Uusiutuvien tuomaa työtä: Jukka Johansson
Juttusarjassa esitellään uusiutuvan energian alalla työskenteleviä ihmisiä ja yrityksiä.
Nimi: Jukka Johansson
Työpaikka: Elenia
Työtehtävä: Yhteyspäällikkö
Miten uusiutuva energia työllistää sinua?
Työskentelen Elenialla keskisuurten ja suurten asiakkuuksien parissa. Viime vuosina työni on painottunut erityisesti uusiin asiakkuuksiin ja uusiin sähköliittymiin. Uusiutuvan energian hankekehittäjät ja nykyiset asiakkaat ovat yhteydessä päivittäin hyvin monipuolisesti erilaisista hankkeista. Aiemmin työssäni painopiste on ollut sähköntuotannossa, mutta nyt sähkövarastot ja bioenergia kiinnostavat enemmän. Tiedustelut voivat koskea esimerkiksi kaukolämpöyhtiön selvitystä sähkökattilasta, tavaratalon tiedustelua sähköautonlatauskenttään tai uuden aurinkopuiston rakentamisesta vanhalle turvesuolle. Suurin osa kyselyistä koskee kuitenkin sähkövarastoja.
Sähkön kulutuksen osalta trendit pyörivät datakeskusten, sähkökattiloiden ja sähköisen liikenteen ympärillä. Enenevissä määrin myös valmistava teollisuus sähköistää prosessejaan, ja lisätehontarpeen myötä ovat yhteydessä alueen verkkoyhtiöön.
Olen työskennellyt Elenialla vuodesta 2019 ja työsuhteeni aikana sain myös tehdä diplomityöni aurinkovoimaan liittyen. Elenia on paljon mukana alan tutkimustöissä ja olen päässyt osallistumaan diplomityön ansiosta muutamiin mielenkiintoisiin hankkeisiinkin.
Mikä on parasta työssäsi?
Jokainen työpäivä on erilainen, eikä aamulla tiedä mitä kaikkea päivä voi pitää sisällään. Päivät koostuvat esimerkiksi asiakastapaamisista eri puolilla Elenian verkkoaluetta tai sisäisistä palavereista oman verkon suunnittelumme kanssa.
Oman mielenkiinnon mukaan meillä on mahdollista perehtyä laajemminkin asioihin, mutta ei tarvitse olla yksittäisen aihepiirin syväasiantuntija. Organisaatiossamme on erinomaisia asiantuntijoita, joilta saa aina tarvittaessa apuja vaikeimpiin kysymyksiin.
Roolissa pääsee myös oppimaan asiakkaiden liiketoiminnoista, joten osaaminen ei kartu pelkästään sähkönjakelun osalta.
Mieleenpainuvin muistosi työsi parista?
Monet hetket ovat jääneet hyvällä tavalla mieleen. Olen päässyt vierailemaan Ilmattaren Humppila-Urjalan tuulipuistossa, jossa muutama onnekas pääsi käymään myös tuulivoimalan huipulla. Maisemat ylhäältä olivat komeat, mutta hissi oli erittäin pieni. Ranskassa vierailin aurinkopaneelien kierrätyslaitoksella, jossa työskentely oli yllättävän manuaalista. Lämpötila laitoksella nousi lähemmäs neljääkymmentä astetta. Mieleen on jäänyt myös kansainvälisten vierailijoiden yllätyskäynti toimistollamme.
Kohti eduskuntavaaleja: Uusiutuva sähköntuotanto pelastaa Suomen
Suomen valtiontalous on ollut heikoissa kantimissa jo pitkään ja uutiset ovat täyttyneet valtion leikkauslistoista. Vuoden 2026 aikana on kuitenkin saatu heikkoja signaaleita, joiden mukaan Suomen talouskasvu olisi käynnistymässä. Talouskasvun parempiin näkymiin on siivittänyt datakeskusbuumi, joka on pelastanut Suomen rakennusteollisuuden pahemmalta taantumalta. Ja miten tämä liittyy siihen, että uusiutuva sähköntuotanto pelastaa Suomen? Suomessa tarjolla oleva uusiutuva sähköntuotanto on pääsyy sille, että datakeskusinvestointeja suunnitellaan ja rakennetaan tänne.
Uusiutuvan energian investoinnit tuovat jo itsessään merkittäviä kansantaloudellisia ja aluetalousvaikutuksia synnyttämällä työpaikkoja ja tuomalla verotuloja. Tänä päivänä niiden tärkein hyöty on kuitenkin siinä, että ne mahdollistavat uusien teollisten sähköä kuluttavien investointien rakentamisen Suomeen. Datakeskusten lisäksi Suomeen on suunnitteilla merkittävät määrät uutta vetyteollisuutta ja vedystä valmistettavia jatkojalosteita. Kaikki nämä tuovat tulleessaan uusia työpaikkoja, verotuloja ja arvonlisää. Uusiutuvan energian lisärakentaminen on näiden investointien – ja Suomen talouskasvun – ehdoton edellytys.
Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) vihreiden investointien dataikkunassa on listattuna Suomeen suunniteltuja vihreän siirtymän hankkeita jo yli 300 miljardin euron edestä. Osa dataikkunan hankkeista on vasta hyvin varhaisessa vaiheessa, eikä tule koskaan toteutumaan. Mutta vaikka lopulta vain alle 20 % näistä hankkeista toteutuisi, tarkoittaisi se, että Suomen bruttokansantuote olisi seuraavan 30 vuoden ajan vuosittain 3 miljardia euroa nykyistä korkeammalla tasolla (Lähde EK ja GAIA. 2024). Kesällä 2026 Afryn selvitys, jossa huomioitiin myös verkkoinfran rakentamisen tuomat työpaikat ja arvonlisä kertoi, että verkkoinvestoinnit sekä uusiutuvan energian ja uuden sähkönkulutuksen investoinnit yhdessä tarkoittavat 261 miljoonan euron suoria investointeja sekä 688 miljoonan euron kokonaistalousvaikutuksia Suomeen sähkönkulutuksen kasvun perusuralla, jolloin sähköä kuluisi Suomessa noin 100 TWh vuonna 2040 [jakeluverkkoinvestointien-edellytykset-ja-kansantaloudelliset-vaikutukset.pdf].
Uusiutuva energia on parasta ja edullisinta
Kesällä 2026 Keski- ja Etelä-Eurooppa sekä Brittein saaret ovat kärvistelleet ennätyshelteiden ja helteistä johtuvien massiivisten maastopalojen kourissa. Tilanne on karmaiseva ja on ratkaistavissa ainoastaan irtautumalla fossiilitaloudesta. Korvaamalla fossiiliset polttoaineet uusiutuvalla energialla torjutaan ilmastonmuutosta.
Suomen sähköjärjestelmä on jo melko puhdas, mutta nyt kyse on nimenomaan siitä, miten fossiiliset polttoaineet korvataan uusiutuvilla energialähteillä olemassa olevassa teollisuudessa, liikenteessä ja lämmityksessä, ja mitä polttoaineita uusi teollisuus alkaa käyttää. Kaikki, mikä voidaan sähköistää, sähköistetään. Kohteissa, joita ei voida sähköistää, irtaudutaan fossiilisista polttoaineista vedyn ja muiden sähköpolttoaineiden kautta. Tuuli- ja aurinkovoima ovat edullisimmat tavat rakentaa uusiutuvaa sähköntuotantoa, ja ne tarjoavat loppumattoman raaka-aineen uudelle teollisuudelle. Samalla kun ilmastonmuutosta torjutaan, lasketaan myös energian kustannuksia.
Mitä tulevissa vaaleissa tulisi energiasioista huomioida?
Uusiutuvan energian ja puhtaiden investointien on tulevina vuosina oltava päätöksenteon tärkeysjärjestyksen kärjessä, kun Suomessa halutaan lisätä työpaikkoja, vähentää päästöjämme, vahvistaa sähköomavaraisuuttamme ja luoda hyvinvointia koko Suomeen.
On tärkeää saada rakennettua sähköntuotantoa eri puolille Suomeen. Hajautettu uuden sähköntuotannon lisääminen synnyttää edellytyksiä monenlaiselle yrittäjyydelle ympäri maata ja samalla lisää turvallisuuttamme: asuttua maata on helpompi puolustaa. Myös sähköjärjestelmän tasapainon ja toimivuuden takia on viisasta hyödyntää Suomen laaja pinta-ala mahdollisimman hyvin. On tärkeää, että Suomessa hyödynnetään tuulivoimarakentamisessa sekä merialueet että itäinen Suomi. Lisäksi eteläisemmässä Suomessa pitää voida edelleen rakentaa tuuli- ja aurinkovoimaa.
Vaikka nyt varovaisesti näyttää siltä, että talouskasvu on käynnistymässä, on meidän tunnistettava taloudelliset realiteetit. Niukkuuden aikana ei avokätisiin tukiin ole varaa, vaan ratkaisujen on oltava kestäviä ja markkinaehtoisia. Juuri tässä edullinen ja nopeasti rakennettava uusiutuva energia on Suomen vahvuus. Uusiutuvaa energiaa rakennetaan jo nyt ilman valtion taloudellista tukea: tuulivoimaa toteutetaan markkinaehtoisesti, ja aurinkovoima etenee vahvasti samaan suuntaan. On tärkeää, ettei tulevien hallitusten käsiä sidota pitkäaikaisilla tuilla, jotka on suunnattu vanhoihin teknologioihin.
