Luonnon monimuotoisuutta vaalitaan tuulivoimahankkeissa
Luonto on suomalaisille arvo, jota me kaikki haluamme suojella. Kaikella rakentamisella on omat ympäristövaikutuksensa – niin myös tuulivoimarakentamisella. Vaikutukset voidaan kuitenkin minimoida laadukkaalla hankekehitystyöllä, jota suomalaisissa tuulivoimahankkeissa tehdään.
Tuulivoimahankkeen esiselvitysten ensimmäisiä vaiheita onkin alueen luonnon nykytilan ja mahdollisten arvokkaiden luontokohteiden kartoittaminen. Arvokkaat tai herkät luontokohteet pyritään jättämään rakentamisen ulkopuolelle. Valmiin tuulipuiston luonnontilaa seurataan tarvittaessa läpi koko sen elinkaaren.
Potentiaalisen tuulivoima-alueen tunnistamisen ensimmäisiä vaiheita on aina alueen luonto-olosuhteiden ja -arvojen kartoittaminen, kertoo tuulivoimahankkeita kehittävän, rakentavan ja omistavan Ilmattaren hankekehitysjohtaja Jussi Mäkinen. Mäkisellä on ympäristöekologin koulutus ja hän on aiemmin työskennellyt muun muassa ympäristöhallinnon viranomaistehtävissä ja ympäristövaikutusten arvioinnin asiantuntijatehtävissä. Luontovaikutukset selvitetään tarkasti – herkille alueille ei rakenneta
Tuulivoimahankkeissa tehtävissä luontoselvityksissä tutkitaan muun muassa alueen linnustoa
ja eläimistöä, uhanalaisia lajeja, luontotyyppejä ja kasvillisuutta sekä soita ja pienvesistöjä. Ensimmäiset esiselvitykset tuulivoimapuistoksi suunnitellun alueen luontoarvoista tehdään niin sanotusti desktop-työnä, eli työpöydän ääressä olemassa olevia karttapalveluita ja muita virallisia tietolähteitä hyödyntäen.
”Tietoa Suomen arvokkaista luontoalueista on olemassa paljon ja arvokkaiden kohteiden läheisyyteen rakentaminen voidaan välttää. Mikäli suunnitellulta alueelta löytyy esimerkiksi isojen petolintujen pesimäalueita tai vanhan metsän alueita, ne alueet jätetään heti lähtökohtaisesti kaiken rakentamisen ulkopuolelle. Lähtökohta on, että kaikki vältettävissä oleva luontohaitta pyritään välttämään”, Mäkinen kertoo. Tyypillisesti tuulivoimaloita rakennetaan Suomessa jo ihmisen muokkaamille metsätalousalueille, joille voimalat sijoitetaan väljästi noin kilometrin välein toisistaan. Herkät luontokohteet pystytään siis yleensä välttämään hyvin tuulipuistoalueen sisälläkin.
Kun tuulivoimaloiden rakentamista on päätetty alkaa suunnittelemaan jollekin alueelle, tutkitaan niiden vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen laajasti hankkeen ympäristövaikutuksen arvioinnin (YVA) yhteydessä. Ympäristövaikutusten arviointimenettely alkaa, kun hankkeesta vastaava taho toimittaa ympäristövaikutusten arviointiohjelman yhteysviranomaiselle, eli tuulivoimahankkeissa alueen ELY-keskukselle. Arviointiohjelmassa kerrotaan, mitä hankkeen toteuttamisvaihtoehtoja ja vaikutuksia YVA-prosessin aikana tullaan selvittämään. Kun arviointiohjelmassa esitetyt vaihtoehdot ja niiden vaikutukset on selvitetty, kootaan tieto arviointiselostukseen.
YVA-LAIN mukaan myös puiston edellyttämät sähkönsiirtolinjojen voimajohdot pitää sisällyttää tuulivoimahankkeen ympäristönvaikutusten arviointiin, vaikka muuten yksittäinen voimajohto ei usein vaadi YVA-menettelyä. Kun hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelma on laadittu siirtyvät tutkimukset pitkälti maastoon. ”Jos puhutaan suuresta hankealueesta, ympäristöselvityksiä tehdään tyypillisesti useiden kuukausien maastotyötuntien edestä, lähes läpi vuoden. Selvityksissä otetaan huomioon jokainen mahdollisesti arvokas luontokohde, oli se sitten puronvarsi tai alueella pesivä linnusto. Maastoselvitysten vaikutus hankealueen määrittelyyn on aina tapauskohtainen. Voi olla, että alue pienenee puolella, tai että vaikutus on 10 prosenttia alueen suunnitellusta pinta-alasta. Voi myös olla, että alue ei pienene lainkaan luontoselvitysten perusteella”, kertoo Mäkinen.
