”Who moved my cheese?”
Oletko tutustunut Spencer Johnsonin otsikon mukaiseen kirjaan, joka kertoo hiiristä labyrintissa?
Kirjassa labyrintin yhdessä kulmassa on pala juustoa. Labyrintissa asustelee myös muutama hiiri, jotka oppivat tien juustolle. Koska ruoka on tarpeen, hiiret palaavat aina päivittäin samaan paikkaan uuden juuston luokse.
Yhtäkkiä koittaa aamu, jolloin juusto ei olekaan siellä. Tilanne toistuu seuraavina aamuina. Niinpä hiirten pitää päättää, jäädäkö näivettymään vanhaan paikkaan, vai lähteäkö etsimään ruokaa toisaalta.
Me Suomessakin olemme eräänlaisia hiiriä sähkömarkkinoiden labyrintissa. Emme oikein ymmärrä, että yhteiskunta muuttuu; ”juustoakaan” ei tule aina loputtomiin samaan paikkaan. Muutosta tulee ennakoida, varautua – ja lopulta muuttua myös itse.
Historiallisesti Suomen sähköntuotanto on perustunut vesivoimaan, fossiilisiin polttoaineisiin ja ydinvoimaan. Sähkön hinta oli hyvin stabiili niin tuotanto- kuin hintamielessä. Tuuli- ja aurinkovoima eivät olleet kiinnostavia, ja niiden rooli oli sähköntuotannossa mitätön. Tämä siitäkin huolimatta, että Ilmasto lämpeni, mikä johtui fossiilisen polttoaineiden käytöstä. Asia kyllä tiedettiin, muun muassa IPCC perustettiin 1988. Mutta juustoa riitti.
Viime vuosikymmenen alussa Suomeen haluttiin tuulivoimaa, ja syöttötariffin avulla sitä rakennettiinkin noin 2200 megawattia. Vuosikymmenen lopulla tehtiin ensimmäinen markkinaehtoinen tuulivoimapuistoinvestointi, minkä jälkeen maatuulivoimaa on jo lähes 10000 megawattia. Muutos on alkanut eikä paluuta vanhaan ole. Juuston paikka on vaihtunut.
Nykyään eri medioissa keskitytään kriittisesti sähkön hinnan ja tehon vaihteluun sekä niin sanottuun tehopulaan. Tehopulasta puhutaan, kun sähköä on rajatusti: ei ole tuulta eikä aurinkoa ja sähkön hinta on korkea. Sellainen jakso meillä oli tämän vuoden tammi-helmikuussa. Se oli samalla hetki, jolloin Suomen valot eivät sammuneetkaan.
Voittajia tässä tilanteessa ovat he, jotka mukautuvat ja välttävät kulutusta tehopulan aikana sekä hyödyntävät halvan sähkön hetket. Juustolla on uusi paikka.
Mutta entä muut? Pitäisikö kysyä, että jos sähköä on aina ollut saatavilla, onko kaikilla siihen ikioikeus? Jos on, Suomeen pitäisi rakentaa ainakin osittain fossiilisella toimivia mäntämoottorivoimalaitoksia paikkaamaan tuotantoa tehopulan aikana. Entä haittaako, jos ilmasto-ongelma siirtyy tulevien sukupolvien maksettavaksi, jos tärkeintä on, että minä voin käydä saunassa ja pestä pyykkiä silloin kun haluan?
Vai onko minulla vastuu ja velvollisuus, ympäristöä ja tulevia sukupolvia ajatellen olla mukana nykyisessä sähkön hinnan sekä tehon vaihtelussa ja kulutusjoustoissa?
Kenen juustosta tässä on lopulta kyse?
Ankkuri-investointien avulla investorien kartoille
Kuulin kiinnostavasta keskustelusta. Nimettömäksi tässä kirjoituksessa jäävä eurooppalainen energiajätti ei ollut juurikaan kiinnostunut Suomesta, vaikka olihan heillä liiketoimintakauppojen myötä täälläkin lonkeronsa. Laita-alueita, rönsyjä.
