Aurinkovoimapuiston maanvuokrasopimus vaarantaa maatalousmaan tukikelpoisuuden: Onko viranomaisten tulkinta perusteltua?
Aurinkovoimahankekehittäjien ja maanomistajien tekemät maanvuokrasopimukset ovat aiheuttaneet yllättäviä vaikutuksia maanomistajien maataloustukiin. Maanvuokrasopimusten laatiminen siten, että mahdollistetaan maanvuokraoikeuden kiinnityskelpoisuus ja näin myös aurinkovoimahankkeen rahoitus ilman, että vaarannetaan peltoalueen tukikelpoisuutta, on muodostunut haasteeksi. Hankekehittäjät ja maanomistajat tasapainoilevat kahden eri viranomaisen vaatimusten kanssa. Ongelman ytimessä on maatalousmaan hallinnan määritelmä, joka kaipaisi joustavampaa tulkintaa.
Aurinkovoimahankekehitys on kasvanut Suomessa viime vuosina merkittävästi ja teollisen mittaluokan hankkeita on kehitteillä ympäri maata niin vanhoille turvetuotantoalueille, tuulivoimapuistojen yhteyteen kuin maatalousmaallekin. Moni hankekehittäjä on vuokrannut tai suunnittelee peltoalueiden vuokraamista aurinkovoimahanke kehitykseen, koska ne ovat erinomaisia rakennuspaikkoja aurinkovoimahankkeille. Yllätyksenä monelle hankekehittäjälle ja viljelijälle on kuitenkin tullut peltoalueen maataloustukitukikelpoisuuden menetys jo ennen kuin aurinkovoimapuistoa on ryhdytty rakentamaan. Syynä tukikelpoisuuden menettämiselle on ollut se, että viljelijä on maanvuokrasopimuksella siirtänyt tulevan aurinkovoimapuiston rakennuspaikan hallinnan hankekehittäjälle. Ruokaviraston tulkinnan mukaan maataloustukea peltoalueelle ei voida maksaa, mikäli peltoalue ei ole viljelijän yksinomaisessa hallinnassa.
Aurinkovoimahankkeen kehittäminen on monivaiheinen prosessi, jossa maanvuokrasopimuksen solmimisen ja varsinaisen rakentamisen välinen ajanjakso kestää usein vuosia. Maanvuokrasopimukset laaditaan hankekehityksen alkuvaiheessa ennen kuin hankkeella on vielä kaavaa. Tällöin hankkeen toteutumiseen liittyy vielä monia kysymysmerkkejä, niin poliittisia kuin luvitukseen ja kannattavuuteenkin liittyviä. Ennen rakentamista vuokra-aluetta käytetään vain hyvin rajallisesti hankkeen vaatimiin selvitys- ja mittaustöihin, jolloin peltoalue soveltuu pääsääntöisesti edelleen erinomaisesti viljelystarkoitukseen. Moni maanomistaja mielellään jatkaisi viljelyä niin kauan kuin se hanketta häiritsemättä on mahdollista, sillä hankekehitysajalta maksetaan tyypillisesti varsin pientä vuokraa, jos ollenkaan, verrattuna siihen mitä maksetaan aurinkovoimapuiston tuotantoajalta. Hankekehittäjälläkään ei lähtökohtaisesti ole mitään syytä saada peltoalueen viljelykäyttöä päättymään ennen rakennustöiden alkamista. Viljelyn jatkamisen taloudelliset kannustimet kuitenkin murenevat, jos tukikelpoisuus menetetään.
Ongelman välttämiseksi maanvuokrasopimuksissa onkin saatettu päätyä ratkaisuun, jossa viljelijä on pidättänyt hallintaoikeuden itsellään joko kokonaan tai siihen asti, kunnes rakentaminen peltoalueella alkaa. Samalla viljelijä on pidättänyt itsellään oikeuden harjoittaa viljelyä alueella niin kauan, että aurinkopuiston rakentaminen varsinaisesti alkaa. Tämä käytäntö luo kuitenkin ongelman toisessa viranomaisessa, Maanmittauslaitoksessa. Maanmittauslaitos on tulkinnut, ettei maanvuokrasopimukseen perustuvaa vuokraoikeutta voida kirjata kiinnityskelpoisena laitostunnuksellisena vuokraoikeutena lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin, jos alueen hallintaoikeus ei siirry vuokralaiselle. Lopputuloksena maanvuokraoikeudet on joko kirjattu ilman laitostunnusta tai niiden kirjaaminen on jätetty lepäämään, kunnes rakennustöiden aloittaminen on todennettu. Maanvuokraoikeuden laitostunnuksen, ja siten kiinnityskelpoisuuden, puute puolestaan vaarantaa aurinkovoimahankkeen rahoituskelpoisuuden. Samalla vaarantuu koko hankkeen toteutuskelpoisuus, koska aurinkovoimahankkeita koskevassa projektirahoituksessa rahoittaja käytännössä poikkeuksetta edellyttää maanvuokraoikeuksien kiinnittämistä osana rahoitusjärjestelyn vakuuspakettia. Vastaavasti aurinkovoimahankkeen rakennustöitä ei lähtökohtaisesti haluta aloittaa ennen hankkeen rahoituksen varmistumista, jolloin hankekehittäjillä on vaarana joutua pattitilanteeseen.