Esimerkiksi vuonna 2022 Ilmattarella oli 15:sta eri tuulivoimahankkeessa YVA-menettely käynnissä. Kun yhden hankkeen selvitysten vuoksi biologi on maastossa keskimäärin 50 vuorokautta, Ilmattaren hankkeiden vuoksi biologeille kertyi kaiken kaikkiaan usean vuoden maastotyömäärä. Joissain hankkeissa on lisäksi valjastettu teknologia avuksi, esimerkiksi
suuria petolintuja voidaan seurata ympäri vuoden niille asennettavien GPS-lähettimien avulla. Lintujen pyydystys tehdään aina ELY-keskuksen myöntämällä poikkeusluvalla, ja tehtävään kykeneviä asiantuntijoita on vain muutama Suomessa. ”En usko, että mikään muu toimiala kuin tuulivoima selvittää luontoarvoja yhtä kattavasti ja laaja-alaisesti Suomessa”, toteaa Mäkinen.
Tuotannossa olevaa tuulivoima-aluetta seurataan läpi sen elinkaaren
YVA-menettelyn aikana tuulipuistolle laaditaan tarvittaessa myös seurantaohjelma, jonka mukaisesti tuulivoimaloiden vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen seurataan niiden tuotantoaikana. Mäkinen toteaa, että seurantaohjelma laaditaan aina aluekohtaisesti paikallisen viranomaisen ja hanketoimijan yhteystyössä. Mitä seurataan riippuu siitä, mitkä asiat ovat luontoselvitysten aikana nousseet esille.
”Seuranta voi koskea vaikkapa metsäkanalintujen soidinpaikkakartoituksia, jotka on voitu jossain hankkeessa määritellä suoritettavaksi esimerkiksi vuosittain ensimmäisen kolmen vuoden ajan, ja kolmen vuoden välein seuraavan kuuden vuoden aikana. Jossain toisessa kohteessa voidaan seurata esimerkiksi sitä, miten lintukanta kehittyy tai että miten muuttava linnusto käyttäytyy alueella. Tarvittaessa puistossa seurataan luontokohteita tietyin väliajoin koko puiston elinkaaren ajan”, summaa Mäkinen.
Rakentamisen vaikutuksia voidaan kompensoida
Tuulivoimahankkeen YVA-vaiheessa lasketaan myös sekä hankkeen että siihen liittyvien sähkönsiirtolinjojen ilmastovaikutukset eli hiilijalanjäljet. Tuulivoimaloiden alta joudutaan usein hakkaamaan metsää ja tämä saattaa aiheuttaa huolta siitä, menetetäänkö samalla suuria aloja hiilinieluja. Mäkisen mukaan huoleen ei ole syytä, sillä tuulivoimaloiden vuoksi ei jouduta hakkaamaan suuria aloja metsää. Lisäksi kun otetaan huomioon, että tuulivoima korvaa yleensä jotain hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa sähköntuotantoa, päästään tuulivoimaloiden ilmastovaikutusten osalta nopeasti plussalle ja kokonaisvaikutus on vahvasti positiivinen.
”Tuulivoima-alueesta tyypillisesti noin kaksi prosenttia jää alueelle rakennettavan tiestön, tuulivoimalan ja sen nostoalueen alle, muu maa-ala jää entiseen käyttöönsä. Sähkönsiirtolinjat vaativat metsänhakkuuta keskimäärin viisi hehtaaria yhtä kilometriä kohden. Tuulivoimarakentamisessa ei ole kyse kaupunkirakentamisen kaltaisesta voimakkaasti ympäristöä muokkaavasta rakentamisesta, vaan tuulivoima-alue pystytään ennallistamaan voimaloiden käytön jälkeen niin, että paikalle kasvaa taas metsää”, Mäkinen avaa.
Hakattujen puiden kompensoiminen onnistuu myös istuttamalla hakattua puumäärää vastaava määrä puita johonkin toiseen kohteeseen. Esimerkiksi Ilmattaren tuulivoimahankkeissa hakatut puut kompensoidaan istuttamalla puustoa Istutapuita.fi -palvelun kautta. Istutapuita.fi luo uusia hiilinieluja istuttamalla puita entisille turvetuotantoalueille. Mitä tapahtuu tuulivoimatuotannon loppuessa?
Suomalainen tuulivoimakanta on vielä nuorta ja sillä on suurin osa sen elinkaaresta vielä edessäpäin. On kuitenkin tärkeää tietää mitä tuulivoimapuistoissa tapahtuu, kun voimaloiden käyttö loppuu. Mäkinen avaa tuulivoima-alueen purkutyötä seuraavasti:
”Asiaa voi hahmottaa, kun lähdetään purkamaan palasiksi se, mitä tuulivoima-alueella on tehty. Alueella on siis kaadettu metsää, muokattu maata ja tuotu paikalle kivimurskaa, valettu voimalan betoniperustus ja pystytetty paikalle tuulivoimala. Kun lähdetään ajattelemaan käänteisessä järjestyksessä, viedään ensin pois kaikki maanpäälliset rakennelmat, kuten tuulivoimala. Esimerkiksi nostoalueen ja tiestön osalta on maanomistajan kanssa sovittavissa, haluaako hän niiden jäävän paikoilleen. Maanomistajan niin halutessa nosto- ja tiealueiden kivimurska poistetaan – usein sen määrä on maltillinen koska tuulivoimalat rakennetaan lähtökohtaisesti hyvin kantavalle maalle eikä pohjamaata yleensä poisteta rakennusvaiheessa. Sama maaperä siis paljastuu kivimurskan alta ja sen päälle voidaan tarvittaessa lisätä pieni pintamaakerros nopeuttamaan metsän uudistumista.”