Miljardiluokan Suomeen kohdistuva investointi on kokoluokaltaan uutinen, joka saa huomiota myös Suomen ulkopuolella; ehkä juuri siksi, että jätti-investointi kohdistui monen toimijan kartalla vähälle huomiolle jääneeseen Suomeen. Puhelimet alkoivat soida, kun energiajätin emoyhtiö soitteli Suomen konttorille uutta kiinnostusta äänessään. ”Mitä siellä Suomessa oikein tapahtuu?!”
Yksi Suomen uusiutuvien strategisista tavoitteista on, että Suomi on Euroopan halutuin investointikohde. Me tiedämme, että Suomi on monella tapaa erinomainen sijaintikohde monelle sellaiselle investoinnille, jolle etsitään tällä hetkellä sijaintipaikkaa, onpa kyse sitten datasta, vedystä tai vaikkapa vihreästä teräksestä. Meillä on tilaa ja toimiva, vakaa yhteiskunta, osaamista, hyvät tuuli- ja aurinkoresurssit, mahdollisuus lisätä nopeasti puhdasta sähköntuotantoa, vahva sähköverkko, viileä ilmasto, vain joitakin etujamme mainitakseni. Erityistaitomme on vakuutella toisillemme, että Suomi on erinomainen sijaintipaikka uusille investoinneille. Strategista tavoitetta määriteltäessä tiedostettiin, että olennaisin tehtävä on nimenomaan kertoa maailmalla se minkä jo tiedämme: Suomi tarjoaa ainutlaatuisen hyvän toimintaympäristön uudelle teollisuudelle.
Minulle referoitu keskustelu ravisteli ja nosti taas tuoreesti mieleen ikävän tosiasian: Etujamme ei tunneta. Suomea ei tunneta. Olemme hitusen syrjässä ja se, joka ei tiedä Suomen eduista, ei osaa niistä erityisesti kiinnostuakaan. Moni kiinnostuisi, mutta meitä ei nähdä; olemmeko piilossa Suomen-muotoisen pilven alla? On kuitenkin fakta, että Suomi tarvitsee investointieuroja ja niiden tuomaa, aina lukuisille aloille kohdistuvaa, työtä ja toimeliaisuutta. Elinvoimaa.
Ankkurit ovat viime vuosina olleet lähinnä uhka Suomen sähkönsiirrolle, mutta ison kokoluokan ankkuri-investoinnit tuovat erilaista arvoa. Investorit luottavat toistensa arvioihin. Tuulivoimakuntien johtajat ovat kertoneet, että pienissä, kasvukeskuksista etäisissä kunnissa voi olla vaikea saada vakuuksia millekään toimialalle, sillä kiinteistöillä ei uusinakaan ole täyttä vakuusarvoa. Kun kuntaan tulee tuulivoimainvestointi, on helpompi saada rahoitus aivan muidenkin alojen investoinneille vakuusarvojen parantuessa. Kun yksi luottaa, muidenkin on helpompi luottaa. Me ihmiset olemme tunnetusti laumaeläimiä.
Nyt olennainen kysymys onkin, miten voimme maksimoida hyödyn isoista Suomeen tulevista investoinneista myös sikäli, että saamme levitettyä tarinaa Suomesta erinomaisena investointikohteena. On helppoa kysyä tällaisia asioista passiivimuotoisilla virkkeillä olettaen, että jonkun muun pitäisi toimia. Joten: Minä lupaan kertoa tarinaa Suomeen kohdistuvista investoinneista eurooppalaisille toimittajakontakteilleni. Mitä sinä voisit luvata tehdä?
Uusiutuvien tuomaa työtä: Jukka Johansson
Juttusarjassa esitellään uusiutuvan energian alalla työskenteleviä ihmisiä ja yrityksiä.
Nimi: Jukka Johansson
Työpaikka: Elenia
Työtehtävä: Yhteyspäällikkö
Miten uusiutuva energia työllistää sinua?
