Uusiutuvien tuomaa työtä: Marjo Nyström
Juttusarjassa esitellään uusiutuvan energian alalla työskenteleviä ihmisiä ja yrityksiä.
Nimi: Marjo Nyström
Työpaikka: Oy Risk consult Ab, osakas
Koulutus: OTM, Vakuutusmeklari, Risk Manager
Miten uusiutuva energia työllistää sinua?
Asiantuntijapalvelut, vahinkoriskien vakuuttaminen ja vahinkoasioiden hoito.
Mikä on parasta työssäsi?
Olla asiakkaiden tukena uusiutuvien energiamuotojen vahinkoriskien vakuuttamisessa ja auttaa haasteellisissa vahinkotilanteissa. Lisäksi Site -käynnit ovat aina mielenkiintoisia.
Mieleenpainuvin muisto työsi parista?
Kun on pystynyt ratkaisemaan asiakkaalle haasteellisen tilanteen, esim. haasteellisen vahinkoasian osalta.
Uusiutuvien tuomaa työtä: Oy Risk Consult Ab
Juttusarjassa esitellään uusiutuvan energian alalla työskenteleviä ihmisiä ja yrityksiä.
Yrityksen nimi: Oy Risk Consult Ab
Toimiala: Vakuutusmeklarointi, Riskienhallinta
Perustamisvuosi: 1987
Miten uusiutuva energia työllistää teitä?
Konsultoimme uusiutuvan energia alalla toimivia yrityksiä vakuutustarpeen suhteen. Konsultointi sisältää vahinkoriskien kartoituksen sekä vakuutusturvan hankkimisen sekä rakennusvaiheessa että tuotannollisen toiminnan osalta. Energia-alan viimeaikaisten muutosten vuoksi vakuutusmarkkina on kiristynyt energiariskien vakuuttamisen osalta, joten vakuutusmeklarin apu on usein tarpeellinen.
Autamme asiakkaitamme myös vahinkotilanteissa ja asiakkaamme toimivat tuulivoiman, aurinkovoiman, akkuteknologian sekä energiavarastoinnin toimialoilla.
Millaisena näette uusiutuvan energia-alan tulevaisuuden?
Uskomme vahvasti siihen, että osaamiseen uusiutuvien energiamuotojen osalta on panostettava. Näin voimme auttaa asiakkaitamme ymmärtämällä toimintaan liittyviä vahinkoriskejä.
Mitä ovat parhaat puolet uusiutuvan energian parissa työskentelyssä?
Teknologian kehitys, osaavat henkilöt ja jatkuva muutos.
Aurinkovoimapuiston maanvuokrasopimus vaarantaa maatalousmaan tukikelpoisuuden: Onko viranomaisten tulkinta perusteltua?
Aurinkovoimahankekehittäjien ja maanomistajien tekemät maanvuokrasopimukset ovat aiheuttaneet yllättäviä vaikutuksia maanomistajien maataloustukiin. Maanvuokrasopimusten laatiminen siten, että mahdollistetaan maanvuokraoikeuden kiinnityskelpoisuus ja näin myös aurinkovoimahankkeen rahoitus ilman, että vaarannetaan peltoalueen tukikelpoisuutta, on muodostunut haasteeksi. Hankekehittäjät ja maanomistajat tasapainoilevat kahden eri viranomaisen vaatimusten kanssa. Ongelman ytimessä on maatalousmaan hallinnan määritelmä, joka kaipaisi joustavampaa tulkintaa.
Aurinkovoimahankekehitys on kasvanut Suomessa viime vuosina merkittävästi ja teollisen mittaluokan hankkeita on kehitteillä ympäri maata niin vanhoille turvetuotantoalueille, tuulivoimapuistojen yhteyteen kuin maatalousmaallekin. Moni hankekehittäjä on vuokrannut tai suunnittelee peltoalueiden vuokraamista aurinkovoimahanke kehitykseen, koska ne ovat erinomaisia rakennuspaikkoja aurinkovoimahankkeille. Yllätyksenä monelle hankekehittäjälle ja viljelijälle on kuitenkin tullut peltoalueen maataloustukitukikelpoisuuden menetys jo ennen kuin aurinkovoimapuistoa on ryhdytty rakentamaan. Syynä tukikelpoisuuden menettämiselle on ollut se, että viljelijä on maanvuokrasopimuksella siirtänyt tulevan aurinkovoimapuiston rakennuspaikan hallinnan hankekehittäjälle. Ruokaviraston tulkinnan mukaan maataloustukea peltoalueelle ei voida maksaa, mikäli peltoalue ei ole viljelijän yksinomaisessa hallinnassa.
