Tuulivoimaloiden purkulaki – maanpäällisten osien purku on järkevin pääsääntö
Suomeen ollaan säätämässä uutta lakia käytöstä poistettujen maatuulivoimaloiden purkamisesta ja purkuvakuudesta. Tavoitteet ovat oikeat: purkamisesta halutaan selkeää, ennakoitavaa ja läpinäkyvää. Samalla vahvistaa oikeaa tietoa tuulivoimaloiden purkamisesta. Lakiluonnos kuitenkin sisältää ratkaisuja, jotka eivät ole ympäristön, maanomistajien eivätkä investointien kannalta toimivia.
On hyvä lähteä liikkeelle tosiasioista. Suomessa tuulivoimaloiden purkaminen ei ole ratkaisematon asia. Käytöstä poistettuja voimaloita on jo purettu noin 50, ja purkamisesta on vastannut voimaloiden omistaja. Tämä on vakiintunut käytäntö, joka ansaitsee tulla vahvistetuksi lainsäädännössä – ei korvatuksi liiallisella byrokratialla.
Maanpäällisten osien purku on myös ympäristön kannalta perusteltu ratkaisu
Lakiluonnoksessa esitetään, että purkamisvelvollisuus koskisi paitsi tuulivoimalan maanpäällisiä osia myös perustuksia sekä pystytys- ja huoltokenttiä. Tämä olisi merkittävä poikkeama kaikesta muusta teollisesta rakentamisesta Suomessa, jossa perustukset tyypillisesti jätetään paikalleen.
Tuulivoimalat rakennetaan Suomessa talousmetsiin. Kun voimala poistetaan käytöstä, sen maanpäälliset osat puretaan ja perustukset maisemoidaan: päälle tuodaan uutta maa-ainesta ja alue metsitetään. Tämä on ollut toimiva ja ympäristön kannalta järkevä käytäntö.
Lakihankkeessa toteutettiin ympäristöministeriön toimeksiannosta Suomen ympäristökeskuksella selvitys, joka puoltaa osittaista purkua. Perustusten täydellinen purkaminen aiheuttaa huomattavasti suuremmat ympäristövaikutukset kuin niiden jättäminen paikalleen ja maisemointi: lisää melua, pölyä, raskasta liikennettä ja päästöjä. Vaikutukset ovat konkreettisia – ja usein täysin tarpeettomia.
Siksi tuulivoimaloiden purkamisen pääsäännön tulisi olla maanpäällisten osien purkaminen ja perustusten maisemointi. Perustusten purkaminen tulisi olla poikkeus, ei lähtökohta.
Kohtuuton vaatimus maanomistajille – erityisesti olemassa olevien voimaloiden osalta
Erityisen ongelmalliseksi lakiluonnos muodostuu maanomistajien näkökulmasta. Lähtökohtaisesti purusta vastaa aina ensisijaisesti voimalan omistaja, kuten tähänkin saakka, maanomistaja on lakiluonnoksen mukaan toissijainen vastuullinen. Nykyisissä tuulivoimahankkeissa maanomistajat ovat tehneet sopimuksensa tilanteessa, jossa purkamisvelvoite ja purkuvakuudet on mitoitettu kattamaan maanpäällisten osien purku ja maisemointi.
Lakiluonnos laajentaisi purkamisvelvoitteen jälkikäteen myös perustuksiin ja nostokenttiin – myös jo rakennettujen ja luvitettujen tuulivoimaloiden osalta. Tuo on käytännössä takautuvaa sääntelyä. Vielä ongelmallisempaa on, että poikkeustilanteessa, jossa voimalan omistaja ei purkaisi voimalaa, vastuu maanalaisten rakenteiden purkamisesta voisi kaatua maanomistajalle.
Tämä on maanomistajan kannalta selvästi kohtuutonta. Maanomistaja on usein yksityishenkilö tai perhe, jolla ei ole taloudellisia tai teknisiä edellytyksiä vastata raskaasta teollisesta purkutyöstä – eikä hän ole koskaan tällaiseen vastuuseen varautunut. Maanomistajat ovat mahdollistaneet puhtaan siirtymän investoinnit Suomessa. Heidän asemaansa ei tule heikentää jälkikäteen muuttamalla pelisääntöjä.
