Osa 9. 2012 – 2014 Kasvuvaihde silmään
Vuonna 2012 alkoi Sauli Niinistön ensimmäinen kausi Suomen tasavallan presidenttinä. 2013 Hesari muuttui tabloid-kokoon ja Yle-vero otettiin käyttöön. 2014 maailma oli varpaillaan Länsi-Afrikassa riehuneen ebolaepidemian vuoksi.
Suomen Tuulivoimayhdistyksen puheenjohtajana ruoria käänteli TuuliWatti Oy:n toimitusjohtaja Jari Suominen. Jari valittiin vuonna 2011 ensimmäisen kerran STY:n puheenjohtajaksi, missä pestissä hän jatkoi yhteensä seitsemän vuoden ajan.
Vuodet 2012-2014 olivat uuden aikakauden alku suomalaisessa tuulivoimassa. Syöttötariffijärjestelmä oli saatu käyttöön, ja tuulivoiman rakentaminen alkoi todenteolla vuodesta 2012 alkaen vauhtiaan nopeasti kiihdyttäen. Monessa maassa on huomattu, että ensimmäiset 500 MW tuulivoimaa ovat hitaita rakentaa, mutta kun 1 % osuus energiankulutuksesta ja tuo maaginen 500 MW on saavutettu, muuttuu kasvu nopeammaksi. Tismalleen näin kävi Suomessakin: haamurajat rikkoutuivat vuoden 2014 alkupuolella.
Vuosikymmenen alkupuolen vuosina tapahtui paljon paitsi tuulivoima-alalla, myös STY:ssä. STY:n jäsenmäärä kasvoi, mikä mahdollisti myös henkilöstön määrän kasvattamisen. Aluksi osa-aikaiset työsuhteet vakinaistuivat ja kokopäiväistyivät nopeasti, sillä työtä kasvavalla alalla riitti. STY:n toiminta ammattimaistui eri tavoin: jäsenrekisterijärjestelmä korvasi Excel-taulukon, käyttöön otettiin useita taloushallinnon ja viestinnän palveluita ja toimintaa suoraviivaistettiin muutenkin. Vuotuiseksi traditioksi kehittynyt Wind Finland -seminaari järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014.
STY:n hallituksen kokoukset uhkasivat paisua asialistoiltaan valtaviksi, kun erilaisia linjauksia ja ohjeistuksia tarvittiin paljon. Valiokuntatyöskentely toi lisäresurssia yhdistykseen, ja hallitustyöskentely ammattimaistui sekin, vaikka vanha hyvä keskustelukulttuuri onkin aina säilynyt STY:n hallituksen olennaisena elementtinä.
Valiokuntien joukossa toimi vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla vielä itsestään selvästi myös pientuulivaliokunta. Toimijoita oli kuitenkin vähän ja heillä niukasti aikaa annettavaksi yhdistystyöhön. Hiljalleen pientuulivaliokunta jäi uinumaan Ruususen unta – ja kiinteistökohtainen pientuulivoima jäin hyvin pieneen rooliin yhdistyksessä. Pientuulivoima kiinnostaa kuitenkin edelleen monia, ja sitä pyritäänkin pitämään mukana STY:n viestinnässä ainakin pienessä määrin
Oma lukunsa Suomen tuulivoimahistoriaa kirjoitettiin Vaasassa, kun suomalainen voimalavalmistaja Mervento pystytti pilottivoimalan Vaasan Sundomiin. Valitettavasti Merventolle kävi kuten WinWindille: matka suurten globaalien voimalavalmistajien joukkoon oli liian pitkä, vaikka hyppysissä olikin lupaava ja edistyksellisen teknologian voimala.
Pelisääntöjen turbulenssia
Vuosina 2012-2014 tuulivoimarakentaminen käynnistyi kunnolla Suomessa, mutta se oli vielä kaikille osapuolille uutta. Kaikilla oli paljon opittavaa. Viranomainen kerrallaan alkoi miettiä tuulivoiman vaikutuksia omaan toimialaansa. Pelisääntöjä luotiin niin yhdistyksen sisäisesti toimijoille, kuin viranomaisen toimesta eri asioihin liittyen koko alalle. STY:n edunvalvontatyötä kyseisenä aikoina kuvasikin esteiden raivaaminen tuulivoimarakentamisen tieltä. Edunvalvonnan tehtävä oli varmistaa, että uudet pelisäännöt eivät menneet ylilyöntien puolelle vaan edelleen mahdollistivat tuulivoimarakentamisen. STY teettikin vuosien aikana lukuisia erilaisia selvityksiä edunvalvontatyön tueksi. Tietoa ja kokemusta ei ennestään ollut, vaan sitä oli aktiivisesti kerättävä ja tuotettava hyvin konkreettisistakin asioista.
