Osa 10. 2015 – 2018 Nopeaa kasvua, suurta epävarmuutta ja tulevaisuuden luotaamista
2015 oli levoton vuosi maailmassa: terroristisia iskuja kriisialueiden lisäksi Pariisissa ja Kööpenhaminassa, itsemurhatarkoituksissa vuoren seinää päin ohjattu matkustajalentokone ja valtava pakolaisaalto. 2016 kauppojen aukioloajat vapautuivat Suomessa ja Särkänniemen delfiinit muuttivat Kreikkaan. Vuonna 2017 Donald Trump astui Yhdysvaltain presidentin virkaan.
Suomessa tuulivoimarakentaminen oli vahvalla kasvu-uralla ennätyksiä vuosittain rikkoen, mutta tempoileva politiikka loi alalle suurta epävarmuutta etenkin lyhyellä tähtäimellä. STY:ssä vuosia aktiivisesti toiminut Marja Kaitaniemi valittiin STY:n hallituksen puheenjohtajaksi keväällä 2018.
Tuulivoimasta keskusteltiin julkisuudessa paljon vuoden 2015 eduskuntavaalien aikaan. Sähkön hinta pysytteli hyvin alhaisena, minkä johdosta syöttötariffin korkeaksi kohonneita kustannuksia oli varsin helppo kritisoida. Tuulivoima oli erityisesti perussuomalaisten hampaissa.
Hallitusohjelmaan kirjattiin päätös leikata syöttötariffiin oikeutetun tuulivoimakapasiteetin määrää. Kukaan ei kuitenkaan arvannut, kuinka paljon valmiiksi luvitettuja tuulivoimahankkeita oli pöytälaatikoissa: koska aiemmin käyttöönotettuun kiintiöpäätökseen oli kirjattu kahden vuoden valmistumisaika syöttötariffiin pyrkiville hankkeille, oli moni hanketoimija ottanut strategiakseen seurata tarkasti tariffikiintiön 2500 MVA:n täyttymistä ja valmistella samalla hanketta ilman, että kahden vuoden aikaikkuna alkoi omalta osalta kulua. Hallitusohjelman kirjauksen tultua julki hanketoimijat ryntäsivät hakemaan kiintiöpäätöksiä. 2500 MVA:n tariffikiintiö varattiin täyteen ja reilusti ylikin ennen kuin hallitusohjelman kirjaukset ehtivät siirtyä lain tasolle.
”Alan toimijoille tuli kiire laittaa kiintiöhakemukset vetämään, kun hallitusohjelma julkaistiin. Varmaan Energiavirastossakin yllätyttiin, miten valtava määrä hakemuksia virastoon tulvi muutamassa kuukaudessa”, muistelee Marja Kaitaniemi.
Tariffikiintiötä ei siis onnistuttu lopulta leikkaamaan, mutta kiintiöpäätösten voimassaoloa rajoitettiin niin, että kiintiöpäätöksen saaneet voimalat tuli rakentaa valmiiksi hyvin nopeasti: sähköntuotannon piti alkaa vuoden 2017 loppuun mennessä. Kerran varattua kiintiötä ei myöskään enää jaettu uudelleen hankkeiden peruuntuessa tai pienentyessä, mikä lopulta vähensi hieman tariffin piiriin päässyttä kapasiteettia. Äkillinen poliittinen tempoilu aiheutti koko tuulivoima-alalle suurta epävarmuutta. Sijoittajat olivat varpaillaan, sillä Suomea oli perinteisesti totuttu pitämään vakaana investointiympäristönä, jossa kerran annettuja lupauksia ei peruta. Lamaannus ja alakulo vaivasivat tuulivoima-alaa tovin, mutta hiljalleen usko rakentamismahdollisuuksiin ja toimintaympäristön jatkuvuuteen palautuivat. Kriisinkin keskellä ala pysyi yhtenäisenä, vaikka tietty iloisuus ja optimismi olikin hetken koetuksella.
”Osa ulkomaisista investoreista laittoi hankekehityksen jäihin tai lähti Suomesta kokonaan. Suomen markkinaa katsottiin ihan uusin silmin, kun poliittinen riski hyppäsi totutuista pohjalukemista reippaasti ylöspäin. Epäluottamus levisi tuulivoima-alalta laajemmallekin, myös muihin infrastruktuurihankkeisiin”, Kaitaniemi kertoo.
Pitkään tahkottu valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden melutasoista astui lopulta voimaan kuin varkain vuonna 2015. Asetus selkeytti huomattavasti tilannetta, jossa tuulivoimaa säädeltiin sekä valtioneuvoston yleisellä asetuksella melutasoista sekä ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen oppaaseen sisällytetyillä asetusta matalammilla ohjearvoilla. Aihetta juhlaan olisi ollut pitkän projektin tullessa hyvään päätökseen, mutta uudet taistelut olivat jo käynnissä energia- ja ilmastostrategian päivitykseen, uuteen tukimekanismiin, investointiympäristön turvaamiseen ja kiintiöpäätösjonoihin liittyen.
Vaikka tuulivoimarakentaminen olikin nopeaa, 1000 MW raja kapasiteetin määrässä vaikutti monien vuosien ajan taivaanrannassa siintävältä kangastukselta: joltakin merkittävältä pysäkiltä, mutta lähes mahdottomalta saavuttaa. Haamuraja rikkoutui täpärästi vuoden 2015 lopussa. Vaikka moni alan kannalta merkittävä saavutus jäikin kiivaan tekemisen keskellä vaille tunnustusta tai huomionosoitusta, ensimmäistä tuhatta tuulivoimamegawattia juhlittiin upeissa puvuissa ja puitteissa Paasitornissa keväällä 2016. Monen muun toimialan toimijat ovatkin vuosien saatossa ihaillen ja jopa kadehtien seuranneet tuulivoima-alan hyvää henkeä ja nuorekasta osaajien joukkoa – jotka osaavat tarvittaessa myös juhlia
Valoa tunnelin päähän toi myös 2016 julkaistu energia- ja ilmastostrategian päivitys, jossa linjattiin uusiutuvan sähköntuotannon tuotantotuen kilpailutuksen käyttöönotto.
