Uusiutuvien tuomaa työtä: Joni Vainio

Juttusarjassa esitellään uusiutuvan energian alalla työskenteleviä ihmisiä ja yrityksiä.

Nimi: Joni Vainio

Työpaikka: Neova

Koulutus: Filosofian maisteri FM (ympäristötiede) & insinööri (AMK, energia- ja ympäristötekniikka)

Miten uusiutuva energia työllistää sinua?

Toimin projektipäällikkönä Neovan uusiutuvan energian hankekehityksessä. Teen melko laaja-alaisesti töitä useilla eri osa-alueilla, kuten ympäristövaikutusten arviointimenettelyn, kaavoituksen, teknisen suunnittelun, tuulimittausten, mallinnusten ja uusien hankealueiden kartoittamisen parissa erityisesti tuulivoimaan ja hybridihankkeisiin liittyen. 

Mikä on parasta työssäsi?

Parasta työssäni on ehdottomasti jatkuva uusien, mielenkiintoisten aiheiden parissa työskentely ja työn laaja-alaisuus. Yksittäisen työpäivän aikanakin ajatukset saattavat siirtyä vaikkapa melumallinnuksista lajisuojelun ja tuulivoimarakentamisen yhteensovittamisen ratkaisemiseen ja siitä kaava-asioiden pariin. Parhaimmat onnistumisen tunteet syntyvät siitä, kun monimutkaiseen ja aluksi mahdottomalta tuntuvaan ongelmaan löytää ratkaisun, jonka avulla tilanteesta päästään eteenpäin. Mielenkiintoista on myös painia koko alaa koskevien haasteiden parissa, kuten vaikka metsäpeuraan, petolintuihin ja itäisen Suomen tuulivoimarakentamiseen liittyvät asiat. Arvostan myös työn merkityksellisyyttä ja uskon, että uusiutuvan energian avulla saadaan mahdollistettua osaltaan energiaintensiiviset investoinnit ja talouskasvu vihdoin Suomeen.

Näiden lisäksi aivan ehdottomasti eri sidosryhmien kanssa työskentely ja koko alaa koskeva huikea yhteishenki kuuluu sinne työn parhaat asiat -listalle!

Mieleenpainuvin muisto työsi parista?

Mieleenpainuvimpia muistoja ovat erilaiset asukaskohtaamiset erinäisissä tilaisuuksissa. Erityisesti popup-tyyliset tapahtumat ovat olleet antoisia – niissä on ollut mahdollisuus keskustella rauhassa hankkeista, niiden vaikutuksista sekä laajemmasta kuvasta, kuten kuntataloudesta, Suomen energiajärjestelmästä ja uusiutuvan energian roolista talouskasvussa. Parhaimmillaan nämä keskustelut johtavat yhteisymmärrykseen ja hetkiin, joissa huomataan olevamme lopulta täysin samalla sivulla hankkeen ja uusiutuvan energian suhteen, jolloin myös tuulivoimahankkeen paikallinen hyväksyttävyyskin on parantunut.

PPA-sopimusten riskit yllättävät yritykset – sopimusrakenne ratkaisee onnistumisen

Yritysten kiinnostus pitkäaikaisiin sähkönostosopimuksiin eli PPA-sopimuksiin (Power Purchase Agreement) on kasvanut nopeasti Suomessa. Uusiutuvan energian hankkeet tarvitsevat ennustettavia tuloja, ja yritykset puolestaan suojaa sähkön markkinahintojen vaihteluilta sekä varmuutta päästövähennystavoitteidensa saavuttamiseen. Monelle toimijalle PPA-sopimuksesta onkin tullut keskeinen osa energia- ja vastuullisuusstrategiaa.

PPA-sopimuksia verrataan usein sähkön johdannaissopimuksiin, kuten futuureihin tai swappeihin, koska molemmat tarjoavat suojaa hintavaihtelulta. Niiden luonne ja riskiprofiili ovat kuitenkin olennaisesti erilaiset.

Johdannaissopimus on tyypillisesti puhtaasti rahoituksellinen instrumentti, jota käytetään hinnan suojaamiseen suhteellisen lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä (esim. 1–5 vuotta). Se perustuu standardoituihin markkinaehtoihin, on usein helposti siirrettävissä ja purettavissa, eikä siihen liity fyysistä toimitusta tai tuotantoriskiä.

