Hyväntekeväisyyspyöräilyn loppusuora häämöttää, ja Klaara Tapper jatkaa matkaansa kohti Pariisia osana Team Rynkeby Järvi-Suomen joukkuetta. Matka on tarjonnut paitsi fyysisiä haasteita myös ainutlaatuisia hetkiä ja yhteisöllisyyttä yli maarajojen. Aiemmin kerroimme Klaaran valmistautumisesta ja ensimmäisistä kuulumisista matkalta. Tässä Klaaran tuoreimmat kuulumiset matkan varrelta:
Matkalla Alankomaista Belgian mäkiin, sumusta helteeseen ja Ranskaan
”Neljäs päivä Tour de Parisia startattiin Alankomaista. Kohtuullisen nopeasti maa vaihtui lyhyen lossimatkan myötä Belgiaan. Tästä alkoivat mäet. Belgiassa odotti yksi matkan kohokohdista: legendaarinen Mur de Huy -mäen nousu. Omalla kohdallani vähintään viimeinen kolmasosa mäestä kiivettiin pelkällä tahdonvoimalla, mutta huipulle päästiin kunniakkaasti. Perillä mahtava huolto oli jälleen tehnyt taikojaan kuohuviinin, mansikoiden ja vaahtokarkkien muodossa. Siitä oli hyvä jatkaa viimeiset muutamat kymmenet kilometrit Maas-joen vartta pitkin henkeä salpaavissa maisemissa ja leppoisan aurinkoisessa illassa. 176 km jälkeen tuntui jo siltä, että jotain oli tullut päivän aikana tehtyäkin.
Viides päivä koitti sumuisena. Lähdimme tuttuun tapaan seitsemän aikaan aamulla kiipeämään jokilaaksosta rinnettä ylös, missä aurinko pian tervehti meitä. Päivästä tulikin lämmin, lähes helteinen. Pääsimme nauttimaan mahtavista vauhdeista pitkillä laskuosuuksilla ja vastinparina jälleen näkemään hulppeita maisemia mäkien päältä. Joukkueeseen suurimman vaikutuksen teki Rocroin keskiaikainen linnoituskaupunki, missä pidimme kahvitauon. 189 km päätteeksi löysimme itsemme Ranskan Soissonsista.
Postikorttikylät, linnoitukset ja loppuhuipennus Pariisiin
Tourin toiseksi viimeinen päivä oli lyhyt, vain 84 km. Lieneekö kartan piirtäjillä ollut onnea matkassa, sillä kaksi viimeistä päivää olivat paahtavia. Mäkiä oli muutama, mutta vielä haastavammaksi matkan teki Ranskan maanteiden osin onneton kunto. Saimme kuitenkin ruhtinaallisen hengähdystauon Pierrenfondsissa, jälleen yhdessä postikorttimaisen kauniissa kylässä. Kylän keskellä ollut linna oli kuin suoraan sadusta ja paikallinen jäätelö taivaallista. Perillä Creilissä huolto pani jälleen parastaan järjestämällä koko porukalle lettukestit kuumassa kesäillassa.
Tourin viimeinen päivä oli yhtä kuuma kuin edellinen. Tunnelma nousi lämpöasteiden kanssa käsikynkässä: enää 80 km Pariisiin! Navigointitiimi suoriutui erinomaisesti haastavasta päivästä, joka vei pääasiassa esikaupunkialueiden läpi. Maalin lähestymisen huomasi kilometri kilometriltä lisääntyvien Rynkeby-joukkueiden määrässä: vastaan tuli niin ruotsalaisia, tanskalaisia kuin suomalaisia joukkueita. Päämäärä oli Pariisin velodromi, johon kokoontui yli 2700 Rynkeby-osallistujaa ja heidän perheenjäseniään.
Ystävyyttä ja unohtumattomia hetkiä
Velodromille laskeutuminen jää ainiaaksi mieleen, sillä yleisön määrä ja hurraaminen löi täysin ällikällä. Urheilujuhla oli taattu. Päätösjuhlan ohessa perinteenä on vaihtaa pyöräilypaitoja jonkun muun maan pyöräilijän kanssa, ja minulla oli ilo saada vaihdossa saksalaisen kuskin paita. Juhlan päätteeksi joukkueella oli edessä vielä viimeinen koitos, todellinen maantiepyöräilyn lopputentti – vajaa 20 km matka hotellille halki Pariisin. Ajoimme turistien ja paikallisten ihmetellessä Seinen viertä Notre Damen, Ranskan parlamentin ja Louvren ohi, ja pakollisen Eiffel-tornin ihastelun jälkeen oli enää yksi tehtävä. Polkupyörien takarenkaat oli lähtöpäivänä kastettu Jyväsjärvessä, ja nyt ne saivat kaverikseen Seinessä kastetut eturenkaat.
Joukkueen yhteisen päätösillallisen myötä unohtumaton kesäleiri tuli päätökseensä. Jyväskylästä kilometrejä kertyi 1400, Joensuusta lähteneille hirmuille 1700. Pariisissa pyörät pakattiin huoltoautoihin ja lähetettiin kotia kohti, joukkueen jäsenet puolestaan hajaantuivat kuka minnekin päin Eurooppaa tai nopeinta reittiä kotiin.
Mitä jäi käteen?
Ei liene liioiteltua sanoa, että Team Rynkeby muuttaa elämiä. Jokainen kilometri poljettiin pienten potilaiden auttamiseksi, syöpään sairastuneiden lasten hyväksi. Varainkeruu jatkuu yhä, ja ensi vuoden kautta valmistellaan parhaillaan, mutta projekti antoi paljon muutakin. Matkaan tarttui epämääräisen rusketuksen (ranteesta hauikseen ja säärestä polveen sekä ajolasien jäljet kasvoilla) lisäksi uskomaton kokemus itsensä ylittämisestä ja yhteistyön voimasta. Ilman joukkuetta ei moisesta matkasta olisi tullut mitään. Joukkueen jäseniä on myös suuri kunnia kutsua ystäviksi – uskallan arvella, että koettu matka hitsasi porukan yhteen pysyvästi.
Jos miettii hetkeäkään, kannattaako moiseen projektiin ryhtyä, on vastaukseni ilman muuta kyllä. Tärkeintä ei ole teräksinen kunto (se tulee kyllä yhteisten treenien myötä), vaan motivaatio sitoutua vaativaan projektiin ja halu auttaa pieniä potilaita. Team Rynkeby yhdistää ihmisiä todella monenlaisista taustoista, mikä on ehdottomasti projektin parhaita puolia. Siksi suosittelen projektia lämmöllä!”