Uusiutuvan energian hankkeet ovat pitkäkestoisia, ja niiden vaikutukset ulottuvat vuosikymmenten päähän. Siksi päätöksenteon ja sääntelyn on oltava johdonmukaista ja ennakoitavaa, jotta Suomi säilyttää houkuttelevan investointiympäristönsä, ja ylläpitää maineensa vakaana investointikohteena. Energiapolitiikan tulee perustua ylivaalikautiseen strategiaan, joka vakauttaa investointiympäristön ja vahvistaa talouskasvun edellytyksiä.
Osa 7. 2006 – 2008 Uuden ajan alku
2000-luvun loppupuolella luotiin edellytykset paitsi tuulivoiman, myös Tuulivoimayhdistyksen kasvulle. Uuden vuosituhannen loppupuolella Suomi näkyi maailmalla: maamme toimi muun muassa EU:n puheenjohtajamaana ja presidentti Ahtisaari voitti Nobelin rauhanpalkinnon. Suomessa tehtiin myös kansainvälistä viisuhistoriaa, kun monsteriyhtye Lordi voitti Euroviisut. Tuulivoima-alalla ja samalla myös Suomen Tuulivoimayhdistyksen historiassa aikakausi oli käänteentekevä.
Historiablogin seitsemännessä osassa aikaan palaa Jari Ihonen, joka toimi Tuulivoimayhdistyksen hallituksen puheenjohtaja vuosina, jolloin alan kehitys otti suuren harppauksen eteenpäin. Ihosella on pitkä historia tuulivoima-alalta, ja yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 2007 – 2009. Ennen puheenjohtajan pestiään hän toimi myös pitkään yhdistyksen hallituksessa ja jo vuosituhannen vaihteessa joukko-omisteista tuulivoimaa rakentavan Lumituulen hallituksessa.
Kasvu alkaa hallitusohjelmasta
Tuulivoima-alalla elettiin erityisen jännittäviä aikoja vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. Tuoreen Keskustan, Kokoomuksen, Vihreiden ja RKP:n yhteistyölle perustuvan hallituksen hallitusohjelmaan kirjattiin lupaus, että hallituskauden aikana Suomessa otetaan käyttöön biokaasulaitosten syöttötariffijärjestelmä. Tapahtumien keskiössä tuolloin vaikuttaneen Ihosen mukaan yhdelle uusiutuvalle energialähteelle luvatun syöttötariffin saaminen hallitusohjelmaan oli keskeinen käännekohta myös tuulivoima-alalle, vaikka tuulivoima ei ensimmäisissä kirjauksissa mukana ollutkaan.
Tuulivoima-alan suurimpia haasteita tuolloin olivat Ihosen mukaan tuulivoimaloiden hinnat, jotka olivat lopulta vuonna 2009 piikissään, ja toisaalta vielä kaiken kaikkiaan korkea kustannustaso. Tuulivoiman käyttökertoimet olivat vielä kohtalaisen matalia ja yhä edelleen levitettiin virheellisiä uskomuksia esimerkiksi siitä, että jo viisi prosenttia tuulivoimaa sähköverkossa kaataisi koko sähköverkon. Tämä taustalla oli selvää, että tuulivoimarakentaminen ei ollut suuremmassa mittaluokassa mahdollista ilman valtiolta saatavaa luotettavaa taloudellista tukea.
Tieto mahdollisesta uudesta tukijärjestelmästä olikin alalle piristysruiske, jonka se tarvitsi: epävarman investointituen sijaan voitiin jo ajatella muitakin, stabiilimpia tukimuotoja, jotka mahdollistaisivat laajamittaisemman rakentaminen. Esimerkiksi vuosi 2007 jätti monen investointituen hakijan nuolemaan näppejään, sillä investointihakemusten määrä oli moninkertaistunut edellisiin vuosiin nähden, eikä tukea voitu myöntää läheskään kaikille hakijoille.
”Lupaus syöttötariffin käyttöönotosta biokaasulle tarkoitti, että järjestelmälle oli luotava hallinnointijärjestelmä. Tämän jälkeen, poliittisen tahtotilan ollessa oikea, voitaisiin tariffijärjestelmää laajentaa myös muille uusiutuvan energian energialähteille. Myös tuulivoima-ala näki tilanteen toiveikkuuden ja tästä saatiin ihan uudenlaista pontta tuulivoimahankkeiden suunnitteluun. Myös yhdistyksen jäsenistö alkoi tämän jälkeen kasvaa ja taloudellinen tilanne kohentui”, kertoo Ihonen.