PPA-sopimus sen sijaan on pitkäaikainen, räätälöity ja kiinteästi sidoksissa tiettyyn tuotantolaitokseen. Se kattaa tyypillisesti myös tuotannon saatavuuteen, toimitusvarmuuteen, sääntelyyn ja alkuperätakuisiin liittyviä ehtoja. PPA siirtää tai jakaa riskejä, jotka eivät ole pelkästään markkinariskiä, vaan myös opérationaalista ja sääntelyyn liittyvää riskiä.

Voidaan sanoa, että johdannainen suojaa hintaa, mutta PPA määrittää kokonaisen liiketoimintasuhteen – ja usein koko hankkeen elinkelpoisuuden.

Sopimusten yleistymisestä huolimatta monet yritykset yllättyvät niiden juridisesta ja rakenteellisesta vaativuudesta. PPA ei ole tavanomainen sähkösopimus, vaan pitkäaikainen, usein 10–20 vuoden mittainen kaupallinen ja juridinen kokonaisuus, jossa riskienhallinta, hinnoittelumekanismit ja vastuunjako määrittävät sopimuksen todellisen arvon. Tekniset ja markkinalähtöiset mallit eivät yksin riitä – rahoittajien ja vastapuolten näkökulmasta hankkeen onnistuminen riippuu nimenomaan siitä, onko sopimusrakenne kestävä myös markkinoiden ja sääntelyn muuttuessa.

Ensimmäinen keskeinen valinta on fyysisen ja virtuaalisen (financial / virtual) PPA:n välillä. Fyysisessä PPA-mallissa ostaja saa sähkön (sekä usein myös alkuperätakuut), mutta kantaa samalla tuotannon vaihtelun, tasepoikkeamien ja mahdollisten toimituskatkojen riskin. Virtuaalisessa PPA:ssa sen sijaan sovitaan hinnan tasausmekanismista (strike price), eikä sähköä fyysisesti siirry ostajalle. Tämä voi tarjota tehokasta suojaa hintavaihtelulta, mutta edellyttää erittäin tarkasti rakennettua ehtorakennetta hinta- ja markkinariskien jakamiseksi.

Molemmat mallit voivat olla toimivia – ratkaisevaa on, onko sopimus rakennettu siten, että se tukee hankkeen rahoituskelpoisuutta (bankability) ja vastaa osapuolten riskinsietokykyä.

PPA-sopimusten merkittävimmät riskit ovat usein juridisia, eivät teknisiä. Yritysten on ymmärrettävä esimerkiksi:

• miten volyymivelvoitteet määräytyvät ja mitä tapahtuu ali- tai ylituotantotilanteissa
• miten tuotannon keskeytykset ja käyttökatkot vaikuttavat vastuunjakoon
• milloin ja millä ehdoilla ostajalla on oikeus rajoittaa tai keskeyttää ostoa (curtailment)
• miten force majeure -tilanteet ja viranomaistoimet vaikuttavat sopimusvelvoitteisiin
• miten change in law -ehdot suojaavat tai altistavat osapuolia sääntelymuutoksille

Nämä kysymykset täytyy ratkaista yksiselitteisesti, jotta sopimus kestää poikkeustilanteet – ja rahoittajien due diligencen.

EU:n uusiutuvan energian sääntely, erityisesti RED III -direktiivi, tuo PPA-sopimuksiin entistä tiukempia vaatimuksia mm. jäljitettävyyden, tuntikohtaisen tuotantodatan ja auditoinnin osalta. Vetypohjaisissa teollisuushankkeissa RFNBO-kriteerit (Renewable Fuels of Non-Biological Origin) määrittävät tarkasti, missä ja milloin sähkö on tuotettava, jotta sitä voidaan käyttää sääntelyn mukaisena uusiutuvana energiana.

Nämä vaatimukset eivät ole vain raportointikysymyksiä – ne vaikuttavat suoraan PPA-sopimusten rakenteeseen, aikamääreisiin, toimituspaikkaan ja todentamistapoihin.