Tuulivoima mediassa enemmän kuin tarpeeksi
Keskustelu tuulivoimasta oli vuosikymmenen puolivälissä varsin vilkasta. Keskustelu tuulivoiman kuultavan äänen mahdollisista terveysvaikutuksista korvautui infraäänikeskustelulla: tuulivoimaan kriittisesti suhtautuvat tahot levittivät huolipuhetta tuulivoimaloiden ihmiskorvalle kuulumattoman infraäänen väitetyistä terveysvaikutuksista. Tuulivoimaan liittyvien mediaosumien määrä oli moninkertainen vuosikymmenen alkuun verrattuna, kun jopa hyvin monimutkaisista akustiikan alan asioista keskusteltiin mitä pienimpien paikallislehtien palstoilla.
Eri tahot, STY mukaan lukien, teettivät lukuisia selvityksiä ja tutkimuksia mm. tuulivoiman lähiasukkaiden kokemuksiin ja muihin tuulivoiman vaikutuksiin liittyen. STY myös pyrki hartiavoimin oikomaan räikeimpiä väitteitä ja väärää tietoa. Tuulivoiman yleinen hyväksyttävyys koki pienen notkahduksen, mutta pysyi kuitenkin korkealla tasolla. Ajoittain kaikkein värikkäimmät tuulivoimaa vastustavat väitteet kääntyivät tuulivoiman kannalta hyviksi – ne eivät enää vaikuttaneet asiaan perehtymättömien silmissä alkuunkaan uskottavilta. STY:n sinnikäs ja pitkäjänteinen, faktoissa pidättäytyvä viestintälinja kantoi hedelmää, vaikka lennokkaimpia otsikoita valitulla linjalla ei usein saanutkaan.
”Välillä ei tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun luki juttuja tuulivoimasta. Oli suhteellisen mahdotonta saada todenpitäviä viestejä läpi julkisessa keskustelussa, kun esitetyt väitteet olivat niin raflaavia. Opin ainakin sen, että räjähteleville eläimille ja mystisille oireyhtymille on helpompi saada mediatilaa kuin selvityksille ja seurantaraporteille”, toteaa Kaitaniemi toimialan haastavaan viestintään liittyen.
Infraäänikeskustelu rauhoittui kiivaimmilta osiltaan, kun energia- ja ilmastostrategian päivityksessä sovitun tuulivoiman terveys- ja ympäristövaikutuksiin liittyvän tutkimuksen ensimmäinen osa valmistui kesällä 2017. Sitä ennen historian kirjoihin jäivät varsin värikkäät väitteet räjähtävine kanansilmineen ja lepakoineen.
Kohti markkinaehtoisuutta
Tuulivoimateknologian kehitys on ollut koko vuosikymmenen päätä huimaavaa: vuosikymmenen alussa rakennettu sille ajalle tyypillinen 3 MW voimala tuotti vuodessa 8000 MWh, vuosikymmenen myöhemmin rakennettava 4 MW voimala 19 000 MWh. Tuotanokustannusten laskun myötä alkoi entistä vahvemmin näyttää siltä, että markkinaehtoinen rakentaminen, johon ala itse oli jo pitkään uskonut, alkoi olla päivä päivältä lähempänä.
Siirtyminen teknologianeutraaliin kilpailutettuun tuotantotukeen ei pelottanut tuulivoimatoimijoita. Tärkeintä alan näkökulmasta oli varmistaa, että järjestelmä mahdollistaa reilun kilpailun ja on yhteiskunnan kannalta kokonaistaloudellinen. Jo vuosia ennen vanhan järjestelmän täyttymistä STY:n sisällä aloitettiin työ EU:n mahdollistamien tukikeinojen tutkimiseksi. Perusteellisen selvitystyön päätteeksi STY:ssä päätettiin pitää kilpailutettua preemiota vihreitä sertifikaatteja ja investointitukea parempana vaihtoehtona. Lakiin kirjoitettu malli oli monilta osin samansuuntainen kuin mitä STY:ssäkin määriteltiin parhaaksi vaihtoehdoksi. Etukäteen toimivalta vaikuttavan järjestelmän avulla kilpailutettavaa 1,4 TWh:n vuotuista tuotantomäärää ala ei kuitenkaan osannut pitää missään määrin kunnianhimoisena uusiutuvan energian lisäystavoitteena.
Syksyllä 2017 tunnelma alalla oli edelleen alakuloinen: uusi tukimekanismi oli luvattu, mutta lainsäädäntöprosessi kärsi kiistoista ja jumiutui talousvaliokuntaan. Epävarmuutta loi myös se, että alihankkijoiden tilauskirjat eivät tulisi parhaassakaan kilpailutusmenestyksessä täyttymään pienen tavoitteen vuoksi. Naapurimaista ja muualta maailmalta kantautui uutisia pitkäaikaisista sähkönostosopimuksista (PPA), mutta Suomessa tuulivoiman tuotantokustannukset vaikuttivat olevan vielä liian korkeat ja sähkön markkinahinta liian matala, mistä syystä sopimukset vain siintivät haaveissa.
