Tuuli- ja aurinkovoiman luontovaikutukset ovat muuta energiantuotantoa pienemmät
Suomen uusiutuvat selvitti yhdessä One Planetin kanssa maatuuli- ja aurinkovoiman luontovaikutuksia. Selvityksen mukaan niiden luontovaikutukset ovat pienemmät kuin muilla energiantuotantomuodoilla.
Tuuli- ja aurinkovoimarakentamisen on ennustettu jopa yli kymmenkertaistuvan Suomessa seuraavien vuosikymmenien aikana. Huoli uuden energiainfrastruktuurin vaikutuksista Suomen luontoon on aiheellinen ottaen huomioon Suomen lajien ja luontotyyppien nopean uhanalaistumiskehityksen. Suomen pohjoisen luonnon ja uhanalaisen eliöstön näkökulmasta kiihtyvä ilmastonmuutos on kuitenkin merkittävästi suurempi uhka kuin lisääntynyt tuuli- ja aurinkovoimarakentaminen, jolla pyritään korvaamaan ilmastonmuutosta kiihdyttävää energiantuotantoa.
Käynnistimme yhdessä Suomen uusiutuvien kanssa syksyllä 2024 RELEX-säätiön rahoittaman kattavan luontotyön, jonka ensimmäisessä osassa tuotimme selvityksen Suomen maatuuli- ja teollisen mittakaavan aurinkovoimarakentamisen luontovaikutuksista. Helmikuussa julkaistu selvitys osoittaa, että verrattuna muihin energiantuotantomuotoihin tuuli- ja aurinkovoiman luontovaikutukset ovat kohtalaisen pienet, mutta siitä huolimatta ne on tärkeä tunnistaa, jotta tuuli- ja aurinkovoimarakentamisessa pystytään entistä paremmin vähentämään kielteisiä luontovaikutuksia ja tekemään toimia luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi.
Koska luontovaikutusten mittaamiselle ei ole olemassa yhtä ainoaa selkeää mittaria, on tuuli- ja aurinkovoiman luontovaikutuksia tutkittu ja verrattu muihin energiantuotantomuotoihin luontokadon merkittävimpien ajureiden, eli maan- ja merten käytön, ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen kulutuksen sekä saaste- ja vieraslajivaikutusten kautta. Tuuli- ja aurinkovoiman merkittävimmät luontovaikutukset syntyvät rakennusmateriaaleista ja niiden tuotannosta, joiden luontovaikutukset sijoittuvat Suomen rajojen ulkopuolelle.
Merkittävimmät kielteiset luontovaikutukset Suomessa syntyvät tuuli- ja aurinkovoiman maankäytöstä, joka pirstoo, pienentää ja heikentää paikallisia elinympäristöjä. Luontovaikutusten osalta on kuitenkin syytä suhteuttaa vaikutuksia myös muihin ihmisen aiheuttamiin paineisiin luonnolle. Selvitys osoittaa muun muassa, että enimmilläänkin tuulivoiman suora maankäyttövaikutus kohdistuu alle prosenttiin Suomen metsäpinta-alasta, kun taas metsätalouden käytössä on yli 90 prosenttia metsäpinta-alastamme.
Tuuli- ja aurinkovoiman kielteisiä luontovaikutuksia pystytään tehokkaasti minimoimaan sijoittamalla voimalaitokset muualle kuin luonto- ja lajistoarvoiltaan herkimmille ja rikkaimmille alueille. Luonnonvarojen vastuullinen hankinta ja rakennusosien sekä materiaalien kierrättäminen on myös tärkeässä roolissa luontovaikutusten pienentämisessä.
Suomen uusiutuvat on yhdessä jäsenyritystensä kanssa asettanut alalle yhteisen luontotavoitteen. Mittavassa luontotyössä on selvitetty tuuli- ja aurinkovoima-alan luontovaikutuksia ja kehitetty luontopositiivisia toimintamalleja. Katso luontotyökartta Suomen uusiutuvien verkkosivuilta.
Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä Suomen uusiutuvien luontohankkeessa.