Rahoittajat tarkastelevat PPA-sopimuksia ennen kaikkea riskien kautta. Suorituskykytakuut (performance guarantees), emoyhtiötakaukset (parent company guarantees), vakuusjärjestelyt ja niin sanotut lender step-in -oikeudet ovat keskeisiä ehtoja, joiden perusteella ratkaistaan, onko PPA hyväksyttävissä hankkeen rahoituspohjaksi.

Sopimus, joka näyttää kaupallisesti houkuttelevalta, voi kariutua, jos juridinen rakenne ei täytä rahoituskelpoisuuden vaatimuksia.

Alkuperätakuiden rooli jää usein aliarvioiduksi, vaikka ne ovat monille yrityksille PPA-sopimuksen keskeisin hyöty. Alkuperätakuu on EU-tasolla harmonisoitu todiste siitä, että tietty energiamäärä on tuotettu uusiutuvalla energialla, ja se muodostaa perustan yritysten Scope 2 -raportoinnille sekä vastuullisuusväittämille.

PPA-sopimuksissa alkuperätakuisiin liittyy kuitenkin merkittäviä juridisia ja kaupallisia kysymyksiä: milloin omistusoikeus siirtyy, kuka vastaa rekisteröinnistä ja mikä on todellinen kohdistaminen suhteessa ostajan kulutukseen? RED III:n ja RFNBO-vaatimusten myötä tuntikohtaisuus, jäljitettävyys ja maantieteellinen yhteys korostuvat entisestään erityisesti vety- ja Power-to-X-hankkeissa.

Sopimuksellinen epäselvyys alkuperätakuiden omistuksesta, määrästä tai käyttöoikeudesta voi johtaa tilanteeseen, jossa yrityksellä on PPA mutta ei oikeutta tehdä uusiutuvuuteen perustuvia vastuullisuusväitteitä. Tästä syystä alkuperätakuut eivät ole PPA:n sivutuote, vaan sen juridinen ja strateginen ydin, joka edellyttää yhtä huolellista sopimuksellista käsittelyä kuin itse sähkön hintamekanismi.

Yritykset hakevat PPA-sopimuksilla ennustettavuutta, mutta todellinen ennustettavuus syntyy vasta silloin, kun sopimuksen juridinen ja kaupallinen rakenne tukevat toisiaan. PPA ei ole pelkkä energiatekninen ratkaisu, vaan monivuotinen kumppanuus ja riskienjakosopimus, jonka vaikutukset ulottuvat talouteen, vastuullisuusraportointiin ja rahoitukseen.

Siksi juridinen neuvonanto ei ole PPA-hankkeissa lisäpalvelu, vaan kriittinen edellytys sopimuksen onnistumiselle ja sen tuomalle taloudelliselle ja strategiselle vakaudelle.

Uusiutuvat myrskyssä – seistään silti vakaina

Viimeiset pari vuotta ovat heittäneet sään mukaan vaihtelevan uusiutuvan sähköntuotannon myrskyn silmään. Venäjän laajamittainen hyökkäys nosti rahoituksen korkoja ja raaka-aineiden kustannuksia. Samaan aikaan varttitase ja siihen liittyvät tasekustannukset ovat ainakin aluksi nousseet pilviin. Ja suoraan sanottuna Suomen hallituksen toimet aiheuttavat merkittäviä haasteita etenkin maatuulivoimalle, mutta myös teollisen kokoluokan aurinkovoimalle – vaikka hallitus samaan aikaan tavoittelee Suomelle johtavaa asemaa vihreässä siirtymässä. Kuluneen vuoden aikana on ollut kuitenkin hieno nähdä, miten alalla yhteishenki on pysynyt vahvana ja haasteita pyritään ratkomaan yhdessä, toisiimme nojaten.

Suomi tähtää vihreän siirtymän edelläkävijäksi, ja hallituksella on isot tavoitteet etenkin vedyntuotannon ja vetyjalosteiden osalla. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) uutisoikin elokuussa vihreän siirtymän dataikkunan päivityksen yhteydessä vihreän siirtymän investointien etenevän tänä vuonna odotettua paremmin. Iloinen uutinen on se, että investointeja on EK:n mukaan tänä vuonna menossa maaliin jo 10 miljardilla ja että energiaa käyttäviä investointeja on koko hankekannassa nyt jo 28 prosenttia, kun alkuvuodesta osuus oli 23 prosenttia. Vihreän teollisuuden toimijat ovat huomanneet Suomen potentiaalin.  