Alan vuotuisena kohtaamispaikkana sijansa vakiinnuttaneeseen Vaasa Wind Exchange –tapahtumaan mennessä kevättalvella 2018 asiat vaikuttivat kuitenkin muuttuneen: käytävillä puhuttiin ja huhuttiin, että ensimmäiset PPA-sopimukset vaikuttivat olevan vain ajan kysymys. Tunnelma oli muuttunut lamaantuneesta alakulosta sähköistyneen jännittyneeseen odotukseen. Syksyyn 2018 mennessä olikin julkaistu jo kolme pitkäaikaista sähkön ostosopimusta, joiden turvin kolme hankekehittäjää saattoi ryhtyä rakennushommiin Googlen luvattua ostaa tuulivoimaloiden tuotannon kymmenen vuoden ajan.
Koko alan yllätti kuitenkin se, että jo ennen PPA-sopimuksia julkaistiin ensimmäinen täysin markkinahintaa vastaan tehty investointipäätös, kun TuuliWatti ilmoitti rakentavansa entiset ennätykset roimasti rikkovia 175-metrisiä voimaloita Iihin ilman valtion tukea tai sähkön ostosopimusta. Lisää jännitystä vuoteen toi se, että tuotantotuen kilpailutuslaki viimein eteni talousvaliokunnasta, hyväskyttiin eduskunnassa ja ensimmäinen uusiutuvan energian kilpailutuskierros määrättiin pidettäväksi vuoden 2018 lopussa.
”2018 on hieno vuosi tehdä töitä tuulivoiman parissa. Teknologian kehitys on ollut niin huimaa, että se on yllättänyt jopa meidät alan ammattilaiset. Alalla on muutaman vuoden alakulon jälkeen todella positiivinen vire ja tekemisen meininki. Tuulivoimasta on tullut todellinen energiamurroksen ajuri”, iloitsee Marja Kaitaniemi.
Viimeiset syöttötariffiin mukaan päässeet hankkeet valmistuivat 2017 kireällä aikataululla. 2018 oli vuosikymmenen alkupuolelta asti jatkuneen kiivaan tuulivoimarakentamisen taite jääden vaille kapasiteetin kasvua. Vaikka vuoden puolivälissä ennusteet vuosikymmenen lopulle olivat vielä synkkiä, jo vuoden loppupuoliskolle tultaessa niitä oli syytä korjata valoisemmiksi. Joka tapauksessa oli selvää, että pitkään selkeänä tavoitteena ollut vuoden 2020 tavoite, 6 prosentin tuulivoimaosuus kulutetusta sähköstä, tultaisiin saavuttamaan etuajassa.
Hyvin tehty, tuulivoima-ala!
Suomen tuulivoima 2015-2018
Vuoden 2015-2017 välillä Suomen tuulivoimakapasiteetti kasvoi 627 MW:sta 2044 MW:iin. Vuoden 2018 kasvu jää nollaan tai muutamaan MW:iin.
****
Marja Kaitaniemi on toiminut hankekehitystehtävissä usealla tuulivoimahankkeita kehittäneellä yrityksellä, nyt Neoen Finlandissa. Kaitaniemi on ollut keskeinen ja erittäin aktiivinen toimija STY:n valiokunnissa ja hallituksessa vuodesta 2013 alkaen. Kaitaniemi on toiminut STY:n puheenjohtajana keväästä 2018 alkaen.
Juttu on alun perin julkaistu Uusiutuvat-lehdessä vuonna 2018.
2030-luku soitti ja pyysi varastoimaan sähkön
Suomen sähköjärjestelmä on keskellä suurta murrosta. Sähkönkulutus kasvaa, teollisuus sähköistyy ja uutta uusiutuvaa sähköntuotantoa rakennetaan. Samalla sähköjärjestelmä tarvitsee yhä enemmän joustavuutta. Tässä sähkövarastoilla on tärkeä rooli. Akut ovat siirtymässä sähköjärjestelmän tukipalvelusta olennaiseksi osaksi joustavaa sähköjärjestelmää, ja sääntelyssä niitä tulisi kohdella tavalla, joka mahdollistaa akkujen täyden hyödyn.
Vielä muutama vuosi sitten sähkövarastoihin suhtauduttiin varovaisella uteliaisuudella. Akkujen rooli oli työskennellä taajuusvahtina ja varmistaa, että verkon 50 hertsiä pysyy tasapainossa. Nyt akut ovat ottaneet ihailtavan uraloikan. Taajuusvahdin roolin lisäksi akut voivat varastoida sähköä silloin, kun sitä tuotetaan runsaasti ja purkaa sitä verkkoon silloin, kun kulutus kasvaa tai sähköntuotanto vähenee. Akkujen tehtävänä ei ole enää vain hienosäätää taajuutta, vaan ne tekevät sähköjärjestelmästä joustavamman, vakaamman ja tehokkaamman ja ne voivat osaltaan tasata sähkön hinnan vaihtelua.
Suomessa akkujen kehitys näkyy jo käytännössä. Akkuhankkeita suunnitellaan eri puolilla maata ja monet niistä kytkeytyvät suoraan uusiutuvan energian tuotantoon. Samalla akkuteknologia kehittyy nopeasti. Akut eivät toki korvaa sähköverkkoja, tuotantolaitoksia tai muuta energiainfraa mutta ne täydentävät niitä tavalla, joka auttaa ottamaan uusiutuvasta energiasta parhaan hyödyn irti.