Työskentelen Elenialla keskisuurten ja suurten asiakkuuksien parissa. Viime vuosina työni on painottunut erityisesti uusiin asiakkuuksiin ja uusiin sähköliittymiin. Uusiutuvan energian hankekehittäjät ja nykyiset asiakkaat ovat yhteydessä päivittäin hyvin monipuolisesti erilaisista hankkeista. Aiemmin työssäni painopiste on ollut sähköntuotannossa, mutta nyt sähkövarastot ja bioenergia kiinnostavat enemmän. Tiedustelut voivat koskea esimerkiksi kaukolämpöyhtiön selvitystä sähkökattilasta, tavaratalon tiedustelua sähköautonlatauskenttään tai uuden aurinkopuiston rakentamisesta vanhalle turvesuolle. Suurin osa kyselyistä koskee kuitenkin sähkövarastoja.
Sähkön kulutuksen osalta trendit pyörivät datakeskusten, sähkökattiloiden ja sähköisen liikenteen ympärillä. Enenevissä määrin myös valmistava teollisuus sähköistää prosessejaan, ja lisätehontarpeen myötä ovat yhteydessä alueen verkkoyhtiöön.
Olen työskennellyt Elenialla vuodesta 2019 ja työsuhteeni aikana sain myös tehdä diplomityöni aurinkovoimaan liittyen. Elenia on paljon mukana alan tutkimustöissä ja olen päässyt osallistumaan diplomityön ansiosta muutamiin mielenkiintoisiin hankkeisiinkin.
Mikä on parasta työssäsi?
Jokainen työpäivä on erilainen, eikä aamulla tiedä mitä kaikkea päivä voi pitää sisällään. Päivät koostuvat esimerkiksi asiakastapaamisista eri puolilla Elenian verkkoaluetta tai sisäisistä palavereista oman verkon suunnittelumme kanssa.
Oman mielenkiinnon mukaan meillä on mahdollista perehtyä laajemminkin asioihin, mutta ei tarvitse olla yksittäisen aihepiirin syväasiantuntija. Organisaatiossamme on erinomaisia asiantuntijoita, joilta saa aina tarvittaessa apuja vaikeimpiin kysymyksiin.
Roolissa pääsee myös oppimaan asiakkaiden liiketoiminnoista, joten osaaminen ei kartu pelkästään sähkönjakelun osalta.
Mieleenpainuvin muistosi työsi parista?
Monet hetket ovat jääneet hyvällä tavalla mieleen. Olen päässyt vierailemaan Ilmattaren Humppila-Urjalan tuulipuistossa, jossa muutama onnekas pääsi käymään myös tuulivoimalan huipulla. Maisemat ylhäältä olivat komeat, mutta hissi oli erittäin pieni. Ranskassa vierailin aurinkopaneelien kierrätyslaitoksella, jossa työskentely oli yllättävän manuaalista. Lämpötila laitoksella nousi lähemmäs neljääkymmentä astetta. Mieleen on jäänyt myös kansainvälisten vierailijoiden yllätyskäynti toimistollamme.
Kohti eduskuntavaaleja: Uusiutuva sähköntuotanto pelastaa Suomen
Suomen valtiontalous on ollut heikoissa kantimissa jo pitkään ja uutiset ovat täyttyneet valtion leikkauslistoista. Vuoden 2026 aikana on kuitenkin saatu heikkoja signaaleita, joiden mukaan Suomen talouskasvu olisi käynnistymässä. Talouskasvun parempiin näkymiin on siivittänyt datakeskusbuumi, joka on pelastanut Suomen rakennusteollisuuden pahemmalta taantumalta. Ja miten tämä liittyy siihen, että uusiutuva sähköntuotanto pelastaa Suomen? Suomessa tarjolla oleva uusiutuva sähköntuotanto on pääsyy sille, että datakeskusinvestointeja suunnitellaan ja rakennetaan tänne.