EU-tavoitteista vetoapua tuulivoimalle
Uusiutuvan energian lisääminen Suomessa sai pontta myös EU-tason vaatimuksista. EU antoi 2000-luvun puolessa välissä direktiivin uusiutuvan energian käytön edistämisestä, jonka perusteella Suomen tulee nostaa uusiutuvan energian osuus 38 prosenttiin loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Uusiutuvan energian lisäysvelvoite oli 9,5 prosenttiyksikköä. Silloisessa Kauppa- ja teollisuusministeriössä laskettiin tarkkaan, kuinka uusiutuvan energian tavoite voitaisiin saavuttaa. KTM:n laskelmien perusteella kävi yhä selvemmäksi, että myös tuulivoimaa tarvittiin talkoisiin, ja niin tuotantomuodolle luotiin oma 2020-tavoitteensa.
EU:n 20-20-20 tavoitteiden seurauksena tukijärjestelmäkeskustelussa huomioitiin myös tuulivoima-ala: vuoden 2008 marraskuussa toimintansa aloitti hallituksen kokoonpanema syöttötariffityöryhmä, joka pohti biokaasulle, puupolttoainelaitoksille, bioenergialle ja tuulivoimalle osoitetun tukimekanismin synnyttämistä. Ihonen toimi työryhmässä STY:n nimeämänä tuulivoima-alaa edustavana asiantuntijana.
Syöttötariffityöryhmän alku oli sinänsä kivinen, että eri energia-alan toimijat edustivat eriäviä näkökulmia tukimekanismin mallista, eikä itse suunnittelutyö päässyt kunnolla ensimmäisten kokousten aikana alkamaan. Vastakkain olivat näkemykset muun muassa siitä, olisiko uusiutuvan sähköntuotannontukeminen järkevää tehdä syöttötariffin vai sertifikaattijärjestelmän kautta.
”Syöttötariffityöryhmään osallistuminen oli mielenkiintoinen mutta myös raskas prosessi. Asia kiinnosti alan yrityksiä, ja vaikka ohjeistus oli, että ohjauksen työryhmään saan yhdistyksen hallitukselta, sain turhankin monta puhelua hallituksen ulkopuolelta. Asia herätti siis tunteita puoleen ja toiseen. Lopputulos oli alun viivytyksistä huolimatta hyvä – saatiin alalle hyvä lähtö ja katteet hankkeille. Kääntöpuolella on se, että jos asiaa olisi vielä ehditty hioa, olisi ehkä voitu estää tuulivoiman maineen saama isku, joka johtui ylituesta, joka seurasi tuulivoiman tuotantokustannusten odottamattoman nopeasta laskusta”, Ihonen muistelee.
Siivet uusiutuvalle energialla – ja STY:lle
Vuonna 2008 asetettu 6 TWh tuulivoimatuotannon tavoite on saavutettu Suomessa nyt etuajassa, kiitos 2000-luvun lopulla luodun syöttötariffijärjestelmän. Aiempiin valtion asettamiin tuulivoimatavoitteisiin ei ole ylletty. Esimerkiksi 2000-luvulla Suomen tuulivoimatavoitteena oli, että vuonna 2010 meillä olisi 500 MW tuulivoimaa, mutta todellisuus oli kuitenkin karu – vuonna 2008 lopussa tuulivoimaa oli rakennettu Suomeen vasta 143 MW.
Tuulivoima-asenteet alkoivat hiljalleen muuttua positiivisempaan suuntaan. Ihonen mukaan tietyissä piireissä tuulivoimasta puhuttiin tuolloin entistä varovaisemmin. ”Monet isot energia-alan toimijat miettivät niihin aikoihin, lähteäkö tuulivoimaan mukaan vai ei. Kannan hakemisessa vaikutti taustalla myös ydinvoimakysymys: jos tuulivoimaa pidetään varteenotettavana keinona tuottaa energiaa, kannattaako enää uusista ydinvoimaluvista puhua? Siitä syystä moni isompi toimija puhui tuulivoimasta hyvin kieli keskellä suuta. Samaan aikaan haluttiin varautua tuulivoiman läpimurtoon, mutta myös suojata omat edut muiden energiamuotojen silmissä.”
