Viimeiset pari vuotta ovat heittäneet sään mukaan vaihtelevan uusiutuvan sähköntuotannon myrskyn silmään. Venäjän laajamittainen hyökkäys nosti rahoituksen korkoja ja raaka-aineiden kustannuksia. Samaan aikaan varttitase ja siihen liittyvät tasekustannukset ovat ainakin aluksi nousseet pilviin. Ja suoraan sanottuna Suomen hallituksen toimet aiheuttavat merkittäviä haasteita etenkin maatuulivoimalle, mutta myös teollisen kokoluokan aurinkovoimalle – vaikka hallitus samaan aikaan tavoittelee Suomelle johtavaa asemaa vihreässä siirtymässä. Kuluneen vuoden aikana on ollut kuitenkin hieno nähdä, miten alalla yhteishenki on pysynyt vahvana ja haasteita pyritään ratkomaan yhdessä, toisiimme nojaten.

Suomi tähtää vihreän siirtymän edelläkävijäksi, ja hallituksella on isot tavoitteet etenkin vedyntuotannon ja vetyjalosteiden osalla. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) uutisoikin elokuussa vihreän siirtymän dataikkunan päivityksen yhteydessä vihreän siirtymän investointien etenevän tänä vuonna odotettua paremmin. Iloinen uutinen on se, että investointeja on EK:n mukaan tänä vuonna menossa maaliin jo 10 miljardilla ja että energiaa käyttäviä investointeja on koko hankekannassa nyt jo 28 prosenttia, kun alkuvuodesta osuus oli 23 prosenttia. Vihreän teollisuuden toimijat ovat huomanneet Suomen potentiaalin.  

Suomen sähköjärjestelmä on jo lähes hiilidioksidivapaa, ja pitkään isoin kysymys on ollut, miten teollisuus, liikenne ja lämmitys saadaan muutettua puhtaaksi. Selkeää on ollut, että kaikki ne toiminnot, jotka ovat järkeviä sähköistää, sähköistetään. Ja loput muutetaan päästöttömiksi vedyn ja siitä saatavien tuotteiden kautta. Vielä vuosi – pari sitten keskeistä tuntui olevan, kuinka sähköntuotannon kustannukset ja vedyntuotannon vaatimus edulliselle sähkölle saadaan kohtamaan. Venäjän raaka hyökkäyssota Ukrainaan ei ole tätä yhtälöä helpottanut, sillä se on nostanut sekä raaka-aineiden että rahoituksen kustannuksia merkittävästi. Oman lusikkansa soppaan näyttää tuovan myös varttitase ja muut viimeisen vuoden aikana tapahtuneet sähkömarkkinajärjestelmän muutokset, jotka nostavat merkittävästi tasekustannuksia aiemmasta.

Hankkeiden – niin tuotannon kuin kulutuksenkin – talouden saaminen kannattavaksi ja talouslukujen yhteensovittaminen on tietenkin aivan keskeistä hankkeiden lopulliselle toteutukselle. Siihen vaikuttaa suhdanteiden lisäksi myös teknologian kehitys, johon ainakin itselläni on kova luotto. Mutta isompi haaste on investointiympäristön luotettavuuden heikentäminen äkkinäisillä päätöksillä (esimerkkinä hallituksen esitys datakeskusten sähkönveron korotuksesta) sekä koko toimintaympäristön vaarantaminen, josta oppikirjaesimerkkeinä toimivat alueidenkäyttölain luonnoksessa esitetty kiinteä etäisyys asutuksen ja tuulivoiman välillä sekä kaikkien yli 10 hehtaarin (ha) aurinkovoimahankkeiden kaavoittaminen.

Tätä kirjoittaessa alueidenkäyttölain luonnoksen lausuntoaika on päättynyt, mutta ministeriö ei ole vielä julkaissut lausuntopalauteyhteenvetoa. Kesällä uutisista nähtiin, että valtaosa luonnoksesta jätetyistä lausunnoista kritisoi tuulivoiman ja asutuksen välille esitettyä kiinteää etäisyyttä. Päätäntävalta asiasta halutaan jättää kunnalle, missä vaikutukset – niin myönteiset (aluetalous) kuin kielteiset (ääni ja muutos maisemassa) – ovat. Myös hallinto-oikeudesta on tullut kuluvana vuonna linjauksia siitä, että aurinkovoiman kaavoituskynnys ei riipu hankkeen koosta, vaan alueesta, johon aurinkovoimaa suunnitellaan. Yli 80 ha hankkeen on voinut viedä eteenpäin suunnittelutarveratkaisulla, jos alueella ei ole ollut muita toimintoja, joiden vuoksi kaavoituskynnys olisi ylittynyt.

Tämän kolumnin tullessa ulos voi olla jo tiedossa, missä muodossa hallituksen esitys alueidenkäyttölaiksi lähtee eduskuntaan. Toivon päättäjien ymmärtävän – ja sen myös aiomme tuoda tiettäväksi – että lausunnoilla olleessa muodossaan tuulivoiman etäisyyssääntely tulee vaikeuttamaan puhtaan sähköntuotannon rakentamista Suomeen merkittävästi.  Aurinkovoiman ehdotettu alhainen kaavoitusraja iskee hidastamalla ja merkittävästi kustannuksia nostamalla juuri niihin aurinkovoimahankkeisiin, joita olisi tässä hetkessä kustannustehokkainta suunnitella ja rakentaa.

Sähkön tuotannon suunnittelun ja rakentamisen vaikeuttaminen tarkoittaa menetettyjä investointieuroja sähköntuotantoon, mutta myös vaarantaa nuo paljon iloitut sähköä kuluttavat investoinnit. Vetyinvestoinnit ja muu teollisuus tarvitsevat puhdasta, edullista sähköä toteutuakseen. Sitä ei ole tarjolla ilman tuuli- ja aurinkovoimaa.

Ylimitoitettu sääntely pysäyttää investoinnit pitkäksi aikaa. Tästä on malliesimerkki Puolasta: Vaikka sääntely palautettiin aiemmalle tasolle, ei hankkeita ole rakennettavaksi. Hankkeiden suunnittelu ja uudelleen käynnistäminen vievät aikaa. Ja ottaa myös aikansa, ennen kuin rahoittajien usko markkinan pysyvyyteen saadaan palautettua. 

Olemme tosiaan nyt myrskyn silmässä, mutta samaan aikaan alalla näkyy erinomainen yhteishenki, yhdessä ratkaisujen ja viestien etsiminen sekä ylipäänsä yhdessä tekeminen. Olen todella ylpeä kaikista alalla työskentelevistä – ja tietenkin myös omasta henkilökunnastamme. Tämä valtava yhteishenki luo toivoa siihen, että tästäkin myrskystä selvitään vakaasti seisten ja yhdessä toisiamme tukien.

Hyvällä tuulella ja aurinkoisin terveisin,

Anni

Kolumnin kirjoittaja Anni Mikkonen toimii Suomen uusiutuvien toimitusjohtajana.