Viranomaistyö loi selkeyttä ja raameja hankekehitykselle. Ministeri Lauri Tarastin luotsaama työryhmä kartoitti ansiokkaasti tuulivoimarakentamisen esteitä, lentoliikenteen ja tuulivoiman yhteensovittaminen selkeytyi. Tutkakatveiden luoma ongelma saatiin Pohjois-Pohjanmaalla ratkaistua, mutta Kaakkois-Suomessa tutkat pysäyttivät tuulivoimarakentamisen toistaiseksi. Työ äänen mallinnus- ja mittausohjeiden luomiseksi alkoi, mutta ääniohjearvojen osalta ei päästy ratkaisuun työn kaatuessa työryhmän sisäisiin erimielisyyksiin. Syöttötariffiin liittyvää lakia muutettiin niin, että tuli mahdolliseksi varata kiintiöpaikka tariffiin etukäteen. Näin eliminoitiin etukäteen epävarmuuksia, joita olisi myöhemmin ollut odotettavissa tariffikiintiön alkaessa täyttyä.
Kaikki viranomaistyö ei kuitenkaan luonut vain selkeyttä – päinvastoin. Ympäristöministeriön tekemä Tuulivoimarakentamisen suunnittelu -opas oli sinänsä hyvä koonti tuulivoimarakentamisen pelisäännöistä. Ongelmaksi kuitenkin muodostui oppaan ensimmäiseen versioon linjatut, lainsäädäntöä tiukemmat rajat tuulivoimalan äänelle. Vaikka kyse oli oppaasta ilman lain statusta, sekoitti se kuitenkin tuulivoimakenttää ja hidasti hankekehitystä, kunnes vuonna 2015 tuulivoiman ääniohjearvoista annettiin oma asetuksensa.
”Vuosikymmenen alkupuolen vuosiin asti hankekehittäminen oli nopeaa ja suoraviivaista myöhempiin aikoihin verrattuna. TuuliWatin ensimmäiset syöttötariffiin mukaan päässeet puistot etenivät muutamassa vuodessa maankäyttösopimusten teosta tuotantoon,” Suominen muistelee vuosikymmenen alkupuolta. Vuosikymmenen ensimmäisen puoliskon aikana siirryttiin kuitenkin vaiheeseen, jossa hankkeista valitettiin herkästi. Ympäristöministeriön opas ei ainakaan auttanut valitusten osalta”, Suominen toteaa.
Lukuisten muuttuneiden sääntöjen ja ohjeiden vuoksi STY:ssäkin kirjoitettiin valtavat määrät lausuntoja. Lausuntoja kirjoittivat myös viranomaiset ja muut tahot. Sitkeimmin jäi elämään STM:n itsensä myöhemmin oikaisema maakuntakaavalausunto, jossa esitettiin kahden kilometrin etäisyyden käyttöönottamista tuulivoiman ja asutuksen välille, ellei vaikutuksia ollut erikseen kaavassa selvitetty. Monien eri tahojen oikaisuista huolimatta virheellisin perustein annettu lausunto vaikuttaa yhä tänäkin päivänä joidenkin kuntien soveltaessa sinänsä lakiin perustumattomia kilometriperusteisia etäisyyksiä kaavoituksessa ja valittajien vedotessa hallinto-oikeuteen kahden kilometrin rajan käyttöön ottamiseksi.
Voimia ja vastavoimia
STY:n toiminta ammattimaistui ja tehostui, mutta saman aikaan organisoituivat myös tuulivoimaa vastustavat ryhmät. Aluksi kriittisyys oli keskittynyt tuulivoimahankkeiden lähiympäristöön, mutta Tuulivoima-kansalaisyhdistys oli ensimmäinen valtakunnallisesti toimiva tuulivoimakriittinen yhdistys. Perustellulla kritiikillä on aina sijansa: se parantaa toiminnan laatua asiassa kuin asiassa. Samaan aikaan kuitenkin nousi tarpeetonta ja perusteetontakin huolta tuulivoiman kuultavissa olevan äänen terveysvaikutuksista. STY:llä riitti työtä virheellisten väitteiden oikomisessa ja tieteellisen tutkimustiedon jakamisessa. VTT:n koordinoima selvitys tuulivoiman terveysvaikutuksista olikin tervetullut, jotta suomenkielistä aineistoa oli paremmin saatavilla.
