Kesän ja syksyn 2026 aikana Fingrid on lähettänyt ja lähettämässä kommenteille useamman verkkoon liittymiseen ja verkon palvelumaksuihin, eli vuosittaisiin kustannuksiin, liittyviä uudistuksia. Riskinä uudistuksissa on, että tuotannon ja energiavarastojen kustannukset kasvavat kohtuuttomasti, ja sähköntuotannon investoinnit vaarantuvat tai estyvät siellä, missä ne ovat yhteensovitettavissa asutuksen ja maanpuolustuksen kanssa. Uudistuksilla Fingrid pyrkii tehostamaan verkon käyttöä, vähentämään sähkönkulutuspiikkejä, kohdentamaan kustannusrasitetta uudella tavalla sekä kannustamaan tuotantoa ja kulutusta sijoittumaan lähemmäs toisiaan. Tavoite on kannatettava, mutta samalla lapsi ei saa mennä pesuveden mukana.
Fingridin ison uudistuksen ensimmäinen osuus, palvelumaksurakenneuudistus, oli kommenttikierroksella kesälomien ajan. Uudistuksessa myllätään kerättävien kantaverkkomaksujen rakenne. Fingridin kerääminen kustannusten kokonaissumma tulee pysymään samana, mutta asiakassegmenttien kustannusosuuksissa tulee olemaan merkittäviä muutoksia. Sähkönkulutuksen maksamat verkkomaksut tulevat laskemaan, sähköntuotannon kustannukset nousemaan merkittävästi ja energiavarastojen kustannukset monikertaistumaan nykyisestä.
Energiavarastoille muutos on jo toinen lyhyen ajan sisällä. Vuoden 2026 alussa käyttöönotettu energiavarastojen tehomaksu asetettiin voimalaitosten tehomaksua vastaavaksi. Nyt esitetyssä uudistuksessa energiavarastoja kohdellaankin sähkönkulutuksena, joka johtaa energiavarastojen tehomaksujen 8-kertaistumiseen nykyisestä. Akun omistaja voi vaikuttaa kustannuksiinsa sillä, ettei lataa akkua missään olosuhteissa täydellä teholla. Tämä tulisi kuitenkin vähentämään akun mahdollisuuksia toimia reservimarkkinoilla sekä voi olla vastoin jo rakennettujen akkujen käyttösopimuksia. Hinnan korotus on kohtuuton ja tulee vähentämään energiavarastojen rakentamista Suomeen. Lisäksi se iskee suhteellisesti eniten lyhytkestoisiin akkuihin, joita tänne rakennetut pioneerihankkeet ovat.
Ehdotuksen mukaan uuden energiavaraston osalta kustannuksia voisi laskea myös sijoittamalla akku sähköntuotannon yhteyteen. Suomessa on jo ns. co-located akkuja tuotannon yhteydessä. Ne sijaitsevat tuotannon kanssa saman liittymispisteen takana, mutta niillä on erilliset sopimukset ja niitä ajetaan erillään tuotannosta. Samoin akku on suunnitteilla lähes jokaisessa tuotantohankkeessa, jossa akun rakentaminen on taloudellisesti järkevää. Mutta toistaiseksi ei vielä tietääkseni ole yhtään sellaista hanketta, jossa akku ja sähköntuotantolaitos olisivat aito hybridi niin, että niiden sopimukset ja käyttö on nivottu yhteen. Nyt esitetty ottotehokomponentti iskee myös co-located-hankkeisiin ja tulee lisäämään niiden verkkomaksuja merkittävästi, ellei niitäkin ladata vain vajaalla teholla.
Samalla päästään ehdotetun ottotehomaksun isoon haasteeseen koko vihreän siirtymän kannalta. Vihreän siirtymän kannalta olisi järkevää, että uusiutuvaa sähköä käytettäisiin mahdollisimman paljon silloin, kun sitä on paljon tarjolla. Eli kulutuksen tulisi joustaa maksimaalisesti sähköntuotannon mukaan. Fingridin ehdotus palvelumaksu-uudistukseksi ei tähän kuitenkaan kannusta, vaan päinvastoin palkitsee mahdollisimman tasaisesta sähkönkulutuksesta.
Myös sähköntuotannon kustannusrakennetta muutetaan ehdotuksen mukaan siten, että tuotantokustannukset nousevat keskimäärin 33 prosenttia. Muutos on pieni verrattuna akkujen hinnankorotukseen, mutta todella korkea verrattuna siihen, että sähkömarkkinalaissakin kohtuullisena hinnannousuna pidetään kahdeksaa prosenttia.
Toinen esitetty muutos koskee verkkoon liittämistä
Tätä kirjoittaessa konsultaatiolla on verkkoon liittämisen sääntöjä ja kustannukset. Näistä ehdotuksista ehkä suurinta päänvaivaa aiheuttaa verkon jakaminen niukkuustilanteessa, jossa liittymissopimusta haikailevat kaikki mahdolliset tuotanto- tai kulutushankkeet eivät mahdu verkkoon. Ehdotuksen mukaan tällaisessa tilanteessa muiden liittyjien on mahdollista ilmoittautua mukaan kapasiteetin jakoon kahden kuukauden kuluessa ensimmäisestä liittymissopimuspyynnöstä. Jos halukkaita on useampia ja heidän yhteenlaskettu tehonsa ylittää verkon vapaan kapasiteetin, jaettaisiin kapasiteetti liittyjien kesken tasan. Eli jos verkossa on tilaa 60 MW ja siihen olisi liittymässä 60 MW, 30 MW ja 20 MW tuotantolaitos, tarjoaisi Fingrid kaikille 20 MW. Lopputulos siis on se, että asiaa ei tarkastella kansantaloudellisten näkökohtien kannalta, vaan pieni hanke voittaa aina. Pahimmassa tapauksessa niukkuutta tullaan jakamaan siten, että kukaan liittyjä ei saisi niin paljon kapasiteettia, että hanke on enää kannattava rakentaa.
