Tuuli- ja aurinkovoiman luontovaikutukset ovat muuta energiantuotantoa pienemmät
Suomen uusiutuvat selvitti yhdessä One Planetin kanssa maatuuli- ja aurinkovoiman luontovaikutuksia. Selvityksen mukaan niiden luontovaikutukset ovat pienemmät kuin muilla energiantuotantomuodoilla.
Tuuli- ja aurinkovoimarakentamisen on ennustettu jopa yli kymmenkertaistuvan Suomessa seuraavien vuosikymmenien aikana. Huoli uuden energiainfrastruktuurin vaikutuksista Suomen luontoon on aiheellinen ottaen huomioon Suomen lajien ja luontotyyppien nopean uhanalaistumiskehityksen. Suomen pohjoisen luonnon ja uhanalaisen eliöstön näkökulmasta kiihtyvä ilmastonmuutos on kuitenkin merkittävästi suurempi uhka kuin lisääntynyt tuuli- ja aurinkovoimarakentaminen, jolla pyritään korvaamaan ilmastonmuutosta kiihdyttävää energiantuotantoa.
Käynnistimme yhdessä Suomen uusiutuvien kanssa syksyllä 2024 RELEX-säätiön rahoittaman kattavan luontotyön, jonka ensimmäisessä osassa tuotimme selvityksen Suomen maatuuli- ja teollisen mittakaavan aurinkovoimarakentamisen luontovaikutuksista. Helmikuussa julkaistu selvitys osoittaa, että verrattuna muihin energiantuotantomuotoihin tuuli- ja aurinkovoiman luontovaikutukset ovat kohtalaisen pienet, mutta siitä huolimatta ne on tärkeä tunnistaa, jotta tuuli- ja aurinkovoimarakentamisessa pystytään entistä paremmin vähentämään kielteisiä luontovaikutuksia ja tekemään toimia luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi.
Koska luontovaikutusten mittaamiselle ei ole olemassa yhtä ainoaa selkeää mittaria, on tuuli- ja aurinkovoiman luontovaikutuksia tutkittu ja verrattu muihin energiantuotantomuotoihin luontokadon merkittävimpien ajureiden, eli maan- ja merten käytön, ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen kulutuksen sekä saaste- ja vieraslajivaikutusten kautta. Tuuli- ja aurinkovoiman merkittävimmät luontovaikutukset syntyvät rakennusmateriaaleista ja niiden tuotannosta, joiden luontovaikutukset sijoittuvat Suomen rajojen ulkopuolelle.
Merkittävimmät kielteiset luontovaikutukset Suomessa syntyvät tuuli- ja aurinkovoiman maankäytöstä, joka pirstoo, pienentää ja heikentää paikallisia elinympäristöjä. Luontovaikutusten osalta on kuitenkin syytä suhteuttaa vaikutuksia myös muihin ihmisen aiheuttamiin paineisiin luonnolle. Selvitys osoittaa muun muassa, että enimmilläänkin tuulivoiman suora maankäyttövaikutus kohdistuu alle prosenttiin Suomen metsäpinta-alasta, kun taas metsätalouden käytössä on yli 90 prosenttia metsäpinta-alastamme.
Tuuli- ja aurinkovoiman kielteisiä luontovaikutuksia pystytään tehokkaasti minimoimaan sijoittamalla voimalaitokset muualle kuin luonto- ja lajistoarvoiltaan herkimmille ja rikkaimmille alueille. Luonnonvarojen vastuullinen hankinta ja rakennusosien sekä materiaalien kierrättäminen on myös tärkeässä roolissa luontovaikutusten pienentämisessä.
Suomen uusiutuvat on yhdessä jäsenyritystensä kanssa asettanut alalle yhteisen luontotavoitteen. Mittavassa luontotyössä on selvitetty tuuli- ja aurinkovoima-alan luontovaikutuksia ja kehitetty luontopositiivisia toimintamalleja. Katso luontotyökartta Suomen uusiutuvien verkkosivuilta.
Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä Suomen uusiutuvien luontohankkeessa.
Tuulivoimahankkeen luontoselvitykset: Liito-orava- ja lepakkoselvitykset ovat hieman rennompia
Tuulivoimahankkeen yhteydessä selvitetään alueen luontoarvot, lajit ja muut olosuhteet. Oikea aikataulutus on tärkeä luontoselvitysten tulosten luotettavuuden kannalta. Väärään aikaan tehdyt selvitykset voivat viivästyttää hankkeita, joten luontoselvitysten suunnittelu kannattaa tehdä ajoissa ja ennakoivasti. Luontoselvitysten aikataulut vaihtelevat sen mukaan, minkälainen lajisto on selvitettävänä. Lisäksi vuosittain vaihtelevat sääolosuhteet määrittävät maastotöiden tarkat ajankohdat. Liito-orava- ja lepakkoselvityksissä aikatauluja suurempia riesoja saattavat olla hyttyset sekä mahdollisesti kurja sää, joka ei anna syytä jäädä toimiston lämpöön raportointihommiin.
Lepakko-, liito-orava- ja kasvillisuusselvitykset ovat aikataulultaan vähän rennompia kuin juttusarjassa aiemmin kuvatut viitasammakko-, lumijälki- ja linnustoselvitykset, koska selvitysten aikaikkuna on hieman laajempi. Liito-oravaselvitykset tehdään yleensä papanamenetelmällä eli etsitään puustotietojen perusteella sopiviksi elinympäristöiksi arvioitujen metsäalueiden puiden juurilta niiden talvipapanat. Nämä keltaiset papanat ovat havaittavissa, kunnes ne alkavat kesän tullen peittyä kasvillisuuden alle ja lahota.
Lepakkoselvityksiä voidaan tehdä melkein koko vuoden ympäri, riippuen siitä, mitä halutaan selvittää. Mikäli hankealueella on purettavia vanhoja taloja eli mahdollisia talvehtimispaikkoja, selvitetään niissä mahdollisesti horrostavat lepakot talven aikana. Lepakoiden lisääntymispaikkoja ja saalistusalueita selvitetään kesällä ultraäänidetektorien avulla, kun lepakot ovat aktiivisesti saalistamassa ruokaa poikasilleen ja itselleen ja havaittavissa öisin.
Kasvit eivät välitä säästä
Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvityksiä voidaan tehdä melkein koko kesän aikana. Toisin kuin eläinlajit, luontotyypit ja kasvilajit eivät säästä välitä. Myös kasvillisuuskartoittajan on vaikeaa löytää hyvää tekosyytä välttääkseen vesisateessa rämpimistä, koska on olemassa vedenkestävä paperi, kamera ja lyijykynä. Joidenkin kasvilajien osalta on kuitenkin oltava tarkkana maastoselvityksen ajankohdan suhteen, koska ne ovat parhaiten havaittavissa niiden kukinta-aikaan. Tällaisia erityisesti kukinta-aikaan kartoitettavia lajeja ovat mm. soilla ja joillakin kangasmetsätyypeillä kasvavat kämmekät, jotka kukkivat lajista riippuen kesäkuun puolivälistä heinäkuun alkuun. Suuri osa kämmekkälajeista on uhanalaisia ja/tai rauhoitettu.
Kasvikartoittaja joutuu joskus polvistumaan lajinmääritystä tai -etsintää varten. Hyttyshattu ja hanskat auttavat keskittymään pahimman sääskikauden aikana.