Uusiutuvan energian investoinnit tuovat jo itsessään merkittäviä kansantaloudellisia ja aluetalousvaikutuksia synnyttämällä työpaikkoja ja tuomalla verotuloja. Tänä päivänä niiden tärkein hyöty on kuitenkin siinä, että ne mahdollistavat uusien teollisten sähköä kuluttavien investointien rakentamisen Suomeen. Datakeskusten lisäksi Suomeen on suunnitteilla merkittävät määrät uutta vetyteollisuutta ja vedystä valmistettavia jatkojalosteita. Kaikki nämä tuovat tulleessaan uusia työpaikkoja, verotuloja ja arvonlisää. Uusiutuvan energian lisärakentaminen on näiden investointien – ja Suomen talouskasvun – ehdoton edellytys.
Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) vihreiden investointien dataikkunassa on listattuna Suomeen suunniteltuja vihreän siirtymän hankkeita jo yli 300 miljardin euron edestä. Osa dataikkunan hankkeista on vasta hyvin varhaisessa vaiheessa, eikä tule koskaan toteutumaan. Mutta vaikka lopulta vain alle 20 % näistä hankkeista toteutuisi, tarkoittaisi se, että Suomen bruttokansantuote olisi seuraavan 30 vuoden ajan vuosittain 3 miljardia euroa nykyistä korkeammalla tasolla (Lähde EK ja GAIA. 2024). Kesällä 2026 Afryn selvitys, jossa huomioitiin myös verkkoinfran rakentamisen tuomat työpaikat ja arvonlisä kertoi, että verkkoinvestoinnit sekä uusiutuvan energian ja uuden sähkönkulutuksen investoinnit yhdessä tarkoittavat 261 miljoonan euron suoria investointeja sekä 688 miljoonan euron kokonaistalousvaikutuksia Suomeen sähkönkulutuksen kasvun perusuralla, jolloin sähköä kuluisi Suomessa noin 100 TWh vuonna 2040 [jakeluverkkoinvestointien-edellytykset-ja-kansantaloudelliset-vaikutukset.pdf].
Uusiutuva energia on parasta ja edullisinta
Kesällä 2026 Keski- ja Etelä-Eurooppa sekä Brittein saaret ovat kärvistelleet ennätyshelteiden ja helteistä johtuvien massiivisten maastopalojen kourissa. Tilanne on karmaiseva ja on ratkaistavissa ainoastaan irtautumalla fossiilitaloudesta. Korvaamalla fossiiliset polttoaineet uusiutuvalla energialla torjutaan ilmastonmuutosta.
Suomen sähköjärjestelmä on jo melko puhdas, mutta nyt kyse on nimenomaan siitä, miten fossiiliset polttoaineet korvataan uusiutuvilla energialähteillä olemassa olevassa teollisuudessa, liikenteessä ja lämmityksessä, ja mitä polttoaineita uusi teollisuus alkaa käyttää. Kaikki, mikä voidaan sähköistää, sähköistetään. Kohteissa, joita ei voida sähköistää, irtaudutaan fossiilisista polttoaineista vedyn ja muiden sähköpolttoaineiden kautta. Tuuli- ja aurinkovoima ovat edullisimmat tavat rakentaa uusiutuvaa sähköntuotantoa, ja ne tarjoavat loppumattoman raaka-aineen uudelle teollisuudelle. Samalla kun ilmastonmuutosta torjutaan, lasketaan myös energian kustannuksia.
Mitä tulevissa vaaleissa tulisi energiasioista huomioida?
Uusiutuvan energian ja puhtaiden investointien on tulevina vuosina oltava päätöksenteon tärkeysjärjestyksen kärjessä, kun Suomessa halutaan lisätä työpaikkoja, vähentää päästöjämme, vahvistaa sähköomavaraisuuttamme ja luoda hyvinvointia koko Suomeen.