Yksi yritys tuoda positiivista tuulivoimasisältöä internettiin oli Tuulen ystävät –verkkosivusto. Sivustolla käytiinkin erittäin vilkasta keskustelua, ja se tarjosi tuulivoima-alan toimijoille ja kriittisesti tuulivoimaan suhtautuville keskustelupaikan. Sosiaalisen median jalansijan jatkuvasti tukevoituessa keskustelupalstat siirtyivät mm. Facebookkiin, ja Tuulen ystävät suljettiin.
Sähkön hinta pysyi odotusten vastaisesti matalana ja tuulivoimatekniikka loikki hurjilla hypyillä eteenpäin. Tuulivoiman syöttötariffi osoittautui valtiolle aiottua kalliimmaksi, ja etenkin tuulivoiman saamaa tukea kritisoitiin monesta suunnasta kovasanaisesti. Jälkikäteen katsoen tuki kuitenkin sai aikaa sen mitä pitikin: Suomeen syntyi tuulivoima-ala alihankintaketjuineen.
”Nuo vuodet olivat kiivaan rakentamisen aikaa. Töitä tehtiin tosissaan kädet savessa. Ennen vuotta 2012 tuulivoima-alaa ei kunnolla ollut olemassa Suomessa. Ajoitus rakentamisen nopean liikkeellelähdön kanssa oli sikäli täydellinen, että juuri tuolloin markkinoille alkoi tulla mataliin tuulennopeuksiin ja Suomen-kaltaisille metsäisille alueille optimoituja voimaloita. Voimaloiden tuottavuus nousi radikaalisti ja nopeasti”, muistelee Jari Suominen. ”Aluksi oli korotettu syöttötariffi, mikä toi oman mausteensa hommaan, kun oli mietittävä, kannattaako odottaa seuraavaa tehokkaampaa voimalamallia vai saada tuotanto nopeasti käyntiin.”
Suomen tuulivoima 2012 – 2014
Vuosina 2012-2014 Suomen tuulivoimarakentamisen tahti kiihtyi. Vuoden 2012 alussa tuulivoimaa oli 199 MW ja tuotannolla katettiin 0,5 % Suomen sähkön kulutuksesta. Vuoden 2014 lopussa kapasiteettia oli 627 MW ja osuus sähkönkulutuksesta 1,3 %.
*****
Silloisen TuuliWatti Oy:n toimitusjohtaja Jari Suominen oli Suomen Tuulivoimayhdistyksen puheenjohtaja vuodesta 2011 vuoteen 2017.
Blogikirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Uusiutuvat-lehdessä vuonna 2018.
Osa 8. 2009 – 2011 Pohja tuulivoimarakentamisen ja STY:n kasvulle
Vuonna 2008 alkanut talouskriisi iski päälle täydellä voimalla vuonna 2009 – myös Suomessa. Ilmastonmuutos oli paljon näkyvillä vuosikymmenen vaihteessa. Barack Obaman presidentiksi valinnan seurauksena myös Yhdysvallat myönsi, että ilmastonmuutos on vakava uhka. Arabikevät alkoi vuoden vaihteessa 2010 – 2011. Se oli joukko mielenosoituksia ja kansannousuja, joiden seurauksena myös ilmastopakolaisuus nousi ihmisten tietoisuuteen. Tuulivoima-alalla Suomessa luotiin pohjaa tuulivoimarakentamiselle – niin tukipolitiikassa kuin muullakin lainsäädännön alalla.
Vuonna 2009 tapahtui monta asiaa, jotka mahdollistivat tuulivoimarakentamisen kasvun Suomessa. Alan kannalta tärkein asia oli syöttötariffityöryhmän työ (2008 – 2009), työryhmän loppuraportti ja sen pohjalta annettu hallituksen esitys syöttötariffilainsäädännöksi.