Lakiluonnoksen idea siitä, että purkuvakuus jatkossa asetettaisiin kunnalle, on kannatettava ajatus paristakin syystä. Se vähentää maanomistajan riskejä, ja tekee vakuudesta julkisen asian. Nykyään vakuus on kahdenvälinen sopimus tuulivoimayhtiön ja maanomistajan välillä, eikä siten julkista tietoa.
Ennakoitavuus on investointien ja kuntien etu
Maanpäällisten osien purkaminen on myös taloudellisesti ennakoitavin ratkaisu. Teräksen ja muiden metallien kierrätys kattaa tyypillisesti suuren osan purkukustannuksista. Tämä pienentää riskejä myös poikkeustilanteissa ja vähentää tarvetta ylimitoitetuille purkuvakuuksille.
Sen sijaan perustusten ja huoltokenttien purku luo hankkeisiin uusia, vaikeasti ennakoitavia kustannuksia. Se heikentää rahoitettavuutta ja voi lopulta vähentää investointeja – ja samalla kuntien saamia kiinteistöverotuloja ja muita paikallisia hyötyjä.
Tarvitaan tasapainoinen laki
Tuulivoimaloiden purkamista koskeva laki on tarpeellinen. Mutta sen on perustuttava todellisiin käytäntöihin, ympäristönäkökulmiin ja oikeudenmukaiseen vastuunjakoon. Kun purkamisen pääsäännöksi asetetaan maanpäällisten osien purku ja perustusten maisemointi – saavutetaan kestävä, ennakoitava ja hyväksyttävä lopputulos.
Lainsäädännön tehtävä ei ole luoda uutta epävarmuutta vihreään siirtymään, vaan tukea sitä. Tämä on yhä mahdollista – kun lakia vielä tasapainotetaan. Ja muuten, tuota mieltä olivat hyvin monet lausuntokierroksella asiasta lausuneet. Tarkoituksenmukainen ja tasapainoinen sääntely sopii suomalaiseen toimintatapaan.
Teollisuuden uutta kivijalkaa valetaan nyt
Suomalaisessa merituulivoimassa on pitkään ollut sellainen fiilis, että potentiaalia on valtavasti mutta käytännössä edetään käsijarru päällä. Nyt tähän asetelmaan on tulossa liikettä.
Valtioneuvosto on viemässä eduskuntaan esityksen merituulivoiman kiinteistö- ja tuloverotuksesta. Käytännössä kyse on yhdestä alan kriittisimmistä kysymyksistä, sillä ilman selkeitä pelisääntöjä investointeja ei synny.
Merituulivoiman vahvuudet ovat kiistattomat. Se tuottaa sähköä tasaisemmin ja enemmän kuin sisarensa maatuulivoima. Energiajärjestelmän näkökulmasta tämä on merkittävä etu.
Kolikolla on myös kääntöpuoli. Rakentaminen merelle on huomattavasti kalliimpaa. Perustukset, logistiikka, asennus nostavat kustannuksia, ja viime vuosien korkojen nousu sekä materiaalien kallistuminen ovat tehneet yhtälöstä entistä haastavamman. Moni hanke ei yksinkertaisesti voi edetä nykyisillä ehdoilla.
Yksi keskeisistä pullonkauloista on ollut kiinteistövero. Nykytilanteessa merituulivoimaa verotetaan raskaammin kuin maatuulivoimaa, vaikka kun katsotaan kiinteistöveron osuutta tuotantokustannuksista, merituulivoimala tuottaa maatuulivoimalaa enemmän sähköä. Lähtökohta on vaikeasti perusteltavissa, kun tavoitteena on lisätä puhdasta sähköntuotantoa teknologianeutraalisti ja markkinaehtoisesti.