Aurinkovoimapuiston maanvuokrasopimus vaarantaa maatalousmaan tukikelpoisuuden: Onko viranomaisten tulkinta perusteltua?
Aurinkovoimahankekehittäjien ja maanomistajien tekemät maanvuokrasopimukset ovat aiheuttaneet yllättäviä vaikutuksia maanomistajien maataloustukiin. Maanvuokrasopimusten laatiminen siten, että mahdollistetaan maanvuokraoikeuden kiinnityskelpoisuus ja näin myös aurinkovoimahankkeen rahoitus ilman, että vaarannetaan peltoalueen tukikelpoisuutta, on muodostunut haasteeksi. Hankekehittäjät ja maanomistajat tasapainoilevat kahden eri viranomaisen vaatimusten kanssa. Ongelman ytimessä on maatalousmaan hallinnan määritelmä, joka kaipaisi joustavampaa tulkintaa.
Aurinkovoimahankekehitys on kasvanut Suomessa viime vuosina merkittävästi ja teollisen mittaluokan hankkeita on kehitteillä ympäri maata niin vanhoille turvetuotantoalueille, tuulivoimapuistojen yhteyteen kuin maatalousmaallekin. Moni hankekehittäjä on vuokrannut tai suunnittelee peltoalueiden vuokraamista aurinkovoimahanke kehitykseen, koska ne ovat erinomaisia rakennuspaikkoja aurinkovoimahankkeille. Yllätyksenä monelle hankekehittäjälle ja viljelijälle on kuitenkin tullut peltoalueen maataloustukitukikelpoisuuden menetys jo ennen kuin aurinkovoimapuistoa on ryhdytty rakentamaan. Syynä tukikelpoisuuden menettämiselle on ollut se, että viljelijä on maanvuokrasopimuksella siirtänyt tulevan aurinkovoimapuiston rakennuspaikan hallinnan hankekehittäjälle. Ruokaviraston tulkinnan mukaan maataloustukea peltoalueelle ei voida maksaa, mikäli peltoalue ei ole viljelijän yksinomaisessa hallinnassa.
Aurinkovoimahankkeen kehittäminen on monivaiheinen prosessi, jossa maanvuokrasopimuksen solmimisen ja varsinaisen rakentamisen välinen ajanjakso kestää usein vuosia. Maanvuokrasopimukset laaditaan hankekehityksen alkuvaiheessa ennen kuin hankkeella on vielä kaavaa. Tällöin hankkeen toteutumiseen liittyy vielä monia kysymysmerkkejä, niin poliittisia kuin luvitukseen ja kannattavuuteenkin liittyviä. Ennen rakentamista vuokra-aluetta käytetään vain hyvin rajallisesti hankkeen vaatimiin selvitys- ja mittaustöihin, jolloin peltoalue soveltuu pääsääntöisesti edelleen erinomaisesti viljelystarkoitukseen. Moni maanomistaja mielellään jatkaisi viljelyä niin kauan kuin se hanketta häiritsemättä on mahdollista, sillä hankekehitysajalta maksetaan tyypillisesti varsin pientä vuokraa, jos ollenkaan, verrattuna siihen mitä maksetaan aurinkovoimapuiston tuotantoajalta. Hankekehittäjälläkään ei lähtökohtaisesti ole mitään syytä saada peltoalueen viljelykäyttöä päättymään ennen rakennustöiden alkamista. Viljelyn jatkamisen taloudelliset kannustimet kuitenkin murenevat, jos tukikelpoisuus menetetään.