Tulevaisuuden näkyminen kirkastuessa yhdistyksen hallitus päätti vuoden 2009 alussa panostaa yhdistyksen toimintaan aiempaa enemmän, ja käyttää yhdistykselle aiempina vuosina kertyneitä varoja toiminnanjohtajan työpanoksen kasvattamiseksi. Vuoden alusta yhdistykselle palkattiin toiminnanjohtaja kolmeksi päiväksi viikossa aiemman yhden päivän sijaan. Työpanoksen kasvattaminen kannatti, sillä se mahdollisti tehokkaamman työnteon ja alan suuremman näkyvyyden. Tämä, ja hyvät uutiset syöttötariffityöryhmästä, kasvattivat yhdistyksen jäsenmäärää. Päästyään vauhtiin, kasvu oli sillä saralla nopeaa, ja vuonna 2010 ylitettiin jo sadan yritysjäsenen rajapyykki.
Vaikka tuulivoima-alan tulevaisuus vaikutti vuosikymmenen vaihteessa lupaavalta, oli taivaalla myös pilviä, kertoo Tuulivoimayhdistyksen ensimmäinen kokopäiväinen toiminnanjohtaja Anni Mikkonen. Mikkonen on nähnyt työssään pitkälti koko tuulivoima-alan käyntiin polkaisun, ja hän toimii edelleen yhdistyksen toiminnanjohtajana.
”Vaikka syöttötariffityöryhmän raportti ja sen pohjalta tehty hallituksen esitys olivat iso askel alalle, oli uusiutuvan energian rakentamisen polku kaikkea muuta kuin kivetön. Alkuperäisen ehdotuksen mukaan Fingridin piti kerätä syöttötariffiin tarvittavat varat suoraan sähkönkäyttäjiltä Saksan ja Tanskan mallien mukaan. Hallituksen esityksen valmistelun loppuvaiheessa valtiovarainministeriön lakimiehet totesivat, ettei malli ole Suomen perustuslain mukainen ja syöttötariffin rahoitustapa meni uusiksi” kertoo Mikkonen.
Syöttötariffin sisällyttäminen valtion budjettiin, uuden viranomaisen etsiminen ja kaikkien järjestelmien muuttaminen viivästytti syöttötariffin käyttöön ottoa vuoden 2010 alusta maaliskuulle 2011.
Viivästymisestä ja sittemmin järjestelmän saamista risuista huolimatta, on syöttötariffi eittämättä ollut suomalaisen tuulivoimarakentamisen kunnolla käynnistänyt voima. Risuja jakaessa on hyvä muistaa se, ettei tulevaisuuden sähkön hinnan, tai muiden tuen tasoon vaikuttavien tekijöiden, ennustaminen ole helppoa, tai aina mahdollistakaan. ”Vuosina 2010 ja 2011 kannettiin vielä huolta tariffin tasosta ja siitä, voiko sillä tukitasolla rakentaa hankkeita – ovatko ne kannattavia. Nyt tämä pohdinta lähinnä naurattaa, vaan kuka meistä olisi tiennyt kuinka huikealla vauhdilla teknologia kehittyy”, summaa Mikkonen.
Turhan monta luukkua
Vuosikymmenen vaihteessa oli toiminnanjohtajan kasvaneelle työpanokselle toden totta käyttöä. Syöttötariffin valmistelu ja voimaantulo yhdessä kasvaneen hankemassan myötä sai viranomaiset yksi toisensa jälkeen pohtimaan, mitä tuulivoimarakentaminen tarkoittaisi kunkin omalle hallinnon alalle. Ensimmäisten joukossa, vuonna 2010, heräsi puolustusvoimat pohtimaan, kuinka tuulivoimarakentaminen vaikuttaa tutkien toimintaan ja vaarantaako se helikopteri- ja hävittäjälentäjien turvallisuuden. Energiateollisuus ry:n (ET), puolustusvoimien, Tuulivoimayhdistyksen ja tuulivoima-alan toimijoiden yhteisen tutkatyöryhmän seurauksena VTT:lle kehitettiin työkalu, jolla tutkavaikutuksia saatiin arvioitua. Samalla luotiin menettelytavat vaikutusten selvittämiseksi.
Tutkatyökalu valmistui vuonna 2011, jonka jälkeen puolustusvoimat alkoi taas antaa lausuntoja tuulivoimahankkeiden hyväksyttävyydestä ja kunnat pystyivät hyväksymään tuulivoimahankkeiden kaavoja ja myöntämään tuulivoimalle rakennuslupia.
