Aurinkopaneelit ja energiavarastot kuuluvat tuottajavastuun piiriin

Aurinkosähkö ja energiavarastot ovat keskeisessä roolissa siirtymässä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Kestävyys ei kuitenkaan rajoitu tuotteen käyttöikään, vaan myös tuotteen elinkaaren loppupäästä huolehtiminen on osa vastuullista toimintaa. Tähän liittyy tuottajavastuu, joka on lakisääteinen velvoite mm. sähkö- ja elektroniikkalaitteita, akkuja ja pakkauksia markkinoille saattaville yrityksille.

Mikä on tuottajavastuu?

Tuottajavastuussa yrityksellä on vastuu järjestää ja rahoittaa käytöstä poistettujen tuotteiden ja niiden pakkausten keräys, kierrätys ja jätehuolto.

Tuottajavastuu koskee siis yrityksiä, jotka:

• valmistavat tai maahantuovat sähkö- ja elektroniikkalaitteita, akkuja, näiden pakkauksia tai muita tuottajavastuun alaisia tuotteita Suomeen,
• myyvät laitteita, akkuja ulkomailta etäkaupalla suoraan käyttäjälle Suomeen tai Suomesta ulkomaille,
• myyvät laitteita tai akkuja edelleen omalla tuotemerkillään, tai
• pakkaavat tuotteita Suomessa, maahantuovat pakattuja tuotteita Suomeen tai myyvät pakattuja tuotteita ulkomailta etäkaupalla suoraan käyttäjälle Suomeen.

Maahantuonnilla tarkoitetaan tässä yhteydessä maahantuontia Suomeen toisesta EU-maasta tai kolmannesta maasta. Velvoitteiden täyttämiseksi yrityksen tulee liittyä hyväksyttyihin tuottajayhteisöihin. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden osalta EU-alueen etämyyjien tulee nimetä valtuutettu edustaja.

Tuottajavastuun hoitaneet yritykset on rekisteröity Jätehuoltokompassin tuottajarekisteriin. Sähkölaitteiden ja akkujen jakelijalla on lakisääteinen velvoite tarkistaa, että se laskee markkinoille vain sellaisia tuotteita, joiden tuottaja kuuluu tuottajarekisteriin. Toisin sanoen jakelijan tulee mahdollisuuksien mukaan varmistaa se, että maahantuoja on hoitanut tuottajavastuuvelvoitteet sähkölaitteista sekä paristoista ja akuista. Tämä vaatimus laajenee koskemaan myös pakkauksia Pakkaus- ja pakkausjäteasetuksessa (PPWR).

Miksi tämä koskee myös aurinkoenergia-alan toimijoita?

Tuottajavastuuvelvoite koskee muun muassa aurinkopaneeleita, inverttereitä, ohjausyksiköitä, akkuja ja energiavarastoja, eli useimpia aurinkoenergiaratkaisun osia sekä niiden ja myös muiden tuotteiden pakkauksia. Aurinkoenergiajärjestelmät sisältävät useita laitteita, joiden asianmukainen kierrätys on tärkeää ympäristön ja resurssien kannalta. Samalla lainsäädäntö tiukkenee sekä kansallisesti että EU-tasolla. Energiavarastot (kuten litiumioniakut) vaativat erityistä jätteenkäsittelyä vaarallisten aineiden vuoksi. EU:n akkuasetus ja kiertotalouslainsäädäntö tiukentavat raportointivelvoitteita jo lähivuosina.

Tuottajayhteisöön liittyminen on yrityksen lakisääteinen velvoite

Tuottajavastuun laiminlyönneistä voi seurata sanktioita, mutta ennen kaikkea kyse on ympäristövastuusta ja kiertotalouden edistämisestä. Tuottajayhteisöjen jäsenenä yritys huolehtii yhteisvastuullisesti jätehuollon kustannuksista raportoimalla markkinoille saattamiensa laitteiden, akkujen ja pakkausten määrän ja maksamalla raportoinnin mukaista kierrätysmaksua. Tuottajayhteisöt huolehtivat elinkaaren lopussa olevien tuotteiden keräyksestä, kuljetuksesta ja kierrätyksestä, sekä raportoinnista viranomaiselle.

Mitä voit tehdä?