Ongelman välttämiseksi maanvuokrasopimuksissa onkin saatettu päätyä ratkaisuun, jossa viljelijä on pidättänyt hallintaoikeuden itsellään joko kokonaan tai siihen asti, kunnes rakentaminen peltoalueella alkaa. Samalla viljelijä on pidättänyt itsellään oikeuden harjoittaa viljelyä alueella niin kauan, että aurinkopuiston rakentaminen varsinaisesti alkaa. Tämä käytäntö luo kuitenkin ongelman toisessa viranomaisessa, Maanmittauslaitoksessa. Maanmittauslaitos on tulkinnut, ettei maanvuokrasopimukseen perustuvaa vuokraoikeutta voida kirjata kiinnityskelpoisena laitostunnuksellisena vuokraoikeutena lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin, jos alueen hallintaoikeus ei siirry vuokralaiselle. Lopputuloksena maanvuokraoikeudet on joko kirjattu ilman laitostunnusta tai niiden kirjaaminen on jätetty lepäämään, kunnes rakennustöiden aloittaminen on todennettu. Maanvuokraoikeuden laitostunnuksen, ja siten kiinnityskelpoisuuden, puute puolestaan vaarantaa aurinkovoimahankkeen rahoituskelpoisuuden. Samalla vaarantuu koko hankkeen toteutuskelpoisuus, koska aurinkovoimahankkeita koskevassa projektirahoituksessa rahoittaja käytännössä poikkeuksetta edellyttää maanvuokraoikeuksien kiinnittämistä osana rahoitusjärjestelyn vakuuspakettia. Vastaavasti aurinkovoimahankkeen rakennustöitä ei lähtökohtaisesti haluta aloittaa ennen hankkeen rahoituksen varmistumista, jolloin hankekehittäjillä on vaarana joutua pattitilanteeseen.
Mihin Ruokaviraston tulkinta maatalousmaan yksinomaisesta hallinnasta perustuu? Euroopan parlamentin ja neuvoston niin sanottu suunnitelma-asetus (EU) 2021/2115 sisältää säännökset maataloustukirahaston ja maaseuturahaston käytöstä yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi. Asetuksessa on todettu, että jotta voidaan varmistaa, että tukea maksetaan maatalousmaasta, joka on viljelijän käytössä ja jolla harjoitetaan maataloustoimintaa, olisi vahvistettava tukikelpoisen hehtaarin kehysmääritelmä. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti vahvistettava edellytykset sen määrittämiseksi, onko maa viljelijän hallinnassa. Tukikelpoinen hehtaari on määritelty asetuksen 4 artiklassa ja siinä todetaan, että tukikelpoisen hehtaarin kattamat alat tulee olla viljelijän hallinnassa. Euroopan komission Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston mukaan ei ole olemassa säännöstä, jossa täsmennettäisiin sen oikeussuhteen tarkkaa luonnetta, jonka perusteella viljelijä pitää aluetta hallussaan. Maan on kuitenkin oltava viljelijän käytettävissä laillisella tavalla, ja sen on perustuttava sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaiseen oikeusperustaan. Suunnitelma-asetus on kansallisesti implementoitu laissa Euroopan unionin suorista viljelytuista (1332/2022) ja sen 6.1 §:ssä todetaan, että tukikelpoisen alan on oltava aktiiviviljelijän hallinnassa sinä päivänä, jolloin vuosittainen tukihakemus voidaan viimeistään jättää.
Maatalousmaan hallinnan määritelmä onkin pitkälti jätetty kansallisesti ratkaistavaksi. Puhtaan siirtymän edistämisen näkökulmasta olisi toivottavaa, että maatalousmaan hallintaa tulkittaisiin tavalla, joka ottaa huomioon aurinkovoimahankkeiden monivaiheisen luonteen ja mahdollistaisi maatalousmaan tukikelpoisuuden nykyistä pidemmälle. Jos maanvuokrasopimuksessa on esimerkiksi nimenomainen lauseke, joka mahdollistaa viljelyn jatkamisen aurinkovoimahankkeen rakennustöiden aloittamishetkeen saakka, ei pitäisi olla mitään syytä tulkita viljelijän luopuneen alueen hallinnasta tukikelpoisen hehtaarin määritelmän näkökulmasta. Nykykäytäntö aiheuttaa maanomistajille tarpeettoman riskin maataloustukien menettämisestä, mistä aiheutuu riskejä hankkeelle. Ensinnäkin hankkeiden rahoitus vaarantuu, kun ryhdytään laatimaan maanvuokrasopimuksia hankkeille, joille ei voida myöntää laitostunnusta. Toisaalta maanomistajien halukkuus ylipäänsä lähteä mukaan hankkeeseen on vaarassa heikentyä.
