Tuulen tuomaa työtä: Veera Villikari

Juttusarjassa esitellään tuulivoiman työllistämiä ihmisiä ja heidän työtään.

Nimi: Veera Villikari

Työpaikka: Suomen Tuulivoimayhdistys

Koulutus: valtiotieteiden maisteri

Miten tuulivoima työllistää sinua?

Aloitin elokuun alussa edunvalvontapäällikkönä STY:ssä. Tulen työskentelemään tiiviisti merituulivoimavaliokunnan sekä verkkovaliokunnan kanssa. Samat teemat jatkuvat myös Wind Europen erilaisissa merituulivoimaan liittyvissä työryhmissä. Tällä hetkellä työpöydältä löytyy myös uuden hallitusohjelman merituulivoimaan liittyvien kirjausten tulkinta sekä tavoitteiden
ja toimintatapojen löytäminen.

Mikä on parasta työssäsi?

Tuulivoiman parissa työskennellessä pääsen oppimaan uutta ja hyödyntämään aiempaa osaamistani energia-alalta. Olen myös loputtoman tiedonjanoinen ja utelias uusista aiheista, mikä sopii mainiosti tuulivoiman monipuoliseen kenttään. Kestävä kehitys, yhteiskunnallinen vaikuttaminen sekä tulevaisuuden tekeminen ovat lähellä sydäntäni. Parasta työssäni on se, että Suomen Tuulivoimayhdistyksessä pääsen ajamaan näitä kaikkia.

Mieleenpainuvin muisto työsi parista?

Olen saanut ensimmäisen kuukauden aikana jo monia mieleenpainuvia muistoja. Olen osallistunut strategiapäivään, ampunut jousipyssyllä, pelannut golfkisoissa ja tutustunut moneen hienoon tuulivoima-alan ihmiseen ja jäsenyritykseen. Mieleenpainuvin muisto on kuitenkin ensimmäisen työviikon päätös, jolloin pääsin jäsenyrityksen vieraana seuraamaan Jyväskylän ralleja. Se oli ensimmäinen kertani ralleissa ja hieno mahdollisuus tutustua sekä jäsenyrityksen
toimintaan, että uusiin kollegoihin.

Mistä syntyy tuulivoiman paikallinen hyväksyttävyys Suomessa?

Teen viranomaistyötä, jossa usein sovelletaan ympäristöön, terveydensuojeluun ja rakentamiseen liittyviä erityislakeja asioiden ratkaisuissa. Pyrkimyksenä ovat selkeät tulkinnat ja yksiselitteiset raja-arvot. Kymmenisen vuotta sitten silloisessa työssäni sain tilaisuuden ihmetellä tuulivoiman rakentamista ja tuolloin vielä olematonta normiohjausta, mutta samaan aikaan erityistä sosio-teknologista paradoksia: tuulivoiman laaja yleinen hyväksyttävyys kääntyy usein paikallisella tasolla vastustukseksi. Kiinnostuin niin paljon, että vaihdoin hetkeksi tutkijan rooliin. Päätin selvittää, miten tuulivoiman paikallinen hyväksyttävyys Suomessa rakentuu.

Mitä tutkin?

Tarkoitukseni ei ollut etsiä hyväksyttävyysreseptiä, joka sopisi kaikkiin tilanteisiin. Myönnän, että idea kävi mielessäni. Miten siistiä olisikaan löytää kaava, jota noudattamalla rakentamishankkeiden toteutettavuus selviäisi nopeasti ja tuulivoimatuotantoalue toteutuisi täsmälleen oikealle paikalle, ilman turhaa työtä, epätietoisuutta ja viivytyksiä. Kaikki osapuolet – ihmiset ja ympäristö – olisivat prosessin jälkeen tyytyväisiä, oli ratkaisu sitten rakentamisen salliva tai kieltävä. Hyväksyttävyys ja sen jälkeen itse toiminta ratkeaisivat samalla kertaa.