Samassa dokumentissa on mukana suurille hankkeille suunnattu ehdollinen liittymissopimus, jolla hanketoimija voisi varmistaa verkkoon pääsyn nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Lisäys on tervetullut, sillä se vähentää suuren hankkeen, kuten merituulivoiman, riskejä. Fingridin ehdotuksessa on kuitenkin yksi valuvika: koko verkkoliitynnän kustannukset pitäisi maksaa jo ehdollista sopimusta solmittaessa. Todellinen ehdollisuus tulisi siitä, että sekä toteutusaikataulu että kustannukset olisi porrastettu.
Stabiloivat lisälaitteet
Kirsikkana kakun päällä on vaatimus, joka ei vielä tätä kirjoittaessa ole tullut kommenteille, mutta josta saa osviittaa Fingridin kantaverkkotoimikunnalle 27.5. esitetyistä materiaaleista, jotka ovat avoimesti saatavilla Fingridin verkkosivuilta. Ehdotuksen mukaan niin sanotulla tuotantopainotteisella alueella uuden suuntaajakytketyn sähköntuotantoinvestoinnin yhteyteen pitäisi aina rakentaa verkkoa stabiloiva lisälaite. Suomeksi sanottuna vaatimus tarkoittaa, että ainakin Lapin eteläosiin, Pohjanmaan maakuntiin sekä Kainuun länsiosiin sijoittuvien uusien tuuli- ja aurinkovoimainvestointien yhteyteen tulee rakentaa synkronikompensaattori, statcom tai energiavarasto. Siirtymäaikaa ei ole, vaan vaatimus tulisi koskemaan jo syksyllä 2026 solmittavia liittymissopimuksia.
Energiavarastoa suunnitellaan tuotannon yhteyteen aina, kun se on taloudellisesti järkevää. Mutta kaikkien hankkeiden maanvuokrasopimuksissa, kaavoissa ja luvissa akkua ei ole mukana. Liittymissopimuksen saa solmittua Fingridin kanssa, kun kaava ja luvat ovat lainvoimaiset. Eli uusi vaatimus tulee koskemaan investointivalmiita tuuli- ja aurinkovoimahankkeita, jotka pahimmassa tapauksessa palaavat vaatimuksen myötä kaavoituksen alkuun tai kaatuvat kokonaan. Oma kysymyksensä on se, mahtuuko akku verkkoon ja pystyykö sitä käyttämään markkinoilla täysimääräisesti. Monessa paikassa vastaus kysymykseen on ”ei”, sillä verkon kapasiteetti on jo varattu erillisakuille.
Lapsi ei saa mennä pesuveden mukana
On tietysti hyvä, että Fingrid pyrkii tehostamaan verkon käyttöä ja kannustamaan sähkönkulutusta sijoittumaan sinne, missä on sähköntuotantoa. Tänä kesänä esitellyissä uudistuksissa on kuitenkin iso riski, että lapsi menee niin sanotusti pesuveden mukana. Suomessa edellytetään akuilta ns. grid forming -ominaisuutta, eli ne tukevat verkkoa ja tasapainottavat sähköjärjestelmää. Tämä hyöty jää saamatta, mikäli akkuja ei enää Suomeen rakenneta. Samoin akkujen reservikapasiteetti jää tarjoamatta markkinoille. Suomessa on merkittävä määrä valmiiksi luvitettuja tuulivoimahankkeita, jotka eivät ole vielä solmineet verkkoliityntäsopimusta, sillä ne odottavat sähkön ostajaa – eli kulutusinvestointien (datakeskusten, vetyhankkeiden ja niin edelleen) realisoitumista. Valtaosa näistä sähköntuotantohankkeista on nimenomaan tuolla ns. tuotantopainotteisella alueella, sillä eteläisemmässä Suomessa asutus ja Itä-Suomessa puolustusvoimien tarpeet tekevät tuulivoiman luvittamisen haastavaksi.
Vihreän siirtymän hyödyt ovat kotiutettavissa Suomeen paremmin, kun olemme sähköverkkoonkin liittyen ratkaisukeskeisiä. Kuluvaa hallituskautta on leimannut ristiriitaisuus, kun vaaditaan talouskasvua ja teollisuuden investointeja, jotka perustuvat siihen, että meillä on tarjolla nopeasti rakennettavaa uusiutuvaa lisäsähköntuotantoa, mutta samalla uusiutuvalle tuotannolle asetetaan koko ajan lisää sääntelyä ja velvoitteita. Muualla Euroopassa pyritään kaikin keinoin helpottamaan uusiutuvan energian luvitusta ja rakentamista. Mikäli nämä luvitetut hankkeet palaavat luvituksessa alkuun, tulee Suomen sähköntuotannon lisäys jälleen vaarantumaan.