Kasvua auringosta – Solnet panostaa teknologiaan ja vastuullisuuteen
Teollisen kokoluokan aurinkovoima on nousemassa merkittäväksi osaksi Suomen energiatuotantoa. Kotimaisen aurinkoenergian pioneeri Solnet on ollut aurinkovoiman kehityksen eturintamassa jo kymmenen vuoden ajan. Nopeasti kasvanut yritys on laajentanut toimintaansa viime vuosina kiinteistökohtaisista aurinkovoimaloista myös teollisen mittaluokan hankkeisiin ja ottanut käyttöön kehittynyttä teknologiaa, kuten AI-ratkaisuja.
Vaikka teollinen aurinkovoima on ottanut nopeita kehitysaskelia, on todellisen kasvun vuodet vasta edessä ja Solnet aikoo jatkossakin olla yksi alan edelläkävijöistä.
Solnetin tarina sai alkunsa kahden toisilleen tuntemattoman miehen halusta päästä luomaan merkityksellistä yritystoimintaa aurinkovoiman ympärille. Jo ennen heidän kohtaamistaan kummallakin oli itsenäisesti kypsynyt ajatus yrityksestä, joka edistäisi sekä aurinkoenergia-alan kehitystä että ilmastotavoitteita. Vuonna 2014 Arttur Kulvik ja Kaj Kangasmäki päätyivät yhteisten tuttavien ohjaamana samaan pöytään keskustelemaan aiheesta, ja samana vuonna perustettiin Solnet. Yrityksen visiona on ollut alusta saakka tehdä merkityksellistä ja vastuullista työtä kotimaisen aurinkovoiman edistämiseksi tavalla, jossa yhdistyy data, IoT-teknologia ja kehittynyt automaatio.
Tänä päivänä Solnet on toiminut aurinkovoima-alalla jo 10 vuotta ja kasvanut samalla teollisen mittaluokan toimijaksi.
”Alkuvuotensa Solnet keskittyi pääasiassa kiinteistökohtaiseen aurinkovoimaan, mutta sielläkin pääpaino on ollut pitkälti isojen kiinteistöjen isoissa investoinneissa, eli satojen kilowattien hankkeissa. Viime vuosina on lähdetty kasvattamaan myös teollisen kokoluokan aurinkovoiman osuutta. Vahva aurinkovoimaosaaminen yhdistettynä hyviin kansainvälisiin suhteisiin paneelivalmistajien suuntaan, on tukenut luonnollista siirtymää teollisen aurinkovoiman rakentamisen puolelle”, kertoo Solnetin teollisen kokoluokan aurinkovoimaliiketoiminnasta vastaava Simo Hakkarainen.
Kovaa kasvua edessä
Solnetilla on jo rakennetun aurinkovoiman portfoliossaan jo yli 1 000 voimalaa, joista suurin osa on vielä toistaiseksi kiinteistökokoluokan aurinkovoimaa. Suomeen on kuitenkin eri hankevaiheissa suunnitteilla lähes 24 000 megawattia teollisen kokoluokan aurinkovoimaa, ja buumi näkyy myös Solnetin tilauskirjoissa. Yritys toimii aurinkovoimahankkeissa kokonaisurakoitsijana, joka hoitaa hankkeen rakentamisen kokonaissuunnittelun, hankinnat ja toteutuksen. Myös hankekehitys onnistuu, mikäli asiakas niin toivoo – tällä hetkellä omassa kehityksessä on suunnitteilla noin 140 megawattia kapasiteettia.
”Tämän vuoden aikana on tulossa luvituksesta paljon voimaloita ja siitä se toteuttaminen sitten isommassa mittaluokassa lähtee. Kokonaisurakoinnissa meillä on putkessa jo tuhansia megawatteja ja toteutusvaiheeseen tulossa satoja. Tänä vuonna on valmistumassa jo useamman kymmenen megan hankkeita”, kertoo Hakkarainen.