Realismi onneksi pääsi mukaan tutkimussuunnitelmaani. Päädyin tavoittelemaan parempaa ymmärrystä määräävistä tekijöistä tuulivoiman paikallisessa hyväksyttävyydessä. Paljon vaatimattomampaa kuin kaiken kattava resepti. Kirjallisuuden perusteella olin tietysti jo alkanut ymmärtää, että hyväksyttävyyttä voivat eri tilanteissa säädellä erilaiset tekijät. Minä keskityin paikan merkitykseen, osallistumiseen ja tuulivoiman herättämiin tunteisiin, koska ne nousivat esiselvitystyössä kiinnostavasti esille.

Tuulivoimaloiden sijaintipaikka

Tutkimusryhmämme havaitsi, että vakituisille ja vapaa-ajan asukkaille maaseutu merkitsi eri asioita. Suhtautuminen polarisoitui lähellä suunniteltuja tuulivoimaloita siten, että vapaa-ajan asukkaat ilmaisivat negatiivisia kantoja, kun taas vakituiset asukkaat suhtautuivat positiivisesti. Vapaa-ajan asukkaat arvioivat negatiivisimmiksi tuulivoimaloiden vaikutukset paikkakunnan kehitykseen, imagoon, maisemaan, turismiin, talouteen ja omaisuuden arvoon. Yhteis-
täkin vakituisille ja vapaa-ajan asukkaille löytyi: tietotaso energiantuotantomuodoista ja kiinnostus energia-asioihin sekä yleisellä tasolla myönteinen suhtautuminen tuulivoimaan.

Maiseman muutoksen ohella äänikysymykset aiheuttavat asukkaiden keskuudessa huolta. Tiedetään, että ääni häiritsee enemmän, jos tuulivoimalat näkyvät. Tutkimuksessamme totesimme kuitenkin, että tuulivoimaloiden ääni kuului vain harvoin sisällä eikä äänihavaintojen yhteyttä hyväksyttävyyteen voitu tässä tutkimuksessa analysoida.

Selväksi tuli ainakin, että asukasryhmillä on erilaisia paikkaan sidottuja käsityksiä, vaikka maiseman muutos ja ääni ovat keskeisiä koettuja vaikutuksia. Ei siis pidä olettaa paikallisten asukkaiden olevan yksi yhtenäinen ryhmä. Tässä hetkessä, etätyön hämärtäessä vakituisen ja vapaa-ajan paikkojen määritelmiä, olisikin mielenkiintoista selvittää käsityksiä uudelleen. Koettaisiinko maiseman muutos ja äänivaikutukset edelleen samoin?

Osallistuminen suunnitteluprosessin aikana

Havaitsimme, että tuulivoimahankkeiden edetessä asukkaat saavat tietoa. Ihmiset eivät silti kokeneet voivansa oikeasti vaikuttaa tuulivoimahankkeen suunnitteluun. Osallistumattomuus oli toisaalta monen kohdalla tietoinen valinta. Osallistumisoikeus suunnitteluvaiheessa ei suoraan lisää hyväksyttävyyttä: ihmiset ovat melko passiivisia ja aktiiviset ihmiset saattavat silti kokea vaikutukset negatiivisina.

Tuulivoimahankkeissa olisi tarvetta jatkaa osallistumismenettelyä rakentamisen jälkeenkin. Asukkaat toivoivat muutakin kuin pelkkää informaation jakamista. Tuulivoimalat voivat naapurina olla merkittävä muutos, jos suunnitteluvaihe on mennyt ohi ilman kontakteja toimijoihin.

Itse näen ylipäätään ongelmallisena asukkaiden passiivisuuden silloin, kun asuinalueelle suunnitellaan jotakin uutta. Suomalaisten osallistumisen kansalaistaitoja pitäisi kohentaa. Ehkä menettelyt ovat nyt liian vaikeita? Tai vaativat liikaa perehtymistä ja siten vaivannäköä? Ajattelen niin, että oman ympäristön seuraaminen synnyttää parhaimmillaan myös vastuuta, jonka kuuluisi olla yhteistä.

Tunteet ja paikalliset tuulivoimahankkeet

Tuulivoima herättää tunteita hankkeen eri vaiheissa. Myönteisiä ja kielteisiä tunteita ilmaistiin talouden, paikan, maiseman, vuorovaikutuksen ja arjen konteksteihin liittyen. Vaikuttaa siltä, ettei tunteita vielä suomalaisessa tuulivoimakeskustellussa tunnisteta tai haluta tunnistaa. Haastateltavien oli vaikea nimetä tunteita.