Tällä hetkellä Suomessa valmistellaan Sähkömarkkinalakiin muutosta, joka tunnetaan parhaiten verkkoon liittämisen etusijamenettelystä. Valmisteltu sääntely asettaisi sähkövarastot käytännössä erilaiseen asemaan sen perusteella, sijaitsevatko ne voimalaitoksen yhteydessä ja lataavatko ne sähköä verkosta. Valmisteilla olevat lakimuutos jakaa sähkövarastot kahteen eri luokkaan. Ylemmässä ryhmässä ovat sähkövarastot, jotka sijaitsevat voimalaitoksen yhteydessä eivätkä lataa ollenkaan sähköverkosta. Viimeisessä luokassa ovat muut sähkövarastot. Akuille tulisi sallia myös verkosta lataaminen, jotta akkujen suuri potentiaali saadaan myös Suomessa valjastettua. Tuulisena ja vähäisen kulutuksen hetkenä sähköä voidaan varastoida akkuun sen sijaan, että kaikki tuotanto syötetään heti verkkoon. Kun sähköstä myöhemmin on enemmän kysyntää, energia voidaan purkaa takaisin verkkoon.
2030-luvun sähköjärjestelmä tarvitsee samaan aikaan lisää puhdasta sähköntuotantoa, kulutusjoustoa, vahvaa sähköverkkoa ja sähkövarastoja. Näitä ratkaisuja ei kannata asettaa vastakkain. Sääntelyn tehtävänä pitäisi olla mahdollistaa niiden tehokas yhteispeli. Siksi myös sähkövarastojen on voitava ladata sähköä verkosta tietyin reunaehdoin ilman, että ne joutuvat sen vuoksi perusteettomasti heikompaan asemaan.
Osa 9. 2012 – 2014 Kasvuvaihde silmään
Vuonna 2012 alkoi Sauli Niinistön ensimmäinen kausi Suomen tasavallan presidenttinä. 2013 Hesari muuttui tabloid-kokoon ja Yle-vero otettiin käyttöön. 2014 maailma oli varpaillaan Länsi-Afrikassa riehuneen ebolaepidemian vuoksi.
Suomen Tuulivoimayhdistyksen puheenjohtajana ruoria käänteli TuuliWatti Oy:n toimitusjohtaja Jari Suominen. Jari valittiin vuonna 2011 ensimmäisen kerran STY:n puheenjohtajaksi, missä pestissä hän jatkoi yhteensä seitsemän vuoden ajan.
Vuodet 2012-2014 olivat uuden aikakauden alku suomalaisessa tuulivoimassa. Syöttötariffijärjestelmä oli saatu käyttöön, ja tuulivoiman rakentaminen alkoi todenteolla vuodesta 2012 alkaen vauhtiaan nopeasti kiihdyttäen. Monessa maassa on huomattu, että ensimmäiset 500 MW tuulivoimaa ovat hitaita rakentaa, mutta kun 1 % osuus energiankulutuksesta ja tuo maaginen 500 MW on saavutettu, muuttuu kasvu nopeammaksi. Tismalleen näin kävi Suomessakin: haamurajat rikkoutuivat vuoden 2014 alkupuolella.
Vuosikymmenen alkupuolen vuosina tapahtui paljon paitsi tuulivoima-alalla, myös STY:ssä. STY:n jäsenmäärä kasvoi, mikä mahdollisti myös henkilöstön määrän kasvattamisen. Aluksi osa-aikaiset työsuhteet vakinaistuivat ja kokopäiväistyivät nopeasti, sillä työtä kasvavalla alalla riitti. STY:n toiminta ammattimaistui eri tavoin: jäsenrekisterijärjestelmä korvasi Excel-taulukon, käyttöön otettiin useita taloushallinnon ja viestinnän palveluita ja toimintaa suoraviivaistettiin muutenkin. Vuotuiseksi traditioksi kehittynyt Wind Finland -seminaari järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014.
STY:n hallituksen kokoukset uhkasivat paisua asialistoiltaan valtaviksi, kun erilaisia linjauksia ja ohjeistuksia tarvittiin paljon. Valiokuntatyöskentely toi lisäresurssia yhdistykseen, ja hallitustyöskentely ammattimaistui sekin, vaikka vanha hyvä keskustelukulttuuri onkin aina säilynyt STY:n hallituksen olennaisena elementtinä.
Valiokuntien joukossa toimi vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla vielä itsestään selvästi myös pientuulivaliokunta. Toimijoita oli kuitenkin vähän ja heillä niukasti aikaa annettavaksi yhdistystyöhön. Hiljalleen pientuulivaliokunta jäi uinumaan Ruususen unta – ja kiinteistökohtainen pientuulivoima jäin hyvin pieneen rooliin yhdistyksessä. Pientuulivoima kiinnostaa kuitenkin edelleen monia, ja sitä pyritäänkin pitämään mukana STY:n viestinnässä ainakin pienessä määrin
Oma lukunsa Suomen tuulivoimahistoriaa kirjoitettiin Vaasassa, kun suomalainen voimalavalmistaja Mervento pystytti pilottivoimalan Vaasan Sundomiin. Valitettavasti Merventolle kävi kuten WinWindille: matka suurten globaalien voimalavalmistajien joukkoon oli liian pitkä, vaikka hyppysissä olikin lupaava ja edistyksellisen teknologian voimala.
Pelisääntöjen turbulenssia
Vuosina 2012-2014 tuulivoimarakentaminen käynnistyi kunnolla Suomessa, mutta se oli vielä kaikille osapuolille uutta. Kaikilla oli paljon opittavaa. Viranomainen kerrallaan alkoi miettiä tuulivoiman vaikutuksia omaan toimialaansa. Pelisääntöjä luotiin niin yhdistyksen sisäisesti toimijoille, kuin viranomaisen toimesta eri asioihin liittyen koko alalle. STY:n edunvalvontatyötä kyseisenä aikoina kuvasikin esteiden raivaaminen tuulivoimarakentamisen tieltä. Edunvalvonnan tehtävä oli varmistaa, että uudet pelisäännöt eivät menneet ylilyöntien puolelle vaan edelleen mahdollistivat tuulivoimarakentamisen. STY teettikin vuosien aikana lukuisia erilaisia selvityksiä edunvalvontatyön tueksi. Tietoa ja kokemusta ei ennestään ollut, vaan sitä oli aktiivisesti kerättävä ja tuotettava hyvin konkreettisistakin asioista.