Aurinkovoimahankkeen kehittäminen on monivaiheinen prosessi, jossa maanvuokrasopimuksen solmimisen ja varsinaisen rakentamisen välinen ajanjakso kestää usein vuosia. Maanvuokrasopimukset laaditaan hankekehityksen alkuvaiheessa ennen kuin hankkeella on vielä kaavaa. Tällöin hankkeen toteutumiseen liittyy vielä monia kysymysmerkkejä, niin poliittisia kuin luvitukseen ja kannattavuuteenkin liittyviä. Ennen rakentamista vuokra-aluetta käytetään vain hyvin rajallisesti hankkeen vaatimiin selvitys- ja mittaustöihin, jolloin peltoalue soveltuu pääsääntöisesti edelleen erinomaisesti viljelystarkoitukseen. Moni maanomistaja mielellään jatkaisi viljelyä niin kauan kuin se hanketta häiritsemättä on mahdollista, sillä hankekehitysajalta maksetaan tyypillisesti varsin pientä vuokraa, jos ollenkaan, verrattuna siihen mitä maksetaan aurinkovoimapuiston tuotantoajalta. Hankekehittäjälläkään ei lähtökohtaisesti ole mitään syytä saada peltoalueen viljelykäyttöä päättymään ennen rakennustöiden alkamista. Viljelyn jatkamisen taloudelliset kannustimet kuitenkin murenevat, jos tukikelpoisuus menetetään.
Ongelman välttämiseksi maanvuokrasopimuksissa onkin saatettu päätyä ratkaisuun, jossa viljelijä on pidättänyt hallintaoikeuden itsellään joko kokonaan tai siihen asti, kunnes rakentaminen peltoalueella alkaa. Samalla viljelijä on pidättänyt itsellään oikeuden harjoittaa viljelyä alueella niin kauan, että aurinkopuiston rakentaminen varsinaisesti alkaa. Tämä käytäntö luo kuitenkin ongelman toisessa viranomaisessa, Maanmittauslaitoksessa. Maanmittauslaitos on tulkinnut, ettei maanvuokrasopimukseen perustuvaa vuokraoikeutta voida kirjata kiinnityskelpoisena laitostunnuksellisena vuokraoikeutena lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin, jos alueen hallintaoikeus ei siirry vuokralaiselle. Lopputuloksena maanvuokraoikeudet on joko kirjattu ilman laitostunnusta tai niiden kirjaaminen on jätetty lepäämään, kunnes rakennustöiden aloittaminen on todennettu. Maanvuokraoikeuden laitostunnuksen, ja siten kiinnityskelpoisuuden, puute puolestaan vaarantaa aurinkovoimahankkeen rahoituskelpoisuuden. Samalla vaarantuu koko hankkeen toteutuskelpoisuus, koska aurinkovoimahankkeita koskevassa projektirahoituksessa rahoittaja käytännössä poikkeuksetta edellyttää maanvuokraoikeuksien kiinnittämistä osana rahoitusjärjestelyn vakuuspakettia. Vastaavasti aurinkovoimahankkeen rakennustöitä ei lähtökohtaisesti haluta aloittaa ennen hankkeen rahoituksen varmistumista, jolloin hankekehittäjillä on vaarana joutua pattitilanteeseen.
Mihin Ruokaviraston tulkinta maatalousmaan yksinomaisesta hallinnasta perustuu? Euroopan parlamentin ja neuvoston niin sanottu suunnitelma-asetus (EU) 2021/2115 sisältää säännökset maataloustukirahaston ja maaseuturahaston käytöstä yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi. Asetuksessa on todettu, että jotta voidaan varmistaa, että tukea maksetaan maatalousmaasta, joka on viljelijän käytössä ja jolla harjoitetaan maataloustoimintaa, olisi vahvistettava tukikelpoisen hehtaarin kehysmääritelmä. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti vahvistettava edellytykset sen määrittämiseksi, onko maa viljelijän hallinnassa. Tukikelpoinen hehtaari on määritelty asetuksen 4 artiklassa ja siinä todetaan, että tukikelpoisen hehtaarin kattamat alat tulee olla viljelijän hallinnassa. Euroopan komission Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston mukaan ei ole olemassa säännöstä, jossa täsmennettäisiin sen oikeussuhteen tarkkaa luonnetta, jonka perusteella viljelijä pitää aluetta hallussaan. Maan on kuitenkin oltava viljelijän käytettävissä laillisella tavalla, ja sen on perustuttava sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaiseen oikeusperustaan. Suunnitelma-asetus on kansallisesti implementoitu laissa Euroopan unionin suorista viljelytuista (1332/2022) ja sen 6.1 §:ssä todetaan, että tukikelpoisen alan on oltava aktiiviviljelijän hallinnassa sinä päivänä, jolloin vuosittainen tukihakemus voidaan viimeistään jättää.