Suomen sähköjärjestelmä on jo lähes hiilidioksidivapaa, ja pitkään isoin kysymys on ollut, miten teollisuus, liikenne ja lämmitys saadaan muutettua puhtaaksi. Selkeää on ollut, että kaikki ne toiminnot, jotka ovat järkeviä sähköistää, sähköistetään. Ja loput muutetaan päästöttömiksi vedyn ja siitä saatavien tuotteiden kautta. Vielä vuosi – pari sitten keskeistä tuntui olevan, kuinka sähköntuotannon kustannukset ja vedyntuotannon vaatimus edulliselle sähkölle saadaan kohtamaan. Venäjän raaka hyökkäyssota Ukrainaan ei ole tätä yhtälöä helpottanut, sillä se on nostanut sekä raaka-aineiden että rahoituksen kustannuksia merkittävästi. Oman lusikkansa soppaan näyttää tuovan myös varttitase ja muut viimeisen vuoden aikana tapahtuneet sähkömarkkinajärjestelmän muutokset, jotka nostavat merkittävästi tasekustannuksia aiemmasta.

Hankkeiden – niin tuotannon kuin kulutuksenkin – talouden saaminen kannattavaksi ja talouslukujen yhteensovittaminen on tietenkin aivan keskeistä hankkeiden lopulliselle toteutukselle. Siihen vaikuttaa suhdanteiden lisäksi myös teknologian kehitys, johon ainakin itselläni on kova luotto. Mutta isompi haaste on investointiympäristön luotettavuuden heikentäminen äkkinäisillä päätöksillä (esimerkkinä hallituksen esitys datakeskusten sähkönveron korotuksesta) sekä koko toimintaympäristön vaarantaminen, josta oppikirjaesimerkkeinä toimivat alueidenkäyttölain luonnoksessa esitetty kiinteä etäisyys asutuksen ja tuulivoiman välillä sekä kaikkien yli 10 hehtaarin (ha) aurinkovoimahankkeiden kaavoittaminen.

Tätä kirjoittaessa alueidenkäyttölain luonnoksen lausuntoaika on päättynyt, mutta ministeriö ei ole vielä julkaissut lausuntopalauteyhteenvetoa. Kesällä uutisista nähtiin, että valtaosa luonnoksesta jätetyistä lausunnoista kritisoi tuulivoiman ja asutuksen välille esitettyä kiinteää etäisyyttä. Päätäntävalta asiasta halutaan jättää kunnalle, missä vaikutukset – niin myönteiset (aluetalous) kuin kielteiset (ääni ja muutos maisemassa) – ovat. Myös hallinto-oikeudesta on tullut kuluvana vuonna linjauksia siitä, että aurinkovoiman kaavoituskynnys ei riipu hankkeen koosta, vaan alueesta, johon aurinkovoimaa suunnitellaan. Yli 80 ha hankkeen on voinut viedä eteenpäin suunnittelutarveratkaisulla, jos alueella ei ole ollut muita toimintoja, joiden vuoksi kaavoituskynnys olisi ylittynyt.

Tämän kolumnin tullessa ulos voi olla jo tiedossa, missä muodossa hallituksen esitys alueidenkäyttölaiksi lähtee eduskuntaan. Toivon päättäjien ymmärtävän – ja sen myös aiomme tuoda tiettäväksi – että lausunnoilla olleessa muodossaan tuulivoiman etäisyyssääntely tulee vaikeuttamaan puhtaan sähköntuotannon rakentamista Suomeen merkittävästi.  Aurinkovoiman ehdotettu alhainen kaavoitusraja iskee hidastamalla ja merkittävästi kustannuksia nostamalla juuri niihin aurinkovoimahankkeisiin, joita olisi tässä hetkessä kustannustehokkainta suunnitella ja rakentaa.