Mihin Ruokaviraston tulkinta maatalousmaan yksinomaisesta hallinnasta perustuu? Euroopan parlamentin ja neuvoston niin sanottu suunnitelma-asetus (EU) 2021/2115 sisältää säännökset maataloustukirahaston ja maaseuturahaston käytöstä yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi. Asetuksessa on todettu, että jotta voidaan varmistaa, että tukea maksetaan maatalousmaasta, joka on viljelijän käytössä ja jolla harjoitetaan maataloustoimintaa, olisi vahvistettava tukikelpoisen hehtaarin kehysmääritelmä. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti vahvistettava edellytykset sen määrittämiseksi, onko maa viljelijän hallinnassa. Tukikelpoinen hehtaari on määritelty asetuksen 4 artiklassa ja siinä todetaan, että tukikelpoisen hehtaarin kattamat alat tulee olla viljelijän hallinnassa. Euroopan komission Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston mukaan ei ole olemassa säännöstä, jossa täsmennettäisiin sen oikeussuhteen tarkkaa luonnetta, jonka perusteella viljelijä pitää aluetta hallussaan. Maan on kuitenkin oltava viljelijän käytettävissä laillisella tavalla, ja sen on perustuttava sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaiseen oikeusperustaan. Suunnitelma-asetus on kansallisesti implementoitu laissa Euroopan unionin suorista viljelytuista (1332/2022) ja sen 6.1 §:ssä todetaan, että tukikelpoisen alan on oltava aktiiviviljelijän hallinnassa sinä päivänä, jolloin vuosittainen tukihakemus voidaan viimeistään jättää.
Maatalousmaan hallinnan määritelmä onkin pitkälti jätetty kansallisesti ratkaistavaksi. Puhtaan siirtymän edistämisen näkökulmasta olisi toivottavaa, että maatalousmaan hallintaa tulkittaisiin tavalla, joka ottaa huomioon aurinkovoimahankkeiden monivaiheisen luonteen ja mahdollistaisi maatalousmaan tukikelpoisuuden nykyistä pidemmälle. Jos maanvuokrasopimuksessa on esimerkiksi nimenomainen lauseke, joka mahdollistaa viljelyn jatkamisen aurinkovoimahankkeen rakennustöiden aloittamishetkeen saakka, ei pitäisi olla mitään syytä tulkita viljelijän luopuneen alueen hallinnasta tukikelpoisen hehtaarin määritelmän näkökulmasta. Nykykäytäntö aiheuttaa maanomistajille tarpeettoman riskin maataloustukien menettämisestä, mistä aiheutuu riskejä hankkeelle. Ensinnäkin hankkeiden rahoitus vaarantuu, kun ryhdytään laatimaan maanvuokrasopimuksia hankkeille, joille ei voida myöntää laitostunnusta. Toisaalta maanomistajien halukkuus ylipäänsä lähteä mukaan hankkeeseen on vaarassa heikentyä.
Huoltovarmuudessa varaudutaan poikkeusoloihin
Huoltovarmuus tarkoittaa väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömien taloudellisten toimintojen ja teknisten järjestelmien turvaamista vakavien häiriöiden varalta. Koska energia on yksi tärkeimmistä peruspalveluista, varautuminen on erityisen tärkeää alan yrityksissä. Kriittiset yritykset tarvitsevat poikkeusoloissa ennen kaikkea henkilöstöä ja kalustoa – tässä jutussa kerrotaan, miten näiden saatavuus voidaan varmistaa.
Suomen huoltovarmuusjärjestelmä perustuu ainutlaatuisenakin pidettyyn kokonaisturvallisuuden toimintamalliin: yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä. Elintärkeitä toimintoja ovat esimerkiksi puolustuskyky, talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus sekä väestön toimintakyky ja palvelut.