Entä mitä tapahtuu tuulivoimaloiden perustuksille?
Mäkinen toteaa, että betoniperustusten purusta linjaa kulloinenkin lainsäädäntö. Nykyisen lainsäädännön mukaan tuulivoimaloiden perustukset eivät ole jätettä, ja jos perustuksen poistamisesta arvioidaan olevan enemmän haittaa kuin hyötyä, voidaan se jättää maahan. Tällöin perustuksen maanpäällinen osa poistetaan ja se peitetään maamassalla, joka mahdollistaa, että paikalle voi jälleen kasvaa metsää. Mikäli betoniperustus puretaan, on kyseessä normaali betonirakenteen purkutyö piikkauksineen ja jyrsimisineen. Tämänhetkisen ymmärryksen mukaan vähiten luonnolle haitallinen vaihtoehto on jättää perustuksen maanalainen osa maahan, jolloin vältytään muun muassa betonin poiskuljetukselta. ”Voimaloiden perustuksissa ei ole mitään erityistä ympäristöriskin aiheuttajaa. Ne ovat samanlaista teräsvahvistettua betonia kuin mistä tehdään esimerkiksi ihmisten juomavesikaivot”, kertoo Mäkinen
Yksityistiet & tuulivoiman kehittäminen
Tuulivoiman kehittämiseen liittyy useita teknisiä ja juridisia haasteita, joista yksi on kulkemisen ja pääsyn varmistaminen voimaloille projektin eri vaiheissa. Suomen 370 000 kilometriä yksityisteitä tukevat osaltaan puhtaan energian tuotantoa ja varastointia mahdollistamalla tuulivoimaloiden ja sähkövarastojen rakentamisen ja huoltamisen. Yksityistiekunnan ja tuulivoimatoimijan suhteisiin liittyy paljon sovittavia asioita, jotka on hyvä huomioida ajoissa hankekehityksen aikana.
Yksityistiet Suomessa
Suomen tieverkko voidaan jakaa kolmeen luokkaan: valtion maanteihin, kuntien katuverkkoon ja yksityisteihin. Valtio vastaa Suomen maantieverkosta ja kunnat omasta katuverkostostaan. Yksityistiet ovat nimensä mukaisesti yksityisiä.
Yksityisteitä voi luokitella edelleen käyttöluvan mukaan. Toimitustiet ovat yleisessä käytössä olevia teitä, jos niiden ylläpitoon saadaan avustusta. Sopimusteiden käyttäjiä ja ylläpitäjiä ovat yleensä vain sopimuskumppanit. Omat tiet ovat yksityisessä käytössä ja niiden ylläpidosta vastaa kiinteistön omistaja.
Toimitustiet ovat yksi yleisimmistä yksityistietyypeistä ja ne ovat yksityistielain sääntelyn piirissä. Toimitustiellä on tien ylläpidosta vastaava tiekunta. Tiekunnat voivat saada tien parantamiseen valtionavustusta ja tien ylläpitoon avustusta kunnalta. Toimitusteiden osalta periaate on, että ulkopuolista liikennettä ei saa kieltää, jos tiekunnan hallinnoima tie on saanut valtion tai kunnan avustusta. Tien käyttö on kuitenkin luvanvaraista ja siitä voidaan periä käyttömaksu.
Sopimustiet syntyvät nimensä mukaisesti sopimuksella. Sopimus sitoo lähtökohtaisesti sopimuksen tehneitä, hyväksyneitä ja näiden perillisiä. Yksityistielaki soveltuu sopimusteihin ainoastaan tien lakkauttamisen osalta.
Oma tie kulkee yhden kiinteistön alueella, ja yksityistielaki ei sovellu omiin teihin.
Kulkuyhteyksien järjestäminen ja yksityistielaki
Yksityistielaissa säädetään muiden kuin tien osakkaiden oikeudesta käyttää yksityistietä. Tienkäyttöoikeus voi perustua joko tienkäyttöoikeuteen tai tieosakkuuteen. Tienkäyttöoikeus voidaan järjestää myös vuokrasopimusten kautta.
Käyttöoikeussopimuksella voidaan siis sopia tien käytöstä muiden kuin osakkaiden osalta. Yksityistielain mukaan yksityistien käyttäminen säännöllisiin ja tilapäisiin kuljetuksiin, säännölliseen kulkemiseen sekä tien kunnossapitokustannuksia selvästi lisäävän toimintaan on luvanvaraista. Lupa voidaan antaa joko määräajaksi tai toistaiseksi. Sekä toistaiseksi annettu että määräajaksi myönnetty lupa voidaan peruuttaa, jos lupaehtoja ei noudateta tai käyttömaksua makseta. Luvanvaraisesta tien käytöstä on suoritettava korvauksena käyttömaksu.