Töitä aurinkovoiman edistämiseksi tehdään Solnetissa tällä hetkellä yrityksen noin sadan oman työntekijän voimin, lisäksi yritys työllistää suuren määrän alihankkijoita – isot uusiutuvan energian hankkeet tarvitsevat paljon osaamista ja toteuttavia käsiä. Osaamisessa yritys haluaa erottua erityisesti kehittyneen teknologian käytössä, käytössä on tällä hetkellä muun muassa omaa varastointiratkaisuihin liittyvää tekoälyteknologiaa.
Arvona vastuullisuus
Toinen asia, missä erottuminen on Hakkaraisen mukaan Solnetillä tärkeää, on vastuullinen liiketoiminta. ”Solnet haluaa edistää edelläkävijänä puhdasta ja edullista aurinkoenergiaa, mutta sosiaalisesti kestävällä tavalla – myös asiakkaamme usein korostavat, että sosiaalinen kestävyys on yksi heidän tärkeimmistä arvoistaan. Meille on tärkeää, missä aurinkopaneelit valmistetaan, millaisissa olosuhteissa työntekijät toimivat ja miten toimitusketjun jäljitettävyys varmistetaan. Solar Stewardship Initiative (SSI) auditoi tuotantoprosesseja, ja olimme hiljattain Kiinassa sen mukana keskustelemassa paneelivalmistajien kanssa. Toimijoilta siellä löytyy aitoa halua kehittää toimintaa ja edistää vastuullisuutta”, Hakkarainen toteaa.
Solnet on ensimmäinen suomalainen aurinkosähköalan yritys, joka on mukana Solar Power Europen Solar Steward- ship Initiative (SSI) -aloitteessa. Sen myötä yritys on sitoutunut kansainvälisiin vertailuarvoihin ja sääntelyohjeisiin sekä asettaa korkeat standardit myös kolmannen osapuolen suorittamille tarkastuksille, jotka parantavat aurinkosähkön toimitusketjun kestävyyttä.
Aurinkovoima kaamoksen maassa
Suomalaiseen aurinkovoimaan liittyen kuulee usein kysymyksen: voiko aurinkovoima olla Suomessa kannattavaa? Voi ja onkin, jos Hakkaraiselta ja Solnetiltä kysytään – ja juuri heiltä kannattaa kymmenen vuoden kokemuksella kysyä.
”Aurinkovoiman kannattavuutta Suomessa tukee pitkä tuottoaika keväästä syksyyn. Viileän ilman tehostaessa paneelien toimintaa toukokuu on usein paras kuukausi tuotannolle. Lisäksi maamme puhdas ilmanala vähentää huoltotarvetta. Suomen aurinkovoiman tuottopotentiaali on Pohjois-Saksan tasolla, jossa aurinkovoimaa käytetään jo huomattavia määriä. Yhdessä tuulivoiman kanssa aurinkoenergia toimii erinomaisesti toisiaan tasapainottavina tuotantomuotoina”, Hakkarainen toteaa.
Suomeen aurinkovoimaa rakennettaessa on kuitenkin tiettyjä seikkoja, jotka tulee Hakkaraisen mukaan huomioida. Esimerkiksi aurinkopaneelien kulma ja lumen vaikutus ovat keskeisiä tekijöitä Suomen olosuhteissa. Talvella tuotanto pienenee, mutta oikea paneelikulma voi vähentää lumen kertymistä ja parantaa tehokkuutta. Lisäksi paneelien on kestettävä lumen paino ja säänvaihtelut. Maaperä on Suomessa hyvin vaihteleva jääkauden muokkaaman maaston vuoksi, mikä tekee rakennusolosuhteista ajoittain haastavat. Lisäksi talvirakentaminen tuo omat erityispiirteensä, mutta Suomessa on myös vahva osaaminen sen hallintaan, mikä mahdollistaa hankkeiden etenemisen ympäri vuoden.
Aurinkovoiman hyödyntäminen tulee tulevaisuudessa kasvamaan merkittäviä määriä meillä Suomessakin, se on selvää. Mitä aurinkoenergian kehityssuuntia maailmalla on nyt nähtävissä, jotka todennäköisesti rantautuvat myös Suomeen tulevaisuudessa?