Nykyinen tuulivoimarakentamisen hallinta ei sisällä eritystä foorumia muutokseen liittyvien tunteiden käsittelyyn. Tunteiden ohittaminen voi kuitenkin olla vaarallista, sillä ne vaikuttavat käyttäytymisaikomuksiin; hyväksyntään tai vastustukseen. Olisiko hallintomenettelyä mahdollista kehittää niin, että tunteiden kokeminen ja jakaminen olisi mahdollista ilman leimaamisen kokemusta? Vähintäänkin tarvittaisiin myötäelämisen tunnetta, joka voisi auttaa asukkaita ja tuulivoiman rakentajia eri näkökulmien ymmärtämisessä ja vuorovaikutuksessa.

Hyväksyttävyys on ainutlaatuista

Ymmärrän nyt paremmin, miksi kaikkea ei voi määritellä lukuina tai ratkaista pelkästään lakipykäliä lukemalla. Tai ettei tuulivoiman hyväksyttävyys paikallisesti todellakaan tarkoita samaa kuin yleinen hyväksyttävyys, vaikka näillä yhteys onkin. Hyväksyttävyyttä ei tarjota eikä oteta valmiina, vaan jokaisessa tapauksessa se on selvitettävä ja rakennettava. Hyväksyttävyys voi olla ehdollista ja se voi myös muuttua.

Tuulivoimateknologia sinänsä ei synnytä hyväksyttävyyttä vaan ratkaisevaa on ihmisen tulkinta tilanteesta. On täysin normaalia, että tuulivoima-asioissa järki ja tunteet näyttävät välillä olevan pahasti ristiriidassa. Juuri siksi ihmisten välisen kommunikaation merkitystä ei voi liikaa korostaa. Tuulivoiman paikallinen hyväksyttävyys on ikään kuin erilaisten arvioiden summa – ja siten mitä suurimmassa määrin mahdollisuus tehdä asiat aina paremmin.

Tuulivoimahanke tuo kuntaan paljon – niin puhetta kuin elinvoimaakin

Tuulivoimasta on tullut nopeasti merkittävä osa Suomen energiajärjestelmää. Tuulivoimarakentaminen alkoi meillä monia maita myöhemmin, mutta siirryimme kärkijoukoissa markkinaehtoiseen, valtion tuista vapaaseen tuulivoiman rakentamiseen. Tuulivoiman nopeasta siirtymästä maamme edullisimmaksi sähköntuotantomuodoksi voi kiittää teknologian kehittymistä: Nykyiset voimalat tuottavat huomattavasti enemmän sähköä kuin kymmenen vuotta sitten rakennetut voimalat, vaikka ne sinänsä näyttävätkin ulospäin samalta. Korkeammilla torneilla ja pidemmillä lavoilla päästään kiinni kovempiin tuuliin – jopa metsäisillä sisämaa-alueilla. Tässä mielessä onkin onni, että tuulivoimarakentaminen käynnistyi meillä verrattain myöhään: voimalakantamme on erittäin tehokasta ja modernia, ja pienemmällä voimalamäärällä saadaan merkittävästi enemmän sähköä. Niin paljon, että tuulivoimasta tulee pian Suomen suurin sähköntuotantomuoto.

Kunnalle tuulivoima on suuri mahdollisuus. Lukuisat suomalaiset kunnat saavat vuosittain pitkästi yli miljoona euroa kiinteistöverotuloa tuulivoimaloista, mikä mahdollistaa mm. investoinnit, laadukkaammat peruspalvelut ja matalamman veroprosentin. Lisäksi tuulivoimalat tuovat liiketoimintaa alueen yrityksille monilla eri aloilla rautakaupoista ravintoloihin ja maanrakennuksesta vapaa-ajan palveluihin. Suuri investointi alueelle valaa uskoa alueen tulevaisuuteen, ja voi helpottaa tuulivoimasta riippumattomienkin yritysten tulevaisuuden näkymiä esimerkiksi vakuusarvojen paranemisen myötä. Tuulivoimaloiden suurin työllistävä vaikutus tulee käyttövaiheessa vuosikymmenien aikana huolto- ja kunnossapitotoiminnasta. Etenkin etäällä kasvukeskuksista sijaitsevissa kunnissa vastaavia talouden piristysruiskeita on vähän tarjolla.