Maatalousmaan hallinnan määritelmä onkin pitkälti jätetty kansallisesti ratkaistavaksi. Puhtaan siirtymän edistämisen näkökulmasta olisi toivottavaa, että maatalousmaan hallintaa tulkittaisiin tavalla, joka ottaa huomioon aurinkovoimahankkeiden monivaiheisen luonteen ja mahdollistaisi maatalousmaan tukikelpoisuuden nykyistä pidemmälle. Jos maanvuokrasopimuksessa on esimerkiksi nimenomainen lauseke, joka mahdollistaa viljelyn jatkamisen aurinkovoimahankkeen rakennustöiden aloittamishetkeen saakka, ei pitäisi olla mitään syytä tulkita viljelijän luopuneen alueen hallinnasta tukikelpoisen hehtaarin määritelmän näkökulmasta. Nykykäytäntö aiheuttaa maanomistajille tarpeettoman riskin maataloustukien menettämisestä, mistä aiheutuu riskejä hankkeelle. Ensinnäkin hankkeiden rahoitus vaarantuu, kun ryhdytään laatimaan maanvuokrasopimuksia hankkeille, joille ei voida myöntää laitostunnusta. Toisaalta maanomistajien halukkuus ylipäänsä lähteä mukaan hankkeeseen on vaarassa heikentyä.
Huoltovarmuudessa varaudutaan poikkeusoloihin
Huoltovarmuus tarkoittaa väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömien taloudellisten toimintojen ja teknisten järjestelmien turvaamista vakavien häiriöiden varalta. Koska energia on yksi tärkeimmistä peruspalveluista, varautuminen on erityisen tärkeää alan yrityksissä. Kriittiset yritykset tarvitsevat poikkeusoloissa ennen kaikkea henkilöstöä ja kalustoa – tässä jutussa kerrotaan, miten näiden saatavuus voidaan varmistaa.
Suomen huoltovarmuusjärjestelmä perustuu ainutlaatuisenakin pidettyyn kokonaisturvallisuuden toimintamalliin: yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä. Elintärkeitä toimintoja ovat esimerkiksi puolustuskyky, talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus sekä väestön toimintakyky ja palvelut.
Monet elintärkeät toiminnot ovat yksityisomistuksessa. Elintärkeää palvelua tarjoavat yritykset ovat huoltovarmuuskriittisiä. Esimerkiksi energiahuoltosektorilla on huoltovarmuuskriittisiä yrityksiä, jotka turvaavat sähkön ja lämmön tuotantoa ja jakelua. Nämä palvelut ovat puolestaan välttämättömiä niin kansalaisille, yrityksille kuin maanpuolustukselle.
Huoltovarmuuskeskus (HVK) ja sen ylläpitämän huoltovarmuusorganisaation toimialapoolit huolehtivat, että huoltovarmuuskriittiset yritykset on tunnistettu. Jotta sähkön ja lämmön kaltaiset peruspalvelut eivät vaarantuisi poikkeusoloissa, huoltovarmuuskriittinen yritys tarvitsee myös resursseja, kuten henkilöstöä ja kalustoa. Näiden saatavuus poikkeusoloissa ei kuitenkaan ole itsestään selvää, vaan edellyttää yritykseltä aktiivista roolia.
Miten yritys varaa henkilöstöään tai kalustoaan poikkeusoloja varten?
Henkilövaraaminen tarkoittaa määräaikaista toimenpidettä, jossa kriittisen yrityksen työntekijän käytettävyys tehtäväänsä varmistetaan myös poikkeusoloissa. Tähän viitataan lyhenteellä VAP (varattu poikkeusolojen tehtävään). VAP:ssa sodan ajan joukkoon sijoitetun henkilön sijoitus puretaan tai varmistetaan, että sijoittamatonta henkilöä ei sijoiteta sodan ajan joukkoon.