Vuosikymmenen lopun positiivinen pöhinä sai aikaan sen, että energia-alan toimijat kiinnostuivat tuulivoimasta uudella tavalla ja 2000-lopussa Tuulivoimayhdistys sai monta uutta toimijaa jäsenekseen. Tämä tarkoitti tietysti sitä, että yhdistyksen toiminnan rahoitus ja sen myötä itse toiminta alkoivat kasvaa ja ammattimaistua uudella tavalla. Yhdistys sai enenevässä määrin kutsuja tulla kuultavaksi eduskuntaan, lehtihaastatteluja ja puhujakutsuja eri tilaisuuksiin. Yhdistyksen fokuksena oli kasvaa entistä enemmän jäseniä palvelevaksi, luotettavan tiedon levittäjäksi sekä yleisen tuulivoimatietoisuuden kasvattajaksi. Tuulivoima-alan ja sen edunvalvojan todellinen kasvu oli vihdoin alkamassa.
Suomen tuulivoima 2006 – 2008
Vuosien 2006 ja 2008 välisenä aikana tuulivoimaa rakennettiin Suomeen yhteensä 56 megawatin edestä. Vuoden 2008 lopussa Suomessa verkkoon kytkettyjen tuulivoimaloiden kokonaisteho oli 143 MW, jolla tuotettiin sähköä 261 000 MWh verran.
*****
Jari Ihonen on pitkän linjan tuulivoima-aktiivi, joka oli perustamalla Lumituuli Oy:tä vuonna 1997. Jari toimi aktiivisesti myös Tuulivoimayhdistyksessä, jossa hänen näkyvin roolinsa oli yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan pesti 2007 – 2009. Päivätyönsä Jari on tehnyt polttokennojen parissa tutkijana VTT:llä, missä hän työskentelee edelleenkin.
Juttu on julkaistu alun perin Uusiutuvat-lehdessä vuonna 2018.
Osa 6. 2003 – 2005 Vaikeuksien kautta kohti rakentamista
Blogisarjan kuudennessa osassa eletään 2000-luvun puoliväliä, jolloin tuulivoimayhdistyksen olemassaolo on hetken vaakalaudalla. Luoti kuitenkin väistettiin ja yhdistys saikin ensimmäisen palkatun toiminnanjohtajansa. Tuulivoimatekniikka kehittyi niin meillä Suomessa kuin maailmallakin. Suomeen rakennettiin näiden vuosien aikana siihen mennessä suurin tuulivoimapuisto sekä suurin yksittäinen tuulivoimala.
2000-luvun puolivälissä tuulivoimarakentaminen koki Suomessa ylä- ja alamäkiä. Vuonna 2004 Suomen tuulivoimakapasiteetti kasvoi huimat 58 % 82 megawattiin, mutta seuraavana uutta tuulivoimakapasiteettia ei rakennettu yhtään: vuonna 2005 Suomen tuulivoimakapasiteetti päinvastoin laski edellistä vuodesta kolme megawattia. Myös Suomen Tuulivoimayhdistys oli ahtaalla, ja vuonna 2005 pohdittiin vakavasti, jatkaako yhdistys ollenkaan toimintaansa. Yhdistykseen päätettiin perustaa osa-aikainen toiminnanjohtajan pesti, johon palkattiin vuodesta 1992 lähtien aktiivisena hallituksen rivijäsenenä tai puheenjohtajana toiminut Erkki Haapanen.
Toiminnanjohtajan palkkaaminen oli yhdistykselle taloudellinen riski, joka oli kuitenkin otettava, jotta yhdistyksen tulevaisuus turvattaisiin. ”Yritysjäseniä oli enää kourallinen eikä yhdistyksen puheenjohtajaksi todellakaan ollut tunkua. Myös itse kieltäydyin minulle tarjotusta puheenjohtajan paikasta, mutta tulin kuitenkin poissaolevana valituksi pestiin vuosikokouksessa. Tämä oli todellisen valinnan paikka. Koska yhdistyksen tulevaisuus oli vaakalaudalla, ja minulla kuitenkin oli selkeä näkemys tuulivoima-alan potentiaalista Suomessa, sovimme että aloitan puheenjohtajan sijasta yhdistyksen osa-aikaisena toiminnanjohtajana. Näin syntyi yhdistyksen toiminnanjohtajan pesti”, muistelee Haapanen.
Ennätyksiä ja tietämättömyyttä
Tuulivoimarakentaminen oli aikaisempiin vuosiin vilkasta vuosina 2003 ja 2004, jolloin Suomeen rakennettiin noin 40 MW uutta tuulivoimakapasiteettia. Tämä tarkoitti Suomen koko tuulivoimakapasiteetin tuplaantumista. Ennätyksiä rikottiin muutenkin, sillä Oulun Vihreäsaareen rakennettiin muun muassa Suomen suurin voimala, suomalainen 3 MW:n WinWinD. Sen korkeus ja roottorin halkaisija olivat 90 metriä ja lapa ulottui 135 metriin. Kontrasti tämän päivän tuulivoimaloihin on melkoinen, sillä nyt (2018) suurin Suomeen kaavailtu voimala yltää jopa 250 metriin.
Moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna Suomen rakennusvauhti oli kuitenkin varsin verkkaista. Syyksi kehityksen hitaudelle Haapanen mainitsee muun muassa lupamenettelyn hitauden.
”Suomessa parhaat ja kannattavimmat paikat alle satametrisille voimaloille olivat rannikolla ja saaristossa, jonne oli erityisen vaikeaa saada rakennuslupia. Rakennuslupamenettely oli hidasta ja kun lupa viimein saatiin, voimaloiden kehitys oli kulkenut jo niin paljon eteenpäin, että luvan kohteena olevaa voimalatyyppiä ei enää kannattanut rakentaa. Jouduttiin siis hakemaan muutosta uutta voimalaa varten, jolloin pahimmillaan koko ruljanssi alkoi uudestaan”, muistelee Haapanen.
Tuulivoimaloiden korkeuden kasvun myötä alkoi näyttää, että myös sisämaahan voisi rakentaa tuulivoimaa. Myös asenteissa oli havaittavissa Haapasen mukaan positiivisia muutoksia. ”Tuulivoimalle avautui tilaa, kun Olkiluodon ydinvoimalapäätös (2005) oli tehty ja tuotantomuotojen vastakkainasettelu rauhoittui. Suurin osa kansalaisista ajatteli tuulivoimasta positiivisesti, joskin tuolloinkin löytyi se pieni porukka, joka on vastarinnassaan äänekkäin – tyytyväiset harvemmin pitävät ääntä. Vastustuksen takana oli uskoakseni tietämättömyys, koska vastustamista perusteltiin mm. kommentilla: ’Kun emme tiedä tuulivoiman vaikutuksista tarpeeksi, vastustamme sitä varmuuden vuoksi’”, Haapanen kuvailee.
”Nähdäkseni tuolloin Tuulivoimayhdistyksen tärkein tehtävä olikin neuvonta ja tiedonjako etenkin poliittisille tahoille, niin että lainsäädäntö ja toimintaympäristö saataisiin mahdollisimman myönteiseksi tuulivoimarakentamiselle. Myös tukijärjestelmää pyrittiin saamaan selkeämmäksi ja pitkäjänteisemmäksi, mikä lopulta vuosikymmenen lopussa onnistui ja mahdollisti todellisen rakennusbuumin”, Haapanen jatkaa.
Tuulivoiman edistäminen tapahtui Suomessa 2000-luvun puolessa välissä osana kansallista ilmastostrategiaa, jota toteutettiin uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman avulla. Tämä tarkoitti muun muassa, että tuulivoimaa tuettiin sähköveron palautuksella. Lisäksi uuden teknologian tuulivoimainvestoinnin oli mahdollista saada investointitukea enimmillään 40 % investoinnista. Hallitus määräsi budjettiinsa vuosittaiset määrärahat tuulivoimahankkeille, ja jokainen tukea hakenut hanke arvioitiin erikseen. Hankkeet saivat investointitukea Haapasen mukaan tavallisesti 30 – 35 prosenttia.
Tuuliatlaksen avulla tuulisuustieto kaikkien käyttöön
Haapanen katsoo, että yksi edellytys hyvien tuulivoimatuotantoalueiden löytymiselle ja tuulivoiman edistymiselle 2000-luvulla oli Tuuliatlaksen päivittäminen vuosikymmenen lopulla. Euroopassa tuuliolosuhteiden tutkimista tehtiin Suomea ennen, ja se näkyy myös alan kehittymisessä – Suomessa tässä asiassa oltiin monia Euroopan maita jäljessä. Tuuliatlaksen saamiseksi edunvalvontatyötä tehtiin siis jo pitkin 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä.
”On selvää, että tuulisuuden alueellinen tunteminen on edellytys tuulivoimarakentamiselle. Suomessa Tuuliatlaksen päivitystä alettiin puuhata 2000-luvun alussa, kun tarve päivitykselle oli suuri ja selkeä. Päivityksen käynnistäminen alkoi hitaasti, koska muun muassa rahoituksen järjestyminen otti aikansa, mutta vihdoin vuonna 2009 tuli valmista. Vaikka Tuuliatlaksen mallinnustuloksia ei alkuperäisestä tarkoituksesta poiketen varmistettu todellisin tuulimittauksin, oli Tuuliatlas tuulivoimahankkeiden esiselvityksissä ja paikanvalinnoissa todella arvokas työkalu”, Haapanen kertoo. Hänen mukaansa Tuuliatlas mahdollisti muun muassa 2010-luvulla maakuntakaavojen laadinnan ja tuotantovertailut eri paikkojen kesken.