Samaan aikaan on selvää, että tuulivoimalla on myös negatiivisia vaikutuksia ja sen suunnittelu kuntaan herättää tunteita ja mielipiteitä puolesta ja vastaan – ja monesti kiivastakin keskustelua. Voimalat näkyvät maisemassa ja muuttavat lähiympäristöään. Voimaloista kuuluu myös ääntä, jonka kuuluvuusalue on erityisen tiukasti säädeltyä asutuksen läheisyydessä. Yksityiskohtaisesta suunnittelusta huolimatta tuulivoimalla on paikallisia vaikutuksia ja siksi on tärkeää, että kunta hyötyy tuulivoimasta parantuneena elinvoimana. Voimalaitoksista kertyvät kiinteistöverot tulee pitää jatkossakin täysimääräisesti kunnan hyötynä.

Tuulivoiman määrän kasvaessa on kiihtynyt keskustelu sen vaikutuksesta hiilinieluun, metsäkatoon ja luonnon monimuotoisuuteen. Suomen pinta-alasta yli 75 % on metsää, joten on hyvin luonnollista, että myös tuulivoimaa rakennetaan metsiin. Tuulivoimaa ei kuitenkaan rakenneta luonnontilaisiin metsiin, vaan talousmetsäkäytössä oleville alueille, joihin kohdistuu muitakin ihmistoimia.

Suomessa tuulivoimarakentaminen on hyvin säänneltyä ja myös talousmetsissä hankkeen ympäristövaikutukset arvioidaan erittäin tarkkaan kaavoituksessa ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (YVA). YVA-menettelyn aikana tuulipuistolle laaditaan tarvittaessa myös seurantaohjelma, jonka mukaisesti tuulivoimaloiden vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen seurataan niiden tuotantoaikana.

Modernit voimalat sijoitetaan 600–1000 metrin päähän toisistaan, joten talousmetsässä sijaitsevat arvokkaat luontokohteet on helppo jättää koskemattomiksi. Siten tuulivoiman vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen jäävät vähäiseksi. Tuulivoimarakentamisessa ei ole myöskään kyse kaupunkirakentamisen kaltaisesta ympäristöä voimakkaasti muokkaavasta rakentamisesta, vaan tuulivoima-alue pystytään ennallistamaan voimaloiden käytön jälkeen niin, että paikalle kasvaa taas metsää.

Tuulivoimasta käydään paljon keskustelua, joka on myös erittäin tarpeellista: erilaisten näkemysten kuuleminen, kysymyksiin vastaaminen sekä tutkimustiedon jakaminen on hankkeessa keskeistä ja siinä myös kunnalla on tärkeä rooli tuulivoimatoimijan lisäksi. Kokosimme tähän lehteen tuulivoimatietoa monista aiheista tukemaan kunnassa käytävää keskustelua. Verkkosivuiltamme löydät paljon lisää tietoa ja
materiaalia.

Mankala-mallista mahdollistaja merituulivoimahankkeisiin?

Energiamarkkinat ovat kokeneet merkittävän strategisen ja toiminnallisen murroksen viimeisten 25 vuoden aikana. Markkinarakenne ja osapuolten osallistuminen siihen ovat olennaisesti muuttuneet 1990-luvun puolivälistä alkaen. Mahdollisuus liittää uutta tuotantoa valtakunnan verkkoon sekä harppaukset teknologiassa ja sen hinnoissa, erityisesti tuulivoimasektorilla, ovat merkittävästi madaltaneet uusien toimijoiden energiasektorille tulon kynnystä. Tämä kaikki näkyy muun muassa tuulivoiman määrän merkittävänä kasvuna.