Vuonna 2011 heräsi vuorostaan siviili-ilmailu. Finavia julkaisi tuolloin lentoesteiden korkeusrajoituksista kartat, jotka lähemmällä tarkastelulla osoittautuivat tuulivoiman kannalta todella ongelmallisiksi: valtaosassa Suomea ei lentoestepinnan ja maanpinnan väliin olisi saanut mahtumaan silloista modernia tuulivoimalaa. Yhdessä ET:n kanssa tehdyn sinnikkään edunvalvontatyön ja neuvottelujen seurauksena lentoesteiden korkeusrajoituksiin saatiin muutoksia niin, että tuulivoimarakentaminen mahdollistui.
Ilmailun jälkeen oli liikennevirasto, joka heräsi miettimään, voivatko teiden lähelle sijoitetut tuulivoimalat vaarantaa liikenneturvallisuuden, muistelee Mikkonen.
”Tuulivoimarakentamiseen liittyvien viranomaisprosessien haasteita kuvaa myös hyvin se, että vaikka 2011 voimaan astuneen syöttötariffin piiriin hyväksyttiin kaikki 2009 – 2010 rakennetut uudet voimalat, rakennettiin Suomeen vuonna 2011 vain kaksi käytettyä pienehköä tuulivoimalaa. Sektoriviranomaisten heräämistä kuvaa hyvin myös se, että vuonna 2010 Tuulivoimayhdistys antoi lausunnon 18 eri asiasta, kun edeltävänä vuonna lausuntoja oli annettu vain muutama”, Mikkonen kertoo.
Valoa tunnelin päässä oli kuitenkin näkyvissä: ensimmäiset tuulivoimayleiskaavat valmistuivat, hankkeet alkoivat taas saada rakennuslupia. Myös Puolustusvoimat vapauttivat tutkaselvityksistä 47 hanketta, ja vuonna 2011 oli käynnissä yli 30 MW tuulivoimakapasiteetin rakentaminen. Vuonna 2011 osattiin siten jo ennakoida, että vuodesta 2012 tulisi tuulivoimarakentamisen ennätysvuosi, joka käynnistäisi Suomen tuulivoimarakentamisen toden teolla.
Myös Suomen tuuliolosuhteiden parempi tunteminen auttoi tuulivoimahankkeiden suunnittelussa. ”Tuuliatlaksen julkaisu syksyllä 2009 oli valtava edistysaskel tuulivoimarakentamiselle, sillä se helpotti tuulivoimalle suotuisten alueiden etsintää. Atlas myös osoitti, että myös sisämaasta löytyi tuulivoimalle sopivia sijoituskohteita. Se myös auttoi sitkeän myytin kumoamisessa: Tuuliatlaksesta näki selvästi, että Suomessa tuulee talvella enemmän kuin kesällä”, Mikkonen summaa.
Suomen tuulivoima 2009 – 2011
Suomeen rakennettiin vuosien 2009 – 2011 aikana 64 MW uutta tuulivoimakapasiteettiä. Tuulivoimatuotanto vuonna 2011 oli 481 GWh. Tämä kattoi 0,6 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta.
*****
Anni Mikkonen on Tuulivoimayhdistyksen, nykyisen Suomen uusiutuvien pitkäaikaisin toiminnanjohtaja. Toiminnanjohtajana hän on toiminut nyt (2018) yhteensä 9 vuoden ajan. Mikkosella on filosofian maisterin paperit ympäristötieteistä ja kauppatieteen maisterin paperit ympäristöjohtamisesta. Ennen yhdistykselle töihin tuloa hän on työskennellyt mm. Jyväskylän yliopiston uusiutuvan energian koulutus- ja tutkimusohjelmassa.
Juttu on alun perin julkaistu Uusiutuvat-lehdessä vuonna 2018.
Uusiutuva energia pelastaa Suomen
Kun osaa vastata itselleen ja muille miksi on olemassa, niin usein se toimii viestinä, joka herättää luottamusta. Siksikin Suomen uusiutuvien edunvalvontatapaamisissa niin ministerien kohtaamisesta valiokuntien kuulemisiin kertaamme, miksi Suomeen rakennetaan lisää uusiutuvaa energiaa.
Kysymykseen on itse asiassa hieman hankala vastata, koska uusiutuvaan energiaan liittyy useita myönteisiä perusteluja, joiden asettaminen tärkeysjärjestykseen voisi olla vähintään gradututkimuksen paikka. Ehkä paras luottaa siihen järjestykseen, joka tapaamisissamme on ollut käytössä.