Viranomaistyö loi selkeyttä ja raameja hankekehitykselle. Ministeri Lauri Tarastin luotsaama työryhmä kartoitti ansiokkaasti tuulivoimarakentamisen esteitä, lentoliikenteen ja tuulivoiman yhteensovittaminen selkeytyi. Tutkakatveiden luoma ongelma saatiin Pohjois-Pohjanmaalla ratkaistua, mutta Kaakkois-Suomessa tutkat pysäyttivät tuulivoimarakentamisen toistaiseksi. Työ äänen mallinnus- ja mittausohjeiden luomiseksi alkoi, mutta ääniohjearvojen osalta ei päästy ratkaisuun työn kaatuessa työryhmän sisäisiin erimielisyyksiin. Syöttötariffiin liittyvää lakia muutettiin niin, että tuli mahdolliseksi varata kiintiöpaikka tariffiin etukäteen. Näin eliminoitiin etukäteen epävarmuuksia, joita olisi myöhemmin ollut odotettavissa tariffikiintiön alkaessa täyttyä.
Kaikki viranomaistyö ei kuitenkaan luonut vain selkeyttä – päinvastoin. Ympäristöministeriön tekemä Tuulivoimarakentamisen suunnittelu -opas oli sinänsä hyvä koonti tuulivoimarakentamisen pelisäännöistä. Ongelmaksi kuitenkin muodostui oppaan ensimmäiseen versioon linjatut, lainsäädäntöä tiukemmat rajat tuulivoimalan äänelle. Vaikka kyse oli oppaasta ilman lain statusta, sekoitti se kuitenkin tuulivoimakenttää ja hidasti hankekehitystä, kunnes vuonna 2015 tuulivoiman ääniohjearvoista annettiin oma asetuksensa.
”Vuosikymmenen alkupuolen vuosiin asti hankekehittäminen oli nopeaa ja suoraviivaista myöhempiin aikoihin verrattuna. TuuliWatin ensimmäiset syöttötariffiin mukaan päässeet puistot etenivät muutamassa vuodessa maankäyttösopimusten teosta tuotantoon,” Suominen muistelee vuosikymmenen alkupuolta. Vuosikymmenen ensimmäisen puoliskon aikana siirryttiin kuitenkin vaiheeseen, jossa hankkeista valitettiin herkästi. Ympäristöministeriön opas ei ainakaan auttanut valitusten osalta”, Suominen toteaa.
Lukuisten muuttuneiden sääntöjen ja ohjeiden vuoksi STY:ssäkin kirjoitettiin valtavat määrät lausuntoja. Lausuntoja kirjoittivat myös viranomaiset ja muut tahot. Sitkeimmin jäi elämään STM:n itsensä myöhemmin oikaisema maakuntakaavalausunto, jossa esitettiin kahden kilometrin etäisyyden käyttöönottamista tuulivoiman ja asutuksen välille, ellei vaikutuksia ollut erikseen kaavassa selvitetty. Monien eri tahojen oikaisuista huolimatta virheellisin perustein annettu lausunto vaikuttaa yhä tänäkin päivänä joidenkin kuntien soveltaessa sinänsä lakiin perustumattomia kilometriperusteisia etäisyyksiä kaavoituksessa ja valittajien vedotessa hallinto-oikeuteen kahden kilometrin rajan käyttöön ottamiseksi.
Voimia ja vastavoimia
STY:n toiminta ammattimaistui ja tehostui, mutta saman aikaan organisoituivat myös tuulivoimaa vastustavat ryhmät. Aluksi kriittisyys oli keskittynyt tuulivoimahankkeiden lähiympäristöön, mutta Tuulivoima-kansalaisyhdistys oli ensimmäinen valtakunnallisesti toimiva tuulivoimakriittinen yhdistys. Perustellulla kritiikillä on aina sijansa: se parantaa toiminnan laatua asiassa kuin asiassa. Samaan aikaan kuitenkin nousi tarpeetonta ja perusteetontakin huolta tuulivoiman kuultavissa olevan äänen terveysvaikutuksista. STY:llä riitti työtä virheellisten väitteiden oikomisessa ja tieteellisen tutkimustiedon jakamisessa. VTT:n koordinoima selvitys tuulivoiman terveysvaikutuksista olikin tervetullut, jotta suomenkielistä aineistoa oli paremmin saatavilla.
Yksi yritys tuoda positiivista tuulivoimasisältöä internettiin oli Tuulen ystävät –verkkosivusto. Sivustolla käytiinkin erittäin vilkasta keskustelua, ja se tarjosi tuulivoima-alan toimijoille ja kriittisesti tuulivoimaan suhtautuville keskustelupaikan. Sosiaalisen median jalansijan jatkuvasti tukevoituessa keskustelupalstat siirtyivät mm. Facebookkiin, ja Tuulen ystävät suljettiin.
Sähkön hinta pysyi odotusten vastaisesti matalana ja tuulivoimatekniikka loikki hurjilla hypyillä eteenpäin. Tuulivoiman syöttötariffi osoittautui valtiolle aiottua kalliimmaksi, ja etenkin tuulivoiman saamaa tukea kritisoitiin monesta suunnasta kovasanaisesti. Jälkikäteen katsoen tuki kuitenkin sai aikaa sen mitä pitikin: Suomeen syntyi tuulivoima-ala alihankintaketjuineen.