Merituulivoiman merkitys Suomen sähköntuotannossa on vielä marginaalinen, vaikka Suomen merialueilla on merkittävää tuulivoimatuotantopotentiaalia. Tämä on johtunut osin siitä, että merituulivoimatuotannon investointikustannukset ovat olleet huomattavasti maatuulivoimaa korkeammat, minkä lisäksi maatuulihankkeista on helpommin saatu niin sanotusti pankkikelpoisia, mikä on helpottanut rahoituksen järjestämistä hankkeisiin.

Energia-alan merkittävien investointien rahoittamiseksi on Suomessa aikanaan syntynyt niin kutsuttu Mankala-malli, jota perinteiset voimayhtiöt ovat pitkään hyödyntäneet hankkeissaan. Mankala-malli on mahdollistanut merkittävät voimalaitosinvestoinnit muun muassa 1970-luvulla yksityisen teollisuuden ydinvoimaan, joita toimijat eivät olisi yksin pystyneet tekemään. Lisäksi Mankala-malli on mahdollistanut tehokkaamman laitoskoon tavoittelemisen verrattuna pienempiin yksiköihin.

Mankala-malli on saanut nimensä vuonna 1963 annetusta KHO:n Oy Mankala Ab:tä koskeneesta ratkaisusta. Kyseisen yhtiön tarkoituksena oli – ja on edelleenkin – tuottaa yhtiöjärjestyksensä mukaisesti energiaa osakkailleen kustannusten korvausta vastaan. Mainitun KHO:n ratkaisun mukaan omakustannusperusteisen sähkön tuotanto- ja markkinahinnan eroa ei voitu katsoa peitellyksi osingonjaoksi. Mankala-malli on sittemmin vakiintunut merkittäväksi osaksi suomalaista energiasektoria.

Mankala-malli on monella tavalla yhä edelleen yhteiskunnan kokonaisedun kannalta erinomaisen mielekäs ja jopa edullinen tapa turvata kotimaista energian tuotantoa. Ehkä Mankala-mallia voisi soveltaa myös isoissa pääomavaltaisissa merituulivoimahankkeissa?

Voittoa tavoittelematon yhtiö

Mankala-mallissa yhtiö ei pyri tuottamaan voittoa, vaan energian tuotanto perustuu omakustannushintaan. Osakkaat ovat yhtiöjärjestyksessä määrätyin tavoin oikeutettuja ostamaan tuotetun energian, mutta toisaalta velvollisia maksamaan tuotannon kiinteät ja muuttuvat kustannukset yhtiölle. Taloudellinen hyöty siirtyy Mankala-yhtiöissä osakkaalle muulla tavoin kuin osakeyhtiölain 13 luvun 1:ssä tarkoitetun tavanomaisen varojenjaon kautta.

Osakkeenomistajalla erityinen maksuvelvollisuus yhtiölle

Osakkaan maksuvelvollisuus perustuu nykyisen osakeyhtiölain 1 luvun 2 §:ään, jonka mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä osakkaan velvollisuudesta suorittaa erityisiä maksuja yhtiölle. Vastaava mahdollisuus sisältyi jo vuoden 1895 osakeyhtiölain 27 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan yhtiöjärjestyksessä osakas voitiin velvoittaa suorittamaan lisämaksua yhtiölle. Erityisiä maksuja koskeva velvoite ei voi olla avoin, vaan se on määriteltävä siten, että maksun peruste ja suuruus käyvät ilmi yhtiöjärjestyksestä. Ilman erityistä määräystä osakas ei ole velvollinen suorittamaan maksuja Mankala-yhtiölle enempää, kuin mihin hän on perustamissopimuksessa tai osakkeen merkintäsopimuksessa taikka -sitoumuksessa muutoin sitoutunut.

Tukikirje osana Mankala-yhtiöiden rahoitusjärjestelyä

Mankala-yhtiöihin soveltuu myös se, että toiminnan jatkuvuutta ei voi vaarantaa riskialttiilla toiminnalla, joka ilmeisellä todennäköisyydellä vaarantaisi yhtiön jatkuvuuden. Mankala-yhtiöissä noudatetaan osakeyhtiölain velkojiensuojasääntelyä, kuten muissakin osakeyhtiöissä. Yhtiöjärjestyksessä määrätystä osakkaan maksuvelvoitteesta määrääminen ei tarkoita sitä, että osakas olisi vastuussa yhtiön velvoitteista. Osakeyhtiön omaisuuden erillisyyden periaatteen takia velkoja voi periä saamistaan vain yhtiöltä (ellei muista sopimusvelvoitteista, takauksesta tai erityislainsäädännöstä muuta johdu).