• Tarkista Pirkanmaan ELY-keskuksen verkkosivujen chatbotilla, koskeeko tuottajavastuu yritystäsi.
• Lisätietoa tuottajavastuusta löydät täältä: Näin hoidat tuottajavastuun – Tuottajavastuu – ELY-keskus Siellä on lista Suomessa hyväksytyistä tuottajayhteisöistä, joihin voit olla myös suoraan yhteydessä.
• Voit tarkistaa Jätehuoltokompassin tuottajarekisteristä, mihin tuottajayhteisöihin yrityksesi jo kuuluu, tai onko tietty taho hyväksytty Suomessa tuottajayhteisöksi.
• Mikäli olet sähkölaitteiden tai akkujen jakelija, on hyvä tarkistaa, että maahantuoja on hoitanut tuottajavastuunsa. Tuottajavastuun hoitaneet yritykset on rekisteröity Jätehuoltokompassin tuottajarekisteriin. Useimmat tuottajayhteisöt myöntävät jäsenilleen sertifikaatin, mikä on hyvä pyytää nähtäväksi.

Yhteistyössä

Elker Oy – sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajavastuun asiantuntija

Recser Oy – akkujen ja paristojen tuottajayhteisö

Sumi Oy – pakkausten tuottajayhteisö

Kainuuseen GWO-standardien mukainen oppimisympäristö uusiutuvan energian ammattilaisille

Kajaanissa toteutettava Tuulivoima- ja aurinkoenergia-alan uusi oppimisympäristö ja laitteet -hanke vie Kainuun energia-alan koulutuksen uudelle tasolle. Hankkeen avulla luodaan kansainvälinen moderni ja sertifioitava oppimisympäristö, jossa voidaan kouluttaa tulevaisuuden ammattilaisia uusiutuvan energian parissa – turvallisesti, käytännönläheisesti ja kansainväliset vaatimukset täyttäen.

Uusi oppimisympäristö mahdollistaa GWO-standardien mukaiset koulutukset, joita tuulivoima-alalla edellytetään. Se tarjoaa opiskelijoille ja yrityksille aidon kaltaiset harjoitteluolosuhteet, joissa yhdistyvät teknologia, turvallisuus ja kestävä kehitys. Hankkeen myötä Kainuun ammattiopisto ja Edukai Oy pystyy tarjoamaan koulutusta, joka vastaa energia-alan nopeaan muutokseen ja kasvavaan osaajatarpeeseen.

Yhteistyö alueen ja alan toimijoiden, kuten Edukai Oy:n, Kainuun liiton, Nordexin, Vestaksen, Paikallis-Sähkön ja Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa, on ollut hankkeen ytimessä. Yritysyhteistyö takaa, että koulutuksen sisältö ja laitteet vastaavat suoraan työelämän käytännön tarpeisiin ja tulevaisuuden vaatimuksiin.

Hankkeen tuotoksena syntyy pysyvä oppimisympäristö, joka palvelee niin perustutkinto-opiskelijoita kuin täydennyskoulutettavia. Tilat ja laitteet mahdollistavat myös pelastus- ja turvallisuusharjoitukset, joita tarvitaan korkealla työskenneltäessä. Ympäristö tukee vahvasti Kainuun tavoitetta olla edelläkävijä vihreän siirtymän koulutuksessa ja kestävän kehityksen osaamisessa.

Lue lisää Kainuun ammattiopiston hankkeesta.

Aurinkoenergia on ensimmäistä kertaa Euroopan suurin sähkönlähde

Kesäkuu 2025 jäi historiaan, kun aurinkovoima tuotti ensimmäistä kertaa eniten sähköä koko EU:ssa. Emberin mukaan aurinkovoima tuotti kesäkuussa 22,1 prosenttia (45,4 TWh) EU:n sähköstä, enemmän kuin mikään muu lähde. Kasvua oli 22 prosenttia verrattuna kesäkuuhun 2024.

Samaan aikaan tuulivoima teki vahvan paluun kevään heikompien tuuliolosuhteiden jälkeen ja rikkoi tuotantoennätykset touko- ja kesäkuussa. Fossiilisten polttoaineiden rooli taas pieneni merkittävästi, esimerkiksi kivihiilen osuus sähköntuotannosta laski ennätyksellisen alhaiseksi vain 6,1 prosenttiin. Fossiiliset tuottivat yhteensä 23,6 prosenttia sähköstä ja tulos oli lähellä kaikkien aikojen pohjalukemia.

Sähkön kokonaiskulutus EU:ssa jatkoi kasvuaan. Vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla kulutus oli 1 313 TWh – 2,2 prosenttia enemmän kuin viime vuonna.