Yksityistielain mukaan luvan tien säännölliseen käyttöön antaa tiekunta tai jos sellaista ei ole perustettu, tieosakkaat. Luvan tilapäiseen tienkäyttöön voi antaa myös tiekunnan toimitsijamies tai hoitokunta. Käytännössä toimitsijamieheltä tai hoitokunnalta luvan voi saada nopeasti ja tiekunnan kokous voi osoittautua hitaaksi menettelyksi. Oikea luvan myöntäjä tulee huomioida sopimuksia tehtäessä.
Käytännössä käyttöoikeussopimuksessa sovitaan tiekunnan kanssa muun muassa oikeudesta käyttää, huoltaa ja muokata tiealuetta, tien kunnossapidosta ja liittymisvastikkeesta.
Perälautana yksityistielaissa on määräys yksityistietoimituksesta: tilanteessa, jossa muulla kuin tieosakkaalla on välttämätön tarve käyttää tietä, eikä hänelle myönnetä siihen lupaa, lupa voidaan myöntää yksityistietoimituksessa. Yksityistielaki myös linjaa, että jos tie on jollekin taholle tärkeä tämän elinkeinon harjoittamista tai muuta toimintaa varten, on tiehen perustettava toiminnanharjoittajan hyväksi tieoikeus. Edellytyksenä on, että tien rakenne on kyseiseen liikenteeseen soveltuva eikä tien käyttämisestä aiheudu huomattavaa haittaa kiinteistöille, muille rekisteriyksiköille tai tieosakkaille.
Oikeus käyttää yksityistietä ei ole itsestäänselvyys
Yleisenä periaatteena on, että yksityisteitä saa käyttää satunnaisesti myös moottoriajoneuvolla, jos kielto- tai rajoitusliikennemerkkejä ei ole. Asiasta on syytä sopia kuitenkin maanomistajan kanssa.
Yksityistielaki sisältää määräykset tien käytön kieltämisestä, rajoittamisesta ja tien sulkemisesta. Yksityistielain mukaan tiekunta tai tieosakkaat voivat rajoittaa tai kieltää yksityistien käyttämisen. Eli päätöksen tien käytön kieltämisestä voi yksityistielain mukaan tehdä ainoastaan tiekunta tai tieosakkaat, ei yksittäinen maanomistaja.
Ensinnäkin kielto tai rajoitus ei estä tieosakasta, tai jos tieosakkaat muodostavat tiekunnan, toimitsijamiestä tai hoitokuntaa, antamasta edellisessä kappaleessa tarkoitettua lupaa tien tilapäiseen käyttämiseen. Luvan antaminen edellyttää yksityistielain mukaan painavia syitä.
Toiseksi avustukset vaikuttavat mahdollisuuksiin rajoittaa tai kieltää yksityistien käyttämistä. Yksityistielain mukaan, jos valtio tai kunta avustaa tiekuntaa tai tieosakkaita tien kunnossapidossa, ei tien käyttämistä saa estää tai tietä sulkea avustusajanjaksona. Jos valtio tai kunta on avustanut tiekuntaa tai tieosakkaita tien rakentamisessa tai tie on tehty kokonaan tai osittain kunnan varoilla, ei tien käyttöä voi estää kymmenen vuoden aikana viimeisestä avustuserästä tai tietyön päättymisestä.
Kolmanneksi yksityistien sulkeminen ohjauslaitteella edellyttää tieliikennelain mukaan kunnan suostumusta. Yksityistielle, joka ei saa edellisessä kappaleessa tarkoitettua avustusta voidaan asettaa pysyvä liikenteenohjauslaite tiekunnan tai tieosakkaiden päätöksellä. Mahdollisen käyttökiellon tulee olla merkittynä yksityistien varteen. Yksityisteillä käytettäviä liikenteenohjauslaitteita ovat liikennemerkit ja sulkulaitteet eli puomit.
Neljänneksi yksityistielain mukaan yksittäinen kiinteistönomistaja ei saa asettaa tielle sulkulaitetta ilman tiekunnan tai tieosakkaiden suostumusta.
Tuulivoima mahdollistaa Suomen kehittymisen Euroopan johtavaksi vetytaloudeksi
Vety on tunnettu energian kantajana jo yli kahdensadan vuoden ajan ja se on olennainen osa teollista toimintaa. Nyt vetytalous nähdään myös yhtenä tulevaisuuden energiajärjestelmän kulmakivistä. Uusiutuvalla ja päästöttömällä energialla tuotetulla vedyllä voidaan myös vaikuttaa hiilineutraaliuden saavuttamiseen teollisuudessa, sillä päästöttömästi valmistettu vety mahdollistaa vihreän teräksen ja kemikaalien tuotannon. Lisäksi uusiutuvalla ja päästöttömällä energialla tuotettua vetyä voidaan käyttää liikenteen polttoaineena tai sitä voidaan hyödyntää synteettisten polttoaineiden valmistukseen yhdessä esimerkiksi biogeenisen hiilidioksidin kanssa.