Hallituksen esitys korjaa suuntaa. Voimaloiden jälleenhankinta-arvoa lasketaan 75 prosentista 35 prosenttiin ensimmäisenä vuonna. Muutos on oikeansuuntainen mutta riittääkö tämä? Perustellusti voidaan argumentoida, että tason tulisi olla lähempänä 30 prosenttia, jotta verotus olisi aidosti neutraalia eri tuotantomuotojen välillä. Hallituksen esityksen taso on laskettu jo ennen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan, joka nosti merkittävästi kaiken rakentamisen ja rahoituksen kustannuksia. Merituulivoimassa näiden kustannusten suhteellinen vaikutus on merkittävä.
Vaikka kiinteistöveroa kevennetään, merituulivoima voi tuo silti kunnille merkittäviä verotuloja ja elinvoimaa. Kohtuullistamisen jälkeenkin kunta saa yhdestä merituulivoimalasta vuodessa merkittävästi maatuulivoimalaa enemmän kiinteistöverotuloa, Nämä hyödyt realisoituvat kuitenkin vain, jos hankkeet toteutuvat.
Suomella on kaikki edellytykset nousta merituulivoiman kärkimaaksi. Meillä on hyvät tuuliolosuhteet, osaamista ja vakaa toimintaympäristö. Mutta yksi asia ratkaisee paljon: ennakoitavuus.
Selkeä ja kohtuullinen verotus ei yksinään käynnistä hankkeita mutta ilman sitä ne eivät käynnisty lainkaan. Nyt päätetään, jääkö merituulivoima potentiaaliksi vai muuttuuko se investoinneiksi ja syntyykö Suomeen uusi teollisuuden kivijalka.
Uusiutuvien tuomaa työtä: Niina Valtonen
Juttusarjassa esitellään uusiutuvan energian alalla työskenteleviä ihmisiä ja yrityksiä.
Nimi: Niina Valtonen
Työpaikka: WorkPower
Työtehtävä: Toimialapäällikkö
Miten uusiutuva energia työllistää sinua?
Uusiutuva energia on yhä vahvemmin mukana työssäni ja yrityksemme suunnassa. Olemme aktiivisesti kehittäneet palveluitamme vihreän siirtymän toimialoille, erityisesti tuuli- ja aurinkoenergiasektorille. Olemme onnistuneet työllistämään niin asentajia aurinkopuisto- sekä BESS-projekteihin, kuin myös asiantuntijoita esim. sähkösuunnittelijoita tai yritysten ympäristöjärjestelmiä ja raportointia kehittäviä vastuullisuusinsinöörejä.
Vaikka kaikki rekrytointimme eivät suoraan liity uusiutuvaan energiaan, vastuullisuus on keskeinen osa kaikkea tekemistämme. Pyrimme aina löytämään ratkaisuja, jotka ovat kestäviä niin työnhakijan kuin asiakkaankin näkökulmasta. Meille vastuullisuus tarkoittaa mm. hakijoiden tasapuolista kohtelua, pitkäjänteisiä työsuhteita, reilua kohtaamista ja sitä, että autamme ihmisiä löytämään paikkansa työelämässä tavalla, joka hyödyttää kaikkia osapuolia. On inspiroivaa olla mukana alalla, joka rakentaa sekä kestävää energiaa että kestäviä uratarinoita.
Mikä on parasta työssäsi?
Parasta työssäni ovat ihmiset. Olen työskennellyt WorkPowerilla vuodesta 2016 ja näiden vuosien aikana olen saanut kohdata monenlaisia persoonia ja kuulla mitä mieleenpainuvimpia tarinoita. On palkitsevaa, kun olen onnistunut rakentamaan pitkiä ja luottamuksellisia asiakassuhteita. Kun yhteistyötä on tehty jo vuosien ajan, kommunikointi on sujuvaa, tarpeet ymmärretään puolesta sanasta ja tekeminen on aidosti mutkatonta.
Työni palkitsevimpia hetkiä on nähdä, miten meidän kauttamme rekrytoituneet ihmiset ovat löytäneet paikkansa ja saaneet kasvaa ammatillisesti. Osa heistä toimii nykyään esihenkilöinä ja päättäjinä samoissa yrityksissä, ja yhteistyömme jatkuu nyt uudessa muodossa – se tuntuu erityisen hienolta.