Monet elintärkeät toiminnot ovat yksityisomistuksessa. Elintärkeää palvelua tarjoavat yritykset ovat huoltovarmuuskriittisiä. Esimerkiksi energiahuoltosektorilla on huoltovarmuuskriittisiä yrityksiä, jotka turvaavat sähkön ja lämmön tuotantoa ja jakelua. Nämä palvelut ovat puolestaan välttämättömiä niin kansalaisille, yrityksille kuin maanpuolustukselle.
Huoltovarmuuskeskus (HVK) ja sen ylläpitämän huoltovarmuusorganisaation toimialapoolit huolehtivat, että huoltovarmuuskriittiset yritykset on tunnistettu. Jotta sähkön ja lämmön kaltaiset peruspalvelut eivät vaarantuisi poikkeusoloissa, huoltovarmuuskriittinen yritys tarvitsee myös resursseja, kuten henkilöstöä ja kalustoa. Näiden saatavuus poikkeusoloissa ei kuitenkaan ole itsestään selvää, vaan edellyttää yritykseltä aktiivista roolia.
Miten yritys varaa henkilöstöään tai kalustoaan poikkeusoloja varten?
Henkilövaraaminen tarkoittaa määräaikaista toimenpidettä, jossa kriittisen yrityksen työntekijän käytettävyys tehtäväänsä varmistetaan myös poikkeusoloissa. Tähän viitataan lyhenteellä VAP (varattu poikkeusolojen tehtävään). VAP:ssa sodan ajan joukkoon sijoitetun henkilön sijoitus puretaan tai varmistetaan, että sijoittamatonta henkilöä ei sijoiteta sodan ajan joukkoon.
Henkilövaraaminen on suoraviivaista. Varausesitys toimitetaan aluetoimistoon Puolustusvoimille (PV), joka tekee mahdollisen varauspäätöksen. Henkilövaraamisessa on tunnistettava organisaation kriittiset toiminnot, ja millainen osaaminen on niiden kannalta ratkaisevan tärkeää. Pohditaan asiaa tuulivoiman näkökulmasta: koska huomattava osa Suomen sähköstä tuotetaan tuulivoimalla, tuulivoimatuotannon jatkuvuus tulee turvata myös poikkeusoloissa, esimerkiksi sodassa. Merkittävien tuulivoiman tuottajien ja alan palveluntarjoajien tulisikin miettiä, miten käyttö- ja huoltotoiminta turvataan poikkeusoloissa, ja millaisia osaajia se edellyttää.
Jatketaan tuulivoimaesimerkkiä: paitsi kriittistä henkilöstöä, yritys tarvitsee poikkeusoloissa myös kalustoa. Tulevaisuuden Suomessa on suuria merituulipuistoja, joiden huolto vaatii siihen soveltuvia aluksia. VAP:n sisarprosessi ATV (Ajoneuvojen ja Työkoneiden Varaus) tähtää siihen, että yritys on tunnistanut normaali- ja poikkeusoloissa tarvitsemansa kuljetuslogistiikan verkoston. Kuljetusverkostoyritykset ilmoitetaan HVK:n kautta Traficomille, joka toimittaa ne PV:lle sijoitustoiminnassa huomioitavaksi.
Yritysten turvallisuudesta ja varautumisesta vastaavien tahojen on tärkeää varmistaa, että toiminnassa varaudutaan myös poikkeusoloihin. Esimerkiksi edellä kuvatut toimenpiteet (VAP, ATV) tehdään vain organisaation hakemuksesta, ja ne ovat mahdollisia vain huoltovarmuuskriittiseksi listatuille yrityksille. Aiheesta kiinnostuneiden onkin hyvä olla yhteydessä HVK:hon tai Huoltovarmuusorganisaation sähköpooliin.
Kriisinkestävyys on myös tiedonvaihtoa, harjoittelua ja järkeilyä
Vaikka yksikään organisaatio ei voi jatkaa toimintaansa ilman osaavaa henkilöstöä ja oikeanlaista kalustoa, ne eivät yksinään takaa yritykselle hyvää kriisinkestävyyttä. Hyvän häiriönsietoisuuden nähdäänkin edellyttävän niin varautumissuunnittelua ja – suunnitelmia, harjoittelua kuin hyvää tilannetietoisuutta. HVK:n ylläpitämä huoltovarmuusorganisaatio on perustettu juuri näitä tarpeita varten. HVO-toiminnassa jaetaan ja vastaanotetaan tietoa häiriöistä ja saadaan mahdollisuus osallistua varautumisharjoituksiin.