”Paneelimalleissa on esimerkiksi jo merkittäviä eroja. Maailmalla käytetään jo paneeleita, jotka seuraavat aamuaurinkoa ja ilta-aurinkoa, mikä lisää vuorokautista sähköntuotantoa. Tämä on tulevaisuuden suunta, sillä keskipäivän sähkön hinnan laskiessa tehokkain tapa hyödyntää aurinkoenergiaa voi olla joko energiavarastointi tai kehittyneet seurantatekniikat. Suomessa näitä ratkaisuja ei vielä laajasti hyödynnetä, mutta niiden merkitys kasvaa varmasti tulevaisuudessa myös meillä”, summaa Hakkarainen.
Kotimaisen aurinkopuiston suunnittelun kolme pointtia
1. Aurinkopuiston suunnittelussa ja rakentamisessa on kolme keskeistä huomioon otettavaa seikkaa. Tärkein tavoite on maksimoida sähköntuotanto, joten alueen kokonaisvaltainen suunnittelu on avainasemassa. Optimaalinen sijainti, paneelien suuntaus ja tehokas tilankäyttö vaikuttavat merkittävästi tuotantoon.
2. Toinen tärkeä tekijä on maanpinnan ja maaperän ymmärtäminen. Alueen topografia voi olla haastava, ja maaperän erityispiirteet vaikuttavat asennukseen sekä rakenteiden kestävyyteen.
3. Kolmantena on kentän pitkäikäisyys. Aurinkopuisto suunnitellaan kestämään vuosikymmeniä, joten teknisten valintojen on oltava pitkäjänteisiä. Säänvaihtelut, markkinoiden muutokset ja laitteiston kestävyys on huomioitava jo suunnitteluvaiheessa, jotta investointi pysyy kannattavana pitkällä aikavälillä.
Aurinkovoimalat hiilensitojina ja paikallisen monimuotoisuuden edistäjinä
Turvemaille sijoittuvien aurinkovoimaloiden myötä voidaan tehdä luonnon monimuotoisuutta parantavia toimenpiteitä ja samalla sitoa hiiltä.
Turvetuotantoalueet uusiokäyttöön
Aurinkovoimaloiden rakentaminen Suomessa on vilkasta, ja monet kehitteillä olevat hankkeet ovat toinen toistaan suurempia. Turpeen energiakäytön vähenemisen seurauksena Suomessa on vapautunut runsaasti alueita turvetuotannolta. Entiset turvetuotantoalueet ovat loistava mahdollisuus aurinkovoimalle – samalla kun tuotetaan puhdasta, uusiutuvaa energiaa, voidaan alueella toteuttaa toimia, jotka palauttavat sinne hiiltä sitovan kasvillisuuden. Samalla voidaan parantaa sekä luonnon monimuotoisuutta että alapuolisten vesistöjen tilaa vähentämällä turvemaan ravinne- ja kiintoainepäästöjä.
Suot ja turvemaat – suuri mahdollisuus
Suomen pinta-alasta noin kolmannes on soita ja turvemaita, yhteensä 9,3 miljoonaa hehtaaria. Noin puolet tästä on ojitettu metsätalouden, viljelyn ja turvetuotannon käyttöön. Hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti aurinkovoimarakentamista pyritäänkin ohjaamaan ihmisen jo muokkaamille alueille, ja entiset turvetuotantoalueet ovat yksi tärkeimmistä kohteista.
Vesienhallinta ratkaisee onnistumisen
Aurinkovoimalaa entiselle turvetuotantoalueelle tai ojitettuun suometsään perustaessa avainkysymys on vesienhallinta. Rakentamisen aikana aluetta saatetaan joutua kuivattamaan, jota varten huolellinen vesienhallinnan suunnittelu pato- ja suodatusrakenteineen on tärkeää, jotta vältytään ylimääräisiltä ravinne- ja kiintoainepäästöiltä. Rakennusajan jälkeen pystytään siirtymään erilaiseen vesienhallintavaiheeseen ja nostamaan vedenpinnan taso alkuperäisiä suo-olosuhteita vastaavaksi.