On tärkeää saada rakennettua sähköntuotantoa eri puolille Suomeen. Hajautettu uuden sähköntuotannon lisääminen synnyttää edellytyksiä monenlaiselle yrittäjyydelle ympäri maata ja samalla lisää turvallisuuttamme: asuttua maata on helpompi puolustaa. Myös sähköjärjestelmän tasapainon ja toimivuuden takia on viisasta hyödyntää Suomen laaja pinta-ala mahdollisimman hyvin. On tärkeää, että Suomessa hyödynnetään tuulivoimarakentamisessa sekä merialueet että itäinen Suomi. Lisäksi eteläisemmässä Suomessa pitää voida edelleen rakentaa tuuli- ja aurinkovoimaa.
Vaikka nyt varovaisesti näyttää siltä, että talouskasvu on käynnistymässä, on meidän tunnistettava taloudelliset realiteetit. Niukkuuden aikana ei avokätisiin tukiin ole varaa, vaan ratkaisujen on oltava kestäviä ja markkinaehtoisia. Juuri tässä edullinen ja nopeasti rakennettava uusiutuva energia on Suomen vahvuus. Uusiutuvaa energiaa rakennetaan jo nyt ilman valtion taloudellista tukea: tuulivoimaa toteutetaan markkinaehtoisesti, ja aurinkovoima etenee vahvasti samaan suuntaan. On tärkeää, ettei tulevien hallitusten käsiä sidota pitkäaikaisilla tuilla, jotka on suunnattu vanhoihin teknologioihin.
Uusiutuvan energian hankkeet ovat pitkäkestoisia, ja niiden vaikutukset ulottuvat vuosikymmenten päähän. Siksi päätöksenteon ja sääntelyn on oltava johdonmukaista ja ennakoitavaa, jotta Suomi säilyttää houkuttelevan investointiympäristönsä, ja ylläpitää maineensa vakaana investointikohteena. Energiapolitiikan tulee perustua ylivaalikautiseen strategiaan, joka vakauttaa investointiympäristön ja vahvistaa talouskasvun edellytyksiä.
Osa 7. 2006 – 2008 Uuden ajan alku
2000-luvun loppupuolella luotiin edellytykset paitsi tuulivoiman, myös Tuulivoimayhdistyksen kasvulle. Uuden vuosituhannen loppupuolella Suomi näkyi maailmalla: maamme toimi muun muassa EU:n puheenjohtajamaana ja presidentti Ahtisaari voitti Nobelin rauhanpalkinnon. Suomessa tehtiin myös kansainvälistä viisuhistoriaa, kun monsteriyhtye Lordi voitti Euroviisut. Tuulivoima-alalla ja samalla myös Suomen Tuulivoimayhdistyksen historiassa aikakausi oli käänteentekevä.
Historiablogin seitsemännessä osassa aikaan palaa Jari Ihonen, joka toimi Tuulivoimayhdistyksen hallituksen puheenjohtaja vuosina, jolloin alan kehitys otti suuren harppauksen eteenpäin. Ihosella on pitkä historia tuulivoima-alalta, ja yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 2007 – 2009. Ennen puheenjohtajan pestiään hän toimi myös pitkään yhdistyksen hallituksessa ja jo vuosituhannen vaihteessa joukko-omisteista tuulivoimaa rakentavan Lumituulen hallituksessa.
Kasvu alkaa hallitusohjelmasta
Tuulivoima-alalla elettiin erityisen jännittäviä aikoja vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. Tuoreen Keskustan, Kokoomuksen, Vihreiden ja RKP:n yhteistyölle perustuvan hallituksen hallitusohjelmaan kirjattiin lupaus, että hallituskauden aikana Suomessa otetaan käyttöön biokaasulaitosten syöttötariffijärjestelmä. Tapahtumien keskiössä tuolloin vaikuttaneen Ihosen mukaan yhdelle uusiutuvalle energialähteelle luvatun syöttötariffin saaminen hallitusohjelmaan oli keskeinen käännekohta myös tuulivoima-alalle, vaikka tuulivoima ei ensimmäisissä kirjauksissa mukana ollutkaan.