”Tuulivoima-ala pääsi kunnolla käyntiin Suomessa, kun Tuuliatlaksen lisäksi saimme uuden tukijärjestelmän 2010-luvun alussa. Tätä kehitystä olen ilolla seurannut. Tuulivoimasta on tullut yksi merkittävä energiantuotannon muoto, jonka osuus on edelleen kasvussa. Hyväksyttävyyskin paranee sitä mukaa, kun ihmiset tottuvat tuulivoimaloihin lähipiirissään. Suomessa on edelleen laajoja asumattomia alueita, joille voidaan rakentaa tuulipuistoja. Tuulienergian vahvuus on siinä, että se on CO2-vapaata ja ilmaista, eikä se lopu, vaikka kuinka paljon sitä käytettäisi”, Haapanen toteaa lopuksi.
Tuulivoima Suomessa 2003 – 2005
Suomen tuulivoimakapasiteetti oli 82 MW vuoden 2005 lopussa. Tuotantotilastointiin osallistuvien tuulivoimaloiden tuotanto oli 170 GWh vuonna 2005, mikä vastasi noin 0,2 % Suomen vuoden 2005 sähkönkulutuksesta.
*****
Erkki Haapanen on koulutukseltaan lentokoneinsinööri, ja on työskennellyt mm. Valmetilla lentokonehuollossa ja -valmistuksessa. Taustansa vuoksi tuulivoimaan oleellisesti liittyvät aerodynamiikka, meteorologia ja lujuusoppi ovat Haapasella hyvin hallussa, ja tie veikin tuulivoiman pariin. Haapanen toimi aktiivisesti STY:n hallituksessa jo 1990-luvun alkupuolelta saakka. Myöhemmin hänestä tuli STY:n ensimmäinen osa-aikainen toiminnanjohtaja.
Juttu on julkaistu alun perin Uusiutuvat-lehdessä vuonna 2018.
Meillä on jo valttikortit – mutta odotammeko silti jokereita?
Montako hetkeä voisit toimia arjessasi, työssä ja vapaa-ajalla, ilman dataa? Lähes kaikkien rehellinen vastaus on, että elämämme olisi hyvin toisenlaista, jos älypuhelimet ja tietokoneet eivät olisi käytettävissämme. Ilman dataa meillä olisi varmasti paljon enemmän aikaa palautumiselle ja läsnäololle. Se sama aika kuluisi kuitenkin nopeasti, kun esimerkiksi laskujen maksu ja tekstin kirjoittaminen kävisi huomattavasti nykyistä hankalammaksi, vain lähikokoukset olisivat mahdollisia, puhumattakaan tiedonhausta ilman hakukoneita ja tekoälyä.
Data ja datakeskukset ovat osa tätä maailmaa. Datan kulutus kasvaa, ja siksi tällä hetkellä investoidaan valtavat summat rahaa datakeskuksiin eri puolille maailmaa. Datakeskukset perustetaan nyt, ja varsin pian kyse on uusien paikkojen perustamisen sijasta jo olemassa olevien alueiden kehittämisestä. Suomi on datakeskuksille houkutteleva sijaintikohde, vaikka sijaintimme onkin hiukan syrjäinen.
Suomi tarvitsee investointeja. Osa investoinneista on kotimaista alkuperää, mutta kotimaisten investointien volyymi ei riitä pitämään taloutemme rattaita pyörimässä: Suomessa ei yksinkertaisesti ole sellaista rahamäärää, joka riittäisi uuden teollisuuden, olipa sitten kyse puhtaasta energiasta tai teräksestä, vedystä tai datakeskuksista, rakentamiseen. Sen sijaan, että suhtaudumme tarjolla oleviin investointeihin penseästi ja valikoiden, voisimme valita nähdä investointimiljardit mahdollisuutena, joka korkean osaamisemme avulla kirittää talouden kasvu-uralle.
Vallalla tuntuu olevan kummallisia ajatusrakenteita: jos yksittäinen uusi investointi ei heti tuo Nokian huippuvuosien kaltaisia verotuloja tai kymmeniä tuhansia työpaikkoja, ei siitä joidenkin mielipiteensä ilmaisseiden mielestä kannata kiinnostua ollenkaan. Ei Nokiakaan aloittanut huipulta. Haminassa Summan entisen paperitehtaan tiloissa toimiva datakeskus työllistää tällä hetkellä yhtä paljon työntekijöitä kuin paperitehtaalla oli sen lopettaessa – ja lisärekrytointeja on luvassa laajentumisen myötä. Paperitehtaan lopettaessa menetettyjä työpaikkoja surtiin – mutta osaammeko iloita vastaavasta määrästä uusia työpaikkoja?