Sähkön tuotannon suunnittelun ja rakentamisen vaikeuttaminen tarkoittaa menetettyjä investointieuroja sähköntuotantoon, mutta myös vaarantaa nuo paljon iloitut sähköä kuluttavat investoinnit. Vetyinvestoinnit ja muu teollisuus tarvitsevat puhdasta, edullista sähköä toteutuakseen. Sitä ei ole tarjolla ilman tuuli- ja aurinkovoimaa.

Ylimitoitettu sääntely pysäyttää investoinnit pitkäksi aikaa. Tästä on malliesimerkki Puolasta: Vaikka sääntely palautettiin aiemmalle tasolle, ei hankkeita ole rakennettavaksi. Hankkeiden suunnittelu ja uudelleen käynnistäminen vievät aikaa. Ja ottaa myös aikansa, ennen kuin rahoittajien usko markkinan pysyvyyteen saadaan palautettua. 

Olemme tosiaan nyt myrskyn silmässä, mutta samaan aikaan alalla näkyy erinomainen yhteishenki, yhdessä ratkaisujen ja viestien etsiminen sekä ylipäänsä yhdessä tekeminen. Olen todella ylpeä kaikista alalla työskentelevistä – ja tietenkin myös omasta henkilökunnastamme. Tämä valtava yhteishenki luo toivoa siihen, että tästäkin myrskystä selvitään vakaasti seisten ja yhdessä toisiamme tukien.

Hyvällä tuulella ja aurinkoisin terveisin,

Anni

Kolumnin kirjoittaja Anni Mikkonen toimii Suomen uusiutuvien toimitusjohtajana.

Kainuuseen GWO-standardien mukainen oppimisympäristö uusiutuvan energian ammattilaisille

Kajaanissa toteutettava Tuulivoima- ja aurinkoenergia-alan uusi oppimisympäristö ja laitteet -hanke vie Kainuun energia-alan koulutuksen uudelle tasolle. Hankkeen avulla luodaan kansainvälinen moderni ja sertifioitava oppimisympäristö, jossa voidaan kouluttaa tulevaisuuden ammattilaisia uusiutuvan energian parissa – turvallisesti, käytännönläheisesti ja kansainväliset vaatimukset täyttäen.

Uusi oppimisympäristö mahdollistaa GWO-standardien mukaiset koulutukset, joita tuulivoima-alalla edellytetään. Se tarjoaa opiskelijoille ja yrityksille aidon kaltaiset harjoitteluolosuhteet, joissa yhdistyvät teknologia, turvallisuus ja kestävä kehitys. Hankkeen myötä Kainuun ammattiopisto ja Edukai Oy pystyy tarjoamaan koulutusta, joka vastaa energia-alan nopeaan muutokseen ja kasvavaan osaajatarpeeseen.

Yhteistyö alueen ja alan toimijoiden, kuten Edukai Oy:n, Kainuun liiton, Nordexin, Vestaksen, Paikallis-Sähkön ja Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa, on ollut hankkeen ytimessä. Yritysyhteistyö takaa, että koulutuksen sisältö ja laitteet vastaavat suoraan työelämän käytännön tarpeisiin ja tulevaisuuden vaatimuksiin.

Hankkeen tuotoksena syntyy pysyvä oppimisympäristö, joka palvelee niin perustutkinto-opiskelijoita kuin täydennyskoulutettavia. Tilat ja laitteet mahdollistavat myös pelastus- ja turvallisuusharjoitukset, joita tarvitaan korkealla työskenneltäessä. Ympäristö tukee vahvasti Kainuun tavoitetta olla edelläkävijä vihreän siirtymän koulutuksessa ja kestävän kehityksen osaamisessa.

Lue lisää Kainuun ammattiopiston hankkeesta.

Kainuu kouluttaa vihreän siirtymän osaajat – Tuulivoima- ja aurinkoenergiaosaamista Kainuuseen -hanke vauhditti vihreää siirtymää koulutuksen keinoin 

Kainuussa on rakennettu uusiutuvan energian osaamisesta pysyvä osa alueen koulutus- ja elinkeinorakennetta. Tuulivoima- ja aurinkoenergiaosaamista Kainuuseen -hanke vahvisti koulutuksen ja yritysten yhteistyötä, loi uusia oppimisympäristöjä Kajaaniin ja Kuusamoon sekä vakiinnutti tuuli- ja aurinkoenergiaan liittyvän koulutuksen osaksi Kainuun ammattiopiston pysyvää tarjontaa. Tulokset ylittivät tavoitteet niin laajuudessa, laadussa kuin vaikuttavuudessa – hanke on valtakunnallinen esimerkki siitä, miten koulutus voi vauhdittaa vihreää siirtymää. 