”Nuo vuodet olivat kiivaan rakentamisen aikaa. Töitä tehtiin tosissaan kädet savessa. Ennen vuotta 2012 tuulivoima-alaa ei kunnolla ollut olemassa Suomessa. Ajoitus rakentamisen nopean liikkeellelähdön kanssa oli sikäli täydellinen, että juuri tuolloin markkinoille alkoi tulla mataliin tuulennopeuksiin ja Suomen-kaltaisille metsäisille alueille optimoituja voimaloita. Voimaloiden tuottavuus nousi radikaalisti ja nopeasti”, muistelee Jari Suominen. ”Aluksi oli korotettu syöttötariffi, mikä toi oman mausteensa hommaan, kun oli mietittävä, kannattaako odottaa seuraavaa tehokkaampaa voimalamallia vai saada tuotanto nopeasti käyntiin.”
Suomen tuulivoima 2012 – 2014
Vuosina 2012-2014 Suomen tuulivoimarakentamisen tahti kiihtyi. Vuoden 2012 alussa tuulivoimaa oli 199 MW ja tuotannolla katettiin 0,5 % Suomen sähkön kulutuksesta. Vuoden 2014 lopussa kapasiteettia oli 627 MW ja osuus sähkönkulutuksesta 1,3 %.
*****
Silloisen TuuliWatti Oy:n toimitusjohtaja Jari Suominen oli Suomen Tuulivoimayhdistyksen puheenjohtaja vuodesta 2011 vuoteen 2017.
Blogikirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Uusiutuvat-lehdessä vuonna 2018.
Osa 8. 2009 – 2011 Pohja tuulivoimarakentamisen ja STY:n kasvulle
Vuonna 2008 alkanut talouskriisi iski päälle täydellä voimalla vuonna 2009 – myös Suomessa. Ilmastonmuutos oli paljon näkyvillä vuosikymmenen vaihteessa. Barack Obaman presidentiksi valinnan seurauksena myös Yhdysvallat myönsi, että ilmastonmuutos on vakava uhka. Arabikevät alkoi vuoden vaihteessa 2010 – 2011. Se oli joukko mielenosoituksia ja kansannousuja, joiden seurauksena myös ilmastopakolaisuus nousi ihmisten tietoisuuteen. Tuulivoima-alalla Suomessa luotiin pohjaa tuulivoimarakentamiselle – niin tukipolitiikassa kuin muullakin lainsäädännön alalla.
Vuonna 2009 tapahtui monta asiaa, jotka mahdollistivat tuulivoimarakentamisen kasvun Suomessa. Alan kannalta tärkein asia oli syöttötariffityöryhmän työ (2008 – 2009), työryhmän loppuraportti ja sen pohjalta annettu hallituksen esitys syöttötariffilainsäädännöksi.
Tulevaisuuden näkyminen kirkastuessa yhdistyksen hallitus päätti vuoden 2009 alussa panostaa yhdistyksen toimintaan aiempaa enemmän, ja käyttää yhdistykselle aiempina vuosina kertyneitä varoja toiminnanjohtajan työpanoksen kasvattamiseksi. Vuoden alusta yhdistykselle palkattiin toiminnanjohtaja kolmeksi päiväksi viikossa aiemman yhden päivän sijaan. Työpanoksen kasvattaminen kannatti, sillä se mahdollisti tehokkaamman työnteon ja alan suuremman näkyvyyden. Tämä, ja hyvät uutiset syöttötariffityöryhmästä, kasvattivat yhdistyksen jäsenmäärää. Päästyään vauhtiin, kasvu oli sillä saralla nopeaa, ja vuonna 2010 ylitettiin jo sadan yritysjäsenen rajapyykki.
Vaikka tuulivoima-alan tulevaisuus vaikutti vuosikymmenen vaihteessa lupaavalta, oli taivaalla myös pilviä, kertoo Tuulivoimayhdistyksen ensimmäinen kokopäiväinen toiminnanjohtaja Anni Mikkonen. Mikkonen on nähnyt työssään pitkälti koko tuulivoima-alan käyntiin polkaisun, ja hän toimii edelleen yhdistyksen toiminnanjohtajana.
”Vaikka syöttötariffityöryhmän raportti ja sen pohjalta tehty hallituksen esitys olivat iso askel alalle, oli uusiutuvan energian rakentamisen polku kaikkea muuta kuin kivetön. Alkuperäisen ehdotuksen mukaan Fingridin piti kerätä syöttötariffiin tarvittavat varat suoraan sähkönkäyttäjiltä Saksan ja Tanskan mallien mukaan. Hallituksen esityksen valmistelun loppuvaiheessa valtiovarainministeriön lakimiehet totesivat, ettei malli ole Suomen perustuslain mukainen ja syöttötariffin rahoitustapa meni uusiksi” kertoo Mikkonen.
Syöttötariffin sisällyttäminen valtion budjettiin, uuden viranomaisen etsiminen ja kaikkien järjestelmien muuttaminen viivästytti syöttötariffin käyttöön ottoa vuoden 2010 alusta maaliskuulle 2011.
Viivästymisestä ja sittemmin järjestelmän saamista risuista huolimatta, on syöttötariffi eittämättä ollut suomalaisen tuulivoimarakentamisen kunnolla käynnistänyt voima. Risuja jakaessa on hyvä muistaa se, ettei tulevaisuuden sähkön hinnan, tai muiden tuen tasoon vaikuttavien tekijöiden, ennustaminen ole helppoa, tai aina mahdollistakaan. ”Vuosina 2010 ja 2011 kannettiin vielä huolta tariffin tasosta ja siitä, voiko sillä tukitasolla rakentaa hankkeita – ovatko ne kannattavia. Nyt tämä pohdinta lähinnä naurattaa, vaan kuka meistä olisi tiennyt kuinka huikealla vauhdilla teknologia kehittyy”, summaa Mikkonen.