Tuulivoima-ala syntyi Suomeen vajaa pari vuosikymmentä datakeskusteollisuutta aiemmin. Samankaltaisuuksia on nähtävissä. Helposti lasketaan vain suoraan tuulivoimayhtiöissä tai datakeskustoimijoilla työskentelevien määrää unohtaen, että ympärille on syntynyt ja syntyy valtava yritysten ekosysteemi. Niin tuulivoima- kuin datakeskusalallakin on komponenttien valmistusta ja vientiä, samoin palveluiden. Vientiyritysten on kuitenkin vaikea elää tyhjiössä, ilman ympäröivää kotimarkkinaa ja yritysekosysteemiä.
Yhteistä uusille teollisuuden aloille on myös se, että niihin liittyy huolia ja pelkoja. Pelätään, että Suomesta tulee jalostamattoman perustuotteen viejä. Mikä on hyväksyttävä jalostusaste? Datakeskukset ja vetylaitokset jalostavat sähköä korkeamman arvon tuotteiksi. Jos meillä ei ole mahdollisuutta datan ja vedyn jalostamiseen, päädymme helposti viemään sähköä naapurimaiden datakeskuksiin ja vetylaitoksiin. Lisäarvoa ja uutta yritystoimintaa syntyy suurten investointien vanavedessä. Tekemisen myötä osaaminen kasvaa, ja syntyy korkeamman lisäarvon työpaikkoja.
Sähköpula ja sähkön hinnan nousu huolettavat monia. Huoli on aiheeton. Uusi teollisuus on kiinnostunut edullisesta sähköstä – tullessaan ja myöhemminkin. Ne varmistavatkin tyypillisesti sähkönsä hinnan ja saatavuuden pitkäaikaisin sähkönostosopimuksin. Näiden sopimusten nojalla voidaan rakentaa uutta sähköntuotantoa.
Uusiutuvan energian tuotantohankkeita on meillä rakentamisvalmiina tuhansien megawattien edestä, hankeputkessa kymmenien tuhansien megawattien verran. Kun hanke on valmiiksi luvitettu, vie sen rakentaminen vuoden tai kaksi. On ennakoitu, että vuonna 2030 Suomen datakeskukset kuluttaisivat 7,4 TWh sähköä. Vaikka Suomen vuotuiset tuulivoimarakentamisen määrät ovat vaatimattomia esimerkiksi Saksassa rakennettaviin määriin verrattuina, pelkästään ennätysvuonna 2022 Suomeen rakennetut uudet tuulivoimalat (437 kpl) tuottavat enemmän, yli 8 TWh vuodessa. Muistutuksena, että me kulutamme Suomessa tällä hetkellä 85 TWh sähköä vuodessa.
Ei siis huolta: meillä riittää sähköä. On hyvä, että sähkönkulutusta rakennetaan lisää nimenomaan kotimaassa tapahtuvan kulutuksen vuoksi, sillä kyse on mainitusta jalostusasteesta. Data, vety ja muut uuden teollisuuden tuotokset ovat arvokkaita tuotteita, joita osittain viedään sellaisinaan ja osittain jalostetaan vieläkin korkeammalle.
Aina voi ajatella, että olisi olemassa jokin muu investointi tai teollisuuden ala, joka tulisi Suomeen, toisi valtavasti enemmän työpaikkoja ja verotuloja. Mutta onko viisasta torpata tarjolla olevia, miljardiluokan investointeja jotakin suurta tuntematonta jokerikorttia odotellessa? Mitä silloin odotetaan? Milloin se olisi tulossa ja olisiko Suomi lähtökohtaisesti kiinnostava sijaintipaikka? Kovin vähän on näihin kysymyksiin vastauksia.
Suomi on datakeskuksille houkutteleva sijaintikohde: meillä on tilaa ja laitteistojen jäähdytystä tukeva viileä ilmasto, vahva sähköverkko ja mahdollisuus nopeasti lisätä puhdasta sähköntuotantoa, matala korruptio, osaamista ja edullinen sähkö. Vaikka moninkertaistaisimme suunniteltujen datakeskusten tai rakennettujen tuulivoimaloiden määrän, olisi niitä molempia silti pieni suhteutettuna vaikkapa Saksaan tai Tanskaan, jossa esimerkiksi tuulivoimaloiden määrä maa-alaan suhteutettuna on todella paljon suurempi kuin Suomessa.
Haluammeko osamme datakeskusinvestoinneista – vai tyydymmekö viemään sähköä naapurimaiden datakeskusten tarpeisiin? Olisiko kuitenkin viisasta pelata kädessä olevilla valttikorteilla, eikä jäädä odottelemaan jokereita – kun emme edes varmasti tiedä, ovatko ne pelipakassa mukana.