EU:n ja ELY-keskusten tukeman Tuulivoima- ja aurinkoenergiaosaamista Kainuuseen -hankkeen keskeinen tavoite oli vahvistaa Kainuun alueen uusiutuvan energian osaamista ja varmistaa, että alueella on tulevaisuudessa riittävästi koulutettua työvoimaa tuuli- ja aurinkoenergian rakentamiseen, kunnossapitoon ja järjestelmien ylläpitoon. Toiminta pohjautui sekä kansallisiin että EU-tason koulutus- ja ilmastopoliittisiin linjauksiin, joiden tavoitteena on kestävä energiamurros ja hiilineutraali Suomi 2035. 

Osaamisen kehittämistä elinkeinoelämän tarpeista käsin 

Hankkeen pedagoginen lähtökohta oli työelämälähtöisyys: koulutussisältöjä, oppimisympäristöjä ja opettajien osaamista kehitettiin tiiviissä yhteistyössä alan yritysten ja järjestöjen kanssa. Koulutuksen rakenteita uudistettiin niin, että ne tukevat elinikäistä oppimista ja yksilöllisiä koulutuspolkuja, yhdistäen sähkö-, automaatio- ja kone- ja tuotantotekniikan osa-alueet uusiutuvan energian sovelluksiin. 

Kainuun ammattiopiston opettajien osaamista syvennettiin täydennyskoulutuksilla ja työelämävierailuilla. Samalla rakennettiin uusia digitaalisia ja käytännönläheisiä oppimisympäristöjä, joissa hyödynnettiin lisättyä ja virtuaalista todellisuutta (AR/VR) turvallisuuden ja autenttisuuden lisäämiseksi. 

Erityisen merkittävä saavutus oli Kajaanin ja Kuusamon kampukselle rakennettu aurinkoenergian oppimisympäristö, joka mahdollistaa aurinkosähköjärjestelmien asennuksen, mitoituksen ja mittauksen harjoittelun aidon kaltaisissa olosuhteissa. Oppimisympäristö on nyt pysyvä osa Kainuun ammattiopiston koulutusrakennetta ja palvelee sekä perustutkinto- että täydennyskoulutusta. 

Yritysyhteistyö loi käytännön vaikutuksia ja uusia verkostoja 

Hanke tiivisti merkittävästi oppilaitoksen ja yritysten välistä vuoropuhelua. Mukana oli 40 organisaatiota, mikä ylitti nelinkertaisesti alkuperäisen tavoitteen. Yhteistyökumppaneina toimivat muun muassa: 

• Vestas ja Nordex, kansainväliset tuulivoimateollisuuden toimijat 

• Paikallis-Sähkö Oy ja Enerke Oy, alueelliset energia-alan ja sähköurakoinnin asiantuntijayritykset 

• Suomen Uusiutuvat ry, uusiutuvan energian koulutuksen ja viestinnän yhteistyöverkosto 

• Opetushallitus, Teknologiateollisuus ry ja Energiateollisuus ry, kansallisen koulutus- ja elinkeinopolitiikan keskeiset vaikuttajat 

Yritysyhteistyö mahdollisti opiskelijoiden oppimisen todellisissa työympäristöissä ja auttoi kohdentamaan koulutuksen sisältöjä alan ajankohtaisiin osaamistarpeisiin. Useat yritykset ovat sittemmin ilmoittaneet halunsa jatkaa yhteistyötä pysyvänä osana koulutuksen ja työelämän yhteistä kehitystyötä. 

Koulutuspolitiikan näkökulmasta – alueellinen malli vihreän siirtymän koulutukselle 

Hanke tuki suoraan Euroopan sosiaalirahasto+ (ESR+) -ohjelman erityistavoitetta “Uutta osaamista työelämään”. Kainuussa tämä konkretisoitui mallina, jossa ammatillinen koulutus toimii osana vihreän siirtymän infrastruktuuria. 