Niin sanotun vettämisen tarkoituksena on saada rahkasammal ja muu suokasvillisuus uudelleen kasvuun, joko luonnostaan tai siirtoistutusten avulla. Suobiomassan kasvu sitoo hiiltä, ja ajan kuluessa hiili varastoituu syntyvään turpeeseen.
Luontoselvitykset ovat suunnittelun perusta
Kaikkien suunnittelutoimenpiteiden lähtökohtana ovat alueella tehdyt kattavat ympäristö- ja luontoselvitykset, joiden avulla tunnistetaan luonnon osalta kriittiset tekijät. Joskus esimerkiksi turpeen oton ja kuivattamisen loppumisen jälkeen alueelle on voinut muodostua linnuille tärkeä kosteikko.
Aurinkovoimahanke voi osaltaan olla varmistamassa, että kosteikon vedenpinnan taso pysyy suotuisana, eikä se esimerkiksi kuivu kesän kuivimpaan aikaan, joka voisi olla sinne asettuneille eliöille kohtalokasta. Kosteikot ovat myös hyviä vesienhallinnan kannalta hidastaessaan virtauksia ja pidättäessään kiintoainesta, jotta se ei päädy alapuolisiin vesistöihin. Kosteikoista voi ajan mittaan muodostua paikallisesti merkittäviä monimuotoisuuden keitaita, tarjoten erityisesti linnuille levähdys-, ruokailu- ja pesintäalueita.
Eläimistön huomiointi osana alueen suunnittelua
Usein aurinkovoimalat joudutaan aitaamaan, jolloin luontoyhteys alueella voidaan varmistaa riistakäytävän avulla. Mahdollisesta aluetta reunustavasta vihervyöhykkeestä voidaan suunnitella kasvistoltaan monipuolinen alue, jolloin se hyödyttää alueen eläimiä. Myös paneelialueelle voidaan sijoittaa paneeleja varjostamattomia pensasryhmiä linnuille ja hyönteisille suojapaikoiksi.
Tiestö tuo toimivuutta ja vaihtelevuutta
Aurinkovoimalan alueella tarvitaan luonnollisesti myös tiestöä huolto- ja pelastustoimenpiteitä varten. Tiestö voi toimia myös vesienhallintarakenteena mahdollistaen alueelle erilaisten elinympäristöjen luomisen, mikäli vaihtelevan maan korkeuden vuoksi tasaisten kosteusolosuhteiden luominen on vaikeaa. Osasta aluetta voidaan suunnitella tasaisesti kosteaa, kun taas toisaalla voidaan tehdä kausittain kuivuvaa aluetta – ja myös kasvisto sen mukaisesti.
Uusiutuvan energian ja luonnon yhteispeli
Oikein suunniteltuina aurinkovoimahankkeilla on Suomessa valtava potentiaali toimia edelläkävijöinä sovitettaessa yhteen uusiutuvan energian tuotanto ja ympäristön tilaa parantavat toimenpiteet. Parhaimmillaan ne sitovat hiiltä sekä tukevat luonnon monimuotoisuutta kestävällä tavalla.
Energia ensin – kotimainen puhdas sähkö mahdollistaa vihreän siirtymän teolliset investoinnit
Muna vai kana? Usein toistuva kysymys tai paremminkin teema, kun keskustellaan vihreän siirtymän teollisista investoinneista ja energian suhteesta. Puhdas sähkö on vihreän siirtymän investoinneissa mahdollistajan paikalla, joten – energia ensin.
Vihreä siirtymä on positiivinen kierre, joka on samalla ratkaisu ilmastonmuutokseen ja sen aiheuttamiin ongelmiin. Lisäksi se on talouskasvun ja työllisyyden luoja sekä aluetalouden vahvistaja. Kuten kaikissa hyvissä tarinoissa, ja tässä tapauksessa vieläpä tositarinassa, tanssiin tarvitaan kaksi.
Myönteisessä kehityksessä tuuli- ja aurinkovoimalla tuotettu puhdas sähkö sekä vihreän siirtymän teollinen investointi luovat parivaljakon, jotka kiihdyttävät toisiaan luoden toisilleen luotettavaa tulevaisuuden näkymää ja investointiympäristöä.
