Suomeen ollaan säätämässä uutta lakia käytöstä poistettujen maatuulivoimaloiden purkamisesta ja purkuvakuudesta. Tavoitteet ovat oikeat: purkamisesta halutaan selkeää, ennakoitavaa ja läpinäkyvää. Samalla vahvistaa oikeaa tietoa tuulivoimaloiden purkamisesta. Lakiluonnos kuitenkin sisältää ratkaisuja, jotka eivät ole ympäristön, maanomistajien eivätkä investointien kannalta toimivia.
On hyvä lähteä liikkeelle tosiasioista. Suomessa tuulivoimaloiden purkaminen ei ole ratkaisematon asia. Käytöstä poistettuja voimaloita on jo purettu noin 50, ja purkamisesta on vastannut voimaloiden omistaja. Tämä on vakiintunut käytäntö, joka ansaitsee tulla vahvistetuksi lainsäädännössä – ei korvatuksi liiallisella byrokratialla.
Maanpäällisten osien purku on myös ympäristön kannalta perusteltu ratkaisu
Lakiluonnoksessa esitetään, että purkamisvelvollisuus koskisi paitsi tuulivoimalan maanpäällisiä osia myös perustuksia sekä pystytys- ja huoltokenttiä. Tämä olisi merkittävä poikkeama kaikesta muusta teollisesta rakentamisesta Suomessa, jossa perustukset tyypillisesti jätetään paikalleen.
Tuulivoimalat rakennetaan Suomessa talousmetsiin. Kun voimala poistetaan käytöstä, sen maanpäälliset osat puretaan ja perustukset maisemoidaan: päälle tuodaan uutta maa-ainesta ja alue metsitetään. Tämä on ollut toimiva ja ympäristön kannalta järkevä käytäntö.
Lakihankkeessa toteutettiin ympäristöministeriön toimeksiannosta Suomen ympäristökeskuksella selvitys, joka puoltaa osittaista purkua. Perustusten täydellinen purkaminen aiheuttaa huomattavasti suuremmat ympäristövaikutukset kuin niiden jättäminen paikalleen ja maisemointi: lisää melua, pölyä, raskasta liikennettä ja päästöjä. Vaikutukset ovat konkreettisia – ja usein täysin tarpeettomia.
Siksi tuulivoimaloiden purkamisen pääsäännön tulisi olla maanpäällisten osien purkaminen ja perustusten maisemointi. Perustusten purkaminen tulisi olla poikkeus, ei lähtökohta.
Kohtuuton vaatimus maanomistajille – erityisesti olemassa olevien voimaloiden osalta
Erityisen ongelmalliseksi lakiluonnos muodostuu maanomistajien näkökulmasta. Lähtökohtaisesti purusta vastaa aina ensisijaisesti voimalan omistaja, kuten tähänkin saakka, maanomistaja on lakiluonnoksen mukaan toissijainen vastuullinen. Nykyisissä tuulivoimahankkeissa maanomistajat ovat tehneet sopimuksensa tilanteessa, jossa purkamisvelvoite ja purkuvakuudet on mitoitettu kattamaan maanpäällisten osien purku ja maisemointi.
Lakiluonnos laajentaisi purkamisvelvoitteen jälkikäteen myös perustuksiin ja nostokenttiin – myös jo rakennettujen ja luvitettujen tuulivoimaloiden osalta. Tuo on käytännössä takautuvaa sääntelyä. Vielä ongelmallisempaa on, että poikkeustilanteessa, jossa voimalan omistaja ei purkaisi voimalaa, vastuu maanalaisten rakenteiden purkamisesta voisi kaatua maanomistajalle.
Tämä on maanomistajan kannalta selvästi kohtuutonta. Maanomistaja on usein yksityishenkilö tai perhe, jolla ei ole taloudellisia tai teknisiä edellytyksiä vastata raskaasta teollisesta purkutyöstä – eikä hän ole koskaan tällaiseen vastuuseen varautunut. Maanomistajat ovat mahdollistaneet puhtaan siirtymän investoinnit Suomessa. Heidän asemaansa ei tule heikentää jälkikäteen muuttamalla pelisääntöjä.
Lakiluonnoksen idea siitä, että purkuvakuus jatkossa asetettaisiin kunnalle, on kannatettava ajatus paristakin syystä. Se vähentää maanomistajan riskejä, ja tekee vakuudesta julkisen asian. Nykyään vakuus on kahdenvälinen sopimus tuulivoimayhtiön ja maanomistajan välillä, eikä siten julkista tietoa.
Ennakoitavuus on investointien ja kuntien etu
Maanpäällisten osien purkaminen on myös taloudellisesti ennakoitavin ratkaisu. Teräksen ja muiden metallien kierrätys kattaa tyypillisesti suuren osan purkukustannuksista. Tämä pienentää riskejä myös poikkeustilanteissa ja vähentää tarvetta ylimitoitetuille purkuvakuuksille.
Sen sijaan perustusten ja huoltokenttien purku luo hankkeisiin uusia, vaikeasti ennakoitavia kustannuksia. Se heikentää rahoitettavuutta ja voi lopulta vähentää investointeja – ja samalla kuntien saamia kiinteistöverotuloja ja muita paikallisia hyötyjä.
Tarvitaan tasapainoinen laki
Tuulivoimaloiden purkamista koskeva laki on tarpeellinen. Mutta sen on perustuttava todellisiin käytäntöihin, ympäristönäkökulmiin ja oikeudenmukaiseen vastuunjakoon. Kun purkamisen pääsäännöksi asetetaan maanpäällisten osien purku ja perustusten maisemointi – saavutetaan kestävä, ennakoitava ja hyväksyttävä lopputulos.
Lainsäädännön tehtävä ei ole luoda uutta epävarmuutta vihreään siirtymään, vaan tukea sitä. Tämä on yhä mahdollista – kun lakia vielä tasapainotetaan. Ja muuten, tuota mieltä olivat hyvin monet lausuntokierroksella asiasta lausuneet. Tarkoituksenmukainen ja tasapainoinen sääntely sopii suomalaiseen toimintatapaan.