Ainutlaatuinen huoltovarmuusjärjestelmämme on kuitenkin yhtä vahva kuin verkoston yksittäiset lenkit ovat. Viimeaikaiset tapahtumat Euroopassa ovat osoittaneet, että vakavatkaan häiriöskenaariot eivät ole enää tuulesta temmattuja. Yhdessä varautumalla häiriöitä ei voida täysin estää, mutta silloin niistä toivutaan nopeasti, ja jatketaan eteenpäin entistä vahvempina.
Monimarkkina-optimointi mullistaa tuulivoiman taseenhoidon
Energiamarkkinoilla toimimisesta on tullut aiempaa mutkikkaampaa ja riskialttiimpaa. Hintojen heilahtelut ovat isoja ja ennustaminen vaikeaa. Hintaheilunta toisaalta tuottaa myös mahdollisuuksia kustannussäästöihin ja lisätuottoihin. Jousto onkin erityisen tärkeää uusiutuvan energian osuuden kasvaessa, sillä sääriippuvainen tuotanto on hyvin vaihtelevaa. Monimarkkinaoptimointi on yksi uusiutuvan energian tuottajan ja käyttäjän tapa pienentää riskejä energiamarkkinalla.
Monimarkkinaoptimointi (MMO)
MMO on palvelu, jonka avulla Gasumin asiakkaat voivat hyödyntää erilaisia energialähteitä ja -markkinoita, mikä vähentää riippuvuutta yksittäisistä vaihtoehdoista, tuo merkittäviä tuottoja optimaalisen kaupankäynnin avulla ja pienentää hintavaihtelun riskejä.
”MMO-palvelu mahdollistaa hyvin monenlaisten tuotanto-, kulutus- ja energiavarastointiresurssien optimaalisen käytön. Optimointituloksen avulla voidaan johtaa jatkuvasti päivittyvät tarjoukset kaikille sähkön markkinapaikoille. Tämä tuo merkittäviä lisätuottoja ja säästöjä kustannuksiin niin energian tuottajille kuin kuluttajille. Palvelu hyödyntää edistyksellisiä optimointimenetelmiä, jotka kattavat koko sähköntuotannon arvoketjun, ja se on suunniteltu vastaamaan uusiutuvan sähköntuotannon markkinoille mukanaan tuomaan haasteeseen”, sanoo Laura Sohlman Gasumilta.
Tuulivoiman monet markkinat
Varsinkin sellaisilla asiakkailla, joiden volyymit energiantuotannossa ovat suuria, on sähkökaupalla keskeinen rooli monimarkkinaoptimoinnissa. Sähkökaupan ja sen optimoinnin rooli on korostunut merkittävästi myös aiempaa pienempien toimijoiden keskuudessa. Lisäksi uutena ilmiönä on tuulivoimatuotannon monimarkkinaisuus.
Perinteisesti tuulivoimatuotannon määrää on ennustettu seuraavalle päivälle ja näin myyty spot-markkinalle karkeasti ennusteen mukainen määrä tuntitasolla. Tuulivoimatuotannon osuuden kasvaessa pohjoismaisella sähkömarkkinalla ovat tämän toimintamallin riskit kasvaneet huomattavasti suhteessa saataviin spot-markkinan tuottoihin.
Taustalla on tuulivoiman haasteellinen ennustettavuus, joka kasvaneen tuulivoiman markkinaosuuden myötä on luonut tuulivoimatuottajan kannalta epäkannattavan korrelaation ennustevirheen ja tasesähkömarkkinahintojen välillä. Gasumin monimarkkinaoptimointi vastaa tähän haasteeseen täysin uudella kekseliäällä tavalla, joka poikkeaa alan totutusta markkinakäyttäytymisestä.
Yksinkertaistettuna monimarkkinaoptimointi käsittelee spot-markkinaa yhtenä markkinapaikkana muiden markkinoiden joukossa, kuten päivänsisäinen intra-day-markkina sekä reservimarkkinoiden kapasiteetti- ja energiamarkkinat. Toimintamallilla on mahdollista päästä sekä korkeampiin tuulivoimatuotannon vuosituottoihin että matalampaan riskitasoon.