Mankala-yhtiöidenrahoitusjärjestelyissä on varsin yleistä ns. tukikirjeen (englanniksi esimerkiksi letter of comfort tai side letter) käyttö. Tukikirje-nimitys viittaa siihen, että sillä on tarkoitus tukea velallisyhtiön luotonsaantia ja sen antaa Mankala-yhtiön osakas, ja tukikirjeen saaja on yhtiötä rahoittava pankki. Tukikirjeen toimittaminen on yleensä ehto Mankala-yhtiön luotoille. Tukikirjeiden sisältö vaihtelee ja ne voidaan jaotella oikeusvaikutusten perusteella heikkoihin, keskivahvoihin ja vahvoihin tukikirjeisiin. Tukikirjeen antaja voi esimerkiksi luvata säilyttää omistusosuutensa yhtiössä, vahvistaa, ettei yhtiön yhtiöjärjestystä muuteta tai ilmoittaa huolehtivansa yhtiön taloudellisesta tilanteesta. Osakkaiden tulisi kuitenkin välttää sitä, että tukikirjeestä tulisi takaus tai takuu ja välttää sitä, että tukija sitoutuisi täyttämään päävelallisena olevan Mankala-yhtiön velvollisuuksia velkojalle. Pankilla puolestaan on yleensä vastakkainen pyrkimys. Mankala-rakenteet saattavat usein mahdollistaa hyvinkin edullisia rahoitusratkaisuja erityisesti isoissa tuulivoimahankkeissa.

Kilpailu-oikeudelliset näkökulmat ja kestävän kehityksen edistäminen

Kilpailuoikeudelliset näkökohdat nousevat Mankala-yhtiön toiminnassa usein esiin. Mankala-rakenteella toimiminen edellyttääkin kilpailuoikeudellisten ilmiöiden tunnistamista ja oikeita, kestäviä ratkaisuja. Yksi kilpailuoikeudellinen kysymys Mankala-yhtiössä on esimerkiksi se, että toiminta katsotaan pääsääntöisesti omistajien liiketoimintaa avustavaksi toiminnaksi. Tällaisessa yhteisomistustilanteessa uuden omistajan mukaan tuleminen voi olla helpompaa: yrityskauppavalvonta pitkine käsittelyaikoineen ja kalliine prosesseineen ei välttämättä sovellu, jos Mankala-rakenteella toimiva yhtiö katsotaan yrityskauppavalvonnan sääntöjen mukaan epäitsenäiseksi yhteisyritykseksi.

Mankala-yhtiön toiminnan tavoite tehokkaana energiantuotantomuotona on sopusoinnussa voimassa olevan kilpailuoikeuden tavoitteiden kanssa. Myös kilpailuoikeudellisessa keskustelussa on herätty siihen, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat ympäristötavoitteet tulisi huomioida aikaisempaa paremmin yritysten yhteistyössä ja sen arvioinnissa. Perinteisesti toimijoiden yhteistyön arvioiminen on perustunut lähes yksinomaan taloudellisille elementeille, mutta myös kilpailuoikeus sallii tulevaisuudessa esimerkiksi ilmastonsuojelun huomioon ottamisen arvioinnissa. Kilpailulainsäädännön kevään 2023 uudistukset voivatkin merkitä kestävää kehitystä edistävien hankkeiden – kuten tuulivoimayhteistyön Mankala-rakenteen – uudenlaista arviointikehikkoa.