Aurinkoenergian tulevaisuus näyttää valoisalta myös Suomessa

Suomen uusiutuvien tuoreen tiedotteen mukaan aurinkovoiman rooli Suomen energiantuotannossa kasvaa nopeasti ja vuosi 2025 tuleekin olemaan ennätyksellinen aurinkovoiman rakentamisen vuosi.

Alkuvuonna 2025 Suomeen on valmistunut neljä teollisen kokoluokan aurinkovoimapuistoa, joiden yhteenlaskettu tuotantoteho on 125,7 MW. Kesäkuun lopussa Suomen teollinen aurinkovoimakapasiteetti oli yhteensä 251 MW. Loppuvuonna 2025 arvioidaan valmistuvan jopa 300 MW uutta aurinkovoimakapasiteettia. Loppuvuosi ei näytä pimentymisen merkkejä, sillä loppuvuodeksi arvioidaan valmistuvan vielä 300 MW uutta aurinkovoimakapasiteettia.

Katso ajankohtaiset aurinkovoimatilastot Suomen uusiutuvien verkkosivuilta.

Lähteet: Solar is EU’s biggest power source for the first time ever | Ember, Suomen teollisen kokoluokan aurinkovoimakapasiteetti kaksinkertaistui alkuvuoden 2025 aikana – Suomen uusiutuvat ry

Tuuli- ja aurinkovoiman luontovaikutukset ovat muuta energiantuotantoa pienemmät

Suomen uusiutuvat selvitti yhdessä One Planetin kanssa maatuuli- ja aurinkovoiman luontovaikutuksia. Selvityksen mukaan niiden luontovaikutukset ovat pienemmät kuin muilla energiantuotantomuodoilla.

Tuuli- ja aurinkovoimarakentamisen on ennustettu jopa yli kymmenkertaistuvan Suomessa seuraavien vuosikymmenien aikana. Huoli uuden energiainfrastruktuurin vaikutuksista Suomen luontoon on aiheellinen ottaen huomioon Suomen lajien ja luontotyyppien nopean uhanalaistumiskehityksen. Suomen pohjoisen luonnon ja uhanalaisen eliöstön näkökulmasta kiihtyvä ilmastonmuutos on kuitenkin merkittävästi suurempi uhka kuin lisääntynyt tuuli- ja aurinkovoimarakentaminen, jolla pyritään korvaamaan ilmastonmuutosta kiihdyttävää energiantuotantoa.

Käynnistimme yhdessä Suomen uusiutuvien kanssa syksyllä 2024 RELEX-säätiön rahoittaman kattavan luontotyön, jonka ensimmäisessä osassa tuotimme selvityksen Suomen maatuuli- ja teollisen mittakaavan aurinkovoimarakentamisen luontovaikutuksista. Helmikuussa julkaistu selvitys osoittaa, että verrattuna muihin energiantuotantomuotoihin tuuli- ja aurinkovoiman luontovaikutukset ovat kohtalaisen pienet, mutta siitä huolimatta ne on tärkeä tunnistaa, jotta tuuli- ja aurinkovoimarakentamisessa pystytään entistä paremmin vähentämään kielteisiä luontovaikutuksia ja tekemään toimia luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi.

Koska luontovaikutusten mittaamiselle ei ole olemassa yhtä ainoaa selkeää mittaria, on tuuli- ja aurinkovoiman luontovaikutuksia tutkittu ja verrattu muihin energiantuotantomuotoihin luontokadon merkittävimpien ajureiden, eli maan- ja merten käytön, ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen kulutuksen sekä saaste- ja vieraslajivaikutusten kautta. Tuuli- ja aurinkovoiman merkittävimmät luontovaikutukset syntyvät rakennusmateriaaleista ja niiden tuotannosta, joiden luontovaikutukset sijoittuvat Suomen rajojen ulkopuolelle.

Merkittävimmät kielteiset luontovaikutukset Suomessa syntyvät tuuli- ja aurinkovoiman maankäytöstä, joka pirstoo, pienentää ja heikentää paikallisia elinympäristöjä. Luontovaikutusten osalta on kuitenkin syytä suhteuttaa vaikutuksia myös muihin ihmisen aiheuttamiin paineisiin luonnolle. Selvitys osoittaa muun muassa, että enimmilläänkin tuulivoiman suora maankäyttövaikutus kohdistuu alle prosenttiin Suomen metsäpinta-alasta, kun taas metsätalouden käytössä on yli 90 prosenttia metsäpinta-alastamme.