Monimarkkinaoptimoinnilla laajaa lisäarvoa erilaisille toimijoille
Optimointipalvelulla asiakkaat voivat varmistaa, että heidän energiantuotantonsa ja käyttönsä on mahdollisimman kustannustehokasta ja vähäpäästöistä. Optimoinnissa ei huomioida ainoastaan sähköä tuottavia tai kuluttavia resursseja kuten sähkökattilat, lämpöpumput tai tuuli-, vesi- ja aurinkovoimalat vaan myös muita energialähteitä käyttävät resurssit kuten kaasu- tai kiinteän polttoaineen kattilat.
Toimijat, jotka pystyvät hyödyntämään säätökykyä ja omaavat energiavarastoja kuten lämpö- tai sähköakkuja, voivat saada markkinoilta huomattavaa arvoa. Säätö- ja varastointikyvyn hyödyntäminen optimaalisesti on mahdotonta ilman monimarkkinaoptimointia ja sen laskentamalleja.
”Gasumin analyytikot seuraavat sähkömarkkinoiden kehitystä jatkuvasti ja tarjoavat asiakkailleen ajankohtaista tietoa markkinatilanteesta. Tämä auttaa asiakkaita tekemään tietoon perustuvia päätöksiä ja varmistamaan, että heidän energiantuotantonsa on mahdollisimman kannattavaa. Kun tämä tieto yhdistetään monimarkkinaoptimoinnin laskenta-algoritmeihin, optimoituihin tarjousrakenteisiin sekä automaattiseen algoritmipohjaiseen kaupankäyntiin, saavutetaan optimaalinen tuotannon tai kulutuksen suunnitelma niin seuraavalle vartille kuin seuraavalle vuodelle”, Laura Sohlman kertoo.
Uusiutuvan energian osuuden kasvaessa myös energiamarkkinoiden volatiliteetti kasvaa merkittävästi ja joustavuuden merkitys korostuu. Siirtymä varttitaseeseen, eli 15 minuutin sykleissä muodostettavaan sähkön hintavaihteluun, alleviivaa entisestään optimoinnin hyötyjä.
Kasvua auringosta – Solnet panostaa teknologiaan ja vastuullisuuteen
Teollisen kokoluokan aurinkovoima on nousemassa merkittäväksi osaksi Suomen energiatuotantoa. Kotimaisen aurinkoenergian pioneeri Solnet on ollut aurinkovoiman kehityksen eturintamassa jo kymmenen vuoden ajan. Nopeasti kasvanut yritys on laajentanut toimintaansa viime vuosina kiinteistökohtaisista aurinkovoimaloista myös teollisen mittaluokan hankkeisiin ja ottanut käyttöön kehittynyttä teknologiaa, kuten AI-ratkaisuja.
Vaikka teollinen aurinkovoima on ottanut nopeita kehitysaskelia, on todellisen kasvun vuodet vasta edessä ja Solnet aikoo jatkossakin olla yksi alan edelläkävijöistä.
Solnetin tarina sai alkunsa kahden toisilleen tuntemattoman miehen halusta päästä luomaan merkityksellistä yritystoimintaa aurinkovoiman ympärille. Jo ennen heidän kohtaamistaan kummallakin oli itsenäisesti kypsynyt ajatus yrityksestä, joka edistäisi sekä aurinkoenergia-alan kehitystä että ilmastotavoitteita. Vuonna 2014 Arttur Kulvik ja Kaj Kangasmäki päätyivät yhteisten tuttavien ohjaamana samaan pöytään keskustelemaan aiheesta, ja samana vuonna perustettiin Solnet. Yrityksen visiona on ollut alusta saakka tehdä merkityksellistä ja vastuullista työtä kotimaisen aurinkovoiman edistämiseksi tavalla, jossa yhdistyy data, IoT-teknologia ja kehittynyt automaatio.
Tänä päivänä Solnet on toiminut aurinkovoima-alalla jo 10 vuotta ja kasvanut samalla teollisen mittaluokan toimijaksi.
”Alkuvuotensa Solnet keskittyi pääasiassa kiinteistökohtaiseen aurinkovoimaan, mutta sielläkin pääpaino on ollut pitkälti isojen kiinteistöjen isoissa investoinneissa, eli satojen kilowattien hankkeissa. Viime vuosina on lähdetty kasvattamaan myös teollisen kokoluokan aurinkovoiman osuutta. Vahva aurinkovoimaosaaminen yhdistettynä hyviin kansainvälisiin suhteisiin paneelivalmistajien suuntaan, on tukenut luonnollista siirtymää teollisen aurinkovoiman rakentamisen puolelle”, kertoo Solnetin teollisen kokoluokan aurinkovoimaliiketoiminnasta vastaava Simo Hakkarainen.