Energia ja turvallisuus ensin. Euroopassa on jo lähes viisi vuotta sodittu brutaalilla tavalla Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022. Ukraina on koko sivistyneen Euroopan puolustaja ja eturintama, jossa on koeteltu kaikkia yhteiskunnan rakenteita mukaan lukien energiajärjestelmää. Hajautettu, omaan energiantuotantoon nojaava järjestelmä on osoittanut kriisinkestävyytensä, koska se on verrattain nopeasti korjattavissa keskitetympään järjestelmään verraten.
Suomessa on perinteisesti laaja energiapaletti, jonka hajautetun energiantuotannon kivijalan tuuli- ja aurinkovoimatuotanto muodostavat. Hajautettua uusiutuvan sähköntuotantoa toki soisi vahvistettavan entisestään rakentamalla sähköntuotantoa myös itäiseen Suomeen, etelään ja merialueille.
Energiaturvallisuuden lähisukulainen energiaomavaraisuus kuuluu myös uusiutuvan energian hyveisiin. Sähköomavaraisuudessa Suomi on saavuttanut vuositasolla lähes sataprosenttisen tason, jota kehtaa myös vertailla muihin maihin, koska sähköntuotantomme perustuu myös valtaosin kotimaisiin energialähteisiin.
Fossiilisen energian käyttö on Suomessa sähköntuotannon osalta jo lähes nollissa. Itse energiaomavaraisuuden saavuttaminen vaatii meiltä suurta harppausta esimerkiksi teollisuuden prosessien sähköistymisen kautta. Monenlaisia kannusteita siihen onneksi löytyy. Ajankohtaisesti merkittävimpiä on se tosiseikka, ettei uusiutuva energia juutu mihinkään salmeen toisin kuin öljykuljetukset. Oma uusiutuva energia onkin mitä todellisinta puolustusvoimaa mitä tulee riippumattomuuteen muista.
Ilmaston osalta olemme kuitenkin aina samassa veneessä muiden kansakuntien kanssa. Joka viikko eteemme vyöryy uusia katastrofiuutisia, jotka ovat ilmastonmuutoksen aiheuttamia. Euroopan rajut helteet ja maastopalot tänä kesänä vetävät vakavaksi. Ilmaston kuumeneminen on todellisuutta, mutta sen hillitsemiseen voidaan edelleen vaikuttaa. Omien toimintatapojen muuttaminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään, usein siihen tarvitaan myös konkreettisia kannustimia.
Muutokseen kannustaa se, että hyöty tuntuu myös omassa arjessa tai kukkarossa. Uusiutuva energia mahdollistaa sen. Suomi on oiva esimerkki siitä, miten kotimaiseen uusiutuvaan sähköön panostus on ollut ihan paras ilmastoteko, joka on mahdollistanut myös halvan sähkön suomalaisille. Kabineteissa uusiutuva energia on taannut maamme osalta päästövähennykset, joista olemme saaneet kansainvälistä tunnustusta.
Sen rinnalla uusiutuvan energian perusolemus on todellisuudessa erittäin paikallinen. Kotimaista teollisen mittaluokan aurinko- ja tuulivoimaa on vähintään suunnitteilla yli puolessa Suomen kunnista. Hankkeista päätetään kunnassa, jonne myös kiinteistöverot kannetaan. Se on esimerkillinen Suomen malli, josta muualla otetaan opiksi.
Kaikella energiantuotannolla on vaikutuksia lähiympäristöönsä. Toimivan naapurisuhteen takaa paikalliset hyödyt. Niissä on käännetty uusi lehti. Maakuntien Suomessa maa- ja metsätalouden rinnalle on kasvamassa energiatalous, jossa uusiutuvaan ja edulliseen sähköön perustuvat investoinnit tuovat aivan uudet aluetalouden näkymät ympäri Suomen. Jos ennen muinoin rautatie oli edistyksen merkki, edustaa sitä nykyään tuulivoimalat ja niiden vahvistama sähkönsiirtoverkko.
Yhteiskuntamme on vauhdilla sähköistymässä, mistä teollisuuden ja lämmityksen rinnalla liikenteen muutos on erittäin mielenkiintoinen. Siellä missä kalliin sähkön markkinoilla sähköauto edustaa ennen kaikkea uutta teknologiaa ja liikkumisen uutta aikakautta, voi edullisen sähkön Suomessa sähköautoilu edustaa muutosta käytännöllisistä syistä. Harvaan asutussa ja pitkien etäisyyksien Suomessa tavanomainen liikkuminen kaipaa henkilöautoa. Käyttökustannuksiltaan edullinen sähköauto voikin toteuttaa liikenteen vallankumouksen juuri maakuntien Suomessa. Kukkaro kiittää ja ilmasto tykkää.