Poronhoito & tuulivoima vuoropuhelun ja yhteistyön rakentamisen äärellä

Siellä missä tuulivoimaa on Suomessa tähän mennessä rakennettu tai pyritty rakentamaan poronhoitoalueelle, on se sijoittunut lähes aina samoille asutuksen ulkopuolella oleville alueille, jotka ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta myös poronhoidon kannalta tärkeitä alueita. Toimialojen ’kohtaamiset’ ovat olleet pikemminkin törmäyksiä, joista on seurannut ihmetystä ja turhautumista. Yksi pääsyy törmäyksiin on ollut keskusteluyhteyden, ymmärryksen ja luottamuksen puuttuminen, sekä näiden myötä vaikeus käsitellä ja ratkoa asioita oikea-aikaisesti ja yhteisymmärrystä tavoitellen. Puuttuvan keskusteluyhteyden avaaminen ja tutustuminen ovat olleet ensimmäisiä askelia, joita on otettu muutaman viime vuoden aikana Suomen Tuulivoimayhdistyksen ja Paliskuntain yhdistyksen kesken ympäristökiistojen hallintaan erikoistuneen Akordi Oy:n tukemana. Yhteistyön tuloksena julkaistiin tammikuussa 2023 Tuulivoimahankkeiden suunnittelu ja operointi poronhoitoalueella -toimintamalli. Toimintamallissa esitetyt suositukset koskevat vain saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolista poronhoitoaluetta, missä myös tuulivoimatoiminta on aktiivista.

Paliskuntain yhdistys ja Suomen Tuulivoimayhdistys ry ovat työskennelleet vuodesta 2020 alkaen tuulivoiman ja poronhoidon välisen vuoropuhelun ja yhteistyön tiivistämiseksi. Aloite vuoropuhelun tiivistämiseen syntyi yhdistysten ja Akordi Oy:n välisistä keskusteluista: toimivan yhteistyön ymmärrettiin olevan välttämätöntä toimialojen kestävälle yhteensovittamiselle. Näissä valmisteluvaiheen keskusteluissa rakennettiin yhdistysten ja Akordin kesken tuulivoima-alan ja poronhoidon toimijoiden yhteen tulemiselle sellainen tavoite ja kysymyksenasettelu, jonka sekä poronhoidon toimijat, että tuulivoimatoimijat voisivat kokea omista lähtökohdistaan mielekkääksi. Yhteiseksi tavoitteeksi tunnistettiin tunnistettiin alojen välisen keskusteluyhteyden vahvistaminen ja molemminpuolisen ymmärryksen lisääminen.

Työ aloitettiin tuulivoimatoimijoiden vierailuilla paliskuntiin. Retket ajoittuivat vasanmerkinnän aikaan keskikesällä ja tarjosivat tuulivoima-alan toimijoille mahdollisuuden tutustua poronhoitoon käytännössä ja tekemisen tasolla. Retket olivat osallistujille paitsi suuri elämys, myös tuhti paketti oppia poronhoidosta ja poronhoitokulttuurista. Vastavuoroisesti poronhoitajat pääsivät tutustumaan tuulipuistoon syksyllä 2021. Poroaidoilla kiusana olivat paahde ja paarmat, tuulipuistossa vihmova räntä ja armoton tuuli, vaikka elettiin vasta syyskuun alkupuolta. Tutustumisella ja paremmalla ymmärryksellä puolin ja toisin nähtiin suuri arvo, sillä sitä mitä ei tunne ei osaa myöskään kunnioittaa, tai ottaa huomioon.

Yhteen tulemista etänä ja kasvotusten

Poronhoito ja tuulivoima-ala ovat kohdanneet kahdesti alojen laajalla edustuksella Rovaniemellä. Lisäksi mukana on ollut muun muassa maakuntaliittojen ja ELY-keskusten väkeä. Ensimmäisen tilaisuuden keskusteluissa syyskuussa 2021 painottuivat yhteydenpidon ja tiedonvaihdon teemat. Mahdollisimman varhaisen yhteydenpidon merkitys korostui. Tilaisuudessa tunnistettiin selkeä tarve jatkokeskusteluille, joiden tulisi johtaa yhteisesti hyväksyttävän toimintamallin laatimiseen siitä, miten tuulivoiman ja poronhoidon vuorovaikutus tulisi jatkossa järjestää.