Tuulivoima-alan suurimpia haasteita tuolloin olivat Ihosen mukaan tuulivoimaloiden hinnat, jotka olivat lopulta vuonna 2009 piikissään, ja toisaalta vielä kaiken kaikkiaan korkea kustannustaso. Tuulivoiman käyttökertoimet olivat vielä kohtalaisen matalia ja yhä edelleen levitettiin virheellisiä uskomuksia esimerkiksi siitä, että jo viisi prosenttia tuulivoimaa sähköverkossa kaataisi koko sähköverkon. Tämä taustalla oli selvää, että tuulivoimarakentaminen ei ollut suuremmassa mittaluokassa mahdollista ilman valtiolta saatavaa luotettavaa taloudellista tukea.
Tieto mahdollisesta uudesta tukijärjestelmästä olikin alalle piristysruiske, jonka se tarvitsi: epävarman investointituen sijaan voitiin jo ajatella muitakin, stabiilimpia tukimuotoja, jotka mahdollistaisivat laajamittaisemman rakentaminen. Esimerkiksi vuosi 2007 jätti monen investointituen hakijan nuolemaan näppejään, sillä investointihakemusten määrä oli moninkertaistunut edellisiin vuosiin nähden, eikä tukea voitu myöntää läheskään kaikille hakijoille.
”Lupaus syöttötariffin käyttöönotosta biokaasulle tarkoitti, että järjestelmälle oli luotava hallinnointijärjestelmä. Tämän jälkeen, poliittisen tahtotilan ollessa oikea, voitaisiin tariffijärjestelmää laajentaa myös muille uusiutuvan energian energialähteille. Myös tuulivoima-ala näki tilanteen toiveikkuuden ja tästä saatiin ihan uudenlaista pontta tuulivoimahankkeiden suunnitteluun. Myös yhdistyksen jäsenistö alkoi tämän jälkeen kasvaa ja taloudellinen tilanne kohentui”, kertoo Ihonen.
EU-tavoitteista vetoapua tuulivoimalle
Uusiutuvan energian lisääminen Suomessa sai pontta myös EU-tason vaatimuksista. EU antoi 2000-luvun puolessa välissä direktiivin uusiutuvan energian käytön edistämisestä, jonka perusteella Suomen tulee nostaa uusiutuvan energian osuus 38 prosenttiin loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Uusiutuvan energian lisäysvelvoite oli 9,5 prosenttiyksikköä. Silloisessa Kauppa- ja teollisuusministeriössä laskettiin tarkkaan, kuinka uusiutuvan energian tavoite voitaisiin saavuttaa. KTM:n laskelmien perusteella kävi yhä selvemmäksi, että myös tuulivoimaa tarvittiin talkoisiin, ja niin tuotantomuodolle luotiin oma 2020-tavoitteensa.
EU:n 20-20-20 tavoitteiden seurauksena tukijärjestelmäkeskustelussa huomioitiin myös tuulivoima-ala: vuoden 2008 marraskuussa toimintansa aloitti hallituksen kokoonpanema syöttötariffityöryhmä, joka pohti biokaasulle, puupolttoainelaitoksille, bioenergialle ja tuulivoimalle osoitetun tukimekanismin synnyttämistä. Ihonen toimi työryhmässä STY:n nimeämänä tuulivoima-alaa edustavana asiantuntijana.
Syöttötariffityöryhmän alku oli sinänsä kivinen, että eri energia-alan toimijat edustivat eriäviä näkökulmia tukimekanismin mallista, eikä itse suunnittelutyö päässyt kunnolla ensimmäisten kokousten aikana alkamaan. Vastakkain olivat näkemykset muun muassa siitä, olisiko uusiutuvan sähköntuotannontukeminen järkevää tehdä syöttötariffin vai sertifikaattijärjestelmän kautta.