Hyvän esimerkin tarjoaa tällä hetkellä kaukolämmön sähköistyminen yli 1500 megawatin meneillään olevilla investoinneilla. Kun olosuhteet ovat kohdallaan, hyvää tapahtuu. Samanlaista signaalia on aistittavissa datakeskusten puolella, jossa uusia hankkeita on rakenteilla.
Suomessa on tilaa ja sopivasti viileä ilmanala puhtaan sähkön tuottamiselle. Itsestään mikään ei kuitenkaan tapahdu. Vahvuuksia pitää osata ja myös voida hyödyntää.
On laajasti tunnettua, että vihreän siirtymän investointeja niin energiantuotannon kuin teollisen kulutuksen sektorilla vauhditetaan Euroopassa suurilla valtiollisilla tukisummilla. Kotimaassamme miljarditukijaiset eivät realistisesti ajatellen vaikuta olevan mahdollisia.
Niukkuudessa pitää kehittää muuta keinoa, jolla saada suomalaiseen vihreään siirtymään lisävauhtia. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen kehysriihessä päättämä suurten teollisten investointien verohyvitys on viisautta. Veroporkkana puhaltaa myötätuulta vihreän siirtymän teollisiin hankkeisiin, mitkä osaltaan tuovat tarvittavaa kasvua kansantalouteemme.
Investointihankkeiden varmistamiseksi tarvitaan myös luotettavaa näkymää puhtaan sähkön saatavuudelle. Niin ovat viestineet muun muassa datakeskusprojektien vetäjät ja vetytalouden toimijat.
Onneksi voimme Suomessa varmistaa omilla päätöksillämme sen, että puhdasta sähköä varmasti riittää sähköintensiivisten investointien toteutumiseksi. Seuraavan listan saa laittaa talteen.
Merituulivoiman rakentumisen varmistamiseksi Suomeen päättäjien kannattaa ottaa mallia kehysriihen verokannusteesta. Kohtuullinen verotus ja tarkoituksenmukaiset maksut merialueilla, joilla tuulivoimaa tuotetaan, ovat järkeviä ratkaisuja, jotka vauhdittavat investointeja. Samalla ne petaavat mahdollisuuksia saada lisää verotuottoja, kun merituulivoiman ala saadaan syntymään Suomeen.
Toiseksi itäisen Suomen tuulivoimarakentamisen nykyistä laajempi salliminen tuo valtavasti tasapainohyötyjä suomalaiseen energiatuotantoon. Maamme laajan pinta-alan parempi hyödyntäminen vahvistaa tasaisempaa sähköntuotantoa, tasaa sähkönhinnan vaihteluja sekä mahdollistaa entistä useammalle maakunnalle ja kunnalle niiden edellytyksiä vahvistaa elinvoimaansa vihreän siirtymän investoinneilla.
Kolmanneksi sähkön saatavuuden näkymää voi vahvistaa Suomen suurin tuulivoimamaakunta Pohjois-Pohjanmaa. Nykyisten tuulivoimaloiden tuottaman sähkön voidaan sanoa olevan jo käytössä. Tulevien tuulivoimahankkeiden mahdollistaminen pohjoisessa maakunnassa avaa ovet teollisille investoinneille.
Neljänneksi koko tarinan uusin tulokas aurinkovoima, joka vahvistaa suomalaisen uusiutuvan energian tuotannon tasapainoa. Kesällä paistaa eniten, talvella tuulee eniten. Aurinkovoimalle kannattaa tuulivoiman tavoin luoda toimiva sääntelykehikko. Siihen kuuluu myös järkevä verokohtelu, jossa tuulen ja auringon kiinteistövero ovat samalla viivalla.
Suomalaisen uusiutuvan energian väriä voi kuvailla sinivalkoiseksi, vihreäksi tai puhtaaksi. Oikeastaan kaikki käy, kunhan kotimaisen uusiutuvan energian ja sähkön merkitys ymmärretään oikein. Sen jälkeen voimme olla aika varmoja, että suomalaisen elämänliekin valo on samaan aikaan kirkas ja lämmin – kuten tuulella ja auringolla.