Rovaniemellä käytyjen keskusteluiden toimenpiteenä perustettiin työryhmä, jossa olivat edustettuina poronhoito ja tuulivoima yhdistyksineen. Lisäksi poronhoitoalueen maakuntaliitot ja ELY:t kutsuttiin mukaan. Työryhmän tukemana ja Rovaniemellä käytyjen keskusteluiden evästämänä muotoiltiin poronhoidon ja tuulivoima-alan välinen toimintamalli, Tuulivoimahankkeiden suunnittelu ja operointi poronhoitoalueella, johon on koottu osapuolten näkemyksiä hyvistä käytännöistä poronhoidon huomioon ottamiseksi tuulivoimaprojektin
elinkaaren eri vaiheissa.

Toimintamallia varten on etsitty aktiivisesti yhteistä tapaa toimia poronhoitoalueella sekä tuulivoima-alan että poronhoidon tarpeet huomioiden.

Toimintamallia käsiteltiin laajasti poronhoidon ja tuulivoiman kesken toisessa kokoontumisessa Rovaniemellä syyskuussa 2022. Tilaisuudessa keskusteltiin paitsi toimintamallin kehittämisestä, myös yhteistyön tiivistämisen ja ymmärryksen lisäämisen tavoista sekä mahdollisista laidunalueille kohdistuvien haittojen lieventämisen ja kompensaation keinoista. Loppuvuonna 2022 molempien yhdistysten hallitukset antoivat hyväksyntänsä toimintamallille.

”Olemme viettäneet menneen vuoden aikana kymmeniä tunteja yhdessä
Teamsissa toimintamallin parissa, mutta ilman poronhoidon ja tuulivoima-alan toimijoiden apua, näkemystä ja panostusta emme olisi saaneet työtä tähän pisteeseen. Myös Akordin porukka on ollut korvaamattoman tärkeä edistäjä prosessille”, kertovat prosessia yhdistysten puolelta kannatelleet Paliskuntain yhdistyksen Marja Anttonen ja Suomen Tuulivoimayhdistyksen Heidi Paalatie.

”Toimintamalli tuo esiin molempien alojen näkemyksiä, toiveita ja tarpeita hyvistä toimintatavoista tuulivoimaprosessin eri vaiheisiin liittyen. Erityisesti haluttiin kerätä hyvin arkisia ja konkreettisia, vuorovaikutusta tukevia vinkkejä. Olemme ylpeitä tästä työstä ja kiitämme kaikkia osallistuneita merkittävästä panoksesta toimintamallin tekemisessä! Vastaavia esimerkkejä ei ole helppoa löytää muilta aloilta”, Anttonen ja Paalatie jatkavat.

Maratonin seuraavalla etapilla on luvassa koulutuksia

Yhteen tuleminen on vaatinut ja vaatii jatkossakin paljon töitä sekä halua etsiä yhteisesti hyväksyttäviä ratkaisuja. Työ poronhoidon ja tuulivoiman välillä ei ole tullut toimintamallin myötä valmiiksi, vaan yhteinen matka jatkuu. ”Kyseessä on maratonmatka, joka on saavuttanut jo mukavan matkavauhdin sekä ensimmäiset taukopaikat, mutta maalissa emme vielä ole”, Anttonen ja Paalatie kuvailevat.

Toimintamallia tarkastellaan ja päivitetään kokemusten karttuessa, uusien ajatusten syntyessä ja yhteistyön syventymisen myötä. “Toivomme, että tekstissä kuvatut suositukset, ideat ja näkökulmat antavat tukea ja apua tuulivoimatoimijoiden ja paliskuntien väliseen vuorovaikutukseen sekä yhdessä toimimiseen ja että toimintamalli otetaan aktiivisesti käyttöön. Lisäksi toivomme, että mallia käytettäessä siitä tehdään aktiivisesti huomioita sen osalta, miten hyvin dokumentti ehdotuksineen toimii, mitä sieltä mahdollisesti puuttuu tai millaisia hyviä ideoita ja käytänteitä sinne voitaisiin jatkossa lisätä. Ajatuksista voi laittaa meille viestiä, ja keräämme ne talteen kehittämistyötä varten”, Anttonen ja Paalatie sanovat. Syksyllä on ajatuksena jälleen olla koolla Rovaniemellä, jo vakiintuneeseen tapaan.

Tuulivoimahankkeiden suunnittelu ja operointi poronhoitoalueella -toimintamalli