästöistä ja kaikella bioenergialla olisi sama ilmastovaikutus. Näin ollen ei ole perusteltua määritellä bioenergiaa ”poliittisesti” nollapäästöiseksi.

Toisekseen bioenergian ja biomassojen käytön lisäämisellä on negatiivista vaikutusta luonnon monimuotoisuudelle. Hakkuukierron lyhentäminen muuttaa metsien ikärakenteita, mikä on yksi lajien uhanalaisuuden suurista syistä.

Kolmanneksi puun käyttötarkoituksella on keskeinen vaikutus käytön ilmastovaikutukseen. Jos puun käyttöä lisätään, tulisi käyttö kohdistaa energiakäytön sijaan pitkäikäisiin puutuotteisiin, kuten puurakentamiseen.

Biomassaa kannattaa energiantuotannossa (tai liikenteessä) käyttää vain siellä, missä sille ei ole nähtävillä vaihtoehtoja. Esimerkiksi liikenne voidaan pitkälle sähköistää lukuun ottamatta ehkä raskaita kuljetuksia ja lentoliikennettä, jossa biomassan käyttö voi olla perusteltua.

Mitä siis yritän sanoa? Tarkoitanko sitä, että kansallisen energia- ja ilmastostrategian tulisi lähteä siitä, että luovumme niin fossiilisista polttoaineista kuin ydinvoimasta ilman, että lisäämme biomassan energiakäyttöä.

Pitäisikö Suomen pystyä ratkaisemaan energiatarve pelkästään tuulivoimalla ja aurinkoenergialla, maalämmöllä ja aaltoenergialla sekä lisäämällä energiatehokkuutta ja energian säästöä. Joku voisi sanoa: utopiaa, mahdotonta, ei tule koskaan toteutumaan.

Haaste on kieltämättä valtava. Vaihtoehtona on ilmaston lämpenemisen kiihtyminen ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen aiheuttamat peruuttamattomat ja vakavat muutokset, joihin yhteiskunnat eivät todennäköisesti pysty sopeutumaan. Ban Ki-moonin sanat kuitenkin auttavat: ”Mikä aikanaan näytti mahdottomalta, on nyt väistämätöntä.”

Leo Stranius

Kirjoittaja on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja

Kuvasovitteiden käyttö tuulipuistojen suunnitteluprosessissa

Tuulipuistojen ympäristövaikutuksista yksi kiistellyimmistä on voimaloiden esteettinen vaikutus maisemaan. Montaa ympäristövaikutusta voidaan mitata ja asettaa saadut tulokset ainakin jossakin määrin tieteellisten selvitysten piiriin. Näin ei ole esteettisten maisemavaikutusten laita. Kuvasovitteet ovat hyvä apuväline maisemavaikutusten arviointiin. Kuvasovitteita voi kuitenkin käyttää muuhunkin kuin lopputuloksen esittelyyn.

Maisemavaikutusten arvioiminen on vaikeaa, sillä mielipiteet tuulivoimaloiden maisemavaikutuksista liittyvät usein ihmisten mielikuviin ihannemaisemasta tai ennakkokäsityksiin tuulivoiman suotavuudesta. Tuulivoimamaiseman kokeminen positiivisena edellyttää usein, että henkilö kannattaa tuulivoimaa. Sekään tosin ei takaa myönteistä suhtautumista silloin kun voimaloita rakentuu omaan elinpiiriin.

Yksi tuulipuistoja esittävien kuvasovitteiden tehtävistä on informoida kansalaisia ja päättäjiä tuulivoimapuiston esteettisistä maisemavaikutuksista ja edesauttaa päätöksentekoa. Kuvasovitteiden vaikutusvoimaa ei sovi aliarvioida. Vaikka hanke saattaa olla kauan vireillä ja aiheesta julkistetaan erilaista karttamateriaalia ja tekstiä, usein vasta kuvasovitteiden näkeminen tuo hankkeet ihmisten eteen realistisina. Harva kansalainen jaksaa seurata kaavoitusta. On yleistä, että kansalainen tulee ensimmäisistä kertaa tietoiseksi tuulivoimapuiston suunnitelmista törmätessään jo pitkälle vietyihin suunnitelmiin kuvasovitteineen. Aamukahvi menee helposti väärään kurkkuun, kun odottamatta näkee realistisia kuvia tuulivoimaloista paikallislehdessä. Sen enempää asiaan perehtymättä seuraa helposti selkäytimestä NIMBY-reaktio: ei minun mökkini edustalle! Kuvasovitteet osana YVA- ja suunnitteluprosesseja

Kuvasovitteet tehdään usein osana YVA-prosessia.