Kovaa kasvua edessä
Solnetilla on jo rakennetun aurinkovoiman portfoliossaan jo yli 1 000 voimalaa, joista suurin osa on vielä toistaiseksi kiinteistökokoluokan aurinkovoimaa. Suomeen on kuitenkin eri hankevaiheissa suunnitteilla lähes 24 000 megawattia teollisen kokoluokan aurinkovoimaa, ja buumi näkyy myös Solnetin tilauskirjoissa. Yritys toimii aurinkovoimahankkeissa kokonaisurakoitsijana, joka hoitaa hankkeen rakentamisen kokonaissuunnittelun, hankinnat ja toteutuksen. Myös hankekehitys onnistuu, mikäli asiakas niin toivoo – tällä hetkellä omassa kehityksessä on suunnitteilla noin 140 megawattia kapasiteettia.
”Tämän vuoden aikana on tulossa luvituksesta paljon voimaloita ja siitä se toteuttaminen sitten isommassa mittaluokassa lähtee. Kokonaisurakoinnissa meillä on putkessa jo tuhansia megawatteja ja toteutusvaiheeseen tulossa satoja. Tänä vuonna on valmistumassa jo useamman kymmenen megan hankkeita”, kertoo Hakkarainen.
Töitä aurinkovoiman edistämiseksi tehdään Solnetissa tällä hetkellä yrityksen noin sadan oman työntekijän voimin, lisäksi yritys työllistää suuren määrän alihankkijoita – isot uusiutuvan energian hankkeet tarvitsevat paljon osaamista ja toteuttavia käsiä. Osaamisessa yritys haluaa erottua erityisesti kehittyneen teknologian käytössä, käytössä on tällä hetkellä muun muassa omaa varastointiratkaisuihin liittyvää tekoälyteknologiaa.
Arvona vastuullisuus
Toinen asia, missä erottuminen on Hakkaraisen mukaan Solnetillä tärkeää, on vastuullinen liiketoiminta. ”Solnet haluaa edistää edelläkävijänä puhdasta ja edullista aurinkoenergiaa, mutta sosiaalisesti kestävällä tavalla – myös asiakkaamme usein korostavat, että sosiaalinen kestävyys on yksi heidän tärkeimmistä arvoistaan. Meille on tärkeää, missä aurinkopaneelit valmistetaan, millaisissa olosuhteissa työntekijät toimivat ja miten toimitusketjun jäljitettävyys varmistetaan. Solar Stewardship Initiative (SSI) auditoi tuotantoprosesseja, ja olimme hiljattain Kiinassa sen mukana keskustelemassa paneelivalmistajien kanssa. Toimijoilta siellä löytyy aitoa halua kehittää toimintaa ja edistää vastuullisuutta”, Hakkarainen toteaa.
Solnet on ensimmäinen suomalainen aurinkosähköalan yritys, joka on mukana Solar Power Europen Solar Steward- ship Initiative (SSI) -aloitteessa. Sen myötä yritys on sitoutunut kansainvälisiin vertailuarvoihin ja sääntelyohjeisiin sekä asettaa korkeat standardit myös kolmannen osapuolen suorittamille tarkastuksille, jotka parantavat aurinkosähkön toimitusketjun kestävyyttä.
Aurinkovoima kaamoksen maassa
Suomalaiseen aurinkovoimaan liittyen kuulee usein kysymyksen: voiko aurinkovoima olla Suomessa kannattavaa? Voi ja onkin, jos Hakkaraiselta ja Solnetiltä kysytään – ja juuri heiltä kannattaa kymmenen vuoden kokemuksella kysyä.
”Aurinkovoiman kannattavuutta Suomessa tukee pitkä tuottoaika keväästä syksyyn. Viileän ilman tehostaessa paneelien toimintaa toukokuu on usein paras kuukausi tuotannolle. Lisäksi maamme puhdas ilmanala vähentää huoltotarvetta. Suomen aurinkovoiman tuottopotentiaali on Pohjois-Saksan tasolla, jossa aurinkovoimaa käytetään jo huomattavia määriä. Yhdessä tuulivoiman kanssa aurinkoenergia toimii erinomaisesti toisiaan tasapainottavina tuotantomuotoina”, Hakkarainen toteaa.