Myös asiakkailta ja työntekijöiltä saatu palaute merkitsee paljon. On upeaa kuulla, että olemme onnistuneet ymmärtämään heidän tarpeensa ja löytämään oikeat ihmiset oikeisiin tehtäviin. Työssäni yhdistyvät ihmisläheisyys, merkityksellisyys ja jatkuva uuden oppiminen. Juuri tämä tekee työstäni arvokasta ja antoisaa.
Mieleenpainuvin muistosi työsi parista?
Mieleenpainuvimpia hetkiä ovat erilaiset tapahtumat ja kohtaamiset, joissa pääsee verkostoitumaan ja vaihtamaan ajatuksia alan ihmisten kanssa. Ammattilaisille suunnatuissa tapahtumissa on aina valtavasti osaamista ja inspiraatiota, ja kasvotusten käydyt keskustelut tuovat aivan oman lämpönsä työhön.
Erityisesti Solar Finland -tapahtuma toukokuussa 2025 on jäänyt mieleeni. Tapahtumassa vallitsi uskomattoman positiivinen ja energinen tunnelma: ihmisistä huokui innostus, ylpeys omasta tekemisestään ja vahva usko siihen, että määrätietoisella yhteistyöllä voidaan oikeasti tehdä tästä maailmasta parempi paikka elää. Se hetki vahvisti entisestään tunnetta siitä, että olemme oikealla tiellä ja että meidän työllämme on merkitystä.
Uusiutuvien tuomaa työtä: Joni Vainio
Juttusarjassa esitellään uusiutuvan energian alalla työskenteleviä ihmisiä ja yrityksiä.
Nimi: Joni Vainio
Työpaikka: Neova
Koulutus: Filosofian maisteri FM (ympäristötiede) & insinööri (AMK, energia- ja ympäristötekniikka)
Miten uusiutuva energia työllistää sinua?
Toimin projektipäällikkönä Neovan uusiutuvan energian hankekehityksessä. Teen melko laaja-alaisesti töitä useilla eri osa-alueilla, kuten ympäristövaikutusten arviointimenettelyn, kaavoituksen, teknisen suunnittelun, tuulimittausten, mallinnusten ja uusien hankealueiden kartoittamisen parissa erityisesti tuulivoimaan ja hybridihankkeisiin liittyen.
Mikä on parasta työssäsi?
Parasta työssäni on ehdottomasti jatkuva uusien, mielenkiintoisten aiheiden parissa työskentely ja työn laaja-alaisuus. Yksittäisen työpäivän aikanakin ajatukset saattavat siirtyä vaikkapa melumallinnuksista lajisuojelun ja tuulivoimarakentamisen yhteensovittamisen ratkaisemiseen ja siitä kaava-asioiden pariin. Parhaimmat onnistumisen tunteet syntyvät siitä, kun monimutkaiseen ja aluksi mahdottomalta tuntuvaan ongelmaan löytää ratkaisun, jonka avulla tilanteesta päästään eteenpäin. Mielenkiintoista on myös painia koko alaa koskevien haasteiden parissa, kuten vaikka metsäpeuraan, petolintuihin ja itäisen Suomen tuulivoimarakentamiseen liittyvät asiat. Arvostan myös työn merkityksellisyyttä ja uskon, että uusiutuvan energian avulla saadaan mahdollistettua osaltaan energiaintensiiviset investoinnit ja talouskasvu vihdoin Suomeen.
Näiden lisäksi aivan ehdottomasti eri sidosryhmien kanssa työskentely ja koko alaa koskeva huikea yhteishenki kuuluu sinne työn parhaat asiat -listalle!
Mieleenpainuvin muisto työsi parista?
Mieleenpainuvimpia muistoja ovat erilaiset asukaskohtaamiset erinäisissä tilaisuuksissa. Erityisesti popup-tyyliset tapahtumat ovat olleet antoisia – niissä on ollut mahdollisuus keskustella rauhassa hankkeista, niiden vaikutuksista sekä laajemmasta kuvasta, kuten kuntataloudesta, Suomen energiajärjestelmästä ja uusiutuvan energian roolista talouskasvussa. Parhaimmillaan nämä keskustelut johtavat yhteisymmärrykseen ja hetkiin, joissa huomataan olevamme lopulta täysin samalla sivulla hankkeen ja uusiutuvan energian suhteen, jolloin myös tuulivoimahankkeen paikallinen hyväksyttävyyskin on parantunut.