Henkilövaraaminen on suoraviivaista. Varausesitys toimitetaan aluetoimistoon Puolustusvoimille (PV), joka tekee mahdollisen varauspäätöksen. Henkilövaraamisessa on tunnistettava organisaation kriittiset toiminnot, ja millainen osaaminen on niiden kannalta ratkaisevan tärkeää. Pohditaan asiaa tuulivoiman näkökulmasta: koska huomattava osa Suomen sähköstä tuotetaan tuulivoimalla, tuulivoimatuotannon jatkuvuus tulee turvata myös poikkeusoloissa, esimerkiksi sodassa. Merkittävien tuulivoiman tuottajien ja alan palveluntarjoajien tulisikin miettiä, miten käyttö- ja huoltotoiminta turvataan poikkeusoloissa, ja millaisia osaajia se edellyttää.
Jatketaan tuulivoimaesimerkkiä: paitsi kriittistä henkilöstöä, yritys tarvitsee poikkeusoloissa myös kalustoa. Tulevaisuuden Suomessa on suuria merituulipuistoja, joiden huolto vaatii siihen soveltuvia aluksia. VAP:n sisarprosessi ATV (Ajoneuvojen ja Työkoneiden Varaus) tähtää siihen, että yritys on tunnistanut normaali- ja poikkeusoloissa tarvitsemansa kuljetuslogistiikan verkoston. Kuljetusverkostoyritykset ilmoitetaan HVK:n kautta Traficomille, joka toimittaa ne PV:lle sijoitustoiminnassa huomioitavaksi.
Yritysten turvallisuudesta ja varautumisesta vastaavien tahojen on tärkeää varmistaa, että toiminnassa varaudutaan myös poikkeusoloihin. Esimerkiksi edellä kuvatut toimenpiteet (VAP, ATV) tehdään vain organisaation hakemuksesta, ja ne ovat mahdollisia vain huoltovarmuuskriittiseksi listatuille yrityksille. Aiheesta kiinnostuneiden onkin hyvä olla yhteydessä HVK:hon tai Huoltovarmuusorganisaation sähköpooliin.
Kriisinkestävyys on myös tiedonvaihtoa, harjoittelua ja järkeilyä
Vaikka yksikään organisaatio ei voi jatkaa toimintaansa ilman osaavaa henkilöstöä ja oikeanlaista kalustoa, ne eivät yksinään takaa yritykselle hyvää kriisinkestävyyttä. Hyvän häiriönsietoisuuden nähdäänkin edellyttävän niin varautumissuunnittelua ja – suunnitelmia, harjoittelua kuin hyvää tilannetietoisuutta. HVK:n ylläpitämä huoltovarmuusorganisaatio on perustettu juuri näitä tarpeita varten. HVO-toiminnassa jaetaan ja vastaanotetaan tietoa häiriöistä ja saadaan mahdollisuus osallistua varautumisharjoituksiin.
Ainutlaatuinen huoltovarmuusjärjestelmämme on kuitenkin yhtä vahva kuin verkoston yksittäiset lenkit ovat. Viimeaikaiset tapahtumat Euroopassa ovat osoittaneet, että vakavatkaan häiriöskenaariot eivät ole enää tuulesta temmattuja. Yhdessä varautumalla häiriöitä ei voida täysin estää, mutta silloin niistä toivutaan nopeasti, ja jatketaan eteenpäin entistä vahvempina.
Monimarkkina-optimointi mullistaa tuulivoiman taseenhoidon
Energiamarkkinoilla toimimisesta on tullut aiempaa mutkikkaampaa ja riskialttiimpaa. Hintojen heilahtelut ovat isoja ja ennustaminen vaikeaa. Hintaheilunta toisaalta tuottaa myös mahdollisuuksia kustannussäästöihin ja lisätuottoihin. Jousto onkin erityisen tärkeää uusiutuvan energian osuuden kasvaessa, sillä sääriippuvainen tuotanto on hyvin vaihtelevaa. Monimarkkinaoptimointi on yksi uusiutuvan energian tuottajan ja käyttäjän tapa pienentää riskejä energiamarkkinalla.
Monimarkkinaoptimointi (MMO)
MMO on palvelu, jonka avulla Gasumin asiakkaat voivat hyödyntää erilaisia energialähteitä ja -markkinoita, mikä vähentää riippuvuutta yksittäisistä vaihtoehdoista, tuo merkittäviä tuottoja optimaalisen kaupankäynnin avulla ja pienentää hintavaihtelun riskejä.
