Montako hetkeä voisit toimia arjessasi, työssä ja vapaa-ajalla, ilman dataa? Lähes kaikkien rehellinen vastaus on, että elämämme olisi hyvin toisenlaista, jos älypuhelimet ja tietokoneet eivät olisi käytettävissämme. Ilman dataa meillä olisi varmasti paljon enemmän aikaa palautumiselle ja läsnäololle. Se sama aika kuluisi kuitenkin nopeasti, kun esimerkiksi laskujen maksu ja tekstin kirjoittaminen kävisi huomattavasti nykyistä hankalammaksi, vain lähikokoukset olisivat mahdollisia, puhumattakaan tiedonhausta ilman hakukoneita ja tekoälyä.
Data ja datakeskukset ovat osa tätä maailmaa. Datan kulutus kasvaa, ja siksi tällä hetkellä investoidaan valtavat summat rahaa datakeskuksiin eri puolille maailmaa. Datakeskukset perustetaan nyt, ja varsin pian kyse on uusien paikkojen perustamisen sijasta jo olemassa olevien alueiden kehittämisestä. Suomi on datakeskuksille houkutteleva sijaintikohde, vaikka sijaintimme onkin hiukan syrjäinen.
Suomi tarvitsee investointeja. Osa investoinneista on kotimaista alkuperää, mutta kotimaisten investointien volyymi ei riitä pitämään taloutemme rattaita pyörimässä: Suomessa ei yksinkertaisesti ole sellaista rahamäärää, joka riittäisi uuden teollisuuden, olipa sitten kyse puhtaasta energiasta tai teräksestä, vedystä tai datakeskuksista, rakentamiseen. Sen sijaan, että suhtaudumme tarjolla oleviin investointeihin penseästi ja valikoiden, voisimme valita nähdä investointimiljardit mahdollisuutena, joka korkean osaamisemme avulla kirittää talouden kasvu-uralle.
Vallalla tuntuu olevan kummallisia ajatusrakenteita: jos yksittäinen uusi investointi ei heti tuo Nokian huippuvuosien kaltaisia verotuloja tai kymmeniä tuhansia työpaikkoja, ei siitä joidenkin mielipiteensä ilmaisseiden mielestä kannata kiinnostua ollenkaan. Ei Nokiakaan aloittanut huipulta. Haminassa Summan entisen paperitehtaan tiloissa toimiva datakeskus työllistää tällä hetkellä yhtä paljon työntekijöitä kuin paperitehtaalla oli sen lopettaessa – ja lisärekrytointeja on luvassa laajentumisen myötä. Paperitehtaan lopettaessa menetettyjä työpaikkoja surtiin – mutta osaammeko iloita vastaavasta määrästä uusia työpaikkoja?
Tuulivoima-ala syntyi Suomeen vajaa pari vuosikymmentä datakeskusteollisuutta aiemmin. Samankaltaisuuksia on nähtävissä. Helposti lasketaan vain suoraan tuulivoimayhtiöissä tai datakeskustoimijoilla työskentelevien määrää unohtaen, että ympärille on syntynyt ja syntyy valtava yritysten ekosysteemi. Niin tuulivoima- kuin datakeskusalallakin on komponenttien valmistusta ja vientiä, samoin palveluiden. Vientiyritysten on kuitenkin vaikea elää tyhjiössä, ilman ympäröivää kotimarkkinaa ja yritysekosysteemiä.
Yhteistä uusille teollisuuden aloille on myös se, että niihin liittyy huolia ja pelkoja. Pelätään, että Suomesta tulee jalostamattoman perustuotteen viejä. Mikä on hyväksyttävä jalostusaste? Datakeskukset ja vetylaitokset jalostavat sähköä korkeamman arvon tuotteiksi. Jos meillä ei ole mahdollisuutta datan ja vedyn jalostamiseen, päädymme helposti viemään sähköä naapurimaiden datakeskuksiin ja vetylaitoksiin. Lisäarvoa ja uutta yritystoimintaa syntyy suurten investointien vanavedessä. Tekemisen myötä osaaminen kasvaa, ja syntyy korkeamman lisäarvon työpaikkoja.
Sähköpula ja sähkön hinnan nousu huolettavat monia. Huoli on aiheeton. Uusi teollisuus on kiinnostunut edullisesta sähköstä – tullessaan ja myöhemminkin. Ne varmistavatkin tyypillisesti sähkönsä hinnan ja saatavuuden pitkäaikaisin sähkönostosopimuksin. Näiden sopimusten nojalla voidaan rakentaa uutta sähköntuotantoa.
Uusiutuvan energian tuotantohankkeita on meillä rakentamisvalmiina tuhansien megawattien edestä, hankeputkessa kymmenien tuhansien megawattien verran. Kun hanke on valmiiksi luvitettu, vie sen rakentaminen vuoden tai kaksi. On ennakoitu, että vuonna 2030 Suomen datakeskukset kuluttaisivat 7,4 TWh sähköä. Vaikka Suomen vuotuiset tuulivoimarakentamisen määrät ovat vaatimattomia esimerkiksi Saksassa rakennettaviin määriin verrattuina, pelkästään ennätysvuonna 2022 Suomeen rakennetut uudet tuulivoimalat (437 kpl) tuottavat enemmän, yli 8 TWh vuodessa. Muistutuksena, että me kulutamme Suomessa tällä hetkellä 85 TWh sähköä vuodessa.
Ei siis huolta: meillä riittää sähköä. On hyvä, että sähkönkulutusta rakennetaan lisää nimenomaan kotimaassa tapahtuvan kulutuksen vuoksi, sillä kyse on mainitusta jalostusasteesta. Data, vety ja muut uuden teollisuuden tuotokset ovat arvokkaita tuotteita, joita osittain viedään sellaisinaan ja osittain jalostetaan vieläkin korkeammalle.
Aina voi ajatella, että olisi olemassa jokin muu investointi tai teollisuuden ala, joka tulisi Suomeen, toisi valtavasti enemmän työpaikkoja ja verotuloja. Mutta onko viisasta torpata tarjolla olevia, miljardiluokan investointeja jotakin suurta tuntematonta jokerikorttia odotellessa? Mitä silloin odotetaan? Milloin se olisi tulossa ja olisiko Suomi lähtökohtaisesti kiinnostava sijaintipaikka? Kovin vähän on näihin kysymyksiin vastauksia.
Suomi on datakeskuksille houkutteleva sijaintikohde: meillä on tilaa ja laitteistojen jäähdytystä tukeva viileä ilmasto, vahva sähköverkko ja mahdollisuus nopeasti lisätä puhdasta sähköntuotantoa, matala korruptio, osaamista ja edullinen sähkö. Vaikka moninkertaistaisimme suunniteltujen datakeskusten tai rakennettujen tuulivoimaloiden määrän, olisi niitä molempia silti pieni suhteutettuna vaikkapa Saksaan tai Tanskaan, jossa esimerkiksi tuulivoimaloiden määrä maa-alaan suhteutettuna on todella paljon suurempi kuin Suomessa.
Haluammeko osamme datakeskusinvestoinneista – vai tyydymmekö viemään sähköä naapurimaiden datakeskusten tarpeisiin? Olisiko kuitenkin viisasta pelata kädessä olevilla valttikorteilla, eikä jäädä odottelemaan jokereita – kun emme edes varmasti tiedä, ovatko ne pelipakassa mukana.