PPA-sopimusten riskit yllättävät yritykset – sopimusrakenne ratkaisee onnistumisen
Yritysten kiinnostus pitkäaikaisiin sähkönostosopimuksiin eli PPA-sopimuksiin (Power Purchase Agreement) on kasvanut nopeasti Suomessa. Uusiutuvan energian hankkeet tarvitsevat ennustettavia tuloja, ja yritykset puolestaan suojaa sähkön markkinahintojen vaihteluilta sekä varmuutta päästövähennystavoitteidensa saavuttamiseen. Monelle toimijalle PPA-sopimuksesta onkin tullut keskeinen osa energia- ja vastuullisuusstrategiaa.
PPA-sopimuksia verrataan usein sähkön johdannaissopimuksiin, kuten futuureihin tai swappeihin, koska molemmat tarjoavat suojaa hintavaihtelulta. Niiden luonne ja riskiprofiili ovat kuitenkin olennaisesti erilaiset.
Johdannaissopimus on tyypillisesti puhtaasti rahoituksellinen instrumentti, jota käytetään hinnan suojaamiseen suhteellisen lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä (esim. 1–5 vuotta). Se perustuu standardoituihin markkinaehtoihin, on usein helposti siirrettävissä ja purettavissa, eikä siihen liity fyysistä toimitusta tai tuotantoriskiä.
PPA-sopimus sen sijaan on pitkäaikainen, räätälöity ja kiinteästi sidoksissa tiettyyn tuotantolaitokseen. Se kattaa tyypillisesti myös tuotannon saatavuuteen, toimitusvarmuuteen, sääntelyyn ja alkuperätakuisiin liittyviä ehtoja. PPA siirtää tai jakaa riskejä, jotka eivät ole pelkästään markkinariskiä, vaan myös opérationaalista ja sääntelyyn liittyvää riskiä.
Voidaan sanoa, että johdannainen suojaa hintaa, mutta PPA määrittää kokonaisen liiketoimintasuhteen – ja usein koko hankkeen elinkelpoisuuden.
Sopimusten yleistymisestä huolimatta monet yritykset yllättyvät niiden juridisesta ja rakenteellisesta vaativuudesta. PPA ei ole tavanomainen sähkösopimus, vaan pitkäaikainen, usein 10–20 vuoden mittainen kaupallinen ja juridinen kokonaisuus, jossa riskienhallinta, hinnoittelumekanismit ja vastuunjako määrittävät sopimuksen todellisen arvon. Tekniset ja markkinalähtöiset mallit eivät yksin riitä – rahoittajien ja vastapuolten näkökulmasta hankkeen onnistuminen riippuu nimenomaan siitä, onko sopimusrakenne kestävä myös markkinoiden ja sääntelyn muuttuessa.
Ensimmäinen keskeinen valinta on fyysisen ja virtuaalisen (financial / virtual) PPA:n välillä. Fyysisessä PPA-mallissa ostaja saa sähkön (sekä usein myös alkuperätakuut), mutta kantaa samalla tuotannon vaihtelun, tasepoikkeamien ja mahdollisten toimituskatkojen riskin. Virtuaalisessa PPA:ssa sen sijaan sovitaan hinnan tasausmekanismista (strike price), eikä sähköä fyysisesti siirry ostajalle. Tämä voi tarjota tehokasta suojaa hintavaihtelulta, mutta edellyttää erittäin tarkasti rakennettua ehtorakennetta hinta- ja markkinariskien jakamiseksi.
Molemmat mallit voivat olla toimivia – ratkaisevaa on, onko sopimus rakennettu siten, että se tukee hankkeen rahoituskelpoisuutta (bankability) ja vastaa osapuolten riskinsietokykyä.