”MMO-palvelu mahdollistaa hyvin monenlaisten tuotanto-, kulutus- ja energiavarastointiresurssien optimaalisen käytön. Optimointituloksen avulla voidaan johtaa jatkuvasti päivittyvät tarjoukset kaikille sähkön markkinapaikoille. Tämä tuo merkittäviä lisätuottoja ja säästöjä kustannuksiin niin energian tuottajille kuin kuluttajille. Palvelu hyödyntää edistyksellisiä optimointimenetelmiä, jotka kattavat koko sähköntuotannon arvoketjun, ja se on suunniteltu vastaamaan uusiutuvan sähköntuotannon markkinoille mukanaan tuomaan haasteeseen”, sanoo Laura Sohlman Gasumilta.
Tuulivoiman monet markkinat
Varsinkin sellaisilla asiakkailla, joiden volyymit energiantuotannossa ovat suuria, on sähkökaupalla keskeinen rooli monimarkkinaoptimoinnissa. Sähkökaupan ja sen optimoinnin rooli on korostunut merkittävästi myös aiempaa pienempien toimijoiden keskuudessa. Lisäksi uutena ilmiönä on tuulivoimatuotannon monimarkkinaisuus.
Perinteisesti tuulivoimatuotannon määrää on ennustettu seuraavalle päivälle ja näin myyty spot-markkinalle karkeasti ennusteen mukainen määrä tuntitasolla. Tuulivoimatuotannon osuuden kasvaessa pohjoismaisella sähkömarkkinalla ovat tämän toimintamallin riskit kasvaneet huomattavasti suhteessa saataviin spot-markkinan tuottoihin.
Taustalla on tuulivoiman haasteellinen ennustettavuus, joka kasvaneen tuulivoiman markkinaosuuden myötä on luonut tuulivoimatuottajan kannalta epäkannattavan korrelaation ennustevirheen ja tasesähkömarkkinahintojen välillä. Gasumin monimarkkinaoptimointi vastaa tähän haasteeseen täysin uudella kekseliäällä tavalla, joka poikkeaa alan totutusta markkinakäyttäytymisestä.
Yksinkertaistettuna monimarkkinaoptimointi käsittelee spot-markkinaa yhtenä markkinapaikkana muiden markkinoiden joukossa, kuten päivänsisäinen intra-day-markkina sekä reservimarkkinoiden kapasiteetti- ja energiamarkkinat. Toimintamallilla on mahdollista päästä sekä korkeampiin tuulivoimatuotannon vuosituottoihin että matalampaan riskitasoon.
Monimarkkinaoptimoinnilla laajaa lisäarvoa erilaisille toimijoille
Optimointipalvelulla asiakkaat voivat varmistaa, että heidän energiantuotantonsa ja käyttönsä on mahdollisimman kustannustehokasta ja vähäpäästöistä. Optimoinnissa ei huomioida ainoastaan sähköä tuottavia tai kuluttavia resursseja kuten sähkökattilat, lämpöpumput tai tuuli-, vesi- ja aurinkovoimalat vaan myös muita energialähteitä käyttävät resurssit kuten kaasu- tai kiinteän polttoaineen kattilat.
Toimijat, jotka pystyvät hyödyntämään säätökykyä ja omaavat energiavarastoja kuten lämpö- tai sähköakkuja, voivat saada markkinoilta huomattavaa arvoa. Säätö- ja varastointikyvyn hyödyntäminen optimaalisesti on mahdotonta ilman monimarkkinaoptimointia ja sen laskentamalleja.
”Gasumin analyytikot seuraavat sähkömarkkinoiden kehitystä jatkuvasti ja tarjoavat asiakkailleen ajankohtaista tietoa markkinatilanteesta. Tämä auttaa asiakkaita tekemään tietoon perustuvia päätöksiä ja varmistamaan, että heidän energiantuotantonsa on mahdollisimman kannattavaa. Kun tämä tieto yhdistetään monimarkkinaoptimoinnin laskenta-algoritmeihin, optimoituihin tarjousrakenteisiin sekä automaattiseen algoritmipohjaiseen kaupankäyntiin, saavutetaan optimaalinen tuotannon tai kulutuksen suunnitelma niin seuraavalle vartille kuin seuraavalle vuodelle”, Laura Sohlman kertoo.
Uusiutuvan energian osuuden kasvaessa myös energiamarkkinoiden volatiliteetti kasvaa merkittävästi ja joustavuuden merkitys korostuu. Siirtymä varttitaseeseen, eli 15 minuutin sykleissä muodostettavaan sähkön hintavaihteluun, alleviivaa entisestään optimoinnin hyötyjä.