Tuuli- ja aurinkovoiman kielteisiä luontovaikutuksia pystytään tehokkaasti minimoimaan sijoittamalla voimalaitokset muualle kuin luonto- ja lajistoarvoiltaan herkimmille ja rikkaimmille alueille. Luonnonvarojen vastuullinen hankinta ja rakennusosien sekä materiaalien kierrättäminen on myös tärkeässä roolissa luontovaikutusten pienentämisessä.

Suomen uusiutuvat on yhdessä jäsenyritystensä kanssa asettanut alalle yhteisen luontotavoitteen. Mittavassa luontotyössä on selvitetty tuuli- ja aurinkovoima-alan luontovaikutuksia ja kehitetty luontopositiivisia toimintamalleja. Katso luontotyökartta Suomen uusiutuvien verkkosivuilta.

Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä Suomen uusiutuvien luontohankkeessa.

Aurinkovoimapuiston maanvuokrasopimus vaarantaa maatalousmaan tukikelpoisuuden: Onko viranomaisten tulkinta perusteltua?

Aurinkovoimahankekehittäjien ja maanomistajien tekemät maanvuokrasopimukset ovat aiheuttaneet yllättäviä vaikutuksia maanomistajien maataloustukiin. Maanvuokrasopimusten laatiminen siten, että mahdollistetaan maanvuokraoikeuden kiinnityskelpoisuus ja näin myös aurinkovoimahankkeen rahoitus ilman, että vaarannetaan peltoalueen tukikelpoisuutta, on muodostunut haasteeksi. Hankekehittäjät ja maanomistajat tasapainoilevat kahden eri viranomaisen vaatimusten kanssa. Ongelman ytimessä on maatalousmaan hallinnan määritelmä, joka kaipaisi joustavampaa tulkintaa.

Aurinkovoimahankekehitys on kasvanut Suomessa viime vuosina merkittävästi ja teollisen mittaluokan hankkeita on kehitteillä ympäri maata niin vanhoille turvetuotantoalueille, tuulivoimapuistojen yhteyteen kuin maatalousmaallekin. Moni hankekehittäjä on vuokrannut tai suunnittelee peltoalueiden vuokraamista aurinkovoimahanke kehitykseen, koska ne ovat erinomaisia rakennuspaikkoja aurinkovoimahankkeille. Yllätyksenä monelle hankekehittäjälle ja viljelijälle on kuitenkin tullut peltoalueen maataloustukitukikelpoisuuden menetys jo ennen kuin aurinkovoimapuistoa on ryhdytty rakentamaan. Syynä tukikelpoisuuden menettämiselle on ollut se, että viljelijä on maanvuokrasopimuksella siirtänyt tulevan aurinkovoimapuiston rakennuspaikan hallinnan hankekehittäjälle. Ruokaviraston tulkinnan mukaan maataloustukea peltoalueelle ei voida maksaa, mikäli peltoalue ei ole viljelijän yksinomaisessa hallinnassa.

Aurinkovoimahankkeen kehittäminen on monivaiheinen prosessi, jossa maanvuokrasopimuksen solmimisen ja varsinaisen rakentamisen välinen ajanjakso kestää usein vuosia. Maanvuokrasopimukset laaditaan hankekehityksen alkuvaiheessa ennen kuin hankkeella on vielä kaavaa. Tällöin hankkeen toteutumiseen liittyy vielä monia kysymysmerkkejä, niin poliittisia kuin luvitukseen ja kannattavuuteenkin liittyviä. Ennen rakentamista vuokra-aluetta käytetään vain hyvin rajallisesti hankkeen vaatimiin selvitys- ja mittaustöihin, jolloin peltoalue soveltuu pääsääntöisesti edelleen erinomaisesti viljelystarkoitukseen. Moni maanomistaja mielellään jatkaisi viljelyä niin kauan kuin se hanketta häiritsemättä on mahdollista, sillä hankekehitysajalta maksetaan tyypillisesti varsin pientä vuokraa, jos ollenkaan, verrattuna siihen mitä maksetaan aurinkovoimapuiston tuotantoajalta. Hankekehittäjälläkään ei lähtökohtaisesti ole mitään syytä saada peltoalueen viljelykäyttöä päättymään ennen rakennustöiden alkamista. Viljelyn jatkamisen taloudelliset kannustimet kuitenkin murenevat, jos tukikelpoisuus menetetään.