Turhan monta luukkua
Vuosikymmenen vaihteessa oli toiminnanjohtajan kasvaneelle työpanokselle toden totta käyttöä. Syöttötariffin valmistelu ja voimaantulo yhdessä kasvaneen hankemassan myötä sai viranomaiset yksi toisensa jälkeen pohtimaan, mitä tuulivoimarakentaminen tarkoittaisi kunkin omalle hallinnon alalle. Ensimmäisten joukossa, vuonna 2010, heräsi puolustusvoimat pohtimaan, kuinka tuulivoimarakentaminen vaikuttaa tutkien toimintaan ja vaarantaako se helikopteri- ja hävittäjälentäjien turvallisuuden. Energiateollisuus ry:n (ET), puolustusvoimien, Tuulivoimayhdistyksen ja tuulivoima-alan toimijoiden yhteisen tutkatyöryhmän seurauksena VTT:lle kehitettiin työkalu, jolla tutkavaikutuksia saatiin arvioitua. Samalla luotiin menettelytavat vaikutusten selvittämiseksi.
Tutkatyökalu valmistui vuonna 2011, jonka jälkeen puolustusvoimat alkoi taas antaa lausuntoja tuulivoimahankkeiden hyväksyttävyydestä ja kunnat pystyivät hyväksymään tuulivoimahankkeiden kaavoja ja myöntämään tuulivoimalle rakennuslupia.
Vuonna 2011 heräsi vuorostaan siviili-ilmailu. Finavia julkaisi tuolloin lentoesteiden korkeusrajoituksista kartat, jotka lähemmällä tarkastelulla osoittautuivat tuulivoiman kannalta todella ongelmallisiksi: valtaosassa Suomea ei lentoestepinnan ja maanpinnan väliin olisi saanut mahtumaan silloista modernia tuulivoimalaa. Yhdessä ET:n kanssa tehdyn sinnikkään edunvalvontatyön ja neuvottelujen seurauksena lentoesteiden korkeusrajoituksiin saatiin muutoksia niin, että tuulivoimarakentaminen mahdollistui.
Ilmailun jälkeen oli liikennevirasto, joka heräsi miettimään, voivatko teiden lähelle sijoitetut tuulivoimalat vaarantaa liikenneturvallisuuden, muistelee Mikkonen.
”Tuulivoimarakentamiseen liittyvien viranomaisprosessien haasteita kuvaa myös hyvin se, että vaikka 2011 voimaan astuneen syöttötariffin piiriin hyväksyttiin kaikki 2009 – 2010 rakennetut uudet voimalat, rakennettiin Suomeen vuonna 2011 vain kaksi käytettyä pienehköä tuulivoimalaa. Sektoriviranomaisten heräämistä kuvaa hyvin myös se, että vuonna 2010 Tuulivoimayhdistys antoi lausunnon 18 eri asiasta, kun edeltävänä vuonna lausuntoja oli annettu vain muutama”, Mikkonen kertoo.
Valoa tunnelin päässä oli kuitenkin näkyvissä: ensimmäiset tuulivoimayleiskaavat valmistuivat, hankkeet alkoivat taas saada rakennuslupia. Myös Puolustusvoimat vapauttivat tutkaselvityksistä 47 hanketta, ja vuonna 2011 oli käynnissä yli 30 MW tuulivoimakapasiteetin rakentaminen. Vuonna 2011 osattiin siten jo ennakoida, että vuodesta 2012 tulisi tuulivoimarakentamisen ennätysvuosi, joka käynnistäisi Suomen tuulivoimarakentamisen toden teolla.
Myös Suomen tuuliolosuhteiden parempi tunteminen auttoi tuulivoimahankkeiden suunnittelussa. ”Tuuliatlaksen julkaisu syksyllä 2009 oli valtava edistysaskel tuulivoimarakentamiselle, sillä se helpotti tuulivoimalle suotuisten alueiden etsintää. Atlas myös osoitti, että myös sisämaasta löytyi tuulivoimalle sopivia sijoituskohteita. Se myös auttoi sitkeän myytin kumoamisessa: Tuuliatlaksesta näki selvästi, että Suomessa tuulee talvella enemmän kuin kesällä”, Mikkonen summaa.
Suomen tuulivoima 2009 – 2011
Suomeen rakennettiin vuosien 2009 – 2011 aikana 64 MW uutta tuulivoimakapasiteettiä. Tuulivoimatuotanto vuonna 2011 oli 481 GWh. Tämä kattoi 0,6 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta.
*****
Anni Mikkonen on Tuulivoimayhdistyksen, nykyisen Suomen uusiutuvien pitkäaikaisin toiminnanjohtaja. Toiminnanjohtajana hän on toiminut nyt (2018) yhteensä 9 vuoden ajan. Mikkosella on filosofian maisterin paperit ympäristötieteistä ja kauppatieteen maisterin paperit ympäristöjohtamisesta. Ennen yhdistykselle töihin tuloa hän on työskennellyt mm. Jyväskylän yliopiston uusiutuvan energian koulutus- ja tutkimusohjelmassa.
Juttu on alun perin julkaistu Uusiutuvat-lehdessä vuonna 2018.
Uusiutuva energia pelastaa Suomen
Kun osaa vastata itselleen ja muille miksi on olemassa, niin usein se toimii viestinä, joka herättää luottamusta. Siksikin Suomen uusiutuvien edunvalvontatapaamisissa niin ministerien kohtaamisesta valiokuntien kuulemisiin kertaamme, miksi Suomeen rakennetaan lisää uusiutuvaa energiaa.
Kysymykseen on itse asiassa hieman hankala vastata, koska uusiutuvaan energiaan liittyy useita myönteisiä perusteluja, joiden asettaminen tärkeysjärjestykseen voisi olla vähintään gradututkimuksen paikka. Ehkä paras luottaa siihen järjestykseen, joka tapaamisissamme on ollut käytössä.