Kansalaisen kannalta YVA-menettely ei välttämättä näyttäydy puolueettomana prosessina, vaan hanketta ajavan toimijan subjektiivisena näkemyksenä hankkeensa vaikutuksista. Asiaa ei auta, että hankkeen toimija toimii YVA-prosessin maksumiehenä. Kun YVA:ssa esitetty kuvamateriaali julkaistaan, syntyy mielikuva, että hanketta ajavat tahot ovat jo päättäneet prosessin lopputuloksen. Näyttää siltä että kysymys on pakollisesta selvityksestä, joka vain näennäisesti osallistuttaa kansalaiset ja hankkeesta kiinnostuneet. Aito osallistumisen tunne jää puuttumaan.

Tuulivoimapuistojen suunnitteluprosessi viedään yleensä läpi insinöörivetoisissa suunnittelutoimistoissa. Esteettiset näkemykset eivät ole suinkaan ainoita voimalapaikan määrittelijöitä, sillä myös taloudelliset ja tekniset syyt vetävät pakettia omaan suuntaansa. Usein YVA:ssa esitetyt vaihtoehdot ovat esteettisestä näkökulmasta näennäisen oloisia. Vaihtoehdoista tehdyt kuvasovitteet esittävät teknis-taloudellisen suunnitteluprosessin lopputulosta, ilman selkeää kokoavaa esteettistä ideaa. Designilla on paikkansa myös tuulipuistosuunnittelussa.

Tuulipuiston design

Esteettisellä suunnittelulla, tuulipuiston designillä, on paljon annettavaa siihen miten ihmiset kokevat puiston maisemavaikutukset. Esimerkiksi tuulipuisto, jossa myllyt muodostavat geometrisiä rivejä, näyttäytyy erilaisena kuin puisto, jossa voimalat ovat maisemassa ilman havaittavaa struktuuria. Tuulipuisto, joka ottaa huomioon suurmaiseman maastonmuodot on usein silmälle miellyttävämpi kuin maisemaan maiseman piirteitä huomioimatta sijoitettu voimalanäkymä.

Suunnittelun aikana voidaan kokeilla eri sijoitusvaihtoehtoja, ja todentaa näiden maisemavaikutukset kuvasovittein eri katsantokulmista. Alueelta voidaan valita muutama tärkeä paikka, joista voimaloita katsellaan, ja järjestellä voimalat sen mukaan, miten ne näyttävät parhaimmilta näissä paikoissa. Voimala-alueen kokonaisvaikutusta voidaan myös pienentää jakamalla se osiin, jolloin se näyttäytyy useampana alueena ja sopii paremmin maiseman rakeisuuteen. Vaihtoehtoja on paljon ja kaikkia näitä vaihtoehtoja voidaan kuvittaa realistisin kuvasovittein.

Kuvasovitteet vuorovaikutuksen välineinä

Osallistumisen tunne kasvaa, kun suunnitteluprosessista välivaiheineen julkaistaan kuvasovitteita, joita kansalaiset pääsevät kommentoimaan. Näin päästään myös hyödyntämään paikallista näkemystä. Kansalaisten ymmärrys suunnittelun vaikuttavista seikoista on suurempi ja sitoutuminen lopputulokseen varmempi. Koetaan, että ollaan oltu mukana alusta asti ja saatu vaikuttaa lopputulokseen. Suunnitelma koetaan omaksi.

Tietokoneiden kehittymisen myötä kaikilla suunnittelualoilla arkkitehtuurista muotoiluun käytetään nykyään realistisia kuvia suunnitelmien kehittämiseen loistavin lopputuloksin. Tätä tekniikkaa kannattaa hyödyntää myös tuulivoimasuunnittelussa. Valokuvasovite ei ole pelkästään lopputuloksen esittämistä varten, vaan olennainen osa avoimen suunnitteluprosessin vuorovaikutusta myös suunnittelun aikana.