Suomeen aurinkovoimaa rakennettaessa on kuitenkin tiettyjä seikkoja, jotka tulee Hakkaraisen mukaan huomioida. Esimerkiksi aurinkopaneelien kulma ja lumen vaikutus ovat keskeisiä tekijöitä Suomen olosuhteissa. Talvella tuotanto pienenee, mutta oikea paneelikulma voi vähentää lumen kertymistä ja parantaa tehokkuutta. Lisäksi paneelien on kestettävä lumen paino ja säänvaihtelut. Maaperä on Suomessa hyvin vaihteleva jääkauden muokkaaman maaston vuoksi, mikä tekee rakennusolosuhteista ajoittain haastavat. Lisäksi talvirakentaminen tuo omat erityispiirteensä, mutta Suomessa on myös vahva osaaminen sen hallintaan, mikä mahdollistaa hankkeiden etenemisen ympäri vuoden.
Aurinkovoiman hyödyntäminen tulee tulevaisuudessa kasvamaan merkittäviä määriä meillä Suomessakin, se on selvää. Mitä aurinkoenergian kehityssuuntia maailmalla on nyt nähtävissä, jotka todennäköisesti rantautuvat myös Suomeen tulevaisuudessa?
”Paneelimalleissa on esimerkiksi jo merkittäviä eroja. Maailmalla käytetään jo paneeleita, jotka seuraavat aamuaurinkoa ja ilta-aurinkoa, mikä lisää vuorokautista sähköntuotantoa. Tämä on tulevaisuuden suunta, sillä keskipäivän sähkön hinnan laskiessa tehokkain tapa hyödyntää aurinkoenergiaa voi olla joko energiavarastointi tai kehittyneet seurantatekniikat. Suomessa näitä ratkaisuja ei vielä laajasti hyödynnetä, mutta niiden merkitys kasvaa varmasti tulevaisuudessa myös meillä”, summaa Hakkarainen.
Kotimaisen aurinkopuiston suunnittelun kolme pointtia
1. Aurinkopuiston suunnittelussa ja rakentamisessa on kolme keskeistä huomioon otettavaa seikkaa. Tärkein tavoite on maksimoida sähköntuotanto, joten alueen kokonaisvaltainen suunnittelu on avainasemassa. Optimaalinen sijainti, paneelien suuntaus ja tehokas tilankäyttö vaikuttavat merkittävästi tuotantoon.
2. Toinen tärkeä tekijä on maanpinnan ja maaperän ymmärtäminen. Alueen topografia voi olla haastava, ja maaperän erityispiirteet vaikuttavat asennukseen sekä rakenteiden kestävyyteen.
3. Kolmantena on kentän pitkäikäisyys. Aurinkopuisto suunnitellaan kestämään vuosikymmeniä, joten teknisten valintojen on oltava pitkäjänteisiä. Säänvaihtelut, markkinoiden muutokset ja laitteiston kestävyys on huomioitava jo suunnitteluvaiheessa, jotta investointi pysyy kannattavana pitkällä aikavälillä.
Pjelaxin tuulivoimapuistolla on kuntalaisten laaja tuki – luottamus on rakennettu ajan kanssa
Tuulivoimahankkeen suunnittelu kuntaan voi herättää kuntalaisten keskuudessa keskustelua ja epävarmuuttakin, etenkin hankkeen alkuvaiheessa. Yleisimmin huolta aiheuttavat maisemamuutokset sekä voimaloiden ääni- ja luontovaikutukset. Avoin vuorovaikutus hankkeen suunnittelun aikana, asukkaiden osallistaminen ja pitkäjänteinen paikallisuus ovat keskeisiä tekijöitä siinä, miten hanke kunnassa koetaan. Hyvä esimerkki tästä on Pohjanmaalla sijaitseva Pjelaxin tuulivoimapuisto, jonka lähialueilla toteutettu kyselytutkimus osoittaa, että hyväksyttävyys voi vahvistua hankkeen valmistuttua.
Suomen kolmanneksi suurimman Pjelaxin tuulivoimapuiston lähialueilla toteutettu kyselytutkimus osoittaa, että paikallisten asukkaiden suhtautuminen tuulivoimaloihin on pääosin myönteistä. Jopa 74 % vastaajista suhtautui puistoon positiivisesti viidellä puiston vaikutuspiiriin kuuluvalla paikkakunnalla (Närpiö, Kristiinankaupunki, Teuva, Kaskinen ja Karijoki). Puiston omistajan Fortumin toteuttaman kyselyn mukaan viidesosa puiston välittömässä läheisyydessä asuvista kertoi mielipiteensä muuttuneen aiempaa myönteisemmäksi puiston valmistuttua. Hankkeen alkuvaiheessa tehdyn YVA-kyselyn tulokset tukevat saatuja tuloksia.