”Syöttötariffityöryhmään osallistuminen oli mielenkiintoinen mutta myös raskas prosessi. Asia kiinnosti alan yrityksiä, ja vaikka ohjeistus oli, että ohjauksen työryhmään saan yhdistyksen hallitukselta, sain turhankin monta puhelua hallituksen ulkopuolelta. Asia herätti siis tunteita puoleen ja toiseen. Lopputulos oli alun viivytyksistä huolimatta hyvä – saatiin alalle hyvä lähtö ja katteet hankkeille. Kääntöpuolella on se, että jos asiaa olisi vielä ehditty hioa, olisi ehkä voitu estää tuulivoiman maineen saama isku, joka johtui ylituesta, joka seurasi tuulivoiman tuotantokustannusten odottamattoman nopeasta laskusta”, Ihonen muistelee.
Siivet uusiutuvalle energialla – ja STY:lle
Vuonna 2008 asetettu 6 TWh tuulivoimatuotannon tavoite on saavutettu Suomessa nyt etuajassa, kiitos 2000-luvun lopulla luodun syöttötariffijärjestelmän. Aiempiin valtion asettamiin tuulivoimatavoitteisiin ei ole ylletty. Esimerkiksi 2000-luvulla Suomen tuulivoimatavoitteena oli, että vuonna 2010 meillä olisi 500 MW tuulivoimaa, mutta todellisuus oli kuitenkin karu – vuonna 2008 lopussa tuulivoimaa oli rakennettu Suomeen vasta 143 MW.
Tuulivoima-asenteet alkoivat hiljalleen muuttua positiivisempaan suuntaan. Ihonen mukaan tietyissä piireissä tuulivoimasta puhuttiin tuolloin entistä varovaisemmin. ”Monet isot energia-alan toimijat miettivät niihin aikoihin, lähteäkö tuulivoimaan mukaan vai ei. Kannan hakemisessa vaikutti taustalla myös ydinvoimakysymys: jos tuulivoimaa pidetään varteenotettavana keinona tuottaa energiaa, kannattaako enää uusista ydinvoimaluvista puhua? Siitä syystä moni isompi toimija puhui tuulivoimasta hyvin kieli keskellä suuta. Samaan aikaan haluttiin varautua tuulivoiman läpimurtoon, mutta myös suojata omat edut muiden energiamuotojen silmissä.”
Vuosikymmenen lopun positiivinen pöhinä sai aikaan sen, että energia-alan toimijat kiinnostuivat tuulivoimasta uudella tavalla ja 2000-lopussa Tuulivoimayhdistys sai monta uutta toimijaa jäsenekseen. Tämä tarkoitti tietysti sitä, että yhdistyksen toiminnan rahoitus ja sen myötä itse toiminta alkoivat kasvaa ja ammattimaistua uudella tavalla. Yhdistys sai enenevässä määrin kutsuja tulla kuultavaksi eduskuntaan, lehtihaastatteluja ja puhujakutsuja eri tilaisuuksiin. Yhdistyksen fokuksena oli kasvaa entistä enemmän jäseniä palvelevaksi, luotettavan tiedon levittäjäksi sekä yleisen tuulivoimatietoisuuden kasvattajaksi. Tuulivoima-alan ja sen edunvalvojan todellinen kasvu oli vihdoin alkamassa.
Suomen tuulivoima 2006 – 2008
Vuosien 2006 ja 2008 välisenä aikana tuulivoimaa rakennettiin Suomeen yhteensä 56 megawatin edestä. Vuoden 2008 lopussa Suomessa verkkoon kytkettyjen tuulivoimaloiden kokonaisteho oli 143 MW, jolla tuotettiin sähköä 261 000 MWh verran.
*****
Jari Ihonen on pitkän linjan tuulivoima-aktiivi, joka oli perustamalla Lumituuli Oy:tä vuonna 1997. Jari toimi aktiivisesti myös Tuulivoimayhdistyksessä, jossa hänen näkyvin roolinsa oli yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan pesti 2007 – 2009. Päivätyönsä Jari on tehnyt polttokennojen parissa tutkijana VTT:llä, missä hän työskentelee edelleenkin.
Juttu on julkaistu alun perin Uusiutuvat-lehdessä vuonna 2018.