Tulokset osoittavat, että alueellinen koulutusorganisaatio voi toimia strategisena solmukohtana, joka yhdistää teknologisen innovaation, työelämän osaamistarpeet ja aluekehityksen.Hanke myös loi pohjaa tulevalle vetytalouden ja hybridienergiajärjestelmien koulutukselle, vastaten kansallisiin energiamurroksen linjauksiin. 

Kestävä kehitys ja turvallisuus koulutuksen läpileikkaavina teemoina 

Kaikessa toiminnassa korostuivat kestävän kehityksen ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset ulottuvuudet. Virtuaaliset oppimisympäristöt vähensivät koulutusten hiilijalanjälkeä ja loivat saavutettavuutta myös niille opiskelijoille, joille fyysinen osallistuminen on haasteellista. 

Turvallisuusnäkökulma oli erityisen keskeinen – niin sisältöjen, harjoitusympäristöjen kuin opetuskäytäntöjen tasolla. Tämä on linjassa GWO-standardien (Global Wind Organisation) vaatimusten kanssa ja toimii pohjana tulevien BST- ja BTT-koulutusmoduulien perustamiselle Kainuuseen. 

Tulokset ylittivät tavoitteet 

Hankkeeseen osallistui yhteensä 87 henkilöä, lähes tavoitteen mukaisesti, mutta organisaatioyhteistyön laajuus (40 kumppania) ylitti odotukset moninkertaisesti. Laadullisten tavoitteiden osalta hanke ylitti odotukset kaikissa keskeisissä mittareissa: oppimisympäristöjen laatu, opetushenkilöstön osaaminen, työelämäyhteistyö ja koulutuksen vetovoima vahvistuivat merkittävästi. 

Erityisenä tuloksena voidaan pitää uusiutuvan energian koulutuksen vakiintumista Kainuun ammattiopiston pysyvään tarjontaan sekä koulutusmateriaalien ja digitaalisten sisältöjen julkista saatavuutta KAO:n verkkosivuilla ja Suomen uusiutuvat ry:n kanavissa. 

Kainuulainen koulutus osana Euroopan vihreää siirtymää 

Hanke vahvisti Kainuun asemaa osana Euroopan vihreää siirtymää ja energiateknologista uudistumista. Se loi rakenteita, jotka tukevat kestävää aluekehitystä, työllisyyttä ja osaamisen siirtymistä sukupolvelta toiselle. 

Samalla se toimii mallina sille, kuinka alueellinen koulutustoimija voi strategisesti kytkeytyä globaaleihin ilmasto- ja energiatavoitteisiin – konkretisoiden EU:n Green Deal -strategiaa koulutuksen ja osaamisen tasolla. 

Yhteinen kiitos ja katse tulevaisuuteen 

Kainuun ammattiopisto kiittää lämpimästi kaikkia hankkeen toteutuksessa mukana olleita yrityksiä, järjestöjä ja viranomaisia: 
Vestas, Nordex, Paikallis-Sähkö, Enerke, Suomen Uusiutuvat ry, Opetushallitus, Teknologiateollisuus ry, Energiateollisuus ry sekä lukuisa joukko alueellisia ja kansallisia sekä kansainvälisiä yhteistyötahoja. 

Yhteistyö on osoittanut, että uusiutuvan energian osaaminen ei ole vain teknistä tietoa – se on myös alueellisen elinvoiman, yhteisöllisyyden ja kestävän tulevaisuuden rakentamista. 

Tuulivoima- ja aurinkoenergiaosaamista Kainuuseen -hanke (1.8.2023–30.9.2025) toteutettiin Euroopan unionin osarahoituksella, osana Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027-ohjelmaa. Rahoittajana toimi Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus), ja hankkeen hallinnoijana Kainuun ammattiopisto, Kajaanin kaupungin koulutusliikelaitos. 

Artikkelin kirjoittaja on Kainuun ammattiopiston suunnitteluopettaja Ville Loukusa, joka toimi Tuulivoima- ja aurinkoenergiaosaamista Kainuuseen -hankkeessa projektipäällikkönä.