Mistä korkea hyväksyttävyys syntyy?
Mistä Pjelaxin korkea hyväksyttävyys on rakentunut, Fortumin Senior Development Manager Hans Vadbäck?
”Hyväksyttävyyden taustalla ei ole todennäköisesti yhtä yksittäistä syytä, mutta hyvä paikallinen saavutettavuus, vahvat verkostot ja tiivis yhteistyö eri osapuolten välillä ovat varmasti vaikuttaneet myönteisesti. Hyväksyttävyyttä on saattanut lisätä myös se, että alueella oli jo aiemmin rakennettu tuulivoimaa, josta ihmisillä oli ennestään myönteisiä kokemuksia”, pohtii Vadbäck, joka työskenteli tiiviisti Pjelax-tuulivoimaprojektin parissa.
Fortum panosti hankkeen aikana paikalliseen viestintään ja konkreettiseen läsnäoloon. Närpiöön avattiin oma toimisto, josta asukkaat tiesivät löytävänsä henkilön, jonka kanssa saattoi tulla keskustelemaan hankkeeseen liittyvistä asioista. ”Kasvokkain käydyt keskustelut – myös epäviralliset kohtaamiset arjessa – olivat tärkeä osa työtä. Ihmisiä pitää kuunnella muuallakin kuin yleisötilaisuuksissa”, Vadbäck korostaa.
Etenkin hankkeen rakennusaikana turvallisuudesta huolehtiminen rakentamisen kaikissa eri vaiheissa on oleellista ja tällöin viestintää tehtiin monikanavaisesti. Tärkeitä sidosryhmiä rakennusvaiheessa ovat muun muassa paikalliset koulut ja maanomistajat, jotta esimerkiksi metsästys- ja taloustoiminnan keskeytyminen voidaan minimoida. Erityisesti paikallismedialla oli iso rooli siinä, että tieto rakennusvaiheista, kuljetuksista ja liikennemuutoksista tavoitti kuntalaiset.
“Pjelaxiin kuljetettiin 56 tuulivoimalan osat, mikä tarkoitti käytännössä yli 700 erikoiskuljetusta satamasta puistoalueelle. Paikallismedian hyvin informoimalla pidimme huolta, että myös kuntalaiset saivat ajantasaista tietoa hankkeen kulusta,” Vadbäck sanoo.
Hyödyt puhuvat puolestaan
Hyväksyttävyys ei synny pelkästään läsnäololla, myös hankkeen hyötyjen tulee olla kunnalle näkyvät. Pjelaxin tuulipuisto tuo kuntiin miljoonien eurojen edestä maanvuokra- ja kiinteistöverotuloja. Rakennusaikana tuulipuisto työllisti sekä paikallisten urakoitsijoiden kautta, että välillisesti palveluiden kysynnän lisääntymisenä. Fortumin tuulivoimapuistoissa hyödynnetään myös niin sanottua TuuliBonus-avustusta, jonka kautta lähialueen kylät voivat saada tukea yhteistä hyvinvointia edistäviin hankkeisiin. Kyselyn mukaan asukkaat myös näkivät selvästi tuulivoiman positiiviset vaikutukset kunnan talouteen ja työllisyyteen.
Kysyttäessä, mitä Pjelaxin hanke on hanketoimijalle opettanut, Vadbäck nostaa esiin neljä asiaa: läsnäolon merkityksen, paikallisten urakoitsijoiden hyödyntämisen, tiiviin yhteistyön kuntien kanssa ja aktiivisen suhteet paikallismediaan. “Nämä kaikki luovat luottamusta kuntalaisten ja rakennuttajan välillä sekä tekevät tuulivoimasta kunnan, tai tässä tapauksessa kuntien, yhteisen asian. Keskustelu kuntalaisten kanssa kasvokkainen on korvaamattoman tärkeää, kun ollaan tekemässä muutosta ihmisten lähialueella, mailla tai kunnissa”, päättää Vadbäck.
Pjelaxin tuulivoimapuisto on Suomen kolmanneksi suurin tuulivoimapuisto tuottaen vuosittain 1,1 terawattituntia sähköä. Tuulivoimapuiston omistavat Fortum ja Helen yhdessä osuuksin 60 ja 40 prosenttia. Jutussa mainittuun kyselytutkimukseen voi tutustua täällä: taloustutkimus-pjelax