PPA-sopimusten merkittävimmät riskit ovat usein juridisia, eivät teknisiä. Yritysten on ymmärrettävä esimerkiksi:
- miten volyymivelvoitteet määräytyvät ja mitä tapahtuu ali- tai ylituotantotilanteissa
- miten tuotannon keskeytykset ja käyttökatkot vaikuttavat vastuunjakoon
- milloin ja millä ehdoilla ostajalla on oikeus rajoittaa tai keskeyttää ostoa (curtailment)
- miten force majeure -tilanteet ja viranomaistoimet vaikuttavat sopimusvelvoitteisiin
- miten change in law -ehdot suojaavat tai altistavat osapuolia sääntelymuutoksille
Nämä kysymykset täytyy ratkaista yksiselitteisesti, jotta sopimus kestää poikkeustilanteet – ja rahoittajien due diligencen.
EU:n uusiutuvan energian sääntely, erityisesti RED III -direktiivi, tuo PPA-sopimuksiin entistä tiukempia vaatimuksia mm. jäljitettävyyden, tuntikohtaisen tuotantodatan ja auditoinnin osalta. Vetypohjaisissa teollisuushankkeissa RFNBO-kriteerit (Renewable Fuels of Non-Biological Origin) määrittävät tarkasti, missä ja milloin sähkö on tuotettava, jotta sitä voidaan käyttää sääntelyn mukaisena uusiutuvana energiana.
Nämä vaatimukset eivät ole vain raportointikysymyksiä – ne vaikuttavat suoraan PPA-sopimusten rakenteeseen, aikamääreisiin, toimituspaikkaan ja todentamistapoihin.
Rahoittajat tarkastelevat PPA-sopimuksia ennen kaikkea riskien kautta. Suorituskykytakuut (performance guarantees), emoyhtiötakaukset (parent company guarantees), vakuusjärjestelyt ja niin sanotut lender step-in -oikeudet ovat keskeisiä ehtoja, joiden perusteella ratkaistaan, onko PPA hyväksyttävissä hankkeen rahoituspohjaksi.
Sopimus, joka näyttää kaupallisesti houkuttelevalta, voi kariutua, jos juridinen rakenne ei täytä rahoituskelpoisuuden vaatimuksia.
Alkuperätakuiden rooli jää usein aliarvioiduksi, vaikka ne ovat monille yrityksille PPA-sopimuksen keskeisin hyöty. Alkuperätakuu on EU-tasolla harmonisoitu todiste siitä, että tietty energiamäärä on tuotettu uusiutuvalla energialla, ja se muodostaa perustan yritysten Scope 2 -raportoinnille sekä vastuullisuusväittämille.
PPA-sopimuksissa alkuperätakuisiin liittyy kuitenkin merkittäviä juridisia ja kaupallisia kysymyksiä: milloin omistusoikeus siirtyy, kuka vastaa rekisteröinnistä ja mikä on todellinen kohdistaminen suhteessa ostajan kulutukseen? RED III:n ja RFNBO-vaatimusten myötä tuntikohtaisuus, jäljitettävyys ja maantieteellinen yhteys korostuvat entisestään erityisesti vety- ja Power-to-X-hankkeissa.
Sopimuksellinen epäselvyys alkuperätakuiden omistuksesta, määrästä tai käyttöoikeudesta voi johtaa tilanteeseen, jossa yrityksellä on PPA mutta ei oikeutta tehdä uusiutuvuuteen perustuvia vastuullisuusväitteitä. Tästä syystä alkuperätakuut eivät ole PPA:n sivutuote, vaan sen juridinen ja strateginen ydin, joka edellyttää yhtä huolellista sopimuksellista käsittelyä kuin itse sähkön hintamekanismi.
Yritykset hakevat PPA-sopimuksilla ennustettavuutta, mutta todellinen ennustettavuus syntyy vasta silloin, kun sopimuksen juridinen ja kaupallinen rakenne tukevat toisiaan. PPA ei ole pelkkä energiatekninen ratkaisu, vaan monivuotinen kumppanuus ja riskienjakosopimus, jonka vaikutukset ulottuvat talouteen, vastuullisuusraportointiin ja rahoitukseen.
Siksi juridinen neuvonanto ei ole PPA-hankkeissa lisäpalvelu, vaan kriittinen edellytys sopimuksen onnistumiselle ja sen tuomalle taloudelliselle ja strategiselle vakaudelle.