Energia ja turvallisuus ensin. Euroopassa on jo lähes viisi vuotta sodittu brutaalilla tavalla Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022. Ukraina on koko sivistyneen Euroopan puolustaja ja eturintama, jossa on koeteltu kaikkia yhteiskunnan rakenteita mukaan lukien energiajärjestelmää. Hajautettu, omaan energiantuotantoon nojaava järjestelmä on osoittanut kriisinkestävyytensä, koska se on verrattain nopeasti korjattavissa keskitetympään järjestelmään verraten.
Suomessa on perinteisesti laaja energiapaletti, jonka hajautetun energiantuotannon kivijalan tuuli- ja aurinkovoimatuotanto muodostavat. Hajautettua uusiutuvan sähköntuotantoa toki soisi vahvistettavan entisestään rakentamalla sähköntuotantoa myös itäiseen Suomeen, etelään ja merialueille.
Energiaturvallisuuden lähisukulainen energiaomavaraisuus kuuluu myös uusiutuvan energian hyveisiin. Sähköomavaraisuudessa Suomi on saavuttanut vuositasolla lähes sataprosenttisen tason, jota kehtaa myös vertailla muihin maihin, koska sähköntuotantomme perustuu myös valtaosin kotimaisiin energialähteisiin.
Fossiilisen energian käyttö on Suomessa sähköntuotannon osalta jo lähes nollissa. Itse energiaomavaraisuuden saavuttaminen vaatii meiltä suurta harppausta esimerkiksi teollisuuden prosessien sähköistymisen kautta. Monenlaisia kannusteita siihen onneksi löytyy. Ajankohtaisesti merkittävimpiä on se tosiseikka, ettei uusiutuva energia juutu mihinkään salmeen toisin kuin öljykuljetukset. Oma uusiutuva energia onkin mitä todellisinta puolustusvoimaa mitä tulee riippumattomuuteen muista.
Ilmaston osalta olemme kuitenkin aina samassa veneessä muiden kansakuntien kanssa. Joka viikko eteemme vyöryy uusia katastrofiuutisia, jotka ovat ilmastonmuutoksen aiheuttamia. Euroopan rajut helteet ja maastopalot tänä kesänä vetävät vakavaksi. Ilmaston kuumeneminen on todellisuutta, mutta sen hillitsemiseen voidaan edelleen vaikuttaa. Omien toimintatapojen muuttaminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään, usein siihen tarvitaan myös konkreettisia kannustimia.
Muutokseen kannustaa se, että hyöty tuntuu myös omassa arjessa tai kukkarossa. Uusiutuva energia mahdollistaa sen. Suomi on oiva esimerkki siitä, miten kotimaiseen uusiutuvaan sähköön panostus on ollut ihan paras ilmastoteko, joka on mahdollistanut myös halvan sähkön suomalaisille. Kabineteissa uusiutuva energia on taannut maamme osalta päästövähennykset, joista olemme saaneet kansainvälistä tunnustusta.
Sen rinnalla uusiutuvan energian perusolemus on todellisuudessa erittäin paikallinen. Kotimaista teollisen mittaluokan aurinko- ja tuulivoimaa on vähintään suunnitteilla yli puolessa Suomen kunnista. Hankkeista päätetään kunnassa, jonne myös kiinteistöverot kannetaan. Se on esimerkillinen Suomen malli, josta muualla otetaan opiksi.
Kaikella energiantuotannolla on vaikutuksia lähiympäristöönsä. Toimivan naapurisuhteen takaa paikalliset hyödyt. Niissä on käännetty uusi lehti. Maakuntien Suomessa maa- ja metsätalouden rinnalle on kasvamassa energiatalous, jossa uusiutuvaan ja edulliseen sähköön perustuvat investoinnit tuovat aivan uudet aluetalouden näkymät ympäri Suomen. Jos ennen muinoin rautatie oli edistyksen merkki, edustaa sitä nykyään tuulivoimalat ja niiden vahvistama sähkönsiirtoverkko.
Yhteiskuntamme on vauhdilla sähköistymässä, mistä teollisuuden ja lämmityksen rinnalla liikenteen muutos on erittäin mielenkiintoinen. Siellä missä kalliin sähkön markkinoilla sähköauto edustaa ennen kaikkea uutta teknologiaa ja liikkumisen uutta aikakautta, voi edullisen sähkön Suomessa sähköautoilu edustaa muutosta käytännöllisistä syistä. Harvaan asutussa ja pitkien etäisyyksien Suomessa tavanomainen liikkuminen kaipaa henkilöautoa. Käyttökustannuksiltaan edullinen sähköauto voikin toteuttaa liikenteen vallankumouksen juuri maakuntien Suomessa. Kukkaro kiittää ja ilmasto tykkää.
Tässä vaiheessa edunvalvontatapaamisten keskustelua ei olla usein päästy alkua pitemmälle, koska myönteisiä seikkoja uusiutuvan energian osalta riittää. Onkin tarve kiteyttää ja ynnätä lyhyesti se, mistä kaikesta uusiutuvan energian rakentamisessa on Suomen kannalta kyse.
Uusiutuva energia pelastaa Suomen kuulostaa jopa överiltä, mutta asia on päinvastoin. Meidän on Suomessa aika ottaa käsijarru pois päältä yhteisen vahvuutemme osalta. On kyse sitten turvallisuudesta, taloudesta tai ilmastosta – uusiutuva energia antaa meille mahdollisuuden parempaan. Siksi vinkkinä vaaleihin. Sitä kannattaa rakentaa yhdessä tehden, ratkaisut edellä.
Pääset lukemaan muut edunvalvonnan blogit täältä.