Tässä vaiheessa edunvalvontatapaamisten keskustelua ei olla usein päästy alkua pitemmälle, koska myönteisiä seikkoja uusiutuvan energian osalta riittää. Onkin tarve kiteyttää ja ynnätä lyhyesti se, mistä kaikesta uusiutuvan energian rakentamisessa on Suomen kannalta kyse.
Uusiutuva energia pelastaa Suomen kuulostaa jopa överiltä, mutta asia on päinvastoin. Meidän on Suomessa aika ottaa käsijarru pois päältä yhteisen vahvuutemme osalta. On kyse sitten turvallisuudesta, taloudesta tai ilmastosta – uusiutuva energia antaa meille mahdollisuuden parempaan. Siksi vinkkinä vaaleihin. Sitä kannattaa rakentaa yhdessä tehden, ratkaisut edellä.
Pääset lukemaan muut edunvalvonnan blogit täältä.
”Who moved my cheese?”
Oletko tutustunut Spencer Johnsonin otsikon mukaiseen kirjaan, joka kertoo hiiristä labyrintissa?
Kirjassa labyrintin yhdessä kulmassa on pala juustoa. Labyrintissa asustelee myös muutama hiiri, jotka oppivat tien juustolle. Koska ruoka on tarpeen, hiiret palaavat aina päivittäin samaan paikkaan uuden juuston luokse.
Yhtäkkiä koittaa aamu, jolloin juusto ei olekaan siellä. Tilanne toistuu seuraavina aamuina. Niinpä hiirten pitää päättää, jäädäkö näivettymään vanhaan paikkaan, vai lähteäkö etsimään ruokaa toisaalta.
Me Suomessakin olemme eräänlaisia hiiriä sähkömarkkinoiden labyrintissa. Emme oikein ymmärrä, että yhteiskunta muuttuu; ”juustoakaan” ei tule aina loputtomiin samaan paikkaan. Muutosta tulee ennakoida, varautua – ja lopulta muuttua myös itse.
Historiallisesti Suomen sähköntuotanto on perustunut vesivoimaan, fossiilisiin polttoaineisiin ja ydinvoimaan. Sähkön hinta oli hyvin stabiili niin tuotanto- kuin hintamielessä. Tuuli- ja aurinkovoima eivät olleet kiinnostavia, ja niiden rooli oli sähköntuotannossa mitätön. Tämä siitäkin huolimatta, että Ilmasto lämpeni, mikä johtui fossiilisen polttoaineiden käytöstä. Asia kyllä tiedettiin, muun muassa IPCC perustettiin 1988. Mutta juustoa riitti.
Viime vuosikymmenen alussa Suomeen haluttiin tuulivoimaa, ja syöttötariffin avulla sitä rakennettiinkin noin 2200 megawattia. Vuosikymmenen lopulla tehtiin ensimmäinen markkinaehtoinen tuulivoimapuistoinvestointi, minkä jälkeen maatuulivoimaa on jo lähes 10000 megawattia. Muutos on alkanut eikä paluuta vanhaan ole. Juuston paikka on vaihtunut.
Nykyään eri medioissa keskitytään kriittisesti sähkön hinnan ja tehon vaihteluun sekä niin sanottuun tehopulaan. Tehopulasta puhutaan, kun sähköä on rajatusti: ei ole tuulta eikä aurinkoa ja sähkön hinta on korkea. Sellainen jakso meillä oli tämän vuoden tammi-helmikuussa. Se oli samalla hetki, jolloin Suomen valot eivät sammuneetkaan.
Voittajia tässä tilanteessa ovat he, jotka mukautuvat ja välttävät kulutusta tehopulan aikana sekä hyödyntävät halvan sähkön hetket. Juustolla on uusi paikka.
Mutta entä muut? Pitäisikö kysyä, että jos sähköä on aina ollut saatavilla, onko kaikilla siihen ikioikeus? Jos on, Suomeen pitäisi rakentaa ainakin osittain fossiilisella toimivia mäntämoottorivoimalaitoksia paikkaamaan tuotantoa tehopulan aikana. Entä haittaako, jos ilmasto-ongelma siirtyy tulevien sukupolvien maksettavaksi, jos tärkeintä on, että minä voin käydä saunassa ja pestä pyykkiä silloin kun haluan?