Suomen Vetyklusteri perustettiin edistämään vetytaloutta Suomessa vuonna 2021, jolloin mukana oli 36 yritystä ja 5 teollisuusliittoa. Nyt jäsenyrityksiä on jo yli 80. Vetyklusterin toiminta on erittäin aktiivista Suomessa ja herättää paljon kiinnostusta myös kansainvälisesti. Suomelle tärkeitä yhteistyökumppaneita vetytalouden edistämisessä ovat erityisesti muut pohjoismaat, tärkeimpänä Ruotsi ja Viro erityisesti yhteisten projektien kautta, sekä Saksa, joka tulee tarvitsemaan teollisuuden vihreään siirtymään merkittäviä määriä vetyä myös ulkomailta.
Suomella on merkittävän tuulivoimapotentiaalin ansiosta mahdollisuudet tuottaa yli 14 prosenttia EU:n päästöttömästä vedystä vuonna 2030. Tuodakseen esille Suomen mahdollisuuksia ja kertoakseen tarvittavista toimenpiteistä Vetyklusteri julkaisi kesäkuussa vetytalousstrategian “Suomi: Johtava vetytalouden ekosysteemi Euroopassa vuonna 2035”. Lisäksi Suomella on kova tavoite olla hiilineutraali jo vuonna 2035, ja vetytaloudella on tämän tavoitteen saavuttamisessa merkittävä rooli.
Myös muu Eurooppa tavoittelee hiilineutraaliutta
Käytännössä fossiiliset polttoaineet täytyy korvata puhtaalla sähköllä sekä vedyllä ja sen johdannaisilla. Myös monissa teollisuuden prosesseissa fossiilisia raaka-aineita voi korvata vedyllä. Siirtymä tulee kuitenkin vaatimaan mittavia investointeja erityisesti infrastruktuuriin, energian- ja vedyntuotantoon sekä puhtaiden raaka-aineiden jalostamiseen. On ennustettu, että vetysiirtymä voi tuottaa globaalisti lähes 3 triljoonan euron markkinan vuoteen 2050 mennessä. On myös todennäköistä, että energiaintensiivinen teollisuus hakeutuu jatkossa nimenomaan niihin maihin, joissa puhdasta sähköä ja vetyä on tarjolla kilpailukykyisimpään hintaan. Suomen kilpailuetuna on mittava puhdas sähköntuotanto ja sen erittäin kilpailukykyinen hinta. Suomessa tuulivoiman tuotantokustannukset ovat jopa yli 30 % verrokkimaita matalammat.
Globaali vetytalous avaa valtavia liiketoimintamahdollisuuksia ja houkuttelee suuria investointeja. Vety tulee olemaan keskeinen tekijä Euroopan pyrkiessä hiilineutraaliuteen, minkä vetyklusterin yritykset ovat jo tunnistaneet ja ryhtyneet toimeen.
Suomi on etulyöntiasemassa
Vetytalousstrategiassa esitettyjen laskelmien mukaan Suomen vedyntuotanto voi 2035 olla 100 TWh. Näin merkittävä kasvu tuottaisi 34 miljardia euroa lisäarvoa Suomen taloudelle ja synnyttäisi yli 100 000 uutta työpaikkaa. Vetytalous luo Suomeen hyvinvointia myös vähentämällä riippuvuutta tuonnista useilla teollisuuden aloilla ja vahvistamalla omavaraisuutta ja huoltovarmuutta.
Suomi on etulyöntiasemassa: meillä on vakaa yhteiskunta, hyvin suunniteltu infrastruktuuri, Euroopassa kilpailukykyinen hinta puhtaalle verkkosähkölle, hyvä tuuli- ja aurinkovoiman suhde sekä valtavasti potentiaalia molempien lisärakentamiseen. Vetyä voidaan käyttää sähkön varastointiin, kun sähköä on ajoittain ylimäärin. Jos sähköstä on pulaa, vetyä voidaan muuttaa takaisin sähköksi.
Suomen muita vahvuuksia ovat vahva teknologiaosaaminen ja digitaaliset ratkaisut, laaja teollinen osaaminen ja prosessien tehokkuus, puhdas vesi ja biogeeninen (bioperäinen eli bioenergiantuotannosta tai metsäteollisuuden prosesseista syntyvä) hiilidioksidi. Lisäksi meillä on erinomaiset edellytykset sektorikytkennälle esimerkiksi hyödyntämällä vedyntuotannossa syntyvä lämpö tehokkaasti kaukolämmöntuotannossa. Suomella on lisäksi vahva ja luotettava sähköverkko, mikä osaltaan varmistaa vakaan ja turvallisen investointiympäristön.
Koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen on satsattava jo nyt
Vedyn – kuten tuulivoimankin – tuotannolle on tärkeää, että investoinnit saadaan nopeasti liikkeelle, eivätkä ne jää käsittelyjonoihin odottamaan lupaprosessien etenemistä. Vetytalous nostaa puhtaan sähkön kysynnän aivan uudelle tasolle, joten myös sähkön tuotantoa ja siirtoyhteyksiä koskevat investoinnit pitää saada etenemään vauhdilla. Tämä edellyttää koko
luvitusprosessin tehostamista.