Ongelman välttämiseksi maanvuokrasopimuksissa onkin saatettu päätyä ratkaisuun, jossa viljelijä on pidättänyt hallintaoikeuden itsellään joko kokonaan tai siihen asti, kunnes rakentaminen peltoalueella alkaa. Samalla viljelijä on pidättänyt itsellään oikeuden harjoittaa viljelyä alueella niin kauan, että aurinkopuiston rakentaminen varsinaisesti alkaa. Tämä käytäntö luo kuitenkin ongelman toisessa viranomaisessa, Maanmittauslaitoksessa. Maanmittauslaitos on tulkinnut, ettei maanvuokrasopimukseen perustuvaa vuokraoikeutta voida kirjata kiinnityskelpoisena laitostunnuksellisena vuokraoikeutena lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin, jos alueen hallintaoikeus ei siirry vuokralaiselle. Lopputuloksena maanvuokraoikeudet on joko kirjattu ilman laitostunnusta tai niiden kirjaaminen on jätetty lepäämään, kunnes rakennustöiden aloittaminen on todennettu. Maanvuokraoikeuden laitostunnuksen, ja siten kiinnityskelpoisuuden, puute puolestaan vaarantaa aurinkovoimahankkeen rahoituskelpoisuuden. Samalla vaarantuu koko hankkeen toteutuskelpoisuus, koska aurinkovoimahankkeita koskevassa projektirahoituksessa rahoittaja käytännössä poikkeuksetta edellyttää maanvuokraoikeuksien kiinnittämistä osana rahoitusjärjestelyn vakuuspakettia. Vastaavasti aurinkovoimahankkeen rakennustöitä ei lähtökohtaisesti haluta aloittaa ennen hankkeen rahoituksen varmistumista, jolloin hankekehittäjillä on vaarana joutua pattitilanteeseen.

Mihin Ruokaviraston tulkinta maatalousmaan yksinomaisesta hallinnasta perustuu? Euroopan parlamentin ja neuvoston niin sanottu suunnitelma-asetus (EU) 2021/2115 sisältää säännökset maataloustukirahaston ja maaseuturahaston käytöstä yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi. Asetuksessa on todettu, että jotta voidaan varmistaa, että tukea maksetaan maatalousmaasta, joka on viljelijän käytössä ja jolla harjoitetaan maataloustoimintaa, olisi vahvistettava tukikelpoisen hehtaarin kehysmääritelmä. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti vahvistettava edellytykset sen määrittämiseksi, onko maa viljelijän hallinnassa. Tukikelpoinen hehtaari on määritelty asetuksen 4 artiklassa ja siinä todetaan, että tukikelpoisen hehtaarin kattamat alat tulee olla viljelijän hallinnassa. Euroopan komission Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston mukaan ei ole olemassa säännöstä, jossa täsmennettäisiin sen oikeussuhteen tarkkaa luonnetta, jonka perusteella viljelijä pitää aluetta hallussaan. Maan on kuitenkin oltava viljelijän käytettävissä laillisella tavalla, ja sen on perustuttava sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaiseen oikeusperustaan. Suunnitelma-asetus on kansallisesti implementoitu laissa Euroopan unionin suorista viljelytuista (1332/2022) ja sen 6.1 §:ssä todetaan, että tukikelpoisen alan on oltava aktiiviviljelijän hallinnassa sinä päivänä, jolloin vuosittainen tukihakemus voidaan viimeistään jättää.

Maatalousmaan hallinnan määritelmä onkin pitkälti jätetty kansallisesti ratkaistavaksi. Puhtaan siirtymän edistämisen näkökulmasta olisi toivottavaa, että maatalousmaan hallintaa tulkittaisiin tavalla, joka ottaa huomioon aurinkovoimahankkeiden monivaiheisen luonteen ja mahdollistaisi maatalousmaan tukikelpoisuuden nykyistä pidemmälle. Jos maanvuokrasopimuksessa on esimerkiksi nimenomainen lauseke, joka mahdollistaa viljelyn jatkamisen aurinkovoimahankkeen rakennustöiden aloittamishetkeen saakka, ei pitäisi olla mitään syytä tulkita viljelijän luopuneen alueen hallinnasta tukikelpoisen hehtaarin määritelmän näkökulmasta. Nykykäytäntö aiheuttaa maanomistajille tarpeettoman riskin maataloustukien menettämisestä, mistä aiheutuu riskejä hankkeelle. Ensinnäkin hankkeiden rahoitus vaarantuu, kun ryhdytään laatimaan maanvuokrasopimuksia hankkeille, joille ei voida myöntää laitostunnusta. Toisaalta maanomistajien halukkuus ylipäänsä lähteä mukaan hankkeeseen on vaarassa heikentyä.