Vai onko minulla vastuu ja velvollisuus, ympäristöä ja tulevia sukupolvia ajatellen olla mukana nykyisessä sähkön hinnan sekä tehon vaihtelussa ja kulutusjoustoissa?
Kenen juustosta tässä on lopulta kyse?
Ankkuri-investointien avulla investorien kartoille
Kuulin kiinnostavasta keskustelusta. Nimettömäksi tässä kirjoituksessa jäävä eurooppalainen energiajätti ei ollut juurikaan kiinnostunut Suomesta, vaikka olihan heillä liiketoimintakauppojen myötä täälläkin lonkeronsa. Laita-alueita, rönsyjä.
Miljardiluokan Suomeen kohdistuva investointi on kokoluokaltaan uutinen, joka saa huomiota myös Suomen ulkopuolella; ehkä juuri siksi, että jätti-investointi kohdistui monen toimijan kartalla vähälle huomiolle jääneeseen Suomeen. Puhelimet alkoivat soida, kun energiajätin emoyhtiö soitteli Suomen konttorille uutta kiinnostusta äänessään. ”Mitä siellä Suomessa oikein tapahtuu?!”
Yksi Suomen uusiutuvien strategisista tavoitteista on, että Suomi on Euroopan halutuin investointikohde. Me tiedämme, että Suomi on monella tapaa erinomainen sijaintikohde monelle sellaiselle investoinnille, jolle etsitään tällä hetkellä sijaintipaikkaa, onpa kyse sitten datasta, vedystä tai vaikkapa vihreästä teräksestä. Meillä on tilaa ja toimiva, vakaa yhteiskunta, osaamista, hyvät tuuli- ja aurinkoresurssit, mahdollisuus lisätä nopeasti puhdasta sähköntuotantoa, vahva sähköverkko, viileä ilmasto, vain joitakin etujamme mainitakseni. Erityistaitomme on vakuutella toisillemme, että Suomi on erinomainen sijaintipaikka uusille investoinneille. Strategista tavoitetta määriteltäessä tiedostettiin, että olennaisin tehtävä on nimenomaan kertoa maailmalla se minkä jo tiedämme: Suomi tarjoaa ainutlaatuisen hyvän toimintaympäristön uudelle teollisuudelle.
Minulle referoitu keskustelu ravisteli ja nosti taas tuoreesti mieleen ikävän tosiasian: Etujamme ei tunneta. Suomea ei tunneta. Olemme hitusen syrjässä ja se, joka ei tiedä Suomen eduista, ei osaa niistä erityisesti kiinnostuakaan. Moni kiinnostuisi, mutta meitä ei nähdä; olemmeko piilossa Suomen-muotoisen pilven alla? On kuitenkin fakta, että Suomi tarvitsee investointieuroja ja niiden tuomaa, aina lukuisille aloille kohdistuvaa, työtä ja toimeliaisuutta. Elinvoimaa.
Ankkurit ovat viime vuosina olleet lähinnä uhka Suomen sähkönsiirrolle, mutta ison kokoluokan ankkuri-investoinnit tuovat erilaista arvoa. Investorit luottavat toistensa arvioihin. Tuulivoimakuntien johtajat ovat kertoneet, että pienissä, kasvukeskuksista etäisissä kunnissa voi olla vaikea saada vakuuksia millekään toimialalle, sillä kiinteistöillä ei uusinakaan ole täyttä vakuusarvoa. Kun kuntaan tulee tuulivoimainvestointi, on helpompi saada rahoitus aivan muidenkin alojen investoinneille vakuusarvojen parantuessa. Kun yksi luottaa, muidenkin on helpompi luottaa. Me ihmiset olemme tunnetusti laumaeläimiä.
Nyt olennainen kysymys onkin, miten voimme maksimoida hyödyn isoista Suomeen tulevista investoinneista myös sikäli, että saamme levitettyä tarinaa Suomesta erinomaisena investointikohteena. On helppoa kysyä tällaisia asioista passiivimuotoisilla virkkeillä olettaen, että jonkun muun pitäisi toimia. Joten: Minä lupaan kertoa tarinaa Suomeen kohdistuvista investoinneista eurooppalaisille toimittajakontakteilleni. Mitä sinä voisit luvata tehdä?