Myös uusi hallitusohjelma korostaa Suomen mahdollista roolia puhtaan energian suurvaltana. Aika ryhtyä toimeen on nyt, sillä kiihdytys vetytalouden johtajaksi vaatii tehokasta yhteistyötä yli toimialojen. Myös koulutukseen ja vetyyn liittyvän osaamisen kehittämiseen on satsattava, sillä pula vetytalouden osaajista voi hidastaa alan kehittymistä merkittävästi.
Toimeen on onneksi jo ryhdytty ja Suomessa on laitettu liikkeelle useita vetyhankkeita. Suomesta investointikohteena ovat kiinnostuneita myös ulkomaiset toimijat.
Vetytalous tarjoaa Suomelle mahdollisuuden ottaa selkeä rooli eurooppalaisen energiapolitiikan johtajana ja perustaa se uuteen markkinaehtoiseen vetytalouteen, jossa olemme vakaa ja yhteistyökykyinen toimija. Roolimme ja historiamme yhteiseen EU-politiikkaan sitoutuneena toimijana tukee neuvottelutavoitteitamme vetymarkkinan rakentamisesta koko Itämeren ympärille. Kunnianhimoinen, mutta realistinen tulevaisuudenkuva on otettava osaksi teollisuuspoliittista ajatteluamme – vaikka varsinainen voittaja onkin ilmastopolitiikka.
Tuulivoimasta turvaa – Exilionin tuotot ohjataan eläkkeisiin
Viisi tuulivoimalaa halkoo tuulta korkealla Iin Viinamäen puitten yllä ja voimaloiden kyljessä sähköä varastoi yksi Pohjoismaiden suurimmista sähkövarastoista. Tuulivoimalat olivat valmistuessaan vuonna 2019 Suomen korkeimmat ja ensimmäiset täysin markkinaehtoisesti maahamme rakennetut tuulivoimalat. Viinamäen tuulivoimalat tuottavat sähköä nyt yhdelle Suomen suurimpiin tuulivoiman tuottajiin kuuluvalle Exilionille. Suomalaisten työeläkeyhtiöiden omistama kiinteistöihin ja uusiutuvaan energiaan sijoittava Exilion on tuulivoimatuottajana ainutlaatuinen, sillä sen tuotot ohjataan lyhentämättä suomalaisten eläkkeisiin.
Exilionin toiminnan ytimessä on sijoitustoiminta kotimaisiin kiinteistöihin ja uusiutuvaan energiaan. Toiminta alkoi vuonna 2005 kiinteistösijoittamisesta, mutta uusiutuva energia sijoituskohteena alkoi kiinnostaa kotimaisen tuulivoiman yleistyessä 2010-luvun lopulla.
Tuulivoimasta tuli osa sijoitusyhtiön toimintaa kevätalvella 2019, kun Exilion perusti Exilion Tuuli -nimisen yhtiön, jonka tehtävänä on sijoittaa tuulivoimaan ja muuhun uusiutuvaan energiaan. Yhtiö perustettiin LähiTapiolan hallinnoiman TuuliTapiolan pohjalle ja omistajiksi tulivat Työeläkevakuutusyhtiö Elo, Valtion Eläkerahasto ja Veritas.
Ensimmäisen vuoden ajan yhtiö hallinnoi kolmea tuulipuistoa Lappeenrannassa, Siikajoella ja Luhangassa, minkä jälkeen tuulivoimaomistukset kasvoivat merkittävästi.
”Vuonna 2020 ostimme aiemmin toimineesta TuuliWatista ST1:n osuuden, kymmenen tuulivoimapuistoa, mikä muodostaa suurimman osan tuulivoimaomistuksistamme tällä hetkellä. Samalla mukana tuli hankkeita, joita olemme nyt kehittäneet eteenpäin ja osittain myös jo rakentaneet. Tällä hetkellä meillä on hoidettavana 740 miljoonan euron sijoitukset kiinteistöissä ja 500 miljoonan euron verran tuulivoimaa”, kertoo Exilionin toimitusjohtaja Ari Talja.
ST1:n kanssa tehty kauppa teki Exilionista tuolloin Suomen suurimman tuulivoimaomistajan, jonka tuotanto vastasi kuudesosaa koko Suomen tuulivoimakapasiteetista. Tällä hetkellä Exilionin portfoliossa on 13 toiminnassa olevaa tuulivoimapuistoa, joiden yhteiskapasiteetti on 380 megawattia. Tämä tekee yhtiöstä tällä hetkellä Suomen neljänneksi suurimman tuulivoimatuottajan. Valmiiden tuulivoimaloiden lisäksi portfolioon kuuluu Viinamäen akkuvarasto sekä seitsemän hankekehityksessä olevaa tuulivoimahanketta.
Kannattava, mutta vakautta vaativa sijoituskohde
Tuulivoima valikoitui osaksi Exilionin sijoitustoimintaa luonnollisesti kannattavuutensa ansiosta. ”Eläkeyhtiöt päättivät, että tuulivoimaan oli järkevä sijoittaa, koska sillä on ollut vakaa ja ennustettava tuotto. Tuulivoima onkin ollut hyvä sijoitus ja me sekä omistajat olemme tyytyväisiä. Exilion on lähtökohtaisesti tuulivoimaloidensa pitkäaikainen omistaja, mutta koska tämä on sijoitustoimintaa, tilanteen ollessa sopiva, myös myymme puistoja. Sähköä myymme tällä hetkellä spot-markkinoille. Valtaosa tuulivoimaloistamme on vielä syöttötariffin piirissä”, kertoo Talja.
Tuulivoima on edullisin tapa tuottaa sähköä Suomessa ja maassa on rakennettu markkinaehtoista tuulivoimaa jo vuodesta 2019. Viime vuosina korkojen nousu ja sähkönhinnan muutokset ovat kuitenkin muuttaneet sijoituskenttää ja vaikuttaneet myös tuulivoimainvestointien kannattavuuteen. Korkotilanteen ja sähkön hinnan lisäksi tuulivoimainvestointien kannattavuuteen vaikuttavat poliittinen tahto ja sääntely.
”Tärkein viesti poliittisille päättäjille juuri nyt on, että tuulivoimatuottajia tulee kohdella tasapuolisesti muihin tuotantomuotoihin nähden sekä säilyttää ennustettava ja vakaa säädösympäristö. Sijoittajille on myrkkyä, jos joka vuosi kehitetään uusia veroja tai säädöksiä. Kun markkinatilanne on sopiva ja säädösympäristö vakaa, uusia investointeja kyllä tulee”, Talja pohtii.
Vastuullinen sijoitus on kannattava sijoitus
Niin tuulivoima kuin muussakin liiketoiminnassa vastuullisuudesta on tulossa koko ajan tärkeämpää. Myös Exilionissa nähdään, että vastuulliset toimintatavat tarjoavat pitkäaikaista arvoa sekä sijoittajille että yhteiskunnalle.
”Vastuullisuus on meillä koko toiminnan läpileikkaava asia ja pyrimme ottamaan kaikessa toiminnassamme vastuulliset toimintatavat huomioon. Exilion Tuulen tärkeimmät vastuullisuusteemat ovat positiivinen yhteiskunnallinen vaikuttavuus, rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä sekä toiminnan paikallinen merkittävyys. Vastuulliset toimintatavat ei ole hyvesignalointia tai viherpiipertämistä vaan tapa, jolla sijoituksemme ovat yksinkertaisesti parempia. Meidän tehtävämme on sijoittaa eläkevaroja turvaavasti ja tuottavasti, ja tämä on kannattavin tapa”, summaa Talja.
Exilionin kohdalla vastuullisuus tarkoittaa käytännössä esimerkiksi päästöjen tarkkaa seuraamista sekä raportointia. Tuotannosta teetetään laajat hiilijalanjälkilaskelmat ja jätelaskennat toteutetaan kilojen tarkkuudella. Esimerkiksi vaihtoon menevät tuulivoimaloiden lavat saatetaan asianmukaisesti kiertotalouden piiriin. Vastuullisuus tarkoittaa Exilionille myös paikallisyhteisön huomiointia sekä maanomistajien reilua ja tasapuolista kohtelua.
Tuotot suomalaisille
Yritys on Suomessa ainutlaatuinen toimija, sillä se on ainoa suomalainen tuulivoiman tuottaja, jonka tuotto ohjataan suoraan suomalaisten hyväksi. ”Vuonna 2022 suomalaisten eläkkeisiin ohjattu tuotto oli noin 36 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi Exilion Tuuli maksoi 10 tuulivoimakunnalle kiinteistöveroa yhteensä noin 2,5 miljoonaa euroa”, summaa Talja.
Exilion auttaa myös monia yrityksiä omien ilmastotavoitteidensa saavuttamisessa. Muun muassa suomalaiset Snellman ja DNA ovat solmineet PPA-sopimukset ja tulevat tuulipuistojen valmistuttua sähköistämään omaa toimintaansa puhtaalla kotimaisella tuulivoimalla.
Suomalaisen tuulivoiman tulevaisuuden Talja näkee tällä hetkellä melko neutraalina, mutta horisontissa on myös haasteita. ”Yksi tuulivoima-alan tulevaisuuden kysymysmerkeistä on osaajapula. Tälläkin hetkellä voimalavalmistajille on paikoin haasteellista löytää osaavaa huoltohenkilökuntaa. Tuulivoimatuotannon koko ajan kasvaessa esimerkiksi tähän haasteeseen tarvitsemme ratkaisuja”, päättää Talja
Exilion Tuuli tuotti vuonna 2022 tuulisähköä yhteensä noin 1,0 TWh, mikä on noin 8,7 % kaikesta Suomessa tuotetusta tuulisähköstä. Tuotannolla voitaisiin kattaa Helsingin kaikkien kotitalouksien vuotuinen sähkötarve.
Tuulivoimateknikko Mikko Tauriainen opiskelee oppisopimuksella Kuusamossa
Mikko Tauriainen opiskelee parhaillaan Kainuun ammattiopistolla Kuusamossa sähkö- ja automaatioalan perustutkintoa oppisopimuksella. Opinnot ovat loppusuoralla. Tie sähköalan opintoihin on kulkenut lentokonemekaanikosta nuohoojan ammattiin ja siitä tuulivoimateknikoksi Vestakselle.
”Ensimmäinen ammattihan minulla on lentokoneasentaja. Niitä hommia tein vajaa 6 vuotta, joista puolet Helsingissä Malmin lentokentällä lentäjien koulutuskoneita huoltaen ja sen jälkeen Utissa armeijan lentokaluston parissa. Esikoislapsen syntymän jälkeen muutettiin perheen kanssa takaisin Kuusamoon, jossa opiskelin nuohoojan ammattitutkinnon ja tein niitä hommia vuoteen 2022 saakka”, Mikko kertoo.
Mikko aloitti työt Vestaksella maaliskuussa 2022 ja lähti päivittämään ammattitaitoaan sähkö- ja automaatioalan perustutkinnolla syksyllä 2022.
”Tuttu kaveri houkutteli hakemaan töihin Vestakselle jo kolmisen vuotta sitten. Silloin työ olisi ollut reissupainotteista, eikä se pienten lasten kanssa ollut silloin vaihtoehto”, hän kertoo.
Nyt Mikko työskentelee Vestaksella Murtotuuli nimisessä tuulipuistossa, Posiolla B-tason teknikkona. Tuulivoimaloissa työskentelevät koulutetaan perusteellisesti ja heille suunnitellaan oma koulutuspolku. Tasoja on neljä: D, C, B ja A. Alan työkieli on englanti ja sen takia myös koulutus tapahtuu englanniksi.
”Lyhyesti D-levelillä kuljetaan aina kokeneemman asentajan mukana. C-levelillä koulutetaan voimalan huoltotöihin ja B-levelillä kouluttaudutaan vianhakuun myllystä”, Mikko avaa lyhyesti koulutustasoja.
Ilman korkeanpaikan turvallisuuskoulutusta ei pääse edes kiipeämään tuulimyllyn laelle. Pääsääntöisesti tuulivoimaloissa työskentelevän henkilön tulee suorittaa minimissään GWO BST (basic safety training) sekä GWO BTT (basic technical training), jotka ovat alan globaaleja koulutuspaketteja. Alalle hakeutuvan kannattaakin varautua siihen, että kaksi ensimmäistä työvuotta on intensiivistä kouluttautumista ja uuden opettelua. ”Pitää olla motivoitunut oppimaan uutta”, Mikko sanoo.
Tuulivoimateknikon työpäivä ei ole koskaan samanlainen, vaikka tietynlainen perusrunko säilyy. Viikonloppuisin saattaa olla lisäksi päivystysvuoroja. Mikon mukaan ammatin suola onkin juuri työn liikkuvuus ja monipuolisuus.
”Kuusamosta siirrytään aamulla Posiolle, missä alkaa työt klo 7.00. Siellä keitetään aamukahvit ja aletaan käymään läpi voimaloiden etäseurantaa. Tiimit saa työohjeet ja lähdetään hakemaan työvälineet- ja tarvikkeet”, Mikko avaa tavanomaista työpäivän aloitusta.
Sääolosuhteet vaikuttavat merkittävästi siihen, millaisia työtehtäviä on milloinkin mahdollista tehdä. Esimerkiksi talvella voimalaitos pysäytetään etänä, sillä vaarana on korkealta tippuva jää. Turvallisuusohjeet ovat tiukkoja ja työtä tehdään pareittain tiimien sisällä.
”Kahdestaan kun työskennellään 150 metrissä, pitää molemmilla olla tarkka tieto mitä ja miten tehdään työ turvallisesti. Siellä ei voi mennä suin päin, vaan on oltava tarkkaavaisuutta”, Mikko sanoo.
Miksi tälle alalle sitten kannattaa kouluttautua?
”Tämä on tulevaisuuden ala, vaikka toiminta Suomessa on vielä suhteellisen pientä maailmanlaajuisella tasolla, niin kasvua alalle on tulossa. Uusiutuvaa energiaa tarvitaan tulevaisuudessa, joten töitä riittää”, Mikko summaa. ”ja palkkaus on kilpailukykyinen”, hän lisää.
Opiskele sähkö- ja automaatioalan perustutkinto sisältäen tuulivoima- tai aurinkoenergia opintoja
Tuulivoima- ja aurinkoenergiaosaamista Kainuuseen -hankkeen koulutuspilotti kehittää yhteistyössä työelämän kanssa tuulivoima- ja aurinkoenergia-alan koulutusta, osaavan työvoiman saatavuuden parantamiseksi.
Koulutuksessa suoritat sähkö- ja automaatio-alan perustutkinnon sisältäen opintoja tuulivoimalan huolto- ja kunnossapitotöistä tai aurinkosähköjärjestelmäasennuksista.
Koulutuksesta saat perusvalmiudet asentajan työtehtävissä toimimiseen tuulivoima- ja aurinkoenergia-aloilla.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